Venuksen powerparkki

Vakaassa härän kuunkierrossakin alamme kallistua, nyt siis loppua kohti, kun Kuu alkaa mitata vanhankuun vaihetta, viimeistä jaksoa ennen seuraavaa uudestisyntymää. Syklin lopettava jakso alkaa Kuun ollessa noin puolivälissä oinasta, maanantaina illansuussa. Erityisen kivaa ja hehkeätä balsamisessa lopetuksessa on Kuun kohtaaminen Venuksen kanssa. Sopii kuin tilauksesta härän kierroksella.

Venuksesta huolimatta tämä lopettava sykli saa dynaamisia sävyjä. Oinaassa läväytetään halki-poikki-ja-pinoon tyylillä. Kuuta hallitsee Mars, joka on parhaillaan melko eriskummallisessa vallattomassa tilassa kaksosissa kulkiessaan. Jospa ollaan poikkeuksellisen rohkeita ja suoria kun käydään läpi kierroksen plussat ja miinukset, kasvut ja taantumat. Uskalletaan tarkastella niin itseä kuin tehtyjä tekoja. Ihan kuin vielä tykättäisi tästä, koska se Venus on ripirinnan Kuun kanssa.

Jos balsamisen kuunvaiheen pitäisi suoda rauhoittumista, sitä saadaan kyllä näillä spekseillä odottaa. Lopetusvaiheen sävy saattaa ennemminkin olla kyllästyminen vanhan kelaamiseen ja malttamaton tulevan ja uuden kierroksen suunnittelu. Puolensa kaikilla, joskus oinaan vauhdissa saatetaan hujahtaa tärkeän jutun ohi. Hienovaraiset vihjaukset eivät riitä osoittamaan fokusta, pitäisi huutaa huomiota. Aika voidaan mieltää myös siten, että kun on voimaa lyödä hanakka lopetus tälle syklille, on myös reilu lupa suunnitella seuraavaa.

Jos palataan siihen, mihin tässä kuunkierrossa pyrittiin, mielestäni vastaus on edelleen Venus. Aloituksessa se oli kiperällä paikalla, ja nyt Kuu valaisee sitä osoittelevasti. Ihmissuhdejakso, arvojen mittaamisen aika, talousasioihin kiinnittämisen aika, miten kukin tärkeimmäksi ja ajankohtaisimmaksi planeetan symboliikan koki. Jos vielä tuntuu siltä, että jotain tarttis tehrä, on siihen ainakin vauhtia, voimaa ja urheutta. Se on sitten loppurykäisy kun ei lekottelemaankaan päästä.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Nurinperistä sielua

Yön tunteina, vain muutamana jotka saadaan, on valtava energiakeskittymä tai -purkaus. Voi olla teistä kiinni kumpi. Oinaan kierron viimeisen kerran summaava Mustan Kuun yö alkaa Auringon laskusta, noin yhdeksältä illalla, ja päivä jolloin uusi kierto alkaa, nousee aamulla varhain, ennen kuutta jo. Mustan Kuun yön tunnelma määräytyy alusta, jolloin Kuu on oinaassa, vaikka se yön aikana pääseekin tulevan kierron merkkiin härkään. Oinaasta kierto alkoi, omista pyrkimyksistä, alkuvisiosta. Saimme taistella kaiken perääntyvän planeettaenergian kanssa. Liike ei ole ehkä ollut sujuvasti eteenpäin vievää. On aika mitata, onko peräännytty kauaksi sieltä mitä piti saavuttaa.

Aloituksessa mainitsin spontaaniuden, satunnaisuuden, silloin noin kuukausi sitten. Random ja Absurd paiskaavat kättä Mustan Kuun yössä. Kuu oinaan merkin lopussa, mielen pimeyteen suuntaavan yön alkaessa, kohtaa ihan täsmälleen Uranuksen, ja siihen yhtymään perääntymistään tekevän Merkuriuksen. Päässä voi räjähtää jo tänä yönä, tai ehkä se tulee vasta myöhemmin Merkuriuksen pysähtyessä retronsa päätteeksi. Tai ehkä molemmissa kohdissa jotakin räjähtää. Satunnaisesti, mielivaltaisesti.

Kuun oinaan yössä voidaan käyttää rohkeutta ja rehellisyyttä aseina, ja päästä nopeasti oivallukseen. Tai sitten huitaistaan hätäisesti. Oinaasta olen aina paasannut, kuinka tärkeää motivoituminen sille on. Pitää olla tarkoitus, jopa missio, sillä muuten homma kusee kintuille. Oinaan voima kääntyy itseä vastaan, jos suuntaa ei ole. Mitä tarkoitusta varten nyt oinaan vuoden ensimmäisen kuunkierroksen lopuksi hiljennytään sisimpäämme. Jos sisin vastaa takaisin, uskotko tähän vastaukseen. Rehellisyys on raakaa. Se ei kaunistele, selittele, eikä ymmärrä tai tue.

Yön henki tai tunnelma on yllättävä, ei sitä mitä odotettiin, päinvastainen. Oinaan kierroksen alussa saattoi olla tähän reippaaseen merkkiin liittynyttä räväkkyyttä. Nyt se on tiivistynyt pisteeseen, joka voi olla vastaus. Eikä se kertaa sitä mitä huudat, ei se ehkä ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi. Sielu käännetään ihan nurinperin. Hulluuttako löytyy, sielu ja yö näyttävät.

Tosi tietäminen on oivallus
oivaltamisen mahdollisuudesta;
ja aavistusta epävarmempi.

Uudenhuumaa

Tuntuu kepeältä ja kohottavalta saada uudenkuun syntymä oinaassa. Oinas on eläinradan merkki, mikä vahvimmin symboloi uusia aloituksia. Tästä syystä Uusi Kuu on nyt niin kohdillaan kuin ikinä voi olla. Tiistaina ihan hitusen vaille kuudelta aamulla Kuu saavuttaa kierroksellaan Auringon, syntyy taas uudeksi, ja aloittaa samalla uudenkuun vaiheen. Onko tämä syleilyjen syleily? Oinaassa todeksi tulemisen tapa on kiivas, niin spontaani että se tuntuu satunnaiselta, ohimenevältä. Mutta eteenpäin mennään, oli tyyli mikä tahansa.

Meidän pallonpuoliskollamme oinas symboloi kevättä. Heräämistä uuteen alkuun, valosta sokaistumista, kevään tuoksuista huumaantumista, tuulen tuntua. Tämä aloitus on kaikkein raikkain.

Kuun uuden kierroksen alun hetki on yllättävän mukavan oloinen, jopa lempeä. Tuntumassa perääntyy Venus kohti oinaan merkin alkua, ja saattaa hyvinkin antaa sävyään Uudelle Kuulle. Oinaassa kulkijoita hallitsee Mars härästä, ja se on nätissä kulmassa Neptunuksen kanssa. Pehmeitä, hehkeitä sävyjä on tarjolla takavasemmalta.

Oinaan aloituksen tärkein muistisääntö on rehellisyys. Itse täytyy pystyä olemaan tämän jutun takana, eikä mitään kannata tehdä vain toisia miellyttääkseen. Oinaassa on rohkeutta, mikä on hienoa, kunhan se pysyy aisoissa eikä kannusta vaarallisiin riskeihin. Ja sen mukaan miten tässä on oinaan merkkiä yhdessä pyöritelty, on tämä aloitus ihan oma juttu. Mitä aloitatkin, ole valmis viemään se yksin loppuun saakka, halutessasi, ellei joku nappaa palloa ilmasta kyllästyttyäsi. Oinaan merkissä on sallittua tuntea, ettei tämä tuntunutkaan kauaa innostavalta. Saa lässähtää, eikä siitä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa. Ideoita riittää toisiinkin aloituksiin.

Vaikka kuinka hyvältä kuulostaisi, oinaan aloitus ei ole ihan jokaiselle se omin kohta lähteä liikkeelle. Omaan kuunsykliin verrattuna voi tuntua toisenlaiselta, siltä ettei saa itseään toimimaan samaan tahtiin yleisen ajanhengen kanssa. On paljon heitä, joita riemukas aloituksen fiilis masentaa. Kun koko maailma kirkuu, että pitää tehdä, innostua, jaksaa – joskus tämä vaatii liikaa. Vaikka siis Kuu ojentaa meille sopivan alkukohdan, me saamme edelleenkin kuunnella itseämme, päättää itse milloin ja mitä teemme. Sekin kuuluu oinaan oman tahdon maailmaan.

Tuleva Kuun kierros ei ole kaikkein helpoin, kun koettaa luntata mitä taivaalla on meille kerrottavana. Kun tässä syklissä sekä Merkurius että Saturnus aloittavat perääntymisjaksonsa, voi hyvällä syyllä käyttää harkintaa, josko sittenkään on minun hetkeni. Oinaan kierroksessa johtavat merkit ovat tärkeimpiä toimijoita, ja Kuu tosiaan pistää näissä tapahtumaan. Osuvasti otetaan vaihdosten aikaan kontaktia isoihin taivaan kuvioihin. Ennen kierroksen huipennusta oleva hullunkuunvaihe vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta. Laskevan puolenkuun kohdilla saadaan taas maistaa karmallisia opetuksia, ja muistella ”viime vuodelta” vastaavanlaisia liemissä kypsymisen kohtia. Kierroksen lopuksi päästään sellaisiin syvyyksiin, mitä kaikki eivät ehkä ole valmiita ottamaan vastaan. Tulossa on siis tosi kiihkeään tahtiin paljon – jos nämä saa noukittua itselleen polttoaineeksi niin varmasti syntyy.

Parin päivän päästä ollaan Kuun kiertoradan lähimmässä kohdassa. Tunnettehan sen jo, kuinka Kuu kiskoo? Kutsuu aloittamaan?

Tyhjä käsi on kevyt käsi,
ja valo tahtoo katsella
mitä kuvia on näkemättä.

Nopeat Mustat

Monet kärsivät kesäaikaan siirtymisestä, ja juuri nyt pieni vuorokausirytmin muutos saattaa väsyttää kaksinverroin kun se osuu vanhankuun aikaan. Silloin Kuun tuntuma ajanlaadussa on väsynyt, luovuttava ja nuutunut. Mustan Kuun yön katsaus tulee jokseenkin mielivaltaisesti tulevaksi yöksi, ehkä se oli meillä jo viime yönä, mikä tietää. Yön tuntien aikana, mutta vasta aamukuudelta, Kuu saa syntyä uudelleen, joten pimeää käytännössä Kuutonta yötä saadaan maistaa sitä ennen. Mustan Kuun yö voidaan katsoa alkavaksi auringonlaskusta hieman ennen kahdeksaa illalla, ja ehkä yö tosiaan päättyy uudestisyntymän tuntoihin paria minuuttia ennen aamun kuutta, eikä tarvitse odotella Auringon nousua horisonttiin.

Kun Kuu on jo hyvin lähellä uuden syklinsä alkua, on se koko Mustan Kuun yön ajan tulevassa uudenkuun merkissä oinaassa. Oinaan Musta Kuu voi olla hätäinen fiilikseltään, tsekataan nopeasti mitä sielu sietää, ja otetaan aktiivisesti lepo mikä tarvitaan. Kuu on oinaassa rohkea, ja siksi ei paljoa pelota mitä nämä pimennyskierron viimehetket vielä kertovat. Lapsenomaisen luottavaisesti ollaan sitä mieltä, että kyllä me tähän pystymme. Toivottavasti lopetuksen työtä on tehty viime päivinä jo valmiiksi, ettei ole kertynyt urakkaa tähän viimeiseen yöhön. Kärsimättömiä ollaan ihan varmasti päättämään tämä kuunkierto. Ollaan jo käytännössä uudessa ajassa (Auringon kierron mukaan) ja tämä Kuun laahaus perässä voi ärsyttää. Pinna alkaa olla aika tiukalla, tekisi mieli jo konkreettisesti astua uuteen, tuoreeseen, eikä mitata minuuden kypsyyttä. Epäilen että moni kaipaa ennemmin lepoa kuin pitkällisiä itsensätutkimisen prosesseja.

