Varovaisesti kaikille

Kapteeni K käskee

Teitä on tästä varoitettu jo ennen joulua, mutta kukapa enää muistelee kuukausien takaisia manauksia. Astrovuoden ihkaensimmäinen kuunkierto täräyttää taas laskevan puolenkuun kohdassa. Ehkä joku muistaa tällaisten kiperien kohtien esiintyneen jo aikaisemmin, ja tällä kerralla puolikkaassa saamme korostuneiden kasvukohtien alleviivauksen ja kulminaation. Kuu taittaa kulkunsa pimeämmälle ja pienenevälle puolelleen kauriin viimeisellä asteella noin yhdeltä. Eläinradan karmallisimmalla kohdalla.

Kuu tavoittaa kulman Aurinkoon juuri ennen kuin Aurinko ehtii härkään ja tasoittamaan kevään tuloa. Tässä kierrossa kaikki isot vaiheet ovat vaihtuneet johtavissa merkeissä, alku oinaassa, kasvupuolikas ravussa, täysikuu vaa’assa. Näin ei aina tapahdu, että sykli pysyisi säntillisesti koossa, juuri viime kierroksellakin kävi siten, että tässä laskevassa puolikkaassa repesi jo toiseen merkkilaatuun. On tarkoitus tehdä pilkulleen oikein.

Kuu kauriin viimeisellä asteella merkitsee vastuunkannon korostumista. Mikä on velvollisuutemme? Viimeisessä asteessa on päättämisen, lopettamisen ja päättymisen sävyä. Pitää saada valmiiksi, mutta kyseessä ei ole myyntifiksaus tai meikkaus, vaan paljon lopullisempaa, oikeamielistä kohdilleen laittoa. Viimeisen asteen Kuu mittaa osaamista, pystyvyyttä, kykyä, mestaruutta. Täydellisyyteen pyrkimyksen tuntua voi olla, sillä mikään ei nyt riitä. Kuu kehottaa pätemään, näyttämään, kilvoittelemaan. Jos oman kunnianhimon kanssa on ongelmaa, tämä Kuu kaivaa sen kipuilemaan.

Kaikki eivät tykkää eivätkä hyväksy karmakortin pöytään lyömistä. Näin ei ole pakko ajatella, tuon nyt ajatusmallin vaihtoehdoksi. Väitin tätä kohtaa eläinradan karmallisimmaksi kohdaksi (myönnän että tässä on oma lehmä ojassa, oma läksyni) ja johdan päätelmän siitä, että kauris on Saturnuksen merkki, ja Saturnus on karman planeetta (muitakin on, mutta yleinen leima on juuri Saturnuksella). Saturnus on ajan planeetta, jossa on ulottuvuudet menneeseen, tämän hetken tekoihin ja tuleviin seurauksiin. Kauriin viimeisellä asteella tiivistyy se, missä pitää nöyrtyä polvilleen, mikä tulee oppia, se mikä on läksyksi annettu. Karma on väistämättömyyttä, sitä minkä kohtaa kun sen aika on tulla käsittelyyn.

Aikaa katsottaessa kuunvaiheiden kautta nyt on karman tunnistamisen ja käsittelyn ajankohta, seuraavaan sunnuntaiaamuun saakka. Voidaan pohtia ja kyseenalaistaa sitä, kuinka voimakas ajanlaatu kuunvaiheesta voidaan ”saada”. On hyvä olla kriittinen, ja mieluummin tunnustella itse, onko näin, iskeekö karma avokämmenellä, vai olisiko tämä vaan ihan tavanomainen Kuu vähenevässä kierrossaan, normaalin vaativainen kauriin sävyn mukaisesti. Ei kaikilla ole omalla kartallaan kauriin viimeisellä asteella mitään hälyttävää. Jos sattuu olla, voi olla syytä valmistautua henkisesti ”sattumuksiin” (ei yllättävällä tavalla vaan joutuen väistämättömien ratkaisujen eteen, sattumisella tarkoitan kipua ja tuskaa).

Kuu kauriin viimeisellä asteella merkitsee mielestäni askeleen astumista, tekoa. Sana karma on kotoisin sanskritista ja tarkoittaa juuri tekoa ja toimintaa. Näin osoittelevana Kuu ei johdattele vaan käskee.

Kuu taas heilauttaa Kuunsolmuja kulmallaan Auringolle, eli tässä kiperässä kohdassa myös solmut pysähtyvät ja huojahtavat kulkusuunnassaan epäröivämmäksi, aivan kuin suuntaa tunnustellen. Tämä lienee merkki, että suinpäin ei ole syytä rynnätä mihinkään, vaan kuulostella mitä kyseenalaistetaan. Annetaan tuntemusten tulla ja kuunnellaan sisäistä ääntämme. Koska Kuu matkaa suhteellisen lähellä Kuun alasolmua, ei tämä nurinperisyyden aika kestä nyt kovin pitkään, ja lauantain puolelle tullessamme solmujen liike palautuu Kuun ylittäessä linjan. Jos aikaa haluaa kovin tarkasti seurata, merkitsee tämä sitä, että valtavin kasvutapahtuma ja karmatehtävän suoritus jää lauantaihin, koska jo sunnuntaina aamulla Kuu painuu vanhankuun aikaan. Ehkä näin orjallisesti ei ole pakko toimia. Jos karmansa laadusta ja tehtävän luonteesta saa kiinni tulevina päivinä, olettaisin että kyllä näihin on nyt tartuttava.

Jos Kuuhulluutta nyt olisi, veikkaisin sen laadun olevan ahdistusta, angstia, maanraossa lyötynä virumista, aika mustaa. Ei kauhean hilpeätä. Seison kivellä, katsotaan kipsahdanko.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Nollakohdassa

Toisella puolella ollaan, uudessa ajassa ja kierroksessa, vaikka Kuun kanssa sykli on yhä kesken. Rajatapauskierroksi tätä nimitin, kalojen kuunkierroksen leima on olla välissä, sellaisena kuin sen kukin haluaa nähdä, olla sitä mitä tarvitaan, vanhalla tai uudella puolella olevaa. Teoriassa on häviävän pieni mahdollisuus, että Auringon vuosikierron alku oinaassa ja uusi kuunkierros osuisivat täsmälleen yksiin. Kuun kanssa tullaan laskevan puolenkuun vaiheeseen siten, että Aurinko on juuri tullut ingressiinsä, ja silloin Kuun merkki on kauriissa, ja asteet nollassa. Tämä on itsessään hassusti ristiriitainen, ihan kuin vanhan ja uuden lomittuminen toisiinsa: kauris merkkinä edustaa (osaltaan, vaikka johtava onkin) perinteitä, ja nolla on vastasyntynyttä, tuoretta. Tämänkertaisen vaiheen vaihdoksen kohta on poikkeuksellinen, koska se on periaatteessa juuri siinä missä se ”vaiheiden palikkarakennelmassa” kuuluisi olla (jos uusikuu syntyisi nollassa oinasta, olisivat kaikki päävaiheet samalla tavoin johtavien merkkien nolla-asteella). Vanha ja uusi nivoutuvat kaikilla tavoilla.

Kuun kulku puolikkaan kohdalla on voimakohta, missä näkyvyyden tila ratkaisevasti muuttuu. Puolikas lähtee pienentymään vähäisintä kuunvaloa kohti, ja Kuun oma sisäinen luonne korostuu. Sellainen meissä, mitä emme tietoisesti ohjaa, huomaa ohjata, on kierron tällä puolella voimakkaampaa. Alitajunta, vaistot. Aina emme tiedosta ratkaisujamme ja valintojamme, ne tulevat todeksi kuin huomaamatta, usein sillä tavoin luontevina että emme toisellakaan lailla tekisi vaikka kuinka analysoisimme. Vaistonvaraisuus katsotaan monesti primitiivireaktioksi, ja selviytymisen tarpeet ovat voimakkaimmat. Sitä kauris juuri on. Nyt kun vaihe alkaa aivan merkin alusta, vaistonvaraisuus erityisesti korostuu. Nollassa kokemus ikään kuin häviää, vaikka sitä toisaalta onkin jo miltei koko kierroksen verran olemassa. Ja merkkinä kauriissa ihan kuin vuosituhansien kertymien verran.

Puolikuussa ollaan testikohdassa, ja sitä ilmentää hyvin tämän kohdan liittyminen Kuunsolmujen liikkeeseen. Puolikuu pysäyttää ja kääntää solmujen kulkusuunnan toiseksi. Kynnyskysymys ajassa voi olla oikein toimiminen, tekojen seurausten ymmärtäminen ja niiden kanssa eläminen. Jokaiselle kuunkierrokselle ei taida riittää maailmaa mullistavia päätöksiä, mutta tällä kerralla laskevan puolenkuun kohta on tavallista korostuneempi: merkki, aste ja syklin vaihtuminen isommalla tasolla samoihin aikoihin uudeksi. Testi taitaa olla tosi monelle.

Ja ne solmut, voi että, kun Kuu kääntää ne epäsopivaan suuntaan. Auringon tullessa oinaaseen tekisi niin mieli paahtaa täysillä, riemuita laukkaa kevätniityillä. Kuu kauriissa antaa realismin arkeen, että niitty onkin vielä jäässä, täytyy odotella. Kuunsolmu kulkee eteenpäin, painottaen tuumausta ja harkintaa, ja vasta Kuun ylitys alasolmulle kääntää liikkeen normaaliksi. Lauantaina ja enempi iltapuolella.

Että me taidetaan jatkaa Kuunkierron viimeisten vaiheiden työstöä. Tämä ei ole alun aika, vaan loppuunsaattamisen. Hommaa on, kuten aina kauriissa. On valittava sellaista, mikä pitää meitä pinnalla. Ei media-tavalla tähteydessä, julkisuudessa eikä pintaliidossa pinnalla. Itsenä, vielä jaksamassa, ei hukuksissa. Kevyttä tämä ei ole, mutta nauretaan sille nollalle.

Kevät alkaa
kun riekon lailla nauran
kaikille itsessäni.

Lopetetaan todenteolla

Nyt ollaan Kuun viimeisimmässä, kierron lopetuksen balsamisessa vaiheessa syvällä. Ensivaikutelma vanhankuun ajan vaihteesta on – – harvinaisen – – syvä. Vähemmän mairittelevia ilmaisujakin olisi saattanut käyttää. Kuun suhteen ajan henki näyttää juuri nyt haastavalta.

Kierroksen lopettava jakso saavutetaan Kuun ollessa kauriissa. Ei ole mieluisin merkki Kuulle, mutta aina ennenkin ollaan selviydytty tämän vastamerkin ylityksestä. Tällä kertaa vaiheen vaihdos, mikä siis sinänsä aina on Kuulle haastehetki koska tämä tapahtuu kovassa kulmassa Aurinkoon nähden, saadaan pian Kuun kohdattua Pluton eläinradan asteissa. Näitäkin kohtaamisia tulee joka kierroksella, nyt vaan sattuu jäädä leima tästä koko balsamisen vaiheen sävyksi. Kuun ja Pluton energioiden sulautumat eivät ole helpoimmasta päästä, vaan lopetusuhan alle voi tulla kivuliaita asioita.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuunvaihe on aina Kuun suhde Aurinkoon, eli tähtivalo on tavallaan yhtä tärkeässä roolissa kuin Kuu. Silloin kun Kuu tulee vanhankuun ajan kohdalle, on Aurinko edelleen Kuun alasolmun ylityksessä kaloissa. Kuun alasolmu on sitä epäilyttävintä eläinradan maastoa. Ei hyvä.

Pluton eliminoimisen teema, kalojen alasolmun irtipäästön alleviivaus ja kauriin merkin karsinta viittaavat kaikki yhdessä niin selkeästi yhteen suuntaan, että tämä on pakko ymmärtää varsinaiseksi lopettamisien huippuajaksi. Ynnä sekin vielä, että tämä tapahtuu keskellä pimennysjaksoa. Seuraava Auringonpimennys on ihan kulman takana, pienen ajallisen harppauksen ulottuvilla, ja itse asiassa on jo täällä olemassa.

Sitten tästä tuhkanvaristelusta pitäisi kehitellä jotakin positiivista ja kannustavaa sanottavaa. Vanhankuun jakso on luonteva ajankohta saattaa päätökseen asioita, joiden on nyt aika siirtyä pois. Alleviivaus ajan hengessä ei tule sattumalta. Realistisessa ja järkevässä merkissä, kauriissa, näemme mikä on soveltuvin vaihtoehto. Pluto antaa voimaa tarpeelliseen, ja sysää meitä kohti uudelleensyntymää, taakan laskemisen jälkeen. Aurinko nyökyttelee, että joistakin jutuista vaan pitää ymmärtää irtautua, vaikka hiljaisesti ja meteliä pitämättä, mutta eron hetki on nyt. Yhtä lailla kuin jokaisen Kuun syklin kohdalla on hyviä aikoja aloittaa ja kasvattaa, on yhtä tarpeellista luopua silloin kun sen aika on. Tästä syntyy tilaa, ennen kaikkea itseen. (ja kyse lienee siis jostakin perusteellisemmasta kuin kaappien siivoilusta ja roskien viemisestä, vaikka Kuu arkinen tekijä onkin)

On mahdollista, että vanhankuun ajan voimakkaissa tunnelmissa tehdään sisäinen periaatepäätös, ja itse luopumisen prosessi tapahtuu pimennyksen aloittavan kalojen kuunkierroksen aikaan.

Vuodentakainen kesä
 ruskeina palasina kalliolla,
metsä on surullisella tuulella;
se tuuli pöyhii menneitä,
repeytyneet siivet räpyttelevät.

Karmaisevaa karaisua

Mustan Kuun yön kohdan arvonta päätyi tällä kertaa tulevaan yöhön, koska seuraavan kuluessa Kuu syntyy jo uudeksi suht pian vuorokauden vaihduttua lauantaiksi. Ja silloin pääsemme ottamaan vastaan Punaisen Kukon vuotta. Yö alkaa vähän neljän jälkeen iltapäivällä (Hki) ja aamun saamme noin yhdeksältä, eli vielä on pitkät pohjolan yöt aikaa vaeltaa pimeydessä. Kuu on kauriissa.

Ihan teki mieli päättää kirjoitus tähän. Kauriista alkanut kierto päättyy samoihin umpeenkuromisen teemoihin, näin käy silloin kun Uusi Kuu syntyy merkin alkupuolella. Astrologisesti kauris on Kuulle haastava merkki, jos ei täydellinen katastrofi niin yleensä työläs eikä itsestäänselvä. On kuitenkin kiva keikauttaa ajattelua toisinpäin: miksi työ ja tarkkaan selon ottaminen olisi jotenkin kurjaa? Kun kauriin Kuuhun keskittyy, se voi antaa paljon.

Lähtöasetelmassa haettiin rakentavuutta, vakautta, ja nyt on viime hetket arvioida, päästiinkö siihen mihin piti. Kauris on kypsyttäjä, kasvattaja, opettaja, ja siksi Mustan Kuun yö juuri tämän Kuun kanssa antaa rauhallisen, selkeän ja opettavaisen tilaisuuden sisäiseen kasvuun. Ja merkin teemaan sopivasti yö pitkä kuin nälkävuosi. Kauris tarvitsee aina aikaa. Ei se hidas ole, mutta aikaa on vaan hyvä olla kauriin kanssa.

Näissä tunnelmissa tehty syväsukellus omaan minään voi olla yksi ankarimmista. Ihan varmasti mieleen nousee ne kohdat, joissa olisi pitänyt venyä parempaan, pystyä pätevämpään, suorittaa enemmän. Olisi niin helppo lohduttaa, että ei aseteta rimaa liian korkealle ja sellaista liirumlaarumia, mutta annetaan kauriin Kuulle oikeus olla oikeassa. Opitaan nöyrästi kaikista niistä asioista, joissa oli hosakkaa, ja pohditaan millä realistisilla keinoilla homman sitten saisi onnistumaan. Ei tällaisesta terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen tarvitse masentua. Tänä yönä on aika olla realisti. Ja tasapuolisesti nähdään myös kaikki se hyvä, ja osataan ottaa siitä kuuluva kunnia itselle. Ei mikään helppo juttu sekään. Opittavaa on.

Vaativaa tämä kauriin Kuun aika on. Siitä on tehty kirosana. Ihmisyytemme ei useinkaan näytä kestävän minkäänlaista karaisua ja koulimista. Ehkä ensi yönä, Mustan Kuun alla, saamme sitä kohdata. On aika huomata ne asiat, joissa pitää kiteytyä, kristalloitua, jotta pääsemme seuraavassa Kuun syklissä puhdistautumaan. Loppuhuipentumaksi, silloin kun Aurinko nousullaan päättää Mustan Kuun yön, on Kuu kauriin viimeisellä asteella. O-ou, enkä avaa tätä nyt enempää.

Näin vähää valoa
ei huomaa.
Se on vain
uskottava.

Mielen kierros

Kuu antaa uuden ajallisen syklin aloituksen torstaina aamulla hiukan ennen yhdeksää kun Kuu kohtaa Auringon kauriin merkin alkupuolella. Kauriissa Kuulla on vakaa ja harkitseva sävy, ja vaikka nämä ovat hienoja ominaisuuksia, on kauris Kuulle sen verran vaativa merkki, ettei tämän tulevan kierroksen aloitus ole kevyimpiä. Uudet aloitukset voisivat olla parhaimmillaan nyt täydellisesti kypsyteltyjä, arvovaltaan ja statukseen liittyviä, realistisia ja muutakin kuin vain itseä henkilökohtaisella tasolla lujittavia.

Työtä päästään tekemään, ja matkalla mestaruuteen saattaa vastuu ja velvollisuus painaa taakaksi. Kauriin Kuun alla homma pysyy hanskassa, sillä merkki hallitsee kontrollin. Tästä tyylistä ei vaan aina kaikki tykkää, ja jos ei opi joustamisen taitoa, saattaa napsahtaa poikki. Kauriin tyyli on hioa paremmaksi, täydellisemmäksi, ja jos oppimiskäyrä saa aikaa noustakseen, yleensä jälki on kunniaa ja kiitosta osakseen saavaa. Kuunkierron sykli ei välttämättä ole paras mahdollinen aikajana toteuttaa kauriin henkeä, jos nyt verrataan vaikka Saturnuksen kolmenkymmenen vuoden kiertoon.

Perääntyvän Merkuriuksen sävy on Kuun uuden syklin aloituksessa vahvasti mukana, sillä se on osoittelevan lähellä. Merkurius on juuri lähtenyt omalle kierrokselleen, syntynyt uudeksi Merkuriukseksi Auringon ylityksessään, ja tämä Merkuriuksen vaihe soveltuu todellakin paremmin uudenkuun henkeen kuin jos se olisi vielä Auringon toisella puolella. Ei nyt jäädä kauhistelemaan Merkuriuksen perääntyvää liikettä tässä yhteydessä vaan nähdään ilmiö ennemmin tarkoituksenmukaisena: taivas antaa meille nyt aloituksen, jossa sisäiset pohdinnat ovat merkityksellisiä.

Vaikka meillä on Kuun kierroksen aloituksessa pysähtynyt Uranus ajanlaatua leimaamassa, voi olla ettei Uranus sinänsä niin kauheasti määrää Kuun kulkua. Kasvavan puolenkuun ja täydenkuun kohdissa se viimeistään nähdään, onko tämä kauriskierros Uranuksen värittämä: Kuu nappaa Jupiterin ja Uranuksen pitkäaikaisen vastakkaisuuden haasteisiinsa mukaan. Yksinomaan Kuun näkökulmasta katsottuna alkava kierto vaikuttaa rauhalliselta, mutta muiden planeettojen osalta kyllä tapahtuu, eli huomio on kauriin teeman mukaisesti ennemmin laajoissa kokonaisuuksissa kuin Kuussa.

Sitten kun pohditaan hiukan laajemmin kierroksen alun tekijöitä, juuri niitä muita kuin Kuuta ja Aurinkoa, eli osoittelevimpia tekijöitä perääntyvää Merkuriusta ja pysähdyksissä olevaa Uranusta – alkava sykli keskittyy mieleen, ajatteluun, älykkyyteen. Tämä on oletettavasti se suunta, mihin pitäisi nyt lähteä. Uusia ideoita, nimenomaan.

Kuuhulluuden luulisi pysyvän tiukasti aisoissa näin järkevässä Kuun syklissä. Hullunkuunvaihe saattaa silti pöhköillä, ja saadaanhan me kauriin kierroksella ravun täysikuu, missä on aina aineksia. Näin aluksi ei kuitenkaan pitäisi olla kuuhulluudesta tietoakaan.

Menneitä olen miettinyt
havahtunut mieli tyhjänä,
taivas tyhjänä – minne
katosi kuutamo, kuu?

Sirppi omalla vastuulla

Hullun Kuun katsaus kuunvaiheen vaihdokseen on ohut kuin sirppi taivaalla. Iltapäivällä noin puoli neljän aikaan Kuu on juuri ohittanut eläinradan asteissa Venuksen, ja näissä ihanissa, arvokkaissa tunnelmissa saadaan sirppikuunvaihe käyntiin. Kauriissa ollaan, eikä oikeastaan lainkaan tylsän arkisessa sävyssä, sillä tähän tulee kaikenlaista muuta pientä mukaan.

Jousimiehen rennon ja iloluontoisen kierroksen alun jälkeen voi olla että hymy hyytyy. Sirpin tehtävää, aloituksen jatkumoa ja muotoonsaattamista, tehdään takakireästi ja rautakanki seljässä. Kauriin sävyssä ollaan vähän sitä mieltä, että joudutaan kantamaan vastuu tästäkin, kun kukaan muu ei tee mitään. Tahkotaan hitaanlaisella, perusteellisella tavalla. Velvollisuus painaa, pitäisi tehdä, siten kuin on oikein. Kauris on aika paha perfektionisti, puurtaja, sellainen mille helppo ei kelpaa. Kauriin realismissa tajutaan, kuinka paljon on tehtävää. Tässä merkissä on jähmettävyyttä, kohmetta, mikä voi kääntyä siten, että ei tehdä yhtään mitään koska tulos ei kuitenkaan kestäisi. Ollaan pessimistejä. Tyypillistä tämä ei ole, mutta osaatte ainakin varoa ja huomioida ikävän mahdollisuuden. Sirppikuu ei ole oikea kohta kierrosta tehdä valintaa tekemättömyydestä.

Kuun ollessa kauriissa meillä on aina työtä, mutta ei kai tilanne oikeasti noin surkea ole kuin ylempänä maalailin. Kyllä kauriissa halutaan päästä eteenpäin, vaikka perusidea ei vastaisi omia kunnianhimoisia tavoitteita. Yleisen edun nimissä yritetään parhaamme. Kollektiivista apua on saatavilla, koska vielä on ilmassa se Venuksen kosketus, ja taustatuki on parhaimmassa mahdollisessa kunnossa: Auringon ja Kuun hallitsijat ovat toisiinsa nähden loistavissa merkeissä ja lisäksi kulmassa keskenään. Toivo saadaan kauempaa, ja sehän sirppiin sopii.

Tosin muttia on matkassa. Kuu jää kurssittomaan tilaan Venuksen ylityksestä, mikä tahtoo sanoa vähän heikkoa rakenteiden kantavuudelle. Ehkä taivaan analogia ei päde tässä, jos selkeä aloitus on tehty jo jousimiehen uudenkuun aikaan. Toinenkin symbolinen altistus tällä kauriin Kuulla on. Sirpin vaiheeseen siirrytään silloin kun Kuu on kriittisellä asteella. Nämä arveluttavat kohdat eläinradassa ilmentyvät nimenomaan Kuun kierrosta, ja tämän voisi tulkita siten, että juuri Kuulle tällainen kriittisen asteen kohta on haastava. Ja vielä kauriissa. Jähmetytäänkö vai tehdäänkö järkyttävä määrä kovaa työtä?

Sirppikuun vaiheen aikana meitä kohtaa lisäksi Kuunsolmujen pysähdys ja suunnanmuutos, tosin vasta siellä jakson loppupuolella. Kun Kuu tulee kaloihin, se ylittää merkin alkupuolella Kuun alasolmun, Itsenäisyyspäivän iltana noin puoli kahdeksalta. Tämä ylitys kääntää solmun suunnan, jolloin pitäisi tutkia tarkemmin, miettiä ja kyseenalaistaa. Ei tätä empimistä nyt kauaa kestä, puolenkuun aika taas palauttaa solmut hyvään liikkeeseen, jo keskiviikkona aamupäivällä.

Kuuhulluutta pohdin pitkään tämän sirpin kohdalla. Ensivaikutelma oli, että ei kauriin alla hulluilla. Ehkä kriittinen aste kuitenkin särähtää siten, että näin epätavallisessa kohdassa, sirpissä ja kauriissa, olisi poikkeuksellisesti kuuhulluutta. Vetovoiman mukaan tulkittuna ei ole mitään huolta sekoiluista, sillä tiukimman väännön aika on vasta reilun viikon kuluttua. Kauris tykkää kontrollista, ja se on avainsana nyt. On omalla vastuulla miten sisäisen hulluutensa valvoo, hallitsee ja rajoittaa. Tehdään tästä riittävän paksu sirpiksi, vaikka tuntuisikin siltä ettei mikään riitä.

Hitaasti
valkenee luminen aamu
kuinka ei ahdistukseni
häiritse untasi

Tosissaan

Kuu päivittää tunnelman ajanlaatuun kauriissa tullessaan hullunkuunvaiheeseen illalla Auringon laskiessa horisonttiin. Erityisen ja silmiinpistävän hullu tämä Kuu ei ole, eihän nyt säntillisessä kauriissa, ja varsinkaan jämäkkänä Saturnuksen pysähdyksen aikana. Kuun merkki-isännällä on määräysvalta, eikä Kuulla taida olla juuri muita vaihtoehtoja kuin pinnistää, pusertaa vähän hikeä otsalle.

Kasvukuun aikaan yritetään, parannellaan, viimeistellään ja valmistellaan. Tämä on viimehetken kaaoksen aika, jolloin mikään ei ole vielä kohdillaan, mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä, joka kohta vaatii lisää. Ollaan kuin näytöksessä verhon takana hetkeä ennen alkutahtien kuulumista, hyörinässä, kun pitää tarkistaa että jokainen osa on kohdillaan, kun on muistettava jokainen yksityiskohta, tehtävä kiireessä riskianalyysiä mikä vielä voisi mennä pieleen ja koetettava kohentaa sitä, tartuttava olennaiseen deadlinen painaessa päälle.

Kauriin hullunkuunajassa pyritään valmista kohti rakentavammin kuin monessa toisenlaisessa vastaavassa ajassa. Tämä on eleetöntä, ei valiteta päällekaatuvaa urakkaa, pusketaan eteenpäin ja työn opettaessa kasvetaan ja opitaan mestariksi. Kauriille ominainen vakaus rajoittaa Kuuta heilahtelemasta sille luontaiseen tyyliin, ja tästä voi seurata varsin epämukava olo. Hulluudelle ei oikein ole sijaa tämänhetken majatalossa. Jos Kuu kauriissa yltäisi hulluuteen, millaista se olisi? Sarkasmia, mustaa huumoria ehkä. Tuleva Kuunpimennys seuraavassa vesimiehen merkissä vaatii veroaan jo nyt, pingottaa ja kiristää ajan henkeä, saa ottamaan tosissaan, vakavoittaa. Hyydyttää hymyn, toden totta.

Mikähän siinä on, että tunnen niin vastustamatonta viehtymystä hullunkuunaikaan. Jos se olisi tivolissa kojun naruna, vetäisin siitä. Jos hullukuu olisi netin hömppätestissä vaihtoehtona, sitä klikkaisin. Tiedostamatta se on tullut valittua tärkeimpien muuvien hetkeksi, ja tässä blogissa täysin tietoisestikin. Oma uudenkuun vaihe tuntuu aina hyvältä, mutta ei se ole valikoitunut maamerkiksi. Ehkä se on siinä, että hullunkuunajassa ei ole mahdollista tulla valmiiksi ja täydelliseksi, on oltava vain riittävä, paras yritys, keskeneräinen, vielä vajaa ja kasvava. Mistä kuunvaiheesta te lukijat tykkäätte, mitä Kuun aikaa eniten aina odotatte, että Nyt?

Jos täydellisyyttä etsit,
se on valon leikki
virrankalvossa.
Jos et,
myös se on siinä.

Vanha ja uusi täysikuu

Saattaa olla, että Hullunkuunajan blogissa emme ole aiemmin kohdanneet kauriin täyttäkuuta. Tuntuma on mielenkiintoinen, ihan kuin vanha ja viisas Kuu täyttyisi valmiiksi, kuin tämä olisi aina ollut olemassa, mutta meille täällä Kuun syklien tutkimuksissa uusi, freesi ja vielä tuntematon. Tuleva yö on täydenkuunyö, Kuu saapuu isoimpaan kohtaansa näkyvyyttään yöllä noin kahdelta, ja kauriin merkin lopussa. Kuun kiertorataa katsoessa Kuu on varsin keskiverrossa kohdassa, lähtenyt kauimmaisesta kohdastaan lähemmäksi, mutta lähimpään radan kohtaan on vielä samanverran matkaa. Näin katsottuna ei siis erityinen Kuu, mitään poikkeavaa ei ole löydettävissä.

Kauriin maailma on enimmäkseen vakava, jolloin mikään riemujuhla ei tämänkertainen täysikuu ehkä ole. Tämänkaltainen täyttymys tarjoaa ennemmin mahdollisuuksia julkituloon aseman kautta, ammatillisia meriittejä ja kiitosta hyvinhoidetuista vastuista. Kauris ottaa tosissaan eikä välitä hömpöttää turhaa. Siksi tähän julkisuuden ja esilletulemisen aikaan voisi suhtautua hartaudella, jopa kunnioituksella. Tässä asetelmassa julkinen maine korostuu. Kun kohtaamme toiset, sillä on seurauksensa tulevassa, ja kauriin merkin kautta nyt vielä enemmän kuin tavallisesti. Tässä rakennetaan omaa paikkaa, ”sijoitusta”, toisten keskuudessa.

Täydenkuun kohta kierrossa on hekuma ja kukkeus, mutta kuinka nämä määreet yhdistetään kauriin merkkiin? Kohtaaminen ja vastavuoroisuuskin ovat tyypitellyn kauriin etäisyyden vuoksi kuin rajoitettuja mahdollisuuksia. Eikä tämä arvelu sattumaa ole, sillä Kuulle kauriin merkki on työläs. Nyt saadaan tehdä suunnitelmia ja moninkertaisesti työtä, jotta saadaan peilattua realistinen palaute, että pystymme perustelemaan toisen koskettamisen hyödyn niin itselle kuin vastapuolellekin. Kauriin työläys ei ole mahdottomuus, mutta on hyvä huomioida se tosiasia, että Kauriin Kuu ei ensisilmäykseltä vastaa sitä mitä odotamme yleensä Kuulta.

Koskaan ei ole järkevää jäädä ennakko-odotusten varaan. Kauris on lopulta mahdollisesti kaikkein viisain eläinradan merkki, ja tästä vakaasta syvällisyydestä, tarkoin pohdituista periaatteista, parempaan pyrkivästä päämäärästä johtuen kauriin täysikuu voi olla yksi merkittävimmistä. Tämä voi tuntua värittömältä, mitäänsanomattomalta, mutta epäilemättä myöhemmin paljastuu sen ratkaiseva merkitys. Ne jotka jaksavat käyttää täydenkuun nyt viisaasti, perivät tulevassa maan.

Hulluuskerroin täydenkuunaikaan saattaa toteutua Uranuksen avustamana. Erilaisuuden ja yksilöllisyyden planeetta purkaa täydenkuun jännitteen kauttaan, yllätyksellisillä sävyillään. Sinällään siis kauriin täysikuu ei itsessään ole kuuhullu, mutta se mihin tämä kaikki johtaa, syyt ja seuraukset, sen toteutuminen mistä lähdettiin ja valmiin merkitys, pitkän aikavälin karma – tästä voi kehkeytyä jotakin mikä vetää maton jalkojen alta.

niin päinvastoin kuin
muut ihmiset
en minä ole ihmisten suhde omaan itseeni
ikä, vuodet

Tosiasioiden jakoa

Kuunvaihe muuttuessaan pakottaa Kuun ilmentymisen aina uudenlaiseksi, mutta silti vaiheet seuraavat toisiaan jatkumona, edellisestä kasvaen. Kuun sykleissä on oma logiikkansa jokaisessa kierrossa, vaikka näitä saattaa olla toisinaan hieman vaikeata tunnistaa ajassa ja itsessään. Jousimiehen dynaamisesta ja innokkaasta täydenkuunajasta siirrytään kauriin leimaamaan siemenkuunvaiheeseen myöhään illalla, Helsingissä noin puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen. Ja sehän tulee myöhään näin valoisina öinä.

Jos jouskarissa sorruimme yltiöpäisyyteen ja ylenpalttisuuteen, kauriin Kuu on meille korjausliikkeen mahdollisuus. Siemenkuun aika kauriissa on vakavoittava, järkevä ja vastuullinen. Enää ei hulluilla vaan tehdään se mitä täytyy. Jousimiehen täydessäkuussa näkökulma saattoi olla jo kaukana itsestä ja henkilökohtaisesta, ja siemenkuun jakamisen ja antamisen vaiheessa kauriissa ajatellaan vielä tiukemmin yhteisen hyvän puolesta.

Siemenkuu kauriissa näkee paljon vaivaa sen eteen, että levittämisen työ tulee tehtyä. Voihan tämä olla ajassa oleva ilmiö siten, että asiat eivät ota sujuakseen aivan helposti ja vasemmalla kädellä, vaan kaiken tekemiseen tarvitaan todella ponnistusta. Tällainen tulkinta siksi, että Kuu on kauriissa jokseenkin haastavassa ilmapiirissä. Mutta sitten toisaalta, kauriissa on samaa huolehtimista asioiden tilasta kuin Kuulle ominaisessa ravun merkissä, ettei tämä tavallaan ole lainkaan vierasta. Huolehtiminen on tosin työlästä, eikä se aina tunnu niin kivalta, ja voi pelottaakin kun iso vastuu seuraa asioihin tarttuessa. Saadaan myös tunnustella, miten Kuun läheisyys Pluton kanssa ilmenee antamisen ja jakamisen ajassa. Parhaimmillaan tämä luo kaivattua kiihkeyttä, jota siemenkuussa pitäisi kategorisesti ollakin. Pluton tummat teemat ovat hallitsemattomina vaikeita, onneksi kauriin Kuu ei vähästä hätkähdä. Ulkoplaneetta voisi viitata isojen asioiden nivoutumista näihin päiviin; juuri tätä kirjoittaessa saimme uutisia Talvivaaran kaivoksen alasajosta. Muuttuuko maailma sittenkin?

Kauriin siemenkuu pyrkii tekemään jo nyt niin valmista, että sunnuntaihin asti osanamme on iso urakka. Että voimme vaan toivoa, ettei mitään järkyttävän älytöntä tullut tehtyä jousimiehen täydessäkuussa, että kaikki on vielä korjattavissa, ja saatu taakka on edes jotenkin hallittavissa. Jos isous ja vauhti kaatuu nyt päälle, voi kuuhulluus iskeä siemenkuussakin ja kauriissa, vaikkei se todennäköisintä olekaan. Ja jos hulluutta ilmenee, kyllähän me siitä jouskarin täyttäkuuta syytämme. Ei se kauriin vika ole, sehän vain tekee parhaansa saadakseen asiat rullaamaan. Korjatakseen ja paikatakseen sen mitä pitää.

Kauriin siemenkuussa jakaminen on yksinäistä puuhaa. Sekin voi riepoa hulluuteen asti.

Alan ymmärtää ettei minua ole tarkoitettu
pensaita korkeammalle.
Ei puuksi asti.
Liian vahvaa tekoa olen puuksi,
käyttäytymään puuna, latvana,
runkonakaan -.
Minulle sopii olla pensas,
tai marjapehko.
Marjoja ei tarvitse kurkotella.
Niitä löytää, jos kyykistyy.

Utopiasta vastuuseen

Tämän ei kai pitäisikään tuntua kivalta, vaan vetää vakavaksi. Kuu vähenee puolenkuun paalussa illalla vähän kuuden jälkeen, ja puolikkaasta hävitään aina pienemmäksi kohti syklin lopetusta. Kuun näkyvyydessä koetaan iso muutos ja ne solmutkin taas käännähtävät väärään suuntaan, nurinperin. Laskevan puolenkuun aika on Kuun syklissä tilintekoa ja linjanvalintaa, analyysiä siitä täyttyikö aloituksen tavoite, ja mitä vielä voidaan tehdä. Nyt kun Kuun vaiheissa kuljetaan paljolti perusasetelmassa, tulee uusi vaihe eteen niin kuin pitääkin, kauriissa. Eikä tämä herätä hurraa-huutoja vaan enempi huokauksia.

Syklin alku lähti liikkeelle kalojen lumosta ja mielikuvituksesta, ja tästä utopiasta on kannettava vastuu. Hymyn hyytymistä odotellessa. On aika kipsahtaa polvilleen. Jos projekti meni poskelleen, täytyy se tunnustaa, ja tämä on noloa. Meillä ei saa epäonnistua. Tai jos utopia onkin noussut lentoonsa, jos kalojen vaatimattomuus resonoi sittenkin, jotenkin kummassa kauriin kanssa, on tässä vaiheessa mahdollisuus vakiinnuttaa alun ideat. Ehkä ottaa siitä kunnia, palkkio ja meriitit.

Tämä Kuun sykli on pimennyksineen yksi vaikeimmista ja vaativimmista. Siksi on oikein hyvä, että tähän saumaan saadaan kauriin Kuu joka ei työtä pelkää. Nyt on Kuu mikä hallitsee.

Vastuun kantaminen ei ole nykypäivinä mitenkään IN. Hyvin suuri osa odottaa, että joku toinen tekee sen. Kun se ei ole kivaa, vaan tuntuu tylsältä ja vaativalta ja usein aikaavievältä eikä ainakaan helpolta. Muut asiat ovat tärkeämpiä, eikä vastuusta taida saada kunnon palkkiotakaan. Mikä on lopulta syynä tähän pakoiluun ja väistämiseen? Tottumattomuusko. Ei ole ollut maan tapana ilmoittautua, ennemmin pidetään vähän hölmöinä niitä jotka vastuullisiin asemiin pyrkivät. Vastuullisuus erottaa muusta porukasta ja yksinjääminen leimaa.

Vähenevän puolenkuun kohdalla kauriissa jokainen saa vastaansa oman elämänsä kysymykset, päästään arvioimaan ja tällä perusteella valitsemaan. Vaikka kauris on paras mahdollinen merkki tällä kohdalla, saattaa Kuunsolmujen liike kannustaa käyttämään yhä harkintaa. Kuu kääntää solmut oikeaan suuntaansa vasta alasolmun ylityksessä ja silloin ollaan jo pitkällä vanhan Kuun ajassa. Tämä puolikas menee ehkä ohi. Mutta sekin on päätös jos passaa.

Kuuhulluus on kovin harvinaista tällaiseen järkevään aikaan. Jos joku havaitsee poikkeuksellisia hulluuden merkkejä, raportoikaa oitis. Jos joku hulluileekin, sellainen on niin erakko, ettei ole kanssaihmisiä todistamassa.

Jos tämä on tienhaara
niin mihin nyt
vai onko tämä leiripaikka
tehdä nuotio yksin
En pysähtyisi vielä
on valoisaa
ja ehkä yli suon
vie pitkospuu

Kierron päätöksen urakka

Vanhan Kuun aika tulee vääjäämättä. Armonaikaa ei enää ole, Kuun syklin viimeinen vaihe alkaa perjantaita vasten aamuyöllä neljältä. Balsamista ei voida puhua kuin sarkastisesti, koska lopetuksen tehtävä tulee eteen kauriissa. Syklin alun kauriin uusikuu nivoutuu umpeen kun saman merkin alla tehdään tiliä, kauriin symboliikkaa korostaen: se katsoo samaan aikaan mennyttä, tekee työtä tässä hetkessä, varmistelee tulevaa. Kauris on työläs merkki, lukekaa tämä tarkoittamaan ennemmin työkeskeistä kuin vaikeaa, ja siksi Kuun kierroksen päätösvaiheessa ollaan urakan äärellä.

Kuulle kauris on vastamerkki, kirjoittajan oman näkemyksen mukaan ei välttämättä ollenkaan vieras, koska Kuun oma merkki on vastapäätä – mutta vaativa. Tässä mikään ei tule ilmaiseksi. Aloitus kauriissa on mennyttä, syytä tälle hetkelle, ja jo tässä lopetusvaiheessa mitataan seurauksia, jos kohta nämä jatkuvat tulevaan, seuraavaan Kuun sykliin. Voidaan tuntea syyllisyyttä, tai palkkion tuntua.

Kauriin hengessä kierron anti ei ole omakohtaista, vaan kaikkea mitataan laajemmassa perspektiivissä. Kunniaakaan ei välttämättä saa itsensä kiillotukseen, vaan kiitos leviää yhteisvastuullisesti. Saadaanko synninpäästö vai iskeekö takatalvi, sellaisten realiteettien eteen tullaan.

Henkisesti kauris on ankara piiskuri. Luovuttaminen merkitsee tunnontuskia. Säälimätön tyyli on tässä ajassa tarpeen, emme sitä muutoin nyt saisi. Kauriin vanhankuunaika tarjoaa mahdollisuutta oppia, jos rohkenee katsoa itseään ja tekosiaan kylmänviileesti. Helpolla ei päästetä, mutta miksi pitäisikään. Tämä kuunaika ei ole pullamössöille. Tässä on tilaisuus rakentaa tulevaa sykliä, varmistella ja pohjustaa, harkita mihin tarkkaavaisuutensa seuraavaksi kohdistaa. Hiukan jelppiä saavat ne, joiden karttaa valaisee ja ohjaa balsamisen ajan Kuun jumalatar Hekate, kalojen 16 asteella.

Tähän vanhankuunaikaan sisältyy taivaallinen planeettakontakti, mikä pistää tiukoille ihmissuhteiden, mielihyvän tunnun, arvomaailman ja taloudenpidon suhteen. Vääntö voi tuottaa lopulta sellaista elämänmakua, ettei tätä mahdollisuutta antaisi millään pois, ei vaihtaisi helppoon ja ilmaiseksi saatuun.

Ajatellaanko kauriin Kuusta ikinä, että siinä olisi kuuhulluutta? Merkin idea on vakauttaa, ja ehkä se ihan jähmettää Kuun muutoin horjuvaisen ajelehdinnan. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan katatoniseen tilaan. Ehkä kuuhulluus vaanii siinä, jos tuntee ettei jaksaisi, vaikka on pakko. Sekopäisyys ei kuitenkaan näytä olevan tässä vaiheessa ratkaisu.

Mikä on julkinen tunnustus
nyt kun kuu on kierretty.
Riittääkö siihen kaksi tai kolme ihmistä
   tai jokin erikoinen jälkeenjääneisyys
vai vaaditaanko siihen kokonainen kaupunki?

Pyrstöisen kauriin kuunkierros

Uusi Kuu saa syntynsä kauriissa sunnuntaina aamuyöllä. Sykli on vanha jo syntyessään. Voidaan odottaa viisasta, järkevää, todentuntuista, mutta kauriistakin on moneksi. Kauris on hiljaisia merkkejä, jotka eivät pidä meteliä, eivät ehkä tarkoituksella korjaa vääriä luuloja itsestään. On parempaakin tekemistä, hyödyllisempiä puuhia, tarpeellisia asioita hoidettavana. Kauriin kierroksella voi moni juttu toteutua, vaikka aluksi voi näyttää hitaanlaiselta. Kauriissa harkitaan, edetään vaihe kerrallaan, ei poukkoilla turhia harha-askelia. Aloitetaan sitä mitä pitää, kauriin vahdin Saturnuksen houkuttaessa (lue piiskatessa) parasta esiin.

Olen ollut jo pitkään lumoutunut kauriin merkin kaksittaisuudesta. Kauris ei ole vain jykevä sarvipää, se on samalla myyttinen taruolento, merivuohi. Samalla kun ollaan reaalitasolla lujasti kiinni, ollaan syvemmällä, pehmeästi, intuitiivisesti, viisaasti. Astrologisessa symboliikassa kauris esitellään hävettävän kapeasti ja nurjasti, ilmeisen tyhmästi vaietaan kauriin feminiinisestä puolesta. Kauris on kosketuksissa ikiaikaiseen vanhaan tietoon, siihen varmuuteen mikä itsestä löytyy silloin kun on kosketuksissa luontoon. Vain merkin negaatio kertoo sitovasta rajoittamisesta, epävarmuudesta ja pelosta. Nämä piirteet ovat esillä silloin kun ei osaa eikä taida. Jos kauris onkin todellisuudessa yleisemmin huumorintajuinen, intohimoinen, suojeleva?

Tarkemmin ajateltuna samaa symboliikan kaksittaisuutta löytyy osoittelevasti muistakin johtavista merkeistä. Vaa’assa on kaksi punnusta, yhdellä on paha mitata mitään. Ravussa on molemmat sakset, vaikka kuvana ne ovatkin Hullun Kuun mielestä niin selkeät siittiöt kuin ikinä. Oinasta voisi pitää ainoana yksioikoisena, mutta on silläkin kaksi sarvea, voi puskea ja pökätä vuorotellen. Tälläkin alkavalla Kuun kierroksella on hyvä oppia näkemään laajemmalti, ei fakkiutua tyypittelyihin.

Voisi olettaa, että ei kauriin syklissä tule eteen yllätyksiä. Että olisi samaa junnaamista, pakkopullaa, ankaraa painamista ja tuskanhikeä. Tällaiseksi sen saa omalla asenteellaan. Tulevassa syklissä näyttäisi olevan hämmästyttävän monta herkullisen hullua kohtaa, ja ne kaikki saadaan johdonmukaisesti muuttuvien merkkien välikohdissa; sirpissä, hullussakuussa ja siemenkuussa. Vaihtelu siis virkistää, kun aikaisemmassa syklissä trendi oli rauhoittuminen ja tyyntyminen näissä kohdissa. Tyyli resonoi sopivasti kauriin eleettömyyteen. Kauris ei vie meitä seinähulluun kuuhulluuteen vaan ojentaa ennemmin sisäistä, sielukasta mahdollisuutta päästä osaksi Kuun ajoista.

Minulla on kämmenelläni yhtä monta
maailmankaikkeutta kuin taivaalla on tähtiä
yhtä monta ääretöntä pistettä, kuvaa.

 

Työläitä mustia öitä

Mitenkäs Hullu Kuu päättikään tulkita Mustan Kuun yön, onko edeltävä kokonainen yö vai se pätkä, mikä ajoittuu yöaikaan syntyvää Uutta Kuuta ennen. Saatte valita! Perjantaiyö on se kokonainen, ja lauantainakin vielä ehtii Mustaa Kuuta tunnelmoida ennen kuin Kuu syntyy sunnuntain puolella aamuyöllä. Jousimiehestä alkaneen syklin peijaisia voidaan hyvinkin viettää vähän pidempään. Mustankuun ilonpito voidaan aloittaa perjantaina 15:25 maan pääkaupungin horisontin mukaan, ja yö päättyy lauantaina noin puoli kymmeneltä. Jos mustuuden päättää jättää lauantaille, päivä on ihan kaksi minuuttia pidempi.

Kuun sykli oli nyt hengeltään riehakas, vauhdikas ja iloinen kun jousimiehen alusta se sai sävynsä. Tällainen ajanjakso pitäisi taputella valmiiksi Kuun kulkiessa kauriissa. Voi pojat. Tottakai ensimmäisenä mieleen tulee ankarat syyllisyydentunnot, pahat pelot, tuhkaa, kärsimystä, kipua. Pari vuotta sitten Hullu Kuu meni niinkin pitkälle että ehdotti ruoskimista.

Mustan Kuun yönä tuumataan ja käydään läpi mennyttä. Hei nämä hommat kauris osaa! Tai osaahan se ihan kaiken muunkin, koska on mestarin merkki. Kauriiseen on leimaksi isketty realistisuus. Ainakin nähdään jos jossain meni vikaan, tunnustetaan syyllisyys liiankin hanakasti. Suuren opettajan Saturnuksen alla opitaan, tehdään paremmin tulevassa, luvataan ja vannotaan parannusta. Epäilyksiä saa jonkinverran olla, epävarmuutta pystyvyydestä, riittämättömyyttä. Kun yötä riittää ja riittää, ihan varmasti tulee jossain se raja vastaan, ei perkele sisuunnutaan, kyllä ens kierrolla varmana näytän kaikille.

Kauris on Kuulle työläs merkki. Hätäisesti, ensi alkuun, paljon saattaa mennä pieleen, mutta kypsyessä tässä tiivistyy jotakin upeaa, arvokasta. Kauriin Kuu kertoo kasvukäyrästä. Haluaisin katsoa käyrän suunnan ylöspäin ja positiiviseen (tätä kirjoittaessa Jupiter ON pysähtyneenä!), en nyt hyväksy taantumista vaihtoehdoksi. Tässä on dynamiikkaa, liikkuvuutta, ja aina kun on liikettä, syntyy tulosta. Kierretään sykliä, liike vaatii syntyäkseen työtä. Siitä on kauriin Kuu tehty.

Kauriin sävyjä ovat tummanharmaa ja musta, sopivat hyvin Mustan Kuun aikaan. On inhimillistä pelätä mustaa, koska se näyttää tuntemattomalta, näkymättömältä. Tunnustelemalla, koskettamalla näkee. Mustassa Kuussa valon meille antaa Hekate, vanhan Kuun symbolinen tietäjä ja auttaja, joka ohjaa ja neuvoo valitsemaan oikean tien. Taivaalla Hekate on nyt kalojen merkin alussa, kuin olisi edellämme.

Mustissa Kuissa on konkreettisesti kolme ulottuvuutta. Mennyt, tämä hetki, tuleva. Menneestä tehdään tiliä, mutta se on myös rikkaus, resurssit. Tämä hetki on teon aika, työtä. Tuleva on suunta, jota ei saa unohtaa. Tällä hetkellä ei ole mieltä ilman tulevaa. Tässä meille on työn juhlaa ennen syntyvää Uutta Kuuta.

On ikäänkuin yöt riitelisivät keskenään
siitä kohdasta
missä metsä lainehtii tummemmin.

Kapeata polkua

Tuntuupa äärimmäisen pahalta olla ajan hengen suhteen näin surullisen oikeassa, kuin näytin olleen kun Uusi Kuu syntyi skorpionissa, kysellessäni mielipidettänne tarkoitus pyhittää keinot -ilmiöstä ajassa, mainitessani jopa sen terrorismin tässä yhteydessä. Jos tapahtumat maailmalla nyt vastasivatkin ajan energiaa, voidaan täällä edelleen yksilötasolla tiedostaa tekojamme ja valita toisin.

Nyt Kuu siirtyy iltapäivän päätteeksi sirppikuunaikaan kauriissa. Kauris on ns. väärä merkki kasvukuun puolelle, ja asetelma vaatii sen vuoksi tavallista enemmän. Sirppikuussa hamutaan yhä menneestä, ja kauris tekee sen todennäköisesti turhankin täsmällisesti, varovaisesti, eteenpäinmenon ajatuksen kärsiessä. Sirpissä hahmotetaan alkuideaa konkreettiseen muotoon, ja konkretian kauris hallitsee, todella tavoitteellisesti. Kauriissa ollaan liian tosissaan, vakavana, eikä ajan tunnelma suo tilaa väljyydelle. Siinä kauris jatkaa saumattomasti skorpionista alkanutta kiertoa, että se sitoutuu päämäärään. Ehdottomuus on yhä kanssamme, ja aika usein se kaventaa valinnanmahdollisuuksia. Parhaimmillaan toki varmistaa tulosta halutussa suunnassa.

Kauriin parasta antia sirppikuunajassa on saattaa rakenteita valmiiksi, käytännön muotoihin, ryhtyä toimeen vaatimattomasti ja työtä pelkäämättä. Kauris keskittyy hyödylliseen, mikä on arvokasta. Rajattu tarkoituksenmukaisuus tässä vaiheessa tuntuu silti Hullusta Kuusta nurinkuriselta, kun kasvulle pitäisi antaa hedelmällinen maasto rehottaa. Reunaehdot näyttäisivät aika tiukoilta. Asenne saattaa lipsahtaa uhrautuvuudeksi jos ei pidä varaansa. Kun kauriissa niin varotaan ja varmistellaan, tiedostetaan muutama seikka. Kauriissa kasvu ei kohise siihen malliin kuin Kuun kierron kasvupuolella pitäisi. Tästä voi seurata pettymys jos odottaa liikaa. Kauriin tunnelmissa saatetaan myös vaatia arvostusta, minkä aika ei oikeasti vielä näin alussa ole. Vaikka kauris on johtava merkki, sen teemoissa ovat epäilys, epävarmuus ja pelot, eivätkä ne ole kannustavia. Tässä ajassa pelko on todellakin tullut käsinkosketeltavasti oloon. Ainekset varsinaiseen mielensäpahoittamisen sirppiin ovat kasassa.

Ja hulluus on ihan poissuljettu mahdollisuus tässä sirpissä. Tosin Hullu Kuukin sortuu nyt epävarmuuteen päästäessään mieleen kummallisen ajatuksen, olisiko kauriissa kuitenkin vähän hulluutta. Se kauriin symbolin kalanpyrstö aina vaan nostattaa kulmakarvat epäilykseen, kysymään onko merkissä sittenkin enemmän ja toisenlaista kuin olemme tottuneet mieltämään. Hullu Kuu päättää, että sisäinen intuitio saattaa sittenkin johdattaa rajoja etäämmälle.

Kuunsirpin sinisen terän
minä muserran kämmeneeni.
Jään alla ei vesi liplaja.

Jaetaan taakkaa

Siemenkuun ajan tunnelmointiin voidaan alkaa henkisesti valmistautua jo tänä iltana, sillä uusi kuunvaihe alkaa kohta vuorokauden vaihduttua perjantaiksi. Raastavan vahvasta täydenkuunajasta siirrytään niin totaalisen erilaiseen sävyyn että ihan päivitellä täytyy. Kirjoittaessani yllä sanaa tunnelmointi ihan hirnahdin naurusta, sarkastisesta sellaisesta, koska kauriin Kuu tuntuu mitä vähimmässä määrin tunnelmalliselta. Sellaisen ajan siis saamme tulevan viikonvaihteen ajaksi, kauriista siirtymäkipuilunsa ottavan siemenkuun.

Syvien intohimojen myrskystä kalahdetaan järkevyyteen, eli voi olla hankalaa siirtää jaettavaan muotoon se voimakas elämys, jonka juuri kohtasimme täydessäkuussa, skorpionin intensiivisyydessä. Siemenkuussa annetaan eteenpäin, varmistetaan sanoman jatkumo, kylvetään ja levitetään. Tällä kertaa kauriista tulee tyyliksi asiallisuus, vastuullisuus, velvollisuudentunto. Ei tämä enää nostata suuria intohimoja, ennemmin huokauksia että onpa tylsää. Tämä ajattelu taitaa kuitenkin olla lyhytnäköistä, jos haluamme vaan ratsastaa elämyksestä ja huippuhetkestä toiseen. Kauriin siemenkuusta voi korjata myöhemmin sadon, jos nyt jaksaa painaa töitä (siksi kai Hullu Kuu nyt niin kiltisti tästäkin ajasta raportoi). Kauris on palkitseva merkki, vaikka se äkkivilkaisulta voisi näyttää ahtaalta, rajoittuneelta ja kuivakalta.

Kauriissa asettaudutaan jo laajempaan perspektiiviin kuin oman navan tuijottamiseen, sen yhteisvastuun kattavuus tekee siitä samalla mielenkiintoisen mutta haastavan. Koko maailmaa ajatellen on loistavaa, että aina välillä saadaan näitä kauriskausia jossakin muodossa (kuten nyt tosi pitkään Pluton ylittäessä merkkiä). On pakko ottaa huomioon syyt ja seuraukset, mitä kylvöni aiheuttaa, eikä vain huomenna vaan tuleville sukupolville. Ei siis ihme jos kauriin tunnelmissa taakka tuntuu raskaalta.

Nostetaan raskas kylvökori, annetaan ihmisille sitä mitä heidän täytyy saada. Myrskyä vai intohimoa; mitä valmiiksi tuli viimeksi.

Mutta rakkaus on rikkaruoho: löytää jokaisen mahdollisuuden,
jokaisen halkeaman, jokaisen heikon kohdan.

Tyhjästä, täydestä

Kalenterivuoden viimeinen kuunkierto on saanut alkunsa yöllä kauriin merkin alkuminuuteilla, ja sen täyttymystä saadaan odotella sitten hamassa tulevaisuudessa, joskus ensi vuoden puolella. Kun näin Aurinko on juuri vaihtanut merkkiään, tunnelmaansa ja tehtäväänsä, ja aivan heti perään alkaa uusi kuunkierto, kertoo tämä siitä että uudet ja toisenlaiset asiat alkavat heti ilmaantua. Kauriiseen liittyvät asiat ovat nyt vauhdissa.

Ihan nollasta alkava sykli tuntuu aina merkittävältä ja poikkeukselta, varsinkin näin johtavan merkin alussa, koska tuo aste on tässä laadussa muutoinkin ladattu merkityksiä täyteen. Nolla-aste on huutomerkki, se käskee pompata oitis. Ihan ainukaiseksi tällainen aloitus ei jää, sillä seuraavat vesimiehestä alkavat kaksi kuunkiertoa ovat toisella tavoin kummallisia, ihan niin kuin veskarissa pitääkin.

Kun Kuu syntyy kauriissa, uusi ja vanha sulautuvat. Kuu on uusi, virkeä ja tietämätön, mutta merkki on iäkäs. Periaatteessa homman pitäisi olla mainiosti pulkassa, kun on intoa lähteä eteenpäin, viisautta osata tehdä se, malttia, ymmärrystä ja kokemusta olla järkevästi. Toivottavasti saatte tämän toimimaan, Hullu Kuu etsi lapion ja aikoo katsoa missä se koira on haudattuna.

Tuleva kierto on pomomerkkien leimaama, kauriin aloitus, oinaan haaste, ravun täyttymys ja vaa’an harkinta. Täydenkuun aika tuntuu muutoin tuhdilta tässä kierroksessa, muiden planeettojen osalta, joten olisiko se isoin haaste tässä syklissä, ei edes tämä nollan tyhjyydestä ponnistava alku. Enkä ainakaan itse usko tuohon olemattomuuteen millään lailla, sillä kauris on varmuusvarastoja, pätevyyttä, auktoriteettia. Se on luotettava ja osaa, siksi tässä ei ole mitään hätää.

Vaikuttaa siltä, että nyt on velvollisuus tehdä, toteuttaa ja saada aikaan, sillä tulevissa kierroissa asetelmat alkavat olla sen verran vinksallaan, että viimevuotiset jouluntiukuset taitavat helistä kun heittelehdimme Kuun kanssa merkistä toiseen. Ja jos tuota muuta planeettakattausta tässä ajassa edes uskaltaa miettiä, on aloituksessa nyt yhtä hurjat revontulen värit kuin Talvipäivänseisauksen hetkessä. Ihan kuin olisi samaan aikaan viimeinen hetki lähteä liikkeelle, tehdä siirtonsa, ja oivallus siitä, ettei suunta ollutkaan se miksi sen luulit.

Mielen suuri lama syksyllä,
ja sitten on astuttava vielä
portaat alas talveen,
mutta jos tahtoo luoda nahkansa
puhua näistä päivistä,
löytyvät sanat vasta keväällä.

Tuhkainen puolikas

On menty jonkin aikaa tuumausvaihteella, on sitten huomattu tai ei, vaikka ollaankin kasvukuun puolella kiertoa. Tänään saadaan puhkua eteenpäin, tai paremminkin niin, että kaikella todennäköisyydellä eteen tupsahtaa pulmia käsiteltäväksi, asioita ratkaistavaksi.

Kiperäntuntuisissa tunnelmissa Kuu saavuttaa illalla puoli yhdentoista aikoihin puolikuun kohdan. Jos ei ihan sapenmaku suussa tai veitsenterällä taiteillen, niin ei tämä kasvavan puolenkuun mittari ole nyt Kuulle kaikkein helpoin. Kauris on merkkinä Kuulle outoa maastoa, vieras, ja nyt ollaan kuin orpo piru yksin maailmassa ratkaisun edessä, johon ei tunnu saavan keneltäkään apua.

Synkältä tuntuu? Kauriskuu on opettavainen vaativuudessaan. Jos nyt onnistuu valitsemaan oikein niin kenties sopii odottaa parempaa tulevaisuudessa. Näin kauriilla on tapana palkita ”sitten joskus”. Töitä saadaan puskea eikä mikään tule helposti tai ilmaiseksi. Hullu Kuu on ainakin itse kääntänyt tämän kaiken ankeuden toisinpäin, että nyt päästään näyttämään mitä osataan, saadaan tilaisuus tehdä.

Jos on tuntunut viime päivinä tahmealta, tai asiat ovat mietityttäneet tavallista enemmän, on se Kuunsolmuja katsoen ollut ihan paikallaan. Kun Kuu syntyi vaa’assa uudeksi, se kohta jo ylitti solmulinjan, mikä aina kääntää niiden kulkusuunnan. Tuossa se meni väärinpäiseksi, ja nyt tämä myöhäisen illan puolenkuun neliökulma Kuusta Aurinkoon heilauttaa solmut kulkemaan oikein. Sopii toivoa, että tämän myötä päästään selvemmille vesille.

Kun puolikuun aikaan ollaan aina jotenkin tavallista enemmän tiukan paikan kohdassa, on tämänkertaisen kierroksen haaste häämöttämässä aina lähempänä edessä: pimennys on enää muutaman päivän päässä, taivaan askelissa 90 asteen etäisyydellä. Siksi haaste on nyt kiperämpi. Ja toinen pointti on Pluton osuminen samoille nurkille puolenkuun vaiheen saavuttamisen kanssa. Se vetää rajoille.

Mitäs me tekisimme tämän vaiheen kanssa? Ripotellaanko tuhkaa päälle vai ryhdytäänkö hommiin? Minä piiskaan nyt jaksamaan, eniten itseäni, mutta teitä kaikkia toisia siinä samalla.

Avata kuukirjan pyöreät sivut
lukea sieltä ylistys yölle
  yö on tuhkaa
sen minä sirotan paperille

Aamun sanoma

Velvollisuus jakaa! Aamulla sunnuntaina Kuu siirtyi siemenkuun aikaan kauriissa, ja kyllä tästä kehittyi suuremmanluokan tiedotusvelvoite. Tätä kevättä on määrittänyt planeettaenergioissa isoksi ristiksi kutsuttu kuvio, ja Kuun siemenkuun vaihe nappaa tähän ilmiöön ihan täysillä. Nyt pitää virallisesti tiedottaa ja ilmoittaa mitä kaikkea tuo risti on merkinnyt ja saanut aikaan, koska Kuu kirkastaa vaiheellaan juuri tätä muutosten ja saavutusten aikaa. Henkilökohtaisemmat seikat saavat nyt odottaa, koska yleisönä on yhteiskunta, oma vaikutuspiiri kaikkein laajimmillaan.

Joitakin päiviä sitten täydenkuun kohdalla oli ehdottomuuksien piikki, skorpionissa, joten on aivan helppoa huomata mitä se jaettava juttu voisi olla. Ei tässä ydintä miettiä tarvitse, mutta toki kun kauriissa ollaan, harkitaan tarkkaan keinot ja muodot, ne rakenteet. Kauris ei ole millään lailla epäröivä merkki, eli ei tässä harkinnassa ole epävarmuudesta kyse. Ehkä ajoitus on se kaikkein tärkein pointti, kun otetaan huomioon kauriissa kulkevan Kuun hallitsijan, Saturnuksen, olemus. Ajan ja karman herra ei anna lupaa turhanpäiväisiin lepertelyihin.

Ajoitusta minäkin mietin kun katselin Kuunvaiheen muuttumisen hetkeä. Yhtymä Plutoon sai ottamaan sen verran takapakkia, että nyt on liu’uttu muutama aste etäisyyttä piilottavalle tekijälle ja aktiivinen kulma laajentavalle Jupiterille on voimakkaampi. Pluton teemat ovat kuitenkin tärkeä osa tämän siemenkuunvaiheen täyttämistä. Kauris merkkinä ei ole luonteeltaan salaileva, jos kohta ei eturiviin tungekaan. Pluto raahaa mukanaan salaisuuksia ja piilottaa viestiin jotakin ihan muuta kuin miltä se pinnalta näyttää. Kaikkein rakentavinta ja tuloksellisinta, mistä kauriskuu tykkää, olisi asiallisesti paljastaa pinnanalaiset kytypesäkkeet. Ja koska on kyse aikamme suurimpiin juttuihin koskevista asioista, voi tieto, paljastukset ja viestintä johtaa rysähdykseen. Onko sitten kyse jostakin poliittisesta jytkystä jälleen, se jää seuraavien päivien asialistalle.

En nyt malta olla kertomatta, että tämä on minun oma tämänhetkinen Kuuni (astroilijoille: proge), siemenkuunvaiheessa kulkeva kauriskuu. Tällaisen huomaaminen tuntuu innostavalta, mutta eipä ole sen sortin asia, josta todella voisi äidilleen soittaa tai jutella kaupankassan kanssa. Täytyypä siksi harkita tiedottamisen areenoita huolella. Olisi täältäkin suunnasta muutama jytky kerrottavaksi, mutta vieläköhän tätä panttaisin.

Niin, toisin kuin linnut
eivät sielut puhu
toisilleen
Ja toisin kuin sielut
eivät linnut puhu
Siinä missä meidän korvamme
tarvitsee paljon sanoja,
vaivalloisesti toisiinsa liitettyjä ääniä,
jotta sanottu menisi perille,
riittää niille muutama ääni
vain eri tavoin kiihkeä
eri tavoin painotettu.

Standardin mukaan

Viime yönä saatiin kuunvaiheeksi laskevan puolikuun aika, kun Kuu siirtyi kauriin merkin alkuun ja antoi neliön innokkaaseen oinas-Aurinkoon aamuyöstä vähän ennen neljää. Myös tämä kuunvaiheen merkki on kuin laskevan puolikuun standardi, sillä sen henki on kaurismainen. Nyt korostuu ajassa vastuullisuus ja kypsät, pohditut ratkaisut.

Tämänkertainen kuunvaihe on kuin tehty akanoiden siivoamiseen jyvistä. Pitää tiivistää ja saada oleellisin, tuottavin ja hyödyllisin esille. Vähenevässä puolikuussa ideana on kohdata vaatimus tai haaste, jonka selvittämiseksi minuus ja oma ego täytyy asettaa syrjään yleisen tarpeen ja yhteishyvän tieltä. Omien arvojen uhraaminen ei kuitenkaan mielestäni ole oikea tie ratkaisuun, vaan ennemmin pitäisi ryhtyä työhön, jonka saavutuksista kaikki saisivat etua.

Tavoitteellisuus on kova sana tulevina päivinä. Kuinka korkealle riman voi ylipäätään nostaa? Huippulukemat selviävät tällaisena kautena, kun vaiheen ja Kuun kulkeman merkin kesken ei ole vähäisintäkään ristiriitaa. Oma Kuu lienee ainoa kohta tässä yhtälössä, mikä voi lyödä klappia.

Puolikuun aika ei tunnu riemujuhlalta, vaan vakavahenkiseltä ja vaativalta. On varmaan parasta, ettei liikaa keskity ankeuden ahdistaviin raameihin, ei mihinkään vatvomiseen, vaan todella koettaisi nyt parhaansa. Toista näin osuvaa tilaisuutta ei vähään aikaan tule.

Puolikuu on aina se kohta, missä Kuunsolmujen tarkoitusta osoittava kärki pysähtyy hetkeksi. Saattaisi olla luontevampaa, jos tämä Kuun ja Auringon välinen kulma vaihtaisi solmun suunnan eteneväksi, mutta nyt käy toisinpäin, eli kulmasta saadaan normaalivaihde takaisin. Laskevan puolikuun luonne on harkitseva ja pohtiva, mutta samaan aikaan Kuunsolmun suunta painostaa tekemään asioille jotakin. Joudumme ehkä kovan työn eteen jo siinä, että saisimme tarvitsemamme ajan harkintaan. Paine oikeiden päätösten tekemiseen on suuri. Hulluttelulle ei jää minkäänlaista saumaa, sillä nyt pitäisi käyttäytyä kypsästi, aikuisesti ja vastuullisesti. Onnistuuko? Vakavissaan?

Luulet lepääväsi
ja kun heräät
olet entistä uupuneempi
minne matka? neljä suuntaa
ovat yhtä väärän näköisiä kaikki
lähellä tai etäällä
yhtä saavuttamattomissa
et ole eksynyt, kun et tule mistään
etkä ole menossa minnekään

Onnistuneen syklin päätös

Tuskin ollaan tolkuissamme Auringon ja Neptunuksen vuosittaisesta kohtaamisesta, kun samantapaisiin syvän hiljentymisen teemoihin sopivasti Kuu tuli kiertonsa viimeiseen balsamiseen vaiheeseen. Nyt ollaan kauriissa, levittelemässä tuhkaa ja tuskaa yltympäriinsä. Ensimmäisenä mieleeni tuli katumuksen ajatus, kun koko tämä aikaisempi kierto on tuntunut niin uskomattoman helpolta ja luontevalta, ollaanko päästetty itsemme liian helpolla, ja nyt saadaan katua? Kärsiä? Syyllisyys painaa?

Hiljaisuus, rauhallisuus ja tietynlainen itseensä käpertyminen sopii kyllä kauriiseenkin, mutta yleensä tällaisesta tuhkan varistelusta ei koidu mitään hyvää. Vai tulisiko nyt tosiaan käydä rankimman kautta, taas ruoskia itseään ja suorittaa katumusharjoitukset, jos siitä sitten kirkastuisi? Vanhan Kuun vaiheessa tehdään summaustyötä eletystä, koetusta ja opitusta, eikä tässä luopumisen ja irtipäästön ajassa olla kaikkein herkimpiä viisauden ja auktoriteetin kaltaisille kaurispuolille. Kyllä tämä on ennemmin häpeää, riittämättömyyden tuntoja, vaillinaisuutta. Yhtä kurjuutta ja ankeutta.

Veikkaan että jos jokin vanhankuun aika tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi, niin tämä viime yönä sudentunteina alkanut kuunvaihe. Pitkällisyys ja jatkuvuus ovat kaurista tiivistetyimmillään. Anteeksianto oman sisimmän tasolla ei heltiä helpolla. Kauris merkitsee aina työtä, joten katumusharjoitukset on nyt tulevien päivien sana.

Vaan sitten kun alkaa rakentua, kun saavutetaan viisaus ja sisimmän rauha, nähdään menneen syyt ja tulevat seuraukset oikeissa suhteissaan – sitten saavutetaan jotakin mikä tulee perustaksi, nurkkakiveksi, pysyväksi tolpaksi asioille, joita lähdetään tavoittelemaan ja ajamaan tulevassa kierrossa. Liian optimistisesta ajattelusta on kovasti varoiteltu, joten ei sitten kukaan hurrata, vaan vaatimattomasti, varovaisesti ja terveesti epäillen lopulta hyväksytään tämäkin kierto käydyksi. Turhan naurajat kopautetaan polvilleen, mutta sarkastinen kommentti saatetaan sallia.

Taas pääsen kysymään, onko ajassa hulluutta? Kun muistetaan kuunvaiheen olevan myös kulma Aurinkoon, on sieltä saatu sitä itseään tähänkin hankalaan Kuun ja Auringon väliseen tyylinvaihdokseen. Neptunus on melko hullu planeetta. Kumpi edes voittaa hulluudessa, Kuu vai Neptunus? Minä veikkaan jälkimmäistä, mutta antakaa toki hiljainen huutoäänestys kommentteihin. Ainakin tässä ajassa Kuu vaikuttaa melko täyspäiseltä. Kuu on kuitenkin tulossa lähemmäksi, nostattamaan vuorovesiä korkeammiksi, tuntuakseen voimakkaammin. Onko kauriin realismi vain se hienoinen raja nerouden ja hulluuden välissä, taas?

On toisia maailmoita. Aika kiertyy ja palaa
tyyneen sydämeensä, hämyyn joka on tuleva
ja osittain on jo tullut
otamme siitä ennakkoa yön hetkinä
                             kun sietämätön kipu lakkaa
ja hetki sulaa kuin tali ja leviää yli mitatun rajan.
On toisia maailmoita, mutta ne ovat täällä
kynttilä palaa loppuun, kynttilää ei enää ole,
aika on vuotanut takaisin aamun hiljaisuuteen
ja lähteetön valo hävittää varjojen metsän

Musta ruoska

Tulevana yönä on Mustan Kuun yö, kun Kuun valo on pienimmillään mutta voima tällä kerralla alitajuisella tasolla suurimmillaan. Kuu kulkee kauriin merkin viimeisiä asteita, ja kaikkein hankalimmalta tuntunee suden tunteina viidestä aamun puoli seitsemään, kunnes Kuu pääsee siirtymään helpommille vesille vesimieheen. Kaiken kukkuraksi Kuu on, sopivasti, kurssittomassa tilassa, missä mitään ei pitäisi tehdä eikä aloittaa.

Kauriskuu on muutenkin ankara, mutta mustimmassa kohdassaan se käskyttää tuomiolle, epäilemään onko ollut lainkaan riittävä, ja antaa ankean katsannon huomenna alkavaan uuteen sykliin. Pimeinä yön tunteina on hyvä vaipua itsesyytöksiin ja antaa symbolisen ruoskan viuhua.

En saa mielestäni Da Vinci koodi elokuvan hullua munkkia, joka piiskasi itsensä verille. Sellaista tarjoaa tämän Mustan Kuun aika.

Vaatimuksilla on silti paikkansa ja aikansa, koska aina tästä jää jokin kasvamaan tulevaa aikaa varten. Olkoon se kunnianhimo pystyä parempaan. Kohta helpottaa tämäkin hulluus.

Te tarvitsette syntipukin
te teette sen
ja se potkaisee teitä
On niitäkin
jotka vielä pilvissä pitävät hahmonsa
Mistä alkaa näkyä, siellä on kiusaaja heti paikalla
Entä jos synnymme kuolemanpelosta
Kun hullu tutkittiin tarkasti,
päästä löytyi tähdenmentävä reikä

Kirkkain otsin

Taas alkaa uusi kierros kiertyä alkuun, toivottavasti ei kuitenkaan liian tiukkaan tai umpisolmuihin, koska ajan henki on alkuvuodesta vaativa. Ajan intensiivisyyden, ylävitosen heilauttamisen tunnun, voi yhtä lailla mieltää mahdollisuuksiksi ja tarjolla olevaksi energiaksi. Ainakaan itse en ole huolissani ”synkistä” merkeistä tähtitaivaalla vaan ennemmin innoissani, että taas tapahtuu.

Uusi Kuu syntyi kauriissa ja tästä alkaa Kuun uusi kierto halki eläinradan merkkien ja niiden osoittamien tunnelmien. Uuden Kuun aika on oinashenkistä aloittamista ja kauriissa tuplaantuva johtava laatu antaa potkua ryhtyä hommiin. Noin perustaltaan Uusi Kuu kauriissa on aika vieras, sillä uutta syntyy vanhuuden ja kypsyyden teemoissa, ideoida pitäisi spontaanisti mutta harkiten, suhtautuminen uuteen on uudessa alussa vastaanottavainen, mutta kauriissa varautunut. Kauris on ihan liian huolestuvainen ja vakava / sarkastinen sopiakseen helposti oinasmaiseen avoimuuteen. Jos kauriin merkistä palauttaa mieliin sen kalanpyrstön, on siinä mahdollisuus naiiviuteen, vaikka näin ei olla taidettu koskaan kauriista ajatella. Uuden Kuun ajassa on aina lapsenmielisyyttä, keksimisen ja oppimisen iloa, minkä kauris vakavoittaa. Löysin kauriin ja oinaan symbioosille mielestäni hyvän kuvauksen: puhdasotsaisuus.

Yritystä tästä alusta ei ollenkaan puutu, sellaista on kuin pienessä kylässä; kuin Tuurin kyläkaupassa, ja jos sen ottaisi johtotähdeksi niin tämän aloituksen henki on tuottoisa. Jos jokin voi mennä kauriin alussa pieleen, kompastua voi liian valmiin yrittämiseen heti. Uuden Kuun aika on symbolisesti visioiden luomisen aikaa, mutta kauris haluaa mestaroida täydellisyyteen ja valmiiksi asti. Näen tässä tyylissä pienen vaaran kaventaa työn alla oleva asia sellaisiin puitteisiin, että valmius on mahdollista, ja tämä kyllä rajaa kreiseimmät ideat ulos.

Mitä hullua tästä kierroksen lähtökohdasta saisi puristettua esiin? Kuu on fyysisesti kaikkein vahvimmillaan nyt ollessaan lähimpänä Maata, tätä kutsutaan Super Kuuksi, ja kaikesta järkevyydestä ja konkretiasta huolimatta Kuu on kuisimmillaan (jos se edes on sana). Se että hulluus halutaan työntää sivuun ja mennä asiaan voi saada käymään vanhanaikaisesti. Kuu on yhä näkymättömissä ja siksi alitajuinen, vetovoima ohjaa eikä sitä edes tiedosta. Se että Kuu on muka hento viiva meidän näkökulmastamme, ei se ollenkaan poista sitä tosiasiaa, että Kuu on lähellä, voimakas, nesteitä liikkeelle vetävä ja tutkimattoman mielen tasolla salaisesti operoiva.

Kuun aloituksen spiraalista tulee tuntuma, että hengästyttävää tahtia tässä koetetaan saada tulosta aikaan, eikä siltä kerran valitulta tieltä ole poikkeamista, koska tuumaustaukoja ei liiemmälti suoda. Kauriin sävystä huolimatta tärkeissä ratkaisukohdissa on Marsin luonnetta, siispä tehdään, mennään eikä meinata. Kamerat käy.

Pohjoistuuli arktinen
tuo muistutuksen
valtakunnasta pakkasen.
Kuuran taikoo nurmen päälle,
vieno oodi talven henkäykselle.
Lintuparvet liitäneet jo lie
takanaan tuo pitkä muuttotie.
Nokat, katseet, matkan ajan,
olleet suunnattuina kesään
huolta kantaneet jo ettei
käet muni niiden pesään.

 

Hulluuden timantti ei ole ikuinen

Pakko uskoa ja luottaa Kuun tulleen sirppikuuksi, vaikkei siitä näy jälkeäkään taivaalla. Kuin näkemys pitäisi luoda tyhjästä, uskomus ilman todisteita, sokeana mutta innokkaana. Sirppikuun vaihe saatiin nyt Itsenäisyyspäivän aamuna vähän ennen kahdeksaa, ja tämä on ehdottomasti yksi näitä tämän kierron kriisivaiheita: Kuu oli kauriin viimeisellä kriittisellä asteella vaiheen tullessa toiseksi.

Kuu on sirppivaiheen alussa härkämäisen jääräpäisessä sävyssä, ja nyt kuljetun kauriin merkki korostaa maan elementin konkreettisuutta; niinhän minäkin kaipasin oikeita todisteita vaiheen muuttumiselle uskoakseni. Sirppi haukkaa niittonsa takaapäin, sen haaste on olla sidoksissa menneeseen, mutta luoda reittiä tulevaa kohti. Nyt Kuun viimeinen aste tuo vielä enemmän retrospektiivisyyttä, kauriissa on tehtävä tiliä menneistä valinnoista.

Hullunkuun ajassa olen määrittänyt tehtäväksi löytää syyn Kuun hulluudelle. Nyt painaa ja latistaa syyllisyys, riittämättömyyden tunnot, vastuun taakka. Ahdistus tiivistyy käsinkosketeltavaksi – paineesta syntyy timantti.

Turvaudun menneisiin sanoihin

On kuu
jotta ihmiset voisivat unelmoida
On aurinko
jotta päivä voisi nousta
On rakkaus
jotta maailma pelastuisi

Olisiko tässä jo häivähdys hulluuden perimmäisestä syystä? Kuun kiertotahti on muuttuvaisuutta. Joka vaiheessa tulee haaste ymmärtää ajan luonne ja sovittaa se itseen. Jos onnistuu ja se tuntuu hyvältä, siitä on tuotapikaa luovuttava uuden haasteen edessä, seuraavassa kuunvaiheessa. Mutta jos opeteltavan ja sisäistettävän vaiheen anti on itselle tuhkan ripottelua, sisäistä myrskyä, riistoa ja repivyyttä, meillä on vielä jäljellä unelma ja toive muutoksesta, toisenlaisuudesta, paremmasta ajasta.

Kuun huohottavan hengästyttävässä tahdissa on ihmisen vaikea pysyä perässä. Että se jaksaa koko ajan tulla toisenlaiseksi, kun ihminen tuntuu haluavan aika usein jäädä möllöttämään paikoilleen, tyytymään siihen mitä on, jäädä tuleen makaamaan.

Jos Kuun tarkoituksena on opettaa meitä elämään tässä hetkessä? Tulevaa voi vain unelmoida, koska vielä ei ole muutosta tapahtunut. Mennyt on harhaa, koska sitä ei enää ole. Jos Kuu ei ole se hullu, vaan me ihmiset, jotka koetamme olla koko ajan jossakin muualla kuin tässä hetkessä, ainoassa mitä meillä todella on. Konkreettisesti.