Avainsana-arkisto: Kauris

Varovaisesti kaikille

Mainokset

Kapteeni K käskee

Teitä on tästä varoitettu jo ennen joulua, mutta kukapa enää muistelee kuukausien takaisia manauksia. Astrovuoden ihkaensimmäinen kuunkierto täräyttää taas laskevan puolenkuun kohdassa. Ehkä joku muistaa tällaisten kiperien kohtien esiintyneen jo aikaisemmin, ja tällä kerralla puolikkaassa saamme korostuneiden kasvukohtien alleviivauksen ja kulminaation. Kuu taittaa kulkunsa pimeämmälle ja pienenevälle puolelleen kauriin viimeisellä asteella noin yhdeltä. Eläinradan karmallisimmalla kohdalla.

Kuu tavoittaa kulman Aurinkoon juuri ennen kuin Aurinko ehtii härkään ja tasoittamaan kevään tuloa. Tässä kierrossa kaikki isot vaiheet ovat vaihtuneet johtavissa merkeissä, alku oinaassa, kasvupuolikas ravussa, täysikuu vaa’assa. Näin ei aina tapahdu, että sykli pysyisi säntillisesti koossa, juuri viime kierroksellakin kävi siten, että tässä laskevassa puolikkaassa repesi jo toiseen merkkilaatuun. On tarkoitus tehdä pilkulleen oikein.

Kuu kauriin viimeisellä asteella merkitsee vastuunkannon korostumista. Mikä on velvollisuutemme? Viimeisessä asteessa on päättämisen, lopettamisen ja päättymisen sävyä. Pitää saada valmiiksi, mutta kyseessä ei ole myyntifiksaus tai meikkaus, vaan paljon lopullisempaa, oikeamielistä kohdilleen laittoa. Viimeisen asteen Kuu mittaa osaamista, pystyvyyttä, kykyä, mestaruutta. Täydellisyyteen pyrkimyksen tuntua voi olla, sillä mikään ei nyt riitä. Kuu kehottaa pätemään, näyttämään, kilvoittelemaan. Jos oman kunnianhimon kanssa on ongelmaa, tämä Kuu kaivaa sen kipuilemaan.

Kaikki eivät tykkää eivätkä hyväksy karmakortin pöytään lyömistä. Näin ei ole pakko ajatella, tuon nyt ajatusmallin vaihtoehdoksi. Väitin tätä kohtaa eläinradan karmallisimmaksi kohdaksi (myönnän että tässä on oma lehmä ojassa, oma läksyni) ja johdan päätelmän siitä, että kauris on Saturnuksen merkki, ja Saturnus on karman planeetta (muitakin on, mutta yleinen leima on juuri Saturnuksella). Saturnus on ajan planeetta, jossa on ulottuvuudet menneeseen, tämän hetken tekoihin ja tuleviin seurauksiin. Kauriin viimeisellä asteella tiivistyy se, missä pitää nöyrtyä polvilleen, mikä tulee oppia, se mikä on läksyksi annettu. Karma on väistämättömyyttä, sitä minkä kohtaa kun sen aika on tulla käsittelyyn.

Aikaa katsottaessa kuunvaiheiden kautta nyt on karman tunnistamisen ja käsittelyn ajankohta, seuraavaan sunnuntaiaamuun saakka. Voidaan pohtia ja kyseenalaistaa sitä, kuinka voimakas ajanlaatu kuunvaiheesta voidaan ”saada”. On hyvä olla kriittinen, ja mieluummin tunnustella itse, onko näin, iskeekö karma avokämmenellä, vai olisiko tämä vaan ihan tavanomainen Kuu vähenevässä kierrossaan, normaalin vaativainen kauriin sävyn mukaisesti. Ei kaikilla ole omalla kartallaan kauriin viimeisellä asteella mitään hälyttävää. Jos sattuu olla, voi olla syytä valmistautua henkisesti ”sattumuksiin” (ei yllättävällä tavalla vaan joutuen väistämättömien ratkaisujen eteen, sattumisella tarkoitan kipua ja tuskaa).

Kuu kauriin viimeisellä asteella merkitsee mielestäni askeleen astumista, tekoa. Sana karma on kotoisin sanskritista ja tarkoittaa juuri tekoa ja toimintaa. Näin osoittelevana Kuu ei johdattele vaan käskee.

Kuu taas heilauttaa Kuunsolmuja kulmallaan Auringolle, eli tässä kiperässä kohdassa myös solmut pysähtyvät ja huojahtavat kulkusuunnassaan epäröivämmäksi, aivan kuin suuntaa tunnustellen. Tämä lienee merkki, että suinpäin ei ole syytä rynnätä mihinkään, vaan kuulostella mitä kyseenalaistetaan. Annetaan tuntemusten tulla ja kuunnellaan sisäistä ääntämme. Koska Kuu matkaa suhteellisen lähellä Kuun alasolmua, ei tämä nurinperisyyden aika kestä nyt kovin pitkään, ja lauantain puolelle tullessamme solmujen liike palautuu Kuun ylittäessä linjan. Jos aikaa haluaa kovin tarkasti seurata, merkitsee tämä sitä, että valtavin kasvutapahtuma ja karmatehtävän suoritus jää lauantaihin, koska jo sunnuntaina aamulla Kuu painuu vanhankuun aikaan. Ehkä näin orjallisesti ei ole pakko toimia. Jos karmansa laadusta ja tehtävän luonteesta saa kiinni tulevina päivinä, olettaisin että kyllä näihin on nyt tartuttava.

Jos Kuuhulluutta nyt olisi, veikkaisin sen laadun olevan ahdistusta, angstia, maanraossa lyötynä virumista, aika mustaa. Ei kauhean hilpeätä. Seison kivellä, katsotaan kipsahdanko.

Näen kaiken häkellyttävän selvästi.
Loppu saattaa olla lähellä
tai sitten olen vihdoin oppinut katsomaan.

Nollakohdassa

Toisella puolella ollaan, uudessa ajassa ja kierroksessa, vaikka Kuun kanssa sykli on yhä kesken. Rajatapauskierroksi tätä nimitin, kalojen kuunkierroksen leima on olla välissä, sellaisena kuin sen kukin haluaa nähdä, olla sitä mitä tarvitaan, vanhalla tai uudella puolella olevaa. Teoriassa on häviävän pieni mahdollisuus, että Auringon vuosikierron alku oinaassa ja uusi kuunkierros osuisivat täsmälleen yksiin. Kuun kanssa tullaan laskevan puolenkuun vaiheeseen siten, että Aurinko on juuri tullut ingressiinsä, ja silloin Kuun merkki on kauriissa, ja asteet nollassa. Tämä on itsessään hassusti ristiriitainen, ihan kuin vanhan ja uuden lomittuminen toisiinsa: kauris merkkinä edustaa (osaltaan, vaikka johtava onkin) perinteitä, ja nolla on vastasyntynyttä, tuoretta. Tämänkertaisen vaiheen vaihdoksen kohta on poikkeuksellinen, koska se on periaatteessa juuri siinä missä se ”vaiheiden palikkarakennelmassa” kuuluisi olla (jos uusikuu syntyisi nollassa oinasta, olisivat kaikki päävaiheet samalla tavoin johtavien merkkien nolla-asteella). Vanha ja uusi nivoutuvat kaikilla tavoilla.

Kuun kulku puolikkaan kohdalla on voimakohta, missä näkyvyyden tila ratkaisevasti muuttuu. Puolikas lähtee pienentymään vähäisintä kuunvaloa kohti, ja Kuun oma sisäinen luonne korostuu. Sellainen meissä, mitä emme tietoisesti ohjaa, huomaa ohjata, on kierron tällä puolella voimakkaampaa. Alitajunta, vaistot. Aina emme tiedosta ratkaisujamme ja valintojamme, ne tulevat todeksi kuin huomaamatta, usein sillä tavoin luontevina että emme toisellakaan lailla tekisi vaikka kuinka analysoisimme. Vaistonvaraisuus katsotaan monesti primitiivireaktioksi, ja selviytymisen tarpeet ovat voimakkaimmat. Sitä kauris juuri on. Nyt kun vaihe alkaa aivan merkin alusta, vaistonvaraisuus erityisesti korostuu. Nollassa kokemus ikään kuin häviää, vaikka sitä toisaalta onkin jo miltei koko kierroksen verran olemassa. Ja merkkinä kauriissa ihan kuin vuosituhansien kertymien verran.

Puolikuussa ollaan testikohdassa, ja sitä ilmentää hyvin tämän kohdan liittyminen Kuunsolmujen liikkeeseen. Puolikuu pysäyttää ja kääntää solmujen kulkusuunnan toiseksi. Kynnyskysymys ajassa voi olla oikein toimiminen, tekojen seurausten ymmärtäminen ja niiden kanssa eläminen. Jokaiselle kuunkierrokselle ei taida riittää maailmaa mullistavia päätöksiä, mutta tällä kerralla laskevan puolenkuun kohta on tavallista korostuneempi: merkki, aste ja syklin vaihtuminen isommalla tasolla samoihin aikoihin uudeksi. Testi taitaa olla tosi monelle.

Ja ne solmut, voi että, kun Kuu kääntää ne epäsopivaan suuntaan. Auringon tullessa oinaaseen tekisi niin mieli paahtaa täysillä, riemuita laukkaa kevätniityillä. Kuu kauriissa antaa realismin arkeen, että niitty onkin vielä jäässä, täytyy odotella. Kuunsolmu kulkee eteenpäin, painottaen tuumausta ja harkintaa, ja vasta Kuun ylitys alasolmulle kääntää liikkeen normaaliksi. Lauantaina ja enempi iltapuolella.

Että me taidetaan jatkaa Kuunkierron viimeisten vaiheiden työstöä. Tämä ei ole alun aika, vaan loppuunsaattamisen. Hommaa on, kuten aina kauriissa. On valittava sellaista, mikä pitää meitä pinnalla. Ei media-tavalla tähteydessä, julkisuudessa eikä pintaliidossa pinnalla. Itsenä, vielä jaksamassa, ei hukuksissa. Kevyttä tämä ei ole, mutta nauretaan sille nollalle.

Kevät alkaa
kun riekon lailla nauran
kaikille itsessäni.

Lopetetaan todenteolla

bals_cap17

Nyt ollaan Kuun viimeisimmässä, kierron lopetuksen balsamisessa vaiheessa syvällä. Ensivaikutelma vanhankuun ajan vaihteesta on – – harvinaisen – – syvä. Vähemmän mairittelevia ilmaisujakin olisi saattanut käyttää. Kuun suhteen ajan henki näyttää juuri nyt haastavalta.

Kierroksen lopettava jakso saavutetaan Kuun ollessa kauriissa. Ei ole mieluisin merkki Kuulle, mutta aina ennenkin ollaan selviydytty tämän vastamerkin ylityksestä. Tällä kertaa vaiheen vaihdos, mikä siis sinänsä aina on Kuulle haastehetki koska tämä tapahtuu kovassa kulmassa Aurinkoon nähden, saadaan pian Kuun kohdattua Pluton eläinradan asteissa. Näitäkin kohtaamisia tulee joka kierroksella, nyt vaan sattuu jäädä leima tästä koko balsamisen vaiheen sävyksi. Kuun ja Pluton energioiden sulautumat eivät ole helpoimmasta päästä, vaan lopetusuhan alle voi tulla kivuliaita asioita.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuunvaihe on aina Kuun suhde Aurinkoon, eli tähtivalo on tavallaan yhtä tärkeässä roolissa kuin Kuu. Silloin kun Kuu tulee vanhankuun ajan kohdalle, on Aurinko edelleen Kuun alasolmun ylityksessä kaloissa. Kuun alasolmu on sitä epäilyttävintä eläinradan maastoa. Ei hyvä.

Pluton eliminoimisen teema, kalojen alasolmun irtipäästön alleviivaus ja kauriin merkin karsinta viittaavat kaikki yhdessä niin selkeästi yhteen suuntaan, että tämä on pakko ymmärtää varsinaiseksi lopettamisien huippuajaksi. Ynnä sekin vielä, että tämä tapahtuu keskellä pimennysjaksoa. Seuraava Auringonpimennys on ihan kulman takana, pienen ajallisen harppauksen ulottuvilla, ja itse asiassa on jo täällä olemassa.

Sitten tästä tuhkanvaristelusta pitäisi kehitellä jotakin positiivista ja kannustavaa sanottavaa. Vanhankuun jakso on luonteva ajankohta saattaa päätökseen asioita, joiden on nyt aika siirtyä pois. Alleviivaus ajan hengessä ei tule sattumalta. Realistisessa ja järkevässä merkissä, kauriissa, näemme mikä on soveltuvin vaihtoehto. Pluto antaa voimaa tarpeelliseen, ja sysää meitä kohti uudelleensyntymää, taakan laskemisen jälkeen. Aurinko nyökyttelee, että joistakin jutuista vaan pitää ymmärtää irtautua, vaikka hiljaisesti ja meteliä pitämättä, mutta eron hetki on nyt. Yhtä lailla kuin jokaisen Kuun syklin kohdalla on hyviä aikoja aloittaa ja kasvattaa, on yhtä tarpeellista luopua silloin kun sen aika on. Tästä syntyy tilaa, ennen kaikkea itseen. (ja kyse lienee siis jostakin perusteellisemmasta kuin kaappien siivoilusta ja roskien viemisestä, vaikka Kuu arkinen tekijä onkin)

bals_cap_17On mahdollista, että vanhankuun ajan voimakkaissa tunnelmissa tehdään sisäinen periaatepäätös, ja itse luopumisen prosessi tapahtuu pimennyksen aloittavan kalojen kuunkierroksen aikaan.

Vuodentakainen kesä
 ruskeina palasina kalliolla,
metsä on surullisella tuulella;
se tuuli pöyhii menneitä,
repeytyneet siivet räpyttelevät.

Karmaisevaa karaisua

bm_cap_17

Mustan Kuun yön kohdan arvonta päätyi tällä kertaa tulevaan yöhön, koska seuraavan kuluessa Kuu syntyy jo uudeksi suht pian vuorokauden vaihduttua lauantaiksi. Ja silloin pääsemme ottamaan vastaan Punaisen Kukon vuotta. Yö alkaa vähän neljän jälkeen iltapäivällä (Hki) ja aamun saamme noin yhdeksältä, eli vielä on pitkät pohjolan yöt aikaa vaeltaa pimeydessä. Kuu on kauriissa.

Ihan teki mieli päättää kirjoitus tähän. Kauriista alkanut kierto päättyy samoihin umpeenkuromisen teemoihin, näin käy silloin kun Uusi Kuu syntyy merkin alkupuolella. Astrologisesti kauris on Kuulle haastava merkki, jos ei täydellinen katastrofi niin yleensä työläs eikä itsestäänselvä. On kuitenkin kiva keikauttaa ajattelua toisinpäin: miksi työ ja tarkkaan selon ottaminen olisi jotenkin kurjaa? Kun kauriin Kuuhun keskittyy, se voi antaa paljon.

Lähtöasetelmassa haettiin rakentavuutta, vakautta, ja nyt on viime hetket arvioida, päästiinkö siihen mihin piti. Kauris on kypsyttäjä, kasvattaja, opettaja, ja siksi Mustan Kuun yö juuri tämän Kuun kanssa antaa rauhallisen, selkeän ja opettavaisen tilaisuuden sisäiseen kasvuun. Ja merkin teemaan sopivasti yö pitkä kuin nälkävuosi. Kauris tarvitsee aina aikaa. Ei se hidas ole, mutta aikaa on vaan hyvä olla kauriin kanssa.

bm_cap17Näissä tunnelmissa tehty syväsukellus omaan minään voi olla yksi ankarimmista. Ihan varmasti mieleen nousee ne kohdat, joissa olisi pitänyt venyä parempaan, pystyä pätevämpään, suorittaa enemmän. Olisi niin helppo lohduttaa, että ei aseteta rimaa liian korkealle ja sellaista liirumlaarumia, mutta annetaan kauriin Kuulle oikeus olla oikeassa. Opitaan nöyrästi kaikista niistä asioista, joissa oli hosakkaa, ja pohditaan millä realistisilla keinoilla homman sitten saisi onnistumaan. Ei tällaisesta terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen tarvitse masentua. Tänä yönä on aika olla realisti. Ja tasapuolisesti nähdään myös kaikki se hyvä, ja osataan ottaa siitä kuuluva kunnia itselle. Ei mikään helppo juttu sekään. Opittavaa on.

Vaativaa tämä kauriin Kuun aika on. Siitä on tehty kirosana. Ihmisyytemme ei useinkaan näytä kestävän minkäänlaista karaisua ja koulimista. Ehkä ensi yönä, Mustan Kuun alla, saamme sitä kohdata. On aika huomata ne asiat, joissa pitää kiteytyä, kristalloitua, jotta pääsemme seuraavassa Kuun syklissä puhdistautumaan. Loppuhuipentumaksi, silloin kun Aurinko nousullaan päättää Mustan Kuun yön, on Kuu kauriin viimeisellä asteella. O-ou, enkä avaa tätä nyt enempää.

Näin vähää valoa
ei huomaa.
Se on vain
uskottava.

Mielen kierros

nm_cap2_16Kuu antaa uuden ajallisen syklin aloituksen torstaina aamulla hiukan ennen yhdeksää kun Kuu kohtaa Auringon kauriin merkin alkupuolella. Kauriissa Kuulla on vakaa ja harkitseva sävy, ja vaikka nämä ovat hienoja ominaisuuksia, on kauris Kuulle sen verran vaativa merkki, ettei tämän tulevan kierroksen aloitus ole kevyimpiä. Uudet aloitukset voisivat olla parhaimmillaan nyt täydellisesti kypsyteltyjä, arvovaltaan ja statukseen liittyviä, realistisia ja muutakin kuin vain itseä henkilökohtaisella tasolla lujittavia.

Työtä päästään tekemään, ja matkalla mestaruuteen saattaa vastuu ja velvollisuus painaa taakaksi. Kauriin Kuun alla homma pysyy hanskassa, sillä merkki hallitsee kontrollin. Tästä tyylistä ei vaan aina kaikki tykkää, ja jos ei opi joustamisen taitoa, saattaa napsahtaa poikki. Kauriin tyyli on hioa paremmaksi, täydellisemmäksi, ja jos oppimiskäyrä saa aikaa noustakseen, yleensä jälki on kunniaa ja kiitosta osakseen saavaa. Kuunkierron sykli ei välttämättä ole paras mahdollinen aikajana toteuttaa kauriin henkeä, jos nyt verrataan vaikka Saturnuksen kolmenkymmenen vuoden kiertoon.

Perääntyvän Merkuriuksen sävy on Kuun uuden syklin aloituksessa vahvasti mukana, sillä se on osoittelevan lähellä. Merkurius on juuri lähtenyt omalle kierrokselleen, syntynyt uudeksi Merkuriukseksi Auringon ylityksessään, ja tämä Merkuriuksen vaihe soveltuu todellakin paremmin uudenkuun henkeen kuin jos se olisi vielä Auringon toisella puolella. Ei nyt jäädä kauhistelemaan Merkuriuksen perääntyvää liikettä tässä yhteydessä vaan nähdään ilmiö ennemmin tarkoituksenmukaisena: taivas antaa meille nyt aloituksen, jossa sisäiset pohdinnat ovat merkityksellisiä.

Vaikka meillä on Kuun kierroksen aloituksessa pysähtynyt Uranus ajanlaatua leimaamassa, voi olla ettei Uranus sinänsä niin kauheasti määrää Kuun kulkua. Kasvavan puolenkuun ja täydenkuun kohdissa se viimeistään nähdään, onko tämä kauriskierros Uranuksen värittämä: Kuu nappaa Jupiterin ja Uranuksen pitkäaikaisen vastakkaisuuden haasteisiinsa mukaan. Yksinomaan Kuun näkökulmasta katsottuna alkava kierto vaikuttaa rauhalliselta, mutta muiden planeettojen osalta kyllä tapahtuu, eli huomio on kauriin teeman mukaisesti ennemmin laajoissa kokonaisuuksissa kuin Kuussa.

nm_cap216Sitten kun pohditaan hiukan laajemmin kierroksen alun tekijöitä, juuri niitä muita kuin Kuuta ja Aurinkoa, eli osoittelevimpia tekijöitä perääntyvää Merkuriusta ja pysähdyksissä olevaa Uranusta – alkava sykli keskittyy mieleen, ajatteluun, älykkyyteen. Tämä on oletettavasti se suunta, mihin pitäisi nyt lähteä. Uusia ideoita, nimenomaan.

Kuuhulluuden luulisi pysyvän tiukasti aisoissa näin järkevässä Kuun syklissä. Hullunkuunvaihe saattaa silti pöhköillä, ja saadaanhan me kauriin kierroksella ravun täysikuu, missä on aina aineksia. Näin aluksi ei kuitenkaan pitäisi olla kuuhulluudesta tietoakaan.

Menneitä olen miettinyt
havahtunut mieli tyhjänä,
taivas tyhjänä – minne
katosi kuutamo, kuu?

Sirppi omalla vastuulla

cres_cap_16

Hullun Kuun katsaus kuunvaiheen vaihdokseen on ohut kuin sirppi taivaalla. Iltapäivällä noin puoli neljän aikaan Kuu on juuri ohittanut eläinradan asteissa Venuksen, ja näissä ihanissa, arvokkaissa tunnelmissa saadaan sirppikuunvaihe käyntiin. Kauriissa ollaan, eikä oikeastaan lainkaan tylsän arkisessa sävyssä, sillä tähän tulee kaikenlaista muuta pientä mukaan.

Jousimiehen rennon ja iloluontoisen kierroksen alun jälkeen voi olla että hymy hyytyy. Sirpin tehtävää, aloituksen jatkumoa ja muotoonsaattamista, tehdään takakireästi ja rautakanki seljässä. Kauriin sävyssä ollaan vähän sitä mieltä, että joudutaan kantamaan vastuu tästäkin, kun kukaan muu ei tee mitään. Tahkotaan hitaanlaisella, perusteellisella tavalla. Velvollisuus painaa, pitäisi tehdä, siten kuin on oikein. Kauris on aika paha perfektionisti, puurtaja, sellainen mille helppo ei kelpaa. Kauriin realismissa tajutaan, kuinka paljon on tehtävää. Tässä merkissä on jähmettävyyttä, kohmetta, mikä voi kääntyä siten, että ei tehdä yhtään mitään koska tulos ei kuitenkaan kestäisi. Ollaan pessimistejä. Tyypillistä tämä ei ole, mutta osaatte ainakin varoa ja huomioida ikävän mahdollisuuden. Sirppikuu ei ole oikea kohta kierrosta tehdä valintaa tekemättömyydestä.

Kuun ollessa kauriissa meillä on aina työtä, mutta ei kai tilanne oikeasti noin surkea ole kuin ylempänä maalailin. Kyllä kauriissa halutaan päästä eteenpäin, vaikka perusidea ei vastaisi omia kunnianhimoisia tavoitteita. Yleisen edun nimissä yritetään parhaamme. Kollektiivista apua on saatavilla, koska vielä on ilmassa se Venuksen kosketus, ja taustatuki on parhaimmassa mahdollisessa kunnossa: Auringon ja Kuun hallitsijat ovat toisiinsa nähden loistavissa merkeissä ja lisäksi kulmassa keskenään. Toivo saadaan kauempaa, ja sehän sirppiin sopii.

Tosin muttia on matkassa. Kuu jää kurssittomaan tilaan Venuksen ylityksestä, mikä tahtoo sanoa vähän heikkoa rakenteiden kantavuudelle. Ehkä taivaan analogia ei päde tässä, jos selkeä aloitus on tehty jo jousimiehen uudenkuun aikaan. Toinenkin symbolinen altistus tällä kauriin Kuulla on. Sirpin vaiheeseen siirrytään silloin kun Kuu on kriittisellä asteella. Nämä arveluttavat kohdat eläinradassa ilmentyvät nimenomaan Kuun kierrosta, ja tämän voisi tulkita siten, että juuri Kuulle tällainen kriittisen asteen kohta on haastava. Ja vielä kauriissa. Jähmetytäänkö vai tehdäänkö järkyttävä määrä kovaa työtä?

Sirppikuun vaiheen aikana meitä kohtaa lisäksi Kuunsolmujen pysähdys ja suunnanmuutos, tosin vasta siellä jakson loppupuolella. Kun Kuu tulee kaloihin, se ylittää merkin alkupuolella Kuun alasolmun, Itsenäisyyspäivän iltana noin puoli kahdeksalta. Tämä ylitys kääntää solmun suunnan, jolloin pitäisi tutkia tarkemmin, miettiä ja kyseenalaistaa. Ei tätä empimistä nyt kauaa kestä, puolenkuun aika taas palauttaa solmut hyvään liikkeeseen, jo keskiviikkona aamupäivällä.

cres_cap16Kuuhulluutta pohdin pitkään tämän sirpin kohdalla. Ensivaikutelma oli, että ei kauriin alla hulluilla. Ehkä kriittinen aste kuitenkin särähtää siten, että näin epätavallisessa kohdassa, sirpissä ja kauriissa, olisi poikkeuksellisesti kuuhulluutta. Vetovoiman mukaan tulkittuna ei ole mitään huolta sekoiluista, sillä tiukimman väännön aika on vasta reilun viikon kuluttua. Kauris tykkää kontrollista, ja se on avainsana nyt. On omalla vastuulla miten sisäisen hulluutensa valvoo, hallitsee ja rajoittaa. Tehdään tästä riittävän paksu sirpiksi, vaikka tuntuisikin siltä ettei mikään riitä.

Hitaasti
valkenee luminen aamu
kuinka ei ahdistukseni
häiritse untasi