Yön aloituksessa Kuu on aivan oinaan merkin alussa ja lähellä perääntyvää Venusta. Ei olisi yllätys, jos Mustan Kuun yön mahdolliset haasteet tällä kerralla koskettaisivat juuri perääntyvän Venuksen teemoja. Arvostusta, arvottamista, ihmissuhteiden tilaa, mielihyvän tuntojen arvioimista. Asioita voi laittaa kerralla poikki ja pinoon, sillä Kuussa on voimaa; Kuulla synkkaa mukavasti hallitsijansa Marsin kanssa.

Tehdään nopea päätös olla sisäisesti vahvoja, ja se siitä.

Näin lähellä pimeyttä
yöt eivät ohene aamuksi
eikä tähtien valju valo
riitä johtamaan kulkua
seuraavaan yöpaikkaan.
Joku koettaa tehdä tulet,
joku yrittää pimeässä seuraavaan pimeään.
Vain ne pääsevät perille
jotka jaksavat odottaa,
istua pimeässä
kuvansa kanssa kahden.

Päätäpahkaa pimennyskiertoa

Kuunkierros jossa nyt olemme sai alkunsa idealistisesta kalojen merkistä. Tulevana yönä siirrytään sirppikuun vaiheeseen lentävän vauhdikkaasti, tulenpalavasti oinaan merkissä. On voimaa, puhkua ja intoa liikahtaa, kasvaa, mennä eteenpäin. Tämä ei yksinään johdu oinaan reippaudesta, marssitahdista, vaan jopa enemmän siitä, että sirppikuunvaihe pärähtää alkuun siten, että Kuu on vielä kontaktissa juuri ylittämiinsä Uranukseen ja Marsiin. Pirskahtelevan pamahtavat energiat ovat tarjolla.

Lisäpontta ajan kiihkeydelle sirpissä antaa Kuun vetovoima. Kuu lähestyy jo radallaan kohtaa, missä se on taas lähimpänä Maata. Kuun ”vaikutus” on siksi voimakkainta sirppikuun vaiheessa.

Aikaa voi lukea monesta näkökulmasta. Piruja maalaillen voidaan miettiä, että kalojen pimennysaloituksessa ei välttämättä syntynyt järkevää toiminta-ideaa. Jos nyt oinaan sirpissä rynnitään sen tarkemmin ajattelematta, ollaankin kohta suossa, allikossa ja pulassa. Ja sitten taas toisaalta, miksi taistelisimme vastaan voimakasta tuntua, mikä ajassa nyt on. Tarkoitus voi olla, että luotetaan edelleen vaistoihimme, suunnataan rohkeasti ja yllättävästi sinne minne haluamme mennä.

Oinaan Kuu sirpin ajankohdassa voi olla viite siitä, että nyt ei ole aikaa jäädä punnitsemaan tuhatta eri perustetta ja vaihtoehtoa. On tärkeämpää päästä ylipäätään vauhtiin kuin perustaa huolellisesti kivi kiveltä. Eikun yhdelle kasalle kaikki ja menoksi. Kaloista lähtevä aloitus taitaa olla sävyltään liukuvan ajautuvaa. Ehkä sirpissä on nyt tarkoitus viedä tämä astetta pidemmälle.

Oinaan merkki jakaa innostuksen teeman kalojen kanssa. Usein miellämme kalat passiivisena, täydellisen aloitekyvyttömänä merkkinä. Kalat on antautuva, heittäytyvä ja omistautuva (vaikka ei tosiaankaan samalla tavoin kiinnipitävä kuin vesimerkeistä skorpioni tai edes rapu). Jos uskoa riittää, kalat ovat vahvasti remmissä. Oinaassa innostus taas on sävyltään virkeämpää, ensisilmäyksen viehättymistä, riehaantuvaa, spurttia. Jos tämän sirppikuun ajan saamme ylläpidettyä kiinnostuksen siihen, millainen haave iti kalojen alusta, tässä voidaan tosiaan päästä vauhdikkaasti eteenpäin. Jos ollaan kalojen hyväksyvyydelle edelleen uskollisia, sallitaan hyppäys ilman turvaverkkojen asettelua. Kun yritetään kurkata tulevaan, ennakoiden, eivät nuo seuraavat puolenkuunvaihe tai hullunkuunaika vaikuta ollenkaan pelottavilta. Ehkä oinaan rohkeus on juuri nyt paikallaan.

Riittääkö rohkeutta kuuhulluuteenkin. Jotakin yllättävän voimakasta voi räpsähtää, päänräjäyttävällä tavalla, ja sellaisen tuntuma saattaa olla hyvinkin hulluuttavaa. Kuun kiskonta meitä lähestyessään kiihdyttää lisää. Eihän se oinas erityisen järkevä merkki ole? Tulinen, päätäpahkainen, kiihkeä – siinä olisi aineksia kuuhulluuteen. Ollaanhan me edelleen pimennyskierrossa, ehkä sille pitäisi olla uskollinen näinkin.

Jospa metsän taus onkin tyhjää.
Jospa laineet tulevat vain
tähän rantaan.
Jospa onkin vain minua varten.

Puolikas malttia valtiksi

Illalla noin varttia vaille kymmeneltä oinaan puolenvälin Kuu hujauttaa meidät kasvavan puolenkuun vaiheeseen. Tämä voi käydä räjähtävän nopeasti (Uranus on lähellä), mahtipontisen valtavasti (Jupiterin vastakkaisuus) ja pakottavan, sokaisevan kirkkaasti (Aurinko ja Pluto kulmassa kauriista). Huomaatte, että kuunvaiheen vaihdoksen ajankohta osuu siten, että moni taivaan tekijä on samaan aikaan kytköksissä toisiinsa. Auringon ja Kuun keskinäinen suhde, vaihe, nimenomaan starttaa liikkeelle näiden muiden tekijöiden kontakteja. Huomio ei ehkä jää Kuuhun, koska ajassa on niin paljon muuta isoa käynnissä.

Oinaan Kuun alla mihin tahansa vaiheeseen tultaessa vauhti on aina kiivas. Tulisella mielellä sännätään toimeen, ehkä lapsenomaisella innolla hihkuen tai muuten vaan kovalla metelillä. On tarve saada alkuun, eteenpäin, vireille ja toimeen. Oinaan Kuu on altis kärsimättömyydelle, kiirehtimiselle, hosumiselle. Tämä voi yhtä hyvin olla ajan painetta, että on kiire toimia; ajan henki alkaa olla voimakkaasti eteenpäin suuntaava. Kunhan vielä saadaan Merkuriuksen kulkusuunta Maahan nähden oikenemaan, sitten pusketaan tosissaan – epätavallisesti kaikki planeetat suuntaavat jonkin aikaa etenevässä kurssissa. Puolikkaan Kuun vaihe kääntää solmuparinkin juuri siten, että olisi lupa jo tehdä, liikkua, suorittaa. Juuri tätä puolikkaan oinaan Kuu nyt haluaa. Eteenpäin. Jo vähän hosuen, koska vielä voisi vähän malttaa sen Merkuriuksen vuoksi.

Iso kuvio, mihin alussa viitattiin, keskittää kauriin merkin kaiken ytimeen. Kuun ja puolenkuun vaiheen kannalta tämä on muistutus säilyttää mielessä alkuperäinen syklin idea. Oinaan Kuu voi poukota herkästi muuallekin, se kyllästyy, se ei odota, lähtee omille teilleen ellei miellytä. Merkkinä oinaan yksi haasteista on motivoituminen. Jos aikaisempaa uudenkuun aloituksen tarkoitusta ei enää nähdä – vaikka kuinka Aurinko ja Pluto koettavat siihen kiinnittää huomiomme – ei tunneta halua seurata määrättyä polkua. Halutaan uusille urille. Yleensä tällaisesta pioneeritoiminnasta seuraa jotain mielenkiintoista, mutta jos tuota taivasta nyt silmäilee, ei tämän puolenkuun kanssa. Jos malttia ja kärsivällisyyttä ei ole, on motivaatio ainoa hengenpelastaja.

Ajan henki on sen verran räväkkää, että se tuskin sinänsä enää yhtään haittaa, että tässä puolenkuun ajassa Kuu nousee näkyvämmäksi, isoutta kerääväksi. Sisäinen intuitio jää ehkä vähemmälle kun sapeleita kolistellaan näkyville. On pakko uskaltaa, vaikka olisi kuuhullua.

Yritän että mahtuisimme
yhdessä samaan runoon
mutta sinä menet tuimana edellä
ja minä perässä taas selittämässä
tällainen minä olen

Kiirehtivä Kuu

Hullunkuunaika alkaa oinaan merkin alkupuolella ihan muutamaa minuuttia yli yhdeltätoista aamupäivällä. Oinaassa minua uudenkuun ihmisenä viehättää sen lapsenkasvoinen, intomielinen, riehakas, äkkinäinen ja raikkaan naiivi puoli. Hullunkuunajassa tarmokkuus voi suistaa yltiöpäisyyksiin, hosumiseen, aidan yli loikkaamiseen matalalta kohdalta. Oinaassahan meitä ei yhtään huvita viimeistellä ja huolitella.

Astropiireissä tulevan täydenkuun salaisuus on paljastettu jo moneen kertaan. Tämän hullunkuun ajassa valmistaudutaan supereista supereimpaan Kuuhun. Poikkeuksellisuus varmasti innostaa oinaan Kuuta visioimaan täyttymyksen hetkeä jo kärsimättömästi. Tämä on hauskaa, poukkoilevaa, nauravaa, eikä ole syytä latistaa tunnelmaa miettimällä kasvukipuja. Oinaassa motivaatio on kaiken perusta, ja tämän valmistautumisen kauden huipennus täydenkuun aikaan on toivottavasti palkitseva. Kyllä me haluamme tämän erityisen kuutamon saavuttaa. Niin nopeasti että se saisi olla täällä jo nyt.

Oinaskuun alla energiaa on liiaksi, ja sen valjastaminen haluttuun suuntaan voi olla ongelmallista. Tässä työssä toivottavasti auttaa uuteen merkkiin päässyt Kuun hallitsija; Mars on alun tunnelmissa vesimiehessä. Oinaan Kuu tosin haluaa tehdä minä-itte, kun hallitsija Mars suosii yhteisöllisempää tyyliä. Oinasta auttaa rohkeus, mikä hullunkuunajassakin saattaa yltää hyviin saavutuksiin. Ei hidastella eikä tyynnytellä vaan pusketaan täysillä jälkeä.

Tässä kuunvaiheessa tuottaa aina päänvaivaa repäisy ja pingottamisen tuntu, eikä tätä tunnelmaa vasten tunnu lupaavalta Kuun lähestyminen Maata kiertoradallaan. Ollaan vahvojen vetovoimien alueella, ja tämä voi kostautua onnettomuusherkkyytenä, aggressioiden purkautumisena, äärimmäisyyksinä. Pelottelen sen verran, että jokainen lukija osaisi ottaa huomioon sen valtavan voiman, mikä ajassa jyllää.

Ajassa lisäksi mietityttää hieman Venuksen kulku aivan jousimiehen merkin lopussa ja erityisessä kulussa korkealla kallistuksessa. Kyllä tämä lisää reuhtaisun tarvetta. Jos katsottaisi ettei päät kauheasti kolise.

Ollaan lempeitä ja armollisia itsellemme, jos ei synny kattavia valmisteluita, täydellisyyttä. Kyllä se iso Kuu tulee, vaikka huitelisimme vähän sinne päin. Tehdään edes se, mihin olemme motivoituneita. Ollaan virkeitä, nuoria ja innokkaita, edes tämän riehakkaan kuunvaiheen ajan.

Aamuyöllä kesken runon sydän
jättää lyönnin väliin, hypähtää
ja heittäytyy hurjaan laukkaan
Olentoparka
ei aina tiedä ajetaanko takaa
vai paetaanko

Aito pimahdus

Sieltä se tulee, vaakakauden huipennus, täydenkuunaika sunnuntaina aamulla noin puoli kahdeksalta. Vaa’asta alkunsa saaneessa kuunkierrossa täydenkuun kohta on symbolisesti merkittävämpi kuin muulloin, sillä asetelman sävy, Kuu Aurinkoa vastapäätä, on nimenomaan vaakamainen. Oppositiossa ei kenties asetuta toista vastaan haastamaan – vaan kohtaamaan.

Täydenkuun hetken ajankohta on planeettavoimien mukaan tulkittuna raju, mutta ei tämä välttämättä kriisiä merkitse. Tottakai taivaan muut tekijät vaikuttavat ajan luonteeseen, ettei niitä sivuuttaakaan tyystin voi. Kuu on täyttyessään hyvin lähellä Uranusta, jolloin ajan hengessä on jotakin hätkähdyttävää. Sitä emme kuitenkaan varmuudella tiedä mikä sävähdyttää, koska arvaamattomuus on juuri Uranuksen tyyliä. Kuuta oinaassa hallitseva Mars on samaan aikaan melko kiperässä paikassa, OOB-kulussaan tulossa Pluton ylitykselle kauriissa. Välimatka on asteissa sen verran väljä, että kyse ei ole siitä, että Marsin ja Pluton yhtymä kuitenkaan purkaisi täydenkuun energiaa. Ylityksen voiman ajoittuminen lähelle ihan varmasti voimistaa tämän täydenkuunajan luonnetta, väistämätöntä liikettä, pakkorakoa.

Voi olla tarpeen korostaa ajan Mars-henkeä. Aurinkoa vaa’assa hallitsee Venus, josta jäljet johtavat skorpionin merkin kautta samalle sylttytehtaalle; kiertäen myös Mars liittyy nyt Auringon toimintaan. Kun tähän solmuun mietitään mukaan Marsin epätavallinen kulku omalla kiertoradallaan, voi poikkeuksellisuus näkyä ajanlaadussa.

Lisäksi tämä täysikuu on voimakkaampi ja merkittävämpi kuin moni muu vastaava Kuun huippuhetki, koska Kuu on kierrossaan lähellä Maata. Astrologisesti puhutaan Super Kuusta. Symboliikka on käsinkosketeltavampaa kun Kuu näyttääkin isolta, ja Kuun vetovoimalla on merkityksensä.

Millainen oinaan täysikuu on? On tarkoitus tavoittaa toiset, astua näkyviin, asettua alttiiksi. Oinaan keskeisimpiä teemoja ovat rohkeus, suoruus ja rehellisyys. On ihan mahdollista, että jonkun kohdalla kyse on aggressioiden purkautumisesta äkillisesti, jopa väkivaltaisesti. Tämä on hyvä tiedostaa, mutta ei jäädä kieriskelemään voivotteluun. Pässinpää ei ole pakko olla, mutta kävisikö esimerkiksi vilpittömyys ja aitous. Toisten valloittamisen mahdollisuus on olemassa, ja siihenkin on muita keinoja kuin sotiminen. Oinaan täysikuu on nimeltään Hunter’s Moon, metsästäjän kuu. Jonkin perässä ollaan. Tämän Kuun näkyvyys on taattua, ja se pitää käyttää rohkeasti. Täydenkuun paljaus todennäköisesti herättää voimakkaita reaktioita, ollaanko hyökkäämässä vai puolustuskannalla – on paljon tiedostettavaa ja hallittavaa.

Kuu peilaa Aurinkoa, ja oinaan täydenkuun kohdalla heijastamme vaa’an aikaa. Yleissävy on sovitteleva, tasapuolinen ja hienotunteinen. Oinaan täysikuu vie tästä sosiaalisen lahjakkuuden ilmapiiristä hetkeen, missä täytyy uskaltaa ottaa aloite käsiin, missä on oltava rohkea, nopea ja suora. Kohtaaminen tapahtuu nyt uskaltamalla paljastaa todelliset värit, vilpittömän aidosti ilman mitään sosiaalisia pelejä. Jos tätä vaa’an aikaa toteuttaa antamalla vaakakupin painua liiaksi hyssyttelyyn, ettei vaan loukkaisi ketään, se kääntyy itseä vastaan. Tukahduttamiseksi. Viime aikoina on naureskeltu Fok_It sarjakuvan osuville kuvauksille siitä mitä nyt tapahtuu. Kärjistyksessä käsketään tukahduttaa kaikki, tunkea sukka suuhun. Tällaista ilmapiiriä vastaan meillä on oinaan täysikuu. Nyt pitääkin kohdata toinen ajan hengen mukaisesti aikailematta, spontaanisti, räväkän voimakkaasti. Oinaan täysikuu ei ole mikään voi-kauhea, vaan ennemmin terve muistutus aitouden ja konstailemattomuuden tarpeesta.

Oinaan täydenkuun kuuhulluus on leiskuvaa, äkillistä pimahtamista. Kuka uskaltaa?

Vai lempi hellä? Ei, vaan
liian kova ja tuima,
raju; pistelee kuin oka.

Siemenet lieskoihin

Dissiskuu eli siemenkuunvaihe alkaa sunnuntaina illalla pikkuista vaille kymmeneltä. Ja kierrokset senkun tuntuvat kasvavan kun aletaan lähestyä tulevaa Auringonpimennystä syyskuun alkaessa. Näin täydenkuun jälkeen ollaan siirrytty Kuun ajassa vähenevälle puolelle, suunnataan vahvemmin kierron lopetusta kohti, ja seuraavahan on sitten loppukesän / alkusyksyn pimennys parhaimmillaan.

Siemenkuunvaiheen koittaessa Kuu kulkee tulisen, pääkön oinaan puolivälissä, silleen että nyt mennään eikä meinata, eteenpäin kohti tulevaa, tehdään. Ja vielä Kuu ottaa kulmaa samalla tavoin tuliseen Aurinkoon, mutta ihan viime hetkillä, sillä Aurinko on leijonan viimeisellä asteella. Sillä jota voidaan pitää kriittisenä, siinä mielessä herkkyyskohtana, että viimeisen asteen luonne on erilainen kuin aikaisempien asteiden. Nyt saadaan leijonuus päätökseen, nyt tehdään tiliä tästä Auringon merkistä. Miten näyttiin, miten luotiin, ja tämän viimeisen asteen vuoksi tässä siemenkuussa kulminoituu mahdollisesti hyvinkin konkreettisesti se, mikä tarkoitus leijonan uudella Kuulla meille oli. Tämä kuunkierros on enemmän Auringon juttu kuin Kuun, ja siksikin Auringon paikka näyttää mistä on kyse.

Ajan tunnelman kierroksia lisää se, että Kuu on kiertoradallaan Maata lähimpänä juuri tämän vaiheen aikana. Nyt meillä on se ”elokuun illassa punainen Kuu”, isolta näyttävä, vielä hyvin kokonaisen oloinen Kuu, vaikkei enää täysi olekaan. Itse ainakin tunnistin tämän lähestyvän, isonevan Kuun vetovoiman konkreettisesti. Vesimiehen täysikuu ei lainkaan vienyt yöunia, mutta tämä lähellä oleva Kuu vetovoimallaan kyllä.

Ja ajan kierrokset yhä lisääntyvät. On niin, että siementen aikana Kuu on oinaassa, ja Mars hallitsee sitä. Mars on edelleen sellainen erityinen ja poikkeuksellinen, ja voi kiskaista energiaa ääripäihin, varsinkin jos Marsin voimien kontrollointi karkaa hyppysistä. Mars ei ehkä ole kaikkein helpoimmassa sijainnissaan taivaalla tällä erää, sillä se on kohtaamassa Saturnusta, planeettaa joka läväyttää vastakkaisuudet pakosti esille. Kuinka ollakaan karman planeetta on pelissä mukana. Lisäksi nämä tekijät ovat niitä symbolisia pahiksia, ikävät ja huonot planeetat, ja ehkä näiden voimien yhdistyessä saadaan olla kaksinverroin varovaisia. (Tosin tällaisia energiapaukkuja on esimerkiksi sattunut joidenkin syntymäkartoillekin ja vielä täällä ollaan hengissä ja kirjoittelemassa kaikenlaisia blogeja, joten ehkä nämä eivät täysin tuhoavia yhdessä ole)

Auringon viimeisen asteen muistutus viittaa karmaan, sen hetkelliseen ilmenemiseen, ja siksi siemenkuun aikakin saattaa ilmentyä joillakin siten, että tietoisuuteen nousee läksyjen ja opinkappaleiden teemoja, että on annettava kohtalon täyttyä siten kuin tarkoitettu on. Jos elämänkaaressa on asioita, joille ei oman tahtonsa kautta voi mitään, tällaiset hetket näyttävät niitä meille.

Näin tulisessa hengessä näyttäytyvä kuuhulluus lienee rätisevän polttavaa, korventavaa, mutta ei mustansynkkää eikä tuhkanvaristelua. Hulluuden sävyjä on totisesti monenlaisia, ja on ihan riemastuttavaa saada tilaisuus hulluilla näin reippaasti. Siemenkuun ideahan oli tiedottaa ja jakaa toisille, joten ei jätetä sekopäisyyttä piiloon.

Putoava aurinko
repeytynyt horisontissa,
verenhohtoinen valo nousee taivaalle;
yön hetket ovat lähellä.

Suoraan loppuun

Perin ristiriitainen vanhankuunaika alkaa torstain puolella vuorokautta yöllä. Tämänkaltaiset lyhyetkin ajanjaksot ajassa tuntuvat haastavilta, tai erityisiltä, silloin kun vaiheen luonne ja Kuun merkki ovat kuin eriparia. Revitään kahteen suuntaan, kahta asiaa pitäisi hallita yhtä aikaa – nyt kun ollaan kaksosen ajassa Auringon mukaan, näin varmaan pitääkin olla.

Kuu tulee kierron viimeiseen vaiheeseen oinaassa, ollessaan ohittamassa kontaktia Uranuksen kanssa. Tällaisesta energiasta on balsamit ja lohdut kaukana; oinas ja Uranus ovat ihan liian virkeitä, vahvoja ja räjähtäviä ajan vaatimaan rauhoittumiseen, punnitsemiseen ja sisäisen herkkään mielentilaan. Oinas on aloittamisen arkkityyppinen merkki, ei lainkaan lopettamisen. Lisäksi ajan haastetta saattaa kuormittaa se, että oinaassa kulkevaa Kuuta hallitseva Mars, perääntymisvaiheessaan, omassa merkissään sekin ja vahvana Maata lähellä kulussaan, tulee konstikkaaseen kulmaan Kuuhun nähden. Marsin tuki ei ole suoraa eikä suoraviivaista, ja tässä voi käydä niin, että apu minkä koemme osaksemme, tuntuu pahalta. Raastinraudalta.

Jo aikaisemmin tässä kierrossa Kuulla on ollut vaiheiden vaihtokohdissa tärskyjä toisten planeettojen kanssa; Mars, Pluto ja Neptunus ovat värittäneet Kuun tehtäviä ja henkeä. Nyt kumppanina on Uranus, mikä keikauttaa päinvastoin, tekee toisella lailla, hätkähdyttää ja yllättää. Eikä tyyli kuulosta lainkaan vanhankuun väsymiseltä. Eräänlaista hiljaista hetkeä voisimme tässä yhteydessä viettää tämän astrovuoden ensimmäisen kuunkierron, oinaasta alkaneen syklin muistoksi. Silloin Kuu syntyi Uranuksen hengessä. Vähän aikaisemmat asiat saattavat nousta kummittelemaan.

Vanhankuun ajassa solmitaan käyty kierto umpeen ja tehdään tiliä ajasta. On kiusaus vetäistä nopea viiva tilinpäätökseen ja siirtyä ideoimaan uutta. Jos ei muuta, tämän balsamisen vaiheen antina on valaa sisimpään rohkeutta – omen – sillä sitä tulemme tarvitsemaan. Seuraavaksi alkava kuunsykli alkaa vahvojen kuvioiden alla, ajassa on tosi paljon kaikenlaista ”muuta” liikettä, mikä ei voi olla vaikuttamatta ajanlaadun tunnelmiin.

Tällä kerralla oinaan naiivius saattaa riittää. Oletetaan että tämä oli tässä ja voidaan siirtyä eteenpäin vakain askelin, hyvässä ryhdissä. Uranuksen yllätysmomentti voi olla siis jotakin tällaista, ettei olisi lainkaan katkeruutta, huonommuuden tuntoja, tuhkan ripottelua, periksiantamista ja luovuttamista. Ehkä saamme yllättyä, että kaikki menikin hienosti. Jos olimme tyytyväisiä itseemme, että yläfemmat tänne tästäkin kierroksesta, voi napsahtaa sormille. Sellainen on Uranus. En tiedä millaisin saatesanoin voisin valaa jaksamista teille, jotka jäätte sydän vereslihalle tästä Kuun syklistä. Olkaa vain rehellisiä itsellenne, tunsitte sitten väsymystä tai virkeyttä. Suoruus on hyvä lähtökohta, ja lopettamisen kohta.

vain rauhallisessa hämäryydessä
sormin selaan mennyttä aikaa
kiitän tuskasta
kiitän oivalluksesta
oivalluksen mahdollisuudesta
siivet kuorivat ilmaa

Sodanjulistus

Iltapäivän Uusi Kuu syntyi oinaassa. Tästä kierähtää kunnolla kuluvan astrologisen vuoden sykli alkuun, ensimmäinen uusikuu ja alun paikka Kuun kulkua katsellessa (Auringon mittarin mukaan aloitettiin silloin kun Aurinko tuli oinaaseen). Ensimmäisellä aloituksella jo yksinään on symboliarvoa mikä asettaa tämän alkukohdan muita monessa mielessä merkittävämmäksi. Ihan fysiologisella tasolla panoksia kasvattaa Kuun liikkuminen lähellä Maata, jos halutaan ottaa mukaan tekijäksi Kuun vetovoima. Planeettakulmissakin tämä Uusi Kuu on vertaansa vailla; isot energiat jylläävät.

Uusi Kuu syntyi läheisessä kontaktissa Uranukselle. Yllätysmomentti kertoo, että luulimme mitä hyvänsä, yllätyksiä tulee eteen. Uranuksen energiassa, etenkin oinaan merkissä, on räjähtävyyttä ja kiihkeää halua mennä eteenpäin. Sävy on innostava ja kohottava, parhaimmillaan. Alussa on aina tuoreuden tuntu, vaikka tällä kerralla ei kai voida puhua kepeydestä, koska pelissä on mukana isot voimat, isot asiat.

Miksi sitten sodanjulistus? Ei oteta otsikkoa aivan kirjaimellisesti. Oinas on sotimisen ja hyökkäämisen merkki, mutta symbolitasolla sama energia on rohkeassa aloittamisessa. Mennään eteenpäin voimalla. Ja lisätään tähän Uranuksen ravistelevuus. Yksilö voi olla hyvin vilpittömästi aloituksensa takana, ehkä vähän naiivisti kuvitella, että toiset ilman muuta näkevät samalla tavoin. Kovin ryöhähtävä alku yleensä silti koetaan hyökkäyksenä ja uhkana, ja sitä vaistomaisesti vastustetaan, suojataan itseä. Oinaan parhaimpia puolia ei ole toisen kuuntelu ja huomioon ottaminen, koska huomio on niin kokonaisvaltaisesti kiinnittynyt itseen ja omaan agendaan. Se millä on pohjimmiltaan hyvä ja uudistava tarkoitus, näyttää usein ulkoapäin katsottuna runnomiselta, pakottamiselta, väen vängällä vääntämiseltä. Minä itse aloittaa eikä aina haluakaan ottaa mukaan toisia. Siksi on paikallaan miettiä mille julistaa sotansa, sotiiko yksin tuulimyllyjä vastaan.

Ajassa ensimmäinen oinaan kuunkierto kertoo ajoituksesta. Nyt-nyt-nyt on aika. Tästä se lähtee, tämä vie eteenpäin. Uudesta innostuminen tuottaa lähdön ja spurtin, jota tulisi osata kantaa ja kehittää, jotta sen alkuvoima veisi pidemmälle. Ideoita purskahtelee, ollaan tahtoa täynnä ja itsevarmuudessa suunta on selkeä ja kirkas. Tämän kaltainen tunnelma jää herkästi maailmanhistoriaan, samoin kuin se valmistumisen kukkeus. Vakaata työtä harva muistelee lämmöllä jälkeenpäin.

Oinaskuun aika on vuositasolla ainutlaatuista, ja kuten kaikki muutkin hetket, tämä täytyisi käyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Yksilöittäin luonnollisesti vaihtelee paljon, mitä tällä ilon ja raivoisan eteenpäin puskevan voiman avulla tekee. Tulevissa astrologisen vuoden Kuun syklien aloituskohdissa ei vastaavaa tule. Jos haluaa valjastaa Uranuksen mukaan, se on tehtävä nyt, noin kuukauden sisällä. Myöhemmistä aloituksista äkkiä silmäiltynä pimennyksen ajanjakso syksyllä vaikuttaisi toiselta voimakohdalta, jossa taas energiat ja voimat paukkuvat ilotulitustaan. Tai jotain tulitusta kuitenkin.

Tämän oinaskuun ajassa saattaa olla hyvä pitää mielessä varoituksen sanana liikkuvat tekijät, Uranus. Kierrossa aletaan hyvin pian naulita asioita paikoilleen, tarkoittaen että kiinteät merkit tuovat isoimmat muutoskohdat Kuulle, ja muuttuvissa merkeissä kyseenalaistetaan ja horjutetaan niin paljon, että oinaan aloittavan Kuun henki ei tule säilymään samanlaisena kirkkaana, puhtaana ja viattomana kuin millaisena se tänään syntyi.

Muistaminen on sitä
että sallii tulevaisuuden
puuttua siihen mitä tapahtuu.
Kaikki järjestyy. Myös
kaaos saa nimen. Kukaan ei
tee vastarintaa. Suotta
kohtalo riehuu.

Sisäistä voimaa

Illalla kun Aurinko mailleen hiipii, alkaa Mustan Kuun yö. Yö ennen Uuden Kuun syntymää, aika jolloin Kuu on meiltä kaikkein eniten piilossa, kun Kuu on pienimmillään ja vähäisimmillään – mutta se on silti taivaalla. Uusi kierros alkaa huomenna iltapäivällä, eli saamme ihan kokonaisen Mustan Kuun yön ilman mitään arpomisia. Kaikki tapahtuu oinaan merkissä, ja kun Uusi Kuu saa syntynsä hyvin lähellä Uranusta, on ulkoplaneetan sävy jo kerääntymässä. Joku voi saada välähdyksen mitä Uranus tulevalle aloitukselle antaa.

Aloittamisen merkissä oinaassa on tietysti aika paradoksaalista potea Mustan Kuun yön lopettamisen fiiliksiä, tällä kerralla edellisen Auringon kierroksen, astrologisen vuoden, summausta. Aivan varmasti monella on jo kiire päästä eroon tästä kaikesta, odotamme kiihkeästi Uutta Kuuta ja uutta, ensimmäistä Kuun sykliä. Mutta näin tämä menee ajassa. Mustan Kuun yö on niin lähellä ajallisesti oinaassa syntyvää syklin aloittavaa Kuuta, että vain poikkeustapauksissa tämän yön sävyihin saadaan varsinaista päättämisen merkkiä kaloja (vain silloin jos oinaan Uusi Kuu syntyy ihan merkin alussa).

Kaikella on tarkoituksensa, siksi tälläkin että viimeinen yö on oinaan väriä. Mitä hyvää oinas tähän antaa? Rohkeutta – uskalletaan tutkia sisintä ja pelkäämättä myöntää itselle mitä nähdään. Tahtoa – tehtävää ei väistetä vaan siihen käydään innokkaasti käsiksi, koska vain tekemällä päästään eteenpäin. Voimaa – oinaan Musta Kuu on sisäisen voimaantumisen aikaa. Luulen että voimaa tullaan vielä tarvitsemaan, koko vuoden kierros on taas edessä ja puhtia tarvitaan.

Kun oinaan perusidea merkkinä on vastakkainen tämän yön tehtävälle, voi hankaluuksiakin ilmetä, jos niitä ei tiedosta. Kiirehditään kohti alkua, vaikka sen aika ei ihan vielä ole. Jätetään syklien päättämisen työ kesken, kun ollaan kyllääntyneitä entiseen. Omassa itsevarmassa voimassa voidaan tuntea itsensä niin lyömättömäksi, että se tekee huolimattomaksi ja haavoittuvaksi. Tai voidaan vaikka kääntyä puolustamaan itseä ja sisimmän eheyttä niin voimakkaasti että se tarkoittaa analysoinnin väistämistä. Oinas kyllästyy helposti ja varsinkaan vanhojen kaivelu ei kiinnosta. Irrottaudutaan ihan varmasti, mutta kenties jotakin olisi syytä vielä säästää matkan varrelle. Kultaisen keskitien kulkeminen ei ole ollenkaan oinasta, ja se voi merkitä ylilyöntejä. Oinaassa on liikaa intoa ja tarmoa, kun nyt pitäisi rauhoittua ja tyyntyä.

Kuu on nyt ehdottomasti voimakuu, se lähestyy koko ajan radallaan lyhintä matkaa Maahan, ja se tarkoittaa Kuun vetovoiman kasvamista. Tuleva Uusi Kuu on väkevä ja tuhti, ja jo tänä yönä saamme maistaa sitä. Lähdetään ulvomaan!

Eilinen ja huominen?
On kaikki tässä
Eilisen linnut puissa livertävät
huominen meissä salattuna nukkuu

Suunnikas

Kauriin kierrossa, tässä merkissä meille annetusta uudestakuusta lähteneestä, kulkee ajassa mukana työn ja ponnistelun henki. Omasta asenteesta riippuu miltä se tuntuu, joutuuko kovien paikkojen eteen vai pääseekö vihdoin oikeasti hommiin. Sykli on kasvupuolellaan ja toiminta alkaa kohota huippuunsa. Kuu tulee kasvavan puolenkuun vaiheeseen sunnuntain puolella yöllä hiukan ennen puolta kahta oinaan merkin loppupuolella. Sattumoisin johtavan laadun kriittisellä asteella. Kriittisyys tässä yhteydessä merkitsee erityistä herkistymistä, tuntuisuutta ja näkymistä, sellaista että tuntuma on vahvempi ja mahdollisesti jopa pakottavampi kuin muissa asteissa. Karmalliseksikin tällaisella asteella olon voi halutessaan tulkita. Jos ei lähdetä ennustelemaan tuhoa ja hävitystä niin kriittisellä asteella uuteen vaiheeseen tulo Kuulle viittaa työhön, ponnisteluihin ja haasteisiin. Jei?

Edeltävässä sirpin vaiheessa ollaan saatettu olla jokseenkin nuutuneita, vaikka Kuun kasvupuolella ollaankin. Puolenkuun keskivälin saavuttaminen on kulminaatio, jossa Kuun näkyvyys Maahan muuttuu isommaksi: aletaan tosissaan suunnata kohti täyttymystä. Samalla tässä kohdin aina käännetään Kuunsolmujen liikettä, ja tästä se huojunta, edestakaisuus, nimenomaan johtuu. Nyt mennään onneksi oikeinpäin, oinaan reipas Kuu saa solmuparin oikeanpäiseen kulkuunsa. Puolenkuun vaiheessa tahti selvästi muuttuu, ja tällä kerralla reippaasti, nykäisemällä, kuin herätyskellon soitto tai kongin paukautus. Ilma sähköistyy, valpastuu, on aika.

Ilmeisesti aikaisempi vaihe korosti passiivisuutta siinä määrin, että nyt tarvitaan voimakas riuhtaisu toimeen. Rohkeasti eteenpäin. Täysillä. Tulee mielikuva savotalle lähtevästä äijästä, joka riuskasti hakkaa puun kumoon kirveellä. Ajassa on voimaa, toimintaa, ja tällaiseen näyttäisi ajavan jonkinlainen pakko päästä eteenpäin. Oinaan merkissä on aggressiivisuutta, jota tulee hallita viisaasti. Raakaa voimaa tarvitaan joihinkin esteisiin, mutta yleensä tällainen tuntuu jyräämiseltä. Kun on tuo kriittinen aste vakavoittamassa, unohdan nyt ajankuvasta lapsenilon ja viattoman naiiviuden. Oinaassa on iloa ja riehakkuutta, mitä voi yrittää pitää mielessään mukana. Jotenkin tässä on nyt vakavampi henki. ollaan tosissaan, jopa hampaat irvessä.

Oinaan lahjoja ovat rohkeus ja rehellisyys. Puolenkuun aika ei päästä feikkaamaan. Uskalletaan alkaa, käydään pelotta kiinni hankalaan asiaan, yli esteiden. Aitous on edellytys sille, että päästään eteenpäin, sillä motivaation puuttuessa oinasenergia on mahdotonta. Toivottavasti se aikaisempi sirpin herkkyys ja sielukkuus antoi mahdollisuuksia tutkia syntyjä syviä, että nyt olisi mukana tietoisuus suunnasta. Suunta pitää olla, muuten tästä ei tule yhtään mitään.

Hullu Kuu heittää vinkkinä, että tehkää nyt kaikki mitä voitte. Seuraavassa hullunkuunvaiheessa aika kärjistyy toisella lailla.

Tunnusta kuinka syväksi mielesi jaksaa kinostua
kun ajatuksesi pyryävät sakeasti

Rehellisyytesi on läpikotainen. Näet aivot kuorineen
kiertoradallaan. Solujen hiljaa liikehtivät

tähtikuviot. Joskus ajatuksesi liikahtavat
sanojesi edelle, kasvattavat vaivihkaa

terävän, kaksihaaraisen kielen. Ne sinun
on myrkytettävä sitkeällä, pitkämielisellä

lempeydellä. Niin suurella hartaudella
joka polttaa päreensä vasta

kun mikään muu ei enää sulata sielusi ympärille
kiteytyvää jäätä.

Koska tahansa lähestyvien askeleiden alta
pohjattomasti pettävää..

Hattu ja Kuu

Hullu Kuu aikoi jo kätellä itseään hattutempusta, siitä että tämän kuunsyklin aikana on jaksanut ja ehtinyt raportoida ihan jokaisesta käänteestä. Periaatteessa näin on tehtykin, enää on Mustan Kuun yö jäljellä edessäpäin, mutta sehän ei edes ole mikään vaihe, pelkkä hetki. Ollaan valuttu ja vaimennuttu kierron loppuun, viimeiseen vaiheeseen, vanhankuun aikaan (alkaa Helatorstaina myöhään illalla). Tässä jaksossa oinaassa, perin vieraassa merkissä Kuulle tämän vaiheen haasteisiin nähden.

Tulisi saattaa loppuun, päätellä ja hyvästellä, ihan kyllästyäkin siihen minkä läpi vaellettiin. Kuinka käy? Oinas mieluummin aloittaa uutta kuin lopettaa vanhaa. Hyvästin hetkellä oinas on jo huomisessa, katse tulevassa. Kyllästyä oinas osaa, jos samaa vanhaa jauhetaan, se tarvitsee uutta innostuakseen. Mutta jos oinaan Kuu tässä vanhankuun vaiheessa suuntaa katsetta jo intomielisesti eteenpäin, silloin mennyt kierros sivuutetaan sen suuremmin käsittelemättä, tarmo suunnataan kohta alkavaan uuteen yritykseen. Eikä sen näin pitäisi mennä.

Hullun Kuun toive tämän vaiheen suoriutumisesta lepää Kuunsolmujen harteilla. Tässä on ajan mukaisesti himmailtu jo pitkään, koska solmut menivät nurinpäin. Kuu on balsamisen vaiheen alkaessa juuri sillä hilkulla, että ylittää eläinradan asteissa tuon Kuunsolmulinjan symbolisen kohdan, vajaan asteen päässä oinaassa huojuskelevasta alasolmusta. Jos vaiheen rajapyykin pääsisi vetämään veitsenterävästi – oinas symboloi aseita – Kuu saisi viimeisen vaiheen koittaessa yhä sävynsä tuumivasta, harkitsevasta ja kyseenalaistavasta Kuunsolmun ajasta. Heti kohta kun balsaminen vaihe alkaa, Kuu pyyhkäisee linjan yli, pysäyttää solmut ja kääntää ne jälleen perääntymään, oikeinpäin. Sitten voi jo tuntua siltä, että no-nyt mennään, räväytetään, kiihdytetään vauhtiin. Mutta se on vähän ennenaikaista. Kisoissa varastamista.

Toki innokkaan Kuun vahvuus voi olla se, että onnistutaan hahmottelemaan tulevaa kiertoa. Kuu yrittää varmaan meille niin kertoa, että sietää suunnitella jo ennakolta, on sitten valmiina. Näin voisi Hullu Kuukin tehdä, täällä ei olla vielä vilkaistukaan mitä tuleva kierto sisällään pitää. Oinaan merkissä päättövaiheen Kuun heikkoudeksi täytyy laskea se, että syvällinen hiljentyminen on vaikeaa. Rohkeutta luopua saattaa löytyä, silti se voi olla enemmän hätäisesti pois viskaamista kuin loppuun saateltua ja harkittua työtä. Ehkäpä tämä raivoisa ristiriitaisuus sävyn ja ajan haasteen kesken tuo sitä kuuhulluutta, joka on aikoinaan synnyttänyt tämänkin blogin.

Kuun yöt
alkavat olla luetut.
Tumma ilma vie pilven
pilven perään sirpin ali.
Voisipa vaihtaa kuun kanssa paikkaa:
tiedän sinun seuranneen
sen ilmeitä nämä yöt.

Paloa

Lopultakin! Tätä on odotettu! Oinaan Uusi Kuu syntyy iltakympin tienoilla – se kaikkein uusin, nuorin, tuorein uudenkuunaika alkaa. Tällä kierrolla, tänä vuonna, tosin on kuin olisi jouduttu synnyttämään yliaikaista pienokaista, juoksemaan sairaalan rappusissa saadaksemme poltot alkuun, koska miltei koko oinaan merkki on ehditty katsoa läpi ennen kuin saadaan ajalle ominainen alun hetki. Ollaanko siksi jokseenkin kärsimättömiä, vähän turhautuneitakin, närkästyneitä kun on tällälailla saatu odottaa.

Oinaasta alkava uudenkuunvaihe on puhtaimmin aloituksen symboli. Jos vuosi tavallaan lähti käyntiin Auringon tulosta oinaaseen (astrologinen vuosi), Kuun mukaan katsottuna on kuin vasta nyt saataisi lupa lähteä liikkeelle ja eteenpäin. Lähtökuoppia on ehditty kaivaa niin että ne ovat metrisiä poteroita. Onkohan valmisteluihin kyllästytty, ainakin on ollut aikaa suunnitella ja visioida huolella, ja siksi aloitus sopii olla lentoon lähtevä, reuhtaiseva, pikamatkan spurtti.

Tämän hetken uuden alun tunnelmassa on innostusta ja intomielisyyttä. Oinaan hengessä on yleensä mukana naiiviutta, katsanto on freesi ja puhdasotsainen, eikä ole takana kokemusta havaita kompastuskiviä, maailman pahuutta. Kun tällä kerralla ollaan saatu kerätä oinaan intoa pitkään, voi merkitys olla joko-tai, ehkä kokemusta on sittenkin karttunut, tai voi olla että into paukata liikkeelle on nyt tavallistakin voimakkaampi, kaahotetaan päissilmäisinä, ei nähdä.

Taivas myös tekee tempun heti uudenkuun vaiheen alussa, Kuu siirtyy pian tyynempään härkään. Ehkä vauhti tyssää, tai myönteisemmin, ehkä päästään tavallista helpommin rakentavaan alkuun. Paljon riippuu edeltävästä taustatyöstä, jos se on tehty huolella, voi ideariihen palon vaihe olla tavallista lyhyempi.

Tulevaa kiertoa tunnustellessa tuntumaksi tuli normikattaus, mutta on parasta että Hullu Kuu varaa jo tässä vaiheessa vapauden muuttaa mielensä ajan edetessä. En oikein luota tähän oinaan ensivaikutelmaan, rohkeuteen ja itseluottamukseen, että kaikki sujuu. Tämä näyttää helpolta, niin kuin tässä vaiheessa sykliä pitääkin. Hullunkuunvaiheessa päästään todella pingottamaan kerrankin neitsyessä, ja täysikuu saadaan jokseenkin hankalassa skorpionin merkissä, siksi voi vihdoin olla kasassa upeita kuuhulluuden tekijöitä. Hullu Kuu näkee nämä suurina mahdollisuuksina, ainakin itselleen revitellä seinähulluja bloggauksia.

Kohta lähtölaukaus pamahtaa! Nappulakengät jalkaan!

Kun metsässä soi
monissa kerroksissa
ja taukoamatta,
tajuaa kuinka valmis
keskeneräinenkin on

Kiihtyvä Kuu; musta

Vaikka Hullu Kuu ei ole viime pimennyksen jälkeen sekopäisyyksiä jaellutkaan, ei tässä ihan kyydistä olla pudottu. Vinhaa vauhtia aika tuntuu jolkottavan, kuin rakkikoirat raitilla. Sykli kiihtyy. Hullut tuntemukset ovat toisaalta outoja tällaiseen kuunvaiheeseen, samalla kuitenkin sopivia. Ensi yöstä on tulossa jälleen Mustan Kuun yö, joita ei olla maisteltukaan täällä blogissa toviin. Nyt maistiaisia tarjoaa yö oinaan nopeassa, rohkeassa ja tulisessa sävyssä.

Mustan Kuun vajoaviin, introspektiivisiin tunnelmiin tämä reipas oinas tuntuu oudolta. Kuu oinaassa voi tahtoa vastaukset liian nopeasti, väkipakolla, kun balsamisen ajan tahti olisi vaipuva, mietiskelevä, jopa meditoiva. Näillä kuitenkin mennään mitä on annettu. Voi olla kiire päätellä ja saatella loppuunsa tämä pimennysten kierros, päästä siitä eroon ja aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Tuskin näin hyvin pääsee käymään.

Tänä yönä on aika kelata läpi käytyä kummallista, tavallaan vihonviimeistä Kuun sykliä (tämän astrologisen vuoden sisällä). Koko ajan ollaan oltu harppaamassa uudempaa aikaa kohti, ja nyt vihdoin syntyvästä oinaan Uudesta Kuusta se päästään aloittamaan. Pian, ja sitä oinaan Kuu haluaa, Musta Kuu ei välttämättä niinkään. Todennäköisesti käteen jäi aika paljon edellisen vuoden ajoista. Ehkä ei viskata sitä sulamisvesiin, ehkä katsotaan rehellisesti mitä se oli.

Taivaalta ja Kuulta pitäisi ennemmin kysyä apua kuin nähdä synkkiä ennustuksia. Vaikka kuinka musta, oinaan Kuu kehottaa katsomaan eteenpäin. Uusi Kuu syntyy pian, eikä ole synti sitä jo pohjustaa. Rohkeasti vaan eteenpäin, vaikka ristiriitaa hengessä vähän onkin. Oinaassa on tahtoa ja intoa mennä, eikä sen lapsenmielisyydessä ole sijaa synkkyydelle ja tuhkan ripottelulle. Aika erilainen Mustan Kuun yö siis luvassa, kestäen noin iltayhdeksästä aamukuuteen.

Ideat nupulleen, ihan kohta on niiden aika. Hullu Kuu jäi vähän jumiin viimepäivien kalojen kuuhun – siksi ajan runoksi tahtoi tämä

Ensi yönä purjehdin tähdissä
silmilläni; kun kuu nousee
nuottaan luomiini lumetta ja
kangastusta
Huomenna vuoren alla on
kuu, kaste peittää rinteet ja
linnut pesivät ruohoon
ja minä olen veden alla
kala

Sirppiä pyydystämässä

Sirppikuunvaihe on tällä astrovuoden viimeisellä kierroksella kiihkeä. Leijuvaa kalat-Aurinkoa mittaa oinaassa poukkoileva, nopeatempoinen ja purskahtelevan rauhaton Kuu. Kun Kuu kulkee Kuun alasolmun merkissä ja ylitti sen jo eilen illalla (lauantaina), ylitys käänsi solmuparin etenemään. Tämä tuumausvaihe ei oikein sovi kasvavan Kuun sykliin, eikä varsinkaan oinaaseen, missä mielellään tehdään eikä meinata. Ristiriita on taas ilmeinen, ja vasta keskiviikkona Kuun ennättäessä muuttuvamerkkiseen neliökulmaan Aurinkoon nähden solmut pysähtyvät ja palautuvat perääntymään.

Sirppikuun luonne on vankistava ja uudesta Kuusta lähtenyttä ideaa konkretisoiva. Oinaan sirppi rysäyttää liian hätäisesti, väkipakolla ja hujauttamalla asiat muka oikeille raiteilleen. Oinaan tulisuus haluaa heti näyttöjä, tämän kuunmerkin vahvuuksia ei ole harkitsevuus, mieluummin sitten myöhemmin korjaillaan, paikkaillaan ja raavitaan kasaan. Katastrofin ainekset ovat riehakkaasti koossa.

Sirppikuunvaiheen Kuuta hallitseva Mars sentään pääsi oinaan nolla-asteelta eteenpäin, mutta edelleen Marsin sävy on uuteen sukeltava. Aloitetaan, ehkä vielä sirpissäkin säädetään alku kokonaan toiseksi jos kierron alun uudenkuun tyyliin ehdittiin kyllästyä. On poukkoilevaa, ryntäilevää. Spurtti sinne, pomppu tänne. Menee kilpajuoksuksi, uhoamiseksi, tiedetäänkö minkä vuoksi soditaan. Virkeydestä ja lapsenomaisesta naiviudesta voi nousta rohkea, tuore asenne, mutta sen kantavuus on tässä ajassa suurin ongelma.

Hullu Kuu siksi kehottaa vakavissaan (ha hah) malttamaan, harkitsemaan ja miettimään linjanvalintoja. Koska ajan henki ei tällaista tue, kirmataan näreikköön ja lasketaan pitkäksi laskiaisen riemuiksi. Ehkä me puolessakuussa tiedämme (kaksonen) mikä meni pieleen, hullussakuussa murehdimme (rapu) vatsat kuralle, mutta tulevassa neitsyen täydessäkuussa osaamme paikata ammattimaisesti tapahtuneen, ettei kukaan edes huomaa, kun se tehdään hiljaisesti, sivussa ja taustalla.

Katti istui ojan reunalla kytiksellä
toista tuntia; seurasin häntä ja meitä
molempia jotka kuulumme tähän.
Ja se onkin päästäinen!
Niin meille usein käy.
Koetin ennakoida vihollisen seuraavaa
näyttäytymistä, mutta ei minulla ole
kissan kärsivällisyyttä.

Sähikäinen

Hosulikuu, tämä eilen alkanut hullunkuunvaihe oinaan merkistä lähtien, ja on tästä olemassa vanhan kansan sanontakin, missä puhutaan juoksemisesta. Ehkä joku keksii. Pingottava kasvukuu on oinaassa ihan vaarallinen, koska energiaa tuntuu kasautuvan liikaa. Ei varmasti pahaa tarkoittavaa, mutta sellaista Ohoh! ja Hupsista -aikaa.

Hullunkuunajassa on neitsythenkisyyttä, vaikka sen pohjimmainen luonne kai pitää silti mieltää leijonamaiseksi. Oinaassa ajassa puuttuu kuitenkin kaikki varovaisuus. Ruuvia ei kierretä hiljakseen vaan rusautetaan voimalla ja kerralla nurinniskoin kierteiltään. Rymistellään, tempaistaan. Valmista tuskin saadaan aikaan, sillä se ei oikein sovi oinaan teemaan. Hullunkuunajan pitäisi olla valmisteluvaihe, missä viimeistellään ja huolitellaan, mutta eihän oinaassa tällaiseen riitä kärsivällisyys sitten millään. Taitaa olla suurempi kiusaus jättää kokonaan kesken. Näihin ehkä voidaan nöyrtyen palata myöhemmin, mutta tässä ajan vauhkoudessa ei varmasti myönnetä, että mikään olisi mennyt vikaan, ei vaikka olisi pää kainalossa.

Tällä kierrolla hullunkuunvaiheeseen tultiin mukavien tähtien alla, sillä Kuu nappasi ohimennen turvakseen hyvät kulmat taivaan parhailta Jupiterilta (joka on nyt vahva) ja Venukselta (jonka taas näemme taivaalla). Jos onnea on mukana, voi intohimokin leimahtaa. On kiusaus ajatella, että tämä kaikki leiskunta voisi tuntua mukavalta (Hullu Kuu onkin tässä viime päivinä useasti todennut, että kun nukkuu riittävän vähän ja on yliväsynyt, kaikki alkaa vaan naurattaa).

Jos koskaan on ajan hengessä pimahtamisen vaara, niin tällaisessa oinaan hullunkuunvaiheessa. Mutta nämä ovat toivottavasti pelkkiä sähikäisiä, leimahtavia tulitikkuja. Ei tällainen Kuun hulluus ole syvää, todellista, lopullista. Pelkkä hetken hepuli, väärässä tilanteessa kiekaistu hekotus. Roiskaisu mistä toivottavasti kukaan ei kanna pitkään kaunaa.

Me olimme veitsen terällä.
Me olimme koko ajan.
Pieni liikahdus ja…

Pimeässä tunnen itseni

Aika on niin vahvaa että veitsellä saisi siitä leikata raudanlujia siivuja. Täysikuu saavuttaa suuruutensa oinaassa tänään, ja koska kuljetaan aivan Kuunsolmulinjan tuntumassa, samalla Kuu pimenee. Tämä on kalenterivuoden toinen täydellinen Kuunpimennys, viimekeväinen saatiin täydenkuun omassa merkissä vaa’assa (koska Auringon täytyy olla täydenkuun hetkellä aina vastapuolella eläinrataa, ja keväällähän se kulkee oinaassa). Kumpi näistä pimennyksistä olisi tämän vuoden merkittävin? Keväällä elettiin Ison ristin aikaa, nyt pimennys nappaa kuitenkin tarkemmin muille taivaan kuvioille. Kevään pimennyksessä Uranuksen ja Pluton kulma oli paljon tarkempi, nyt ollaan vasta lähestymässä treffejä. Joka tapauksessa pimennykset näyttävät osuvan vallan hienosti tärkeimpiin ajankohtiin.

Oinaan täysikuu, oli se pimennys tai ei, on ajatuksen tasolla hassu ja asetelmassa nurinkurinen. Oinas symboloi aloittamista ja ideointia, ei täydenkuun vaiheen saavutusta ja yhdentymistä. Oinaan täydenkuun täyttymys täytyy saavuttaa toisella tavalla, omaehtoisesti ja vain itselleen rehellisenä. Toinen ihminen ei ole samalla tavoin peilinä kuin muiden täydenkuunvaiheiden aikana, ja sen sijaan minuus näyttäytyy yksinään, rehellisenä ja puhtaana.

Oinaan täydenkuun aikaan ajan lahjana siinä kulkijoille on rohkeus ja itsevarmuus. Nämä piirteet herättävät kanssaihmisissä turvaa ja luottavaisuutta, jos yhtälailla monesti ärsyttävätkin. Kun pimennyksen leimaama täysikuu vahvistaa kaiken toiseen potenssiin, usko itseen hipoo sulaa hulluutta. Juuri voimasta nousee tässä pimennyksen ajassa Kuun ilmentämä hulluus. Oletan tämän väkevyyden olevan monille liikaa hallittavaksi, ja siksi täydenkuun jakso voi näyttäytyä hyvin mielenkiintoisena ajanjaksona (tuo oli sarkasmia).

Tavallisissa kierroissa Kuun kierto määrää Kuunsolmujen suuntaa, kun se akselin ylityksillä ja kulmilla Aurinkoon vaihtaa solmuparin etenemisen tahtia. Pimennysten aikaan saadaan ns. ylimääräinen hyppäys, sillä myös Aurinko pysäyttää Kuunsolmulinjan ja kääntää sen suunnan ylityksellään. Ajallisesti tämä eipäs-juupas tuumailu käy siten, että jo tänään illalla Kuu ylittää alasolmun, mikä pysähdyttää solmun hetkeksi ja kääntää sen kulun väärinpäiseksi eli etenemään. Normaalisti tätä kestäisi siihen saakka kunnes Kuu tulee puolenkuun vaiheeseen, mutta nyt Aurinko pelastaa hetkeksi solmut. Tulevana sunnuntaina Aurinko ylittää Kuun yläsolmun vaa’assa, ja tämä oikaisee solmuparin liikkeen perääntyväksi, kuten sen pitääkin kulkea. Ja eipä aikaakaan kun viikon päästä Kuu sitten saavuttaa tuon puolenkuun vaiheen, ja tämä kääntää solmut uudelleen eteneväksi – ja tästä tulee pitkä tuumausvaihe odotellessa, että Kuu saavuttaa yläsolmun. Viikko saadaan sitten vanhan Kuun aikaan tuumia, harkita, epäillä suuntaa ja hautoa ratkaisuja. Summaan: ensin sestotaan edestaas, mitä pitäisi tehdä ja mihin suuntaan mennä, ja laskevan Kuun loppuaika joudutaan sitten todenteolla punnitsemaan suuntaa. Tässä mielessä pimennys antaa takapotkun vasta noin viikon päästä aktuaalista hetkestään.

Toisten kohtaamisella ei saavuta mitään, siitä ei opi mitään, ellei ole kohdannut itseään. Nyt on sen (hullu) aika.

Kirjoitan vain siitä, minkä tunnen,
mutta joskus asiat käyvät niin tutuiksi,
etten erota niiden piirteitä enää,
                             minä vaikenen
katson peiliin
ja näen vieraat kasvot.

Miekkaan hukkujien hetki

Dissisvaihe, jolloin siemenet pitää viskoa maailmalle, alkoi viime yönä kahden aikoihin Kuun ollessa oinaan ”vihaisen” merkin alkupuolella. Ensimmäinen mielikuva on hätäisesti, runnomalla ja väkipakolla jaetut asiat, mutta onneksi pintaa syvemmällä tämä ei ole ihan koko totuus. Oinaassa kulkevaa Kuuta hallitsee Mars, mikä sattuu olemaan myös toisessa omassa merkissään skorpionissa. Marsin valta siis korostuu. Jos pääsemme yli oinas-Kuun äkkipikaisuuksista, tarjoutuu mahdollisuus koettaa pinnanalaisemmin keinoin, jopa salakavalasti, manipuloiden, sekä voimakkaasti tunteisiin vedoten.

Oinaassa, skorpionissa ja Marsissa on sellaista voimaa, tahtoa ja dynamiikkaa, että potkua asioiden eteenpäinmenoon tarjoutuu. Energia voi olla hieman vaikeasti hallittavaa, ainakin heille, jotka eivät ole oppineet ja sisäistäneet tekijöiden aggressiivisuutta. Tämä siemenkuun aika on korostuneesti aloittava lähtölaukaus ja spurtti, jonka ylläpitoon saamme myöhemmin pehmeämpiä sävyjä. Mitä uudempia asioita viskotaan maailmalle, sitä parempi, eikä kai kukaan kehtaa kysellä onko teoriat testattu tai onko mietitty loppuun asti.

Rohkeutta oman asian jakamiseen tämä aika antaa. Seurauksia ei niinkään ajatella, etenkin jos oinaan henki johtaa. Hallitsevan Marsin skorpionin strategiaa on ihan luvallista käyttää apuna, koska jokainen lienee oppinut, ettei väkipakolla ja miekalla huiskimalla saavuteta tuloksia hyvällä. Epäröintiä ei nyt ole. Hyvä onnikin saattaa olla myöden, sillä Kuu nappaa mukavan kulman Jupiterille.

Kun nyt pitää jakaa leijonan aloituksessa syntyneet rakkauden ja luovuuden siemenet, oinaassa sävyttää lapsenmielinen innokkuus. Tämä on parhaimmillaan valloittavaa, puhtaan iloista tekemistä, mutta kyynikkojen on vaikea suhtautua myönteisesti tähän naiiviuteen. Oinaskuun rehellisyys on virkistävää, ja kun siemenet perustuvat aitoon arvostukseen, voi jaossa olla todellisia helmiä. Oinaassa ei toisaalta helposti hellitetä – meneekö homma silloin jankkaamiseksi – mutta samalla oinas pystyy niin helposti aloittamaan uudelleen alusta. Se ei kanna kaunaa epäonnistumisista, vaan elää tässä hetkessä, ja tekee sen niin täysillä että vauhtia riittää.

Ajassa on pedattu tilaisuus maailmanvalloitukseen. Innostutko?

Istu siinä lampun valossa, kelaa ajatuksiasi
aloita alusta kerta kerran jälkeen.
Älä väistä kun sattuu,
                             kun väistät istu takaisin:
aloita alusta.
Älä nouse ennen kuin olet tullut tähän hetkeen,
tämän pöydän ääreen.
                             Et kuitenkaan pääse pakoon.

Menee ohi

Vaikka oinaassa kuinka mentäisi nopeasti ja hosuttaisi, sellaiseen en ainakaan minä ole nyt kyennyt. Tai ehkä mentiin niin nopeasti, että mentiin kokonaan ohi? Vanhan Kuun balsaminen vaihe saavutettiin sunnuntaina aamuyön valoisana hetkenä, suurinpiirtein Auringon noustessa. Kuu oinaassa ja Aurinko vain ”vartin” edellä kaksosissa, sen 45° astetta.

Vaiheen ja merkkitason ristiriita on mielestäni nyt räikeimmillään. Vanha Kuu on rauhallinen, tyyni, passiivinen ja syvällä tuumiva, mutta oinaassa kulkeva Kuu on kaikkea muuta, juuri vastakohtansa. Oletukseni on, että tämä balsaminen ajanjakso ennen Uudenkuun syntymää härässä olisi vaikea, mutta sehän jää koettavaksi ja nähtäväksi.

Mielestäni tällaisessa vanhassa Kuussa katsotaan liiaksi eteenpäin eikä tarpeeksi taaksepäin. On tärkeää, että nyt jo pohjustetaan tulevaa ja luodaan suuntaviivoja uusille, pian hahmonsa löytäville aluille. Oinaassa on kuitenkin tyylinä mennä niin vauhdikkaasti, tässä-ja-nyt, että merkkitasolla epäilykseni herää, maltetaanko katsoa ollenkaan kuljettua kiertoa ja summata sen merkitystä. Jos tätä yhteenkokoamisen ja syvällisen pohdinnan vaihetta ei käy läpi, ihan varmasti jää jotakin olennaista ymmärtämättä.

Oinaassa kuljettava vanhankuun aika korostaa yksin tehtävää matkaa, rohkeutta kohdata sisimmästä tässä ajassa käsiteltäviä seikkoja, elämännälän ymmärtämistä ja rehellisyyttä itseä kohtaan. Mahdollisesti voimia kysyvin oma sisäinen taistelu tällä erää on itsekunnioitus, sillä jos nyt on myönnettävä sen menettäneensä, on anteeksianto vaikeata. Eteenpäin on lähdettävä ja pian, rikkinäisenä se on vaikeaa.

Omakohtaisesti tämä aika nyt niin riemukkaan ristiriitaista että lapsekkaasti naurattaa. Minullahan on Uudenkuun vaihe kaloissa, sinänsä on vähän ristiriitainen juttu sekin, ja nyt oinas-Kuu mittaa eräällä tavoin kalojen merkin kanssa teemoiltaan yhteensopivaa aikaa. Kaikki on ihan nurinpäin, ja sellainen tuntuu pähkähullulta. Nurinperisyydessä voi silti piillä jotakin, mistä tekisi mieli ottaa selvää, kumpa ehtisi tässä eteenpäinlaukkaavassa ajassa.

Jos olet yksin,
ole!
Suuri on viimeinen
seurueesi.

Alkujen alku

Kuun oma uusivuosi oli eilen, kun syntyi Uusi Kuu oinaassa, tämän astrovuoden ensimmäinen kuunkierron alku. Oinaskuuta olen kutsunut vauvakuuksi; nupuillaan olevasta alkuideasta lähdetään innokkaasti liikkeelle. Taivasvoimat ovat tähän aikaan dynaamiset ja aloituksiin puskevat, ja Kuun kierron alku kytkeytyy ajan hermoon varsin voimakkaasti. Nyt on suorastaan valtava paine lähteä eteenpäin, vanha ei enää meitä pidättele.

Oinaassa syntyvä Uusi Kuu on uudenkuun ajan symboli. On tahtoa ja rohkeutta luoda uutta, synnyttää sellaista mitä ei olla ennen nähty. Aloitetaan tyhjästä, ja vaikka ollaan tyhjän päällä, tämä on riemumielin sellaisten asioiden lanseeraamista, joita itse halutaan tehdä. Suunnanvalinnan vapaus vie voiton menneestä.

Näitä Kuun syklejä olisi pitänyt alkaa tarkastella oinaan Uudesta Kuusta, tämä olisi ollut kaikkein luontevinta, mutta huomaan kuinka Hullulle Kuulle on enemmän luonteenomaista mennä vastavirtaan, tehdä just toisinpäin. Tästä alkava syklien kierto on ihan oma kokonaisuutensa, ja ehkä näistä tulevista ajoista paljastuu aivan omanlaisia hulluuden muotojaan, joita ei ole vielä ollut mahdollisuutta löytää tuon katsastetun, vajaan syklin kokonaisuuksista.

Oinas on tahtomerkki, eikä se oikeastaan ole kovin vastaanottavainen. Oma idea on etusijalla, eikä tässä vaiheessa vielä olla kovin avoimia vastavuoroisuuteen eikä toisten palautteeseen. Nämä opetukset ovat vasta tulossa, ja taitavat tulla tänä vuonna Kuulle aika voimallisesti, onhan kierron täysikuu vaa’assa pimennyksen aika.

Jos oma Kuu ei vastaa helposti oinaan uudenkuun intomielisyyttä ja uutuuden paloa, voivat ajan paineet aloittamiseen tuntua vaativilta. Itse olen jäävi tällaista kuvittelemaan, sillä täällä resonoidaan vahvasti oinaan aikaan. En tiedä mitenpäin silloin pitäisi olla, jos rohkeus ei tunnu nyt riittävän. Hulluus saattaa tässä ajassa tuntua jo siinä, että oma tahto tuntuu kohtaavan vastustusta. Oinaassa on aina taistelunsa, ja nyt ollaan sikäli omillaan, ettei Kuu saa erityisen ponnekasta taustatukea hallitsijaltaan, omien ongelmiensa kanssa vaa’assa perääntyvältä Marsilta. Asetelma on joko minä itse aloitan, tai että joudun aloittamaan yksin. Asenteen voi valita.

Pukea sanoiksi, riisua sanoista.
Kerin itseäni hitaasti auki, sananjalka.
Niin kuin kynäjalavaan
kevät vaihtaa sielun minuunkin.

Instant karma

Turkanen! Nyt on kyllä jo kyseessä taivaallinen juoni Sirppikuuta vastaan! Ties monennenko kerran meiltä estyy mahdollisuus tehdä niin kuin sirppikuun ajassa täytyy. Tänään illalla puoli kahdeksan aikoihin Kuu kasvaa sirpiksi – mutta näin tapahtuu oinaan viimeisellä kriittisellä asteella JA Kuun alasolmulla. Lohikäärmeen hännässäkö pitäisi hankkia vakaumus? Tuolla eläinradan kenties kaikkein arveluttavimmalla kohdalla? Eikä tässä vielä kaikki. Kuun ylityksessä Kuunsolmun linjalle, Auringon ja Kuun ratojen leikatessa toisensa, solmuakseli pysähtyy hetkeksi ja kääntää suuntansa. Kyllä vaan, nyt se luonnollisesti tapahtuu solmun käännöksenä eteneväksi, kun sen pitäisi kulkea päinvastoin.

Tuo ylläoleva vouhotus tarkoittaa sitä, että samaan aikaan kun Kuu kehottaa meitä varmistamaan jalustamme ja muodostamaan oman käsityksemme, meidän tuleekin toppuutella vauhtia, antaa epäilyksen siemenen kasvaa mielessä, kyseenalaistaa motivaatiomme ja aikeemme. Kun tarkemmin tuumaa, eihän tämä mikään yllätys ole, kun koko kierto lähti alkuunsa niinkin epämääräisistä tunnelmista kuin kaloista. Jos sait jo idean, älä ryntää sen kanssa rahoittajien pakeille. Jos luulit tietäväsi, tarkista ja harkitse, sillä tässä ei ollut vielä kaikki.

Kun taivaankappale on merkin viimeisellä asteella, on vastassamme karma. Sirppikuussa ollaan toki paljon velkaa menneelle, ja joskus siinä liikaakin kiinni, mutta oinaan heti-mulle-äkkiä-tänne-nyt riehunnassa kyse on ennemmin nopeavaikutteisesta karmasta. Tällä ei ehkä ole juuria vuosikymmenten taakse, vaan napsahtaa heti sormille kun töppäät. Kun tähän lisää Kuunsolmun liikkeen osoittaman epävarmuuden ajan, ei Kuun taival sirpin ajassa näytä helpolta.

Solmut oikenevat aina vasta Kuun ja Auringon neliökulmassa (tai solmuakselin ylityksessä) eli vasta silloin kun puolikuun vaiheessa muutoinkin joudutaan ratkaisun eteen. Saadaanpas nyt sitten kokonaisen kuunvaiheen mittainen pähkäilyn, ehkäilyn ja luulinpas-tietäväni-vaan-en-mitään-tiennytkään aika lauantai-iltapäivään saakka. Muutoin voisi olla hyvä saada näin monta päivää aikaa pohjustaa päätöstä, mutta tämä oinaan viimeinen aste arveluttaa. Minä itse -asenne tulee kostautumaan. Nopea hutilointi ei auta. Raivo kääntyy itseä vasten. Spontaanisuus vie ojasta allikkoon.

Kohta täytyy perustaa avustusjärjestö sirppikuun vaiheelle, jos eivät ajat tästä muutu. Toivotaan että jo seuraavalla kuunkierroksella kaikki olisi toisin.

Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet
kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois
ja kaikesta siitä mitä rakastin
on jäljellä ainoastaan
sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä

Tahdon

Aikaisin aamulla saatiin puolikuu taivaalle niin omakohtaisissa tunnelmissa kuin voi olla, Kuun edetessä eläinradalla oinaassa ja kiertonsa kohta saa näin kasvupuolella sävynsä ravusta. Onkohan vain minussa tämä itsepintainen käsitys, että minän korostaminen on aina pahasta, itsekästä ja epätervettä, niin kovasti korostetaan toisen huomioimista. Itseä ei voi loputtomasti sivuuttaa, joskus on keskityttävä siihen mitä oikeasti itse tahdon, ja nyt ajan henki antaa pienen hetken omaa laatuaikaa.

Oinaskuussa tahtominen on olennaista ja esillä, ja ravun vaihetta kun käydään läpi, tahto nousee perustarpeista. Puolenkuun kohta kierrossa on kuitenkin kynnys, sillä tässä kohdataan haasteet, ja ainakin minun silmääni asetelma näyttää siltä, että ”itset” ovat oikeassa ja haaste asettuu ulkopuolelta sitä vastaan. Jos oinas on hyökkäämistä, on se myös puolustautumista, mikä Kuun energiassa saattaa olla vahvemmin esillä. Eihän itsensä puolustaminen väärin ole? Jos omaa suunnan tai agendan, nyt mitataan kuinka hanakasti ollaan omien sanojen takana. Ja ilmeisesti todellakin aseet tanassa, käväisihän Kuukin juuri vastapäätä Marsia, hallitsijaansa.

Puolikuun ratkaisukohdassa Kuun olemus muuttuu kaikkein selvimmin, tästä lähtien se on iso Kuu. Samalla puolikuu käskee harkitsemaan, vaikka oinaassa ei pysähdys ole ensimmäisenä mielessä. Tämäkin nopea, virkeä ja reipas Kuu pysähdyttää solmut ja kääntää ne etenemään, osoittaen meille valintojen, tuumauksen ja harkinnan kohtaa. Tämän kuluvan Kuunkierron puitteissa tämänpäiväinen oman linjan etsintä on miltei ainoa kohta juoksussa kun tähän saadaan mahdollisuus, eli solmujen etenemisen aika jää hyvin lyhyeksi, ja laskukuun puolella vieläkin lyhyemmäksi hetkeksi. Jo huomenna torstaina iltapäivällä noin puoli kahdelta Kuu ylittää Kuun alasolmun, mikä uudelleen pysähdyttää solmun ja kääntää sen jälleen normaaliksi. Auringon sijainnista Kuunsolmulinjaan nähden (on tulossa neliöön Kuunsolmuihin eli ollaan tavallaan pimennysjaksojen välimaastossa) johtuu tämänhetkinen hektisyys ja paahtaminen eteenpäin suunnan ja tarkoituksen suhteen. Eikä oinaassa oikein muutenkaan miettimään jäädä, toimitaan ennemmin. Tässä kohdin saattaa olla paikallaan todeta, että Kuun oinaan merkin nopeus ja solmujen pysähtyminen ovat taas ristiriitaisen tuntuisia tapahtuakseen samassa ajassa ja syy-seuraus-suhteessa. Nopean Kuun tahto voittaa, sillä tuumauksen aika on todellakin lyhyt.

Omaehtoisia valintoja tehtävänä, ja siksi on tutkittava, mitä nyt haluan, mitä oikeasti tahdon. Kuu viittaa päättämään nopeasti ja impulsiivisesti. Ei jäädä vatvomaan vaan toimitaan. Kaikkein helpoimmalta tuntuu, jos Kuu omalla henkilökohtaisellakin tasolla kiertäisi kasvupuolella, mutta jos oman kartan Kuu on härkä- tai kaksoskuu ja oma kierto parhaillaan loppuvaiheissaan ennen uutta Kuunpaluuta, voi ajan henki riepotella epämiellyttävästi.

Sumusta sumuun kuljen, ihminen
Vain yhden tiedän
nähdä tahdo en

Aika kuin vauhko varsa

Eläinradan hulluuspiste saavutetaan keskiviikkona illalla vähän puoli kymmenen jälkeen. Kuu on taas siellä mistä tämä blogi sai alkunsa, hullunkuunvaiheessa. Tulimmeko tästä ensimmäisestä spiraalista hullua hurskaammaksi?

Kuu on tällä kierrolla oinaassa tässä kasvukipuilun vaiheessaan, ja siksi hulluuden laatu voi olla lapsekasta riemua. Kuvitelkaa päätön nauru, sellainen mikä saa pissit housuun ja päättyy hikkaan. Kaikki voi olla hyvin viatonta ja harmitonta.

Oinasluonteisessa hullussa Kuussa on olemassa kriteerit sellaiselle vaiheelle, mikä täyttää ensiapu-asemat ja poliisien putkat. Aggressioita voi olla hyvin vaikea hillitä. Energiaa on ihan liikaa, jotta voisi esimerkiksi nukkua. Keppostelu räjähtää käsiin ja silmille. Hulluus on nyt liiallista intoilua, säntäilyä, hosulia.

On meillä ihan todellisen mielipuolisuuden oireetkin tarjolla, sillä samaan aikaan hullunkuun ajan kanssa Neptunus on pysähtyneenä kaloissa. Jos Kuu kantaa astrologiassa hulluuden taakkaa niskassaan, sitä jakaa uhrautuvasti myös Neptunus, ja tässä mieli onkin vakavemmin koetuksella. Illuusio on todellisuus, ja todellisuus illuusio.

Räjähdysalttiiksi hullunkuun ajan tekee Kuun kohtaaminen Uranuksen kanssa. Tuo voi loitontaa etäälle inhimillisestä, ja tehdä sen liian äkkiä, eikä mieli pysy perässä, ei varsinkaan jos ollaan jotenkin upottu Neptunuksen huuruihin. Etenkin tämän jakson alkuvaiheessa jousi voidaan pingottaa liian kireälle, eikä nyt ole mitään kultaista keskitietä, vain äärimmäistä. Mielestäni myöhemmin hullunkuunvaihe tasaantuu kun Kuu siirtyy härkään, lähemmäksi täydenkuun hetkeä. Tässä taas ajan viilaava luonne kohtaa fyysiset rajansa, ehkä liikaa yrittämällä, hammasta purren taakkaa kantaen, jotta valmista tulisi ajoissa. Häränsilmässä on jääräpäistä puurtamisen makua, ja sitä voi varoa ken tahtoo.

Kuun todellisuus tuntuu valehtelevan meille. Juuri äsken kurkkasin Kuuta hämärtyvällä iltataivaalla, ja se näyttää paljon suuremmalta ja täydemmältä ollakseen ihan kasvukuun vaiheen alussa. Oinaassa toki mennään aina nopeasti. Kiire kasvaa.

Hullunkuun vaihe on kuin vanhan Kuunvaiheen pikkusisko, pätemätön, vähän epäluotettava, sellainen minkä tekosia joutuu aina joku paikkailemaan, vaikka raukka yrittää parhaansa ja miltei sen ylikin. Tämä isoksi kasvaminen liian pitkin harppauksin on samalla tavoin surullista kuin vanhan Kuun lohduttomuus ja luopuminen. Ajan katse on jo täyttymyksessä ja tulevassa, ja silloin ohitetaan tämän hetken ihanuus kaikkine mahdollisuuksineen, kuin se ei riittäisi, ei olisi koskaan tarpeeksi –

vaikka sen intensiivisyys ja nuoruus on sitä, mihin oikeastaan myöhemmin aina tahtoisi palata.

Kuu ei näe mitään sellaista. Se on kalju ja vauhko.

Pimennys kuutamolla

Blogin ensimmäisessä päivityksessä kerrottiin, että Hullunkuun ajalla (blogilla) on nousulla Jupiter. Se sopii suureelliseen tyyliin, että Kuun kiertojen tarkastelu aloitetaan täydestäkuusta. Luontevampi sykli olisi ollut aloittaa uudesta Kuusta, mutta tässä blogissa hulluillaan ja käännetään nurinpäin.

Mikä tahansa täysikuu tämä ei ole, vaan oinaskuu on Kuun pimennys. Maapallo mokoma etuilee väliin ja estää Kuuta saamasta heijastavat säteensä Auringolta. Pimennyskin on iso juttu, paljon merkittävämpi kuin normaalien Kuunkierron syklien täysikuu.

Täysikuu on Kuun esiintulon aikaa, esiintymisen aikaa ja nyt räntäisenä lokakuun yönä Kuu vaatii enemmän huomiota kuin yleensä. Se on avoimuuden aikaa, kaikki on näkyvissä (yleensä täydessäkuussa, nyt tilanne on toinen). Oinaan täysikuu on lapsenomainen ja naiivi, hurmaava vilpittömyydessään, raikas rehellisyydessään, vähän armoton suoruudessaan ja tavallaan helppo yksinkertaisuudessaan. Täysikuu mielletään täyttymykseksi, mutta johdattaako sana hyväuskoiset harhaan. Täydellisyys, täydeksi ja kokonaiseksi tulo – – –

Kuunpimennys sävyttää ymmärtämään, että kaikki asiat täysiksi ja valmiiksi tullessaan eivät ole hyviä. Täyttymys voi olla pettymyskin, eikä valmis täytä tarkoitustaan. Ei tullut takkia, tuli vain tuluskukkaro. Tai onko se edes kukkaro, lapsenmielisyydestä alkaa olla liian kauan. Onko räätälille mennyt kissa tässä oinaskuu, liian hyväuskoinen ja huijattava?

Kuunpimennys tapahtuu astrologisesti Kuun laskusolmun suunnassa. Laskusolmu, häntäsolmu, on kirjaimellisesti täysiä asioita jo valmiiksi. Näitä jotka osataan, eikä niissä tarvittaisi yhtään enempää piehtarointia. Siksi Kuunpimennys on ajanjakso, jossa pitää nähdä mikä ei oinasmaisuudessaan toimi elämässä. Vaikka siis omalla syntymäkartalla ei olisi mitään oinaan merkissä. Pimennykset ovat kollektiivisia juttuja. Jonkintasoisesta oinuudesta pitäisi päästä eroon. Onko se aktivismia? Kiilaamista toisten ohi? Yksinpärjäämisen korostamista?