Viimeisen ymmärryksen aika

Balsaminen, vanhoista vanhin kuunvaihe alkoi sunnuntaina aamulla seitsemän jälkeen Kuun ollessa kaloissa. Itselleen armollisen kalamaisesti tässä liu’uttiin ohitse, mutta kalojen Kuun ajassa anteeksianto saadaan toivottavasti helpommin. Vanhan Kuun aikaa saadaan pulikoida ensi keskiviikkoon saakka, joten tästä ehtii vielä saada kiinni. Paitsi kaloissa otteen saaminen on muutoinkin hankalaa.

Jos toisinaan eläinradan merkin symboliikka istuu kuunvaiheen kanssa saumattomasti, näin on osoittelevan osuvasti kalojen ja balsamisen vaiheen kanssa. Lopettaminen ja luopuminen tulevat itsestäänselvästi, pakottamatta, ihan vaarallisen helposti. Saattaa olla aiheellista olla tarkkana, ettei luopumisen huumassa päästä irti sellaisestakin, jolla olisi merkitystä, tai mitä todennäköisesti tarvitsee vielä. Tällaisessa ajassa korostuu halu sanoutua irti kaikesta mikä on nähty, mihin on kyllästytty, ja tätä piirrettä korostaa varmasti kuunvaiheen vaihdoksen aikaan ollut Kuun tarkin kulma pysähtyneelle Plutolle.

Mielestäni ylläkuvattu lopettamisen tarve on negatiivista kalaa, jolla on ikävä tarve liukua tavoittamattomiin silloin kun pitäisi terästäytyä ja ottaa vastuu. Se on väistöliikettä, kalamaista uskoa eli harhaa siitä, että kun epämukavasta irtautuu, se häviää puff olemasta, ja uusissa ympyröissä kaikki olisi sadunomaisen ihanasti paremmin. Kalojen balsamisen kuunvaiheen kohottavana ja myönteisenä tehtävänä näkisin ennemmin suuntauksen kohti henkistä ja sisäistä viisautta. Sellainen ei helposti tule, tarjottimella, mutta kierron mittaan on saatu aineksia rakentaa tietoisuutta, oppia ja ymmärrystä. Kaloissa sorvataan synteesi, mikä hiljaisesti elähdyttää meitä kohti seuraavaa aloitusta. Ja se on rehevä, kasvava, ja saattaisi vaatia henkistä kapasiteettia että sen kaiken konkreettisen ja fyysisen kasvunajan jaksaisi.

Kalojen Kuu tuntuu niin petollisen helposti kuuhullulta ihan missä tahansa vaiheessa, se ihan houkuttaa hulluuden vyöryihin mukaan. Heittäytymään, lillumaan, ajautumaan, ruokkimaan itseään. Kalojen kuuhulluus on sisäisissä tiloissa oloa, ja kuten tässä eläinradan kaiken keräävässä merkissä aina, toteutumisen muodot ovat monimuotoiset. Itkua, huokailua, itsesääliä, värjävää kaihoa, ja sitä luovaa hulluutta mikä saattaa lähennellä neroutta eksentrisyydessään. Tarjolla on monenlaista mielen sekoittavaa tyyliä. Ehkä sekopäisyyttä ei pitäisi liian jyrkästi tuomita, sillä kuka loppujen lopuksi määrää, mikä todellisuus on kaikkein oikein. Voi olla mahdollisuus ymmärtää jotakin laajemmin kuin vain sitä, minkä silmä näkee ja sormi koskee. Täältä tullaan universumi!

Aamunkoitto jo?
Eilisen polut kasteen
alla kiiltävät
kun palaan yöstä yksin
kuunvalo seuranani.

Rajatapauskierto

Jos joku kuvitteli, että pimennysjakso päättyy tähän, niin ehei, kyllä pimennyksen varjo on peittoavasti mukana sellaisessa kuunkierrossa joka pimennyksellä alkaa. Pimennyksen sävystä on nyt kyse kun Uusi Kuu lähtee ”kuin viimeiselle kierrokselleen” Auringonpimennyksestä kalojen merkin alkupuolelta. Näin tapahtuu sunnuntaina suurinpiirtein viideltä iltapäivällä. Tämä kalojen kuunkierto on kuin silta mantereiden välissä, kahta kalaa toisiinsa yhteen sitova nauha; Kuun kierros alkaa lopun merkeissä, mutta sen päättyessä meillä on jo kokonaan uusi (astrologinen) vuosi. Tunnelma on ajassa samantyyppinen kuin vuotta aikaisemmin, sillä myös tuolloin kalojen Uusi Kuu oli samalla pimennys. Kun pimennys ja uusi kierto alkavat tällä kerralla läheltä Neptunusta, lienee satavarmaa että kuuhulluus leimaa ihan koko kiertoa.

Kalojen kierrolle on tyypillistä lempeys, herkkyys, mielikuvituksellisuus ja symbioottisuus. On jotakin mistä emme irtaudu, vaikka yleisen ajan hengen mukaisesti ilmeisesti pitäisi (koska pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella eläinrataa). Ristiriitaisuuden kuvastajana kalat on omalla paikallaan, aina jossakin välissä, kärjistetyn muuttuvaisena, sopeutuvana. Kalat luo siltaa menneen ja tulevan välille, rajantakaisen ja konkreettisen maailman välille, kuvitteellisen ja toden välille, maan ja avaruuden välille. Kaloissa hyväksytään, että on olemassa toisenlaistakin, ja tässä on ajan vahvuus. Voidaan tehdä toisin, ja sekin on ihan riittävää. Ei rajata pois vaan otetaan mukaan.

Tulevan syklin mittaan riittää kaikenlaista taivaan tapahtumaa. Saadaan ajanlaadun vahvimman kuvion vahvistusta (Jupiter, Uranus ja Pluto), Venus aloittaa retrojaksonsa, tulee Merkuriuksen yläkonjunktio ja tietysti se ison kierroksen alusta aloittava oinaan ingressi. Vain Kuuta tuijottaessa kierron alkupuoli, sirppikuunaika, vaikuttaa voimakkaimmalta kasvunpaikalta. Suurimman osan kiertoa Kuu saa vaiheenvaihdokset oikein soveltuvissa merkeissä, perusasetelmassa. Jos pimennyksestä pelkäämme kauheata vääntöä koko reissun ajaksi, näin ei taida käydä. Eteenpäin vaan, taidetaan olla ihan raiteillamme. Eikä tämä nyt erityisen, vaikealla tavoin, hullultakaan näytä. Kaloissa tosin – huomataanko se mitä pitäisi? Vaistotaan sitten.

Uni
on kapinaa
jossa aika
on hallussa.

Ei tästä maailmasta

Pehmeästi vaihtuu vesimiehen uudenkuunaika kaloissa sirppikuunajaksi, tammikuun viimeisenä päivänä illalla noin puoli seitsemän aikaan. Kuu tavoittelee kaloissa Venuksen kohtaamista, ja kyllä tässä ihanuus kulminoituu kun Venus vielä säihkyy ylennysmerkkinsä hyvyyttä. Ajassa on helppo tuntu, niin sujuva että saadaan hyvällä syyllä jo epäillä tätä viettävän petolliseksi, salakavalan passivoivaksi. Nuo ikävyydet koituvat kalojen merkin toisaikaisuudesta ja huomaamattomuudesta, eivät lainkaan tarkoituksellisesta pahantahtoisuudesta. On uskottava, että hyvässä huomassa Kuu ja Venus kaloissa ovat: näiden hallitsija Jupiter on vaa’assa vähemmän kuin viittä vaille pysähdyksissä, nyt jo niin hidas vauhdissaan että varmasti sen vaikutuksellinen vastaavuus on merkittävää. Harvoin on Kuulla tällaiset tukijoukot!

Jääköhän sirpin tehtävät pitäisi -listalle. Suopeus täytyy ajasta nyt erikseen pysähtyä huomaamaan, koska tämä sulo on liian helposti paikallaanpysyvää, saamatonta ja aloitekyvytöntä. Hieman oudolta väitteeni tuntuvat, koska kalat on merkeistä muuttuvaisuuden huipentuma. On ihan mahdollista, että vesimiehen ihanteellisesta aloituksesta kalojen Kuun sirppi lähtee yhä idealistisemmalle polulle. Kalat menee ihan sinne mihin aika viettää, mihin pohjavirta imaisee – en nyt väittäisi että ihan tahdottomana, mutta avoimena muutokselle. Se hyvyys mitä ajassa kuunvaiheen vaihdoksen kautta on nyt nähtävissä työntää miltei ennemmin unelmien pilviin kuin perustamaan vankkaa pohjaa.

Kun kalojen aikaan (Kuun merkki siis värittää ajan sävyn) ollaan mielikuvituksellisia ja myöntyväisiä, sanalla sanoen helppoja, iisiys on vaiheen henki. Ei tehdä tästä vaikeaa. Se että oikeastaan mikään ei sido, vain taivas on rajana ja jos eksakteja halutaan olla kalojen suhteen, ei taivaskaan vaan ennemmin galaksit, tarjoaa sellainen poikkeuksellisia mahdollisuuksia. Näihin hyviin saumoihin uskominen on se juttu nyt sirpissä. Kun Venus on mukana temmellyksessä, on paras kuunnella vertaisia, ja vaikka luottaa johdatukseenkin, ottaa ainakin toisten palautetta jo huomioon. Venus ei päästä meitä hapuilemaan ja ajelehtimaan ihan yksinään, ja porukassa on mukavaa.

Kalojen leimaamassa kuunajassa on riipaisevaa kaihoa, ehkä sävyä nostalgiasta, ihan kuin kaunokirjallisen jalostavaa kärsimystä tsehovilaiseen tyyliin. Näillä häilähtävillä tunnelmilla ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa, mutta jos ne edes häilähtävät, emme kai voi kieltää niiden olemassaoloakaan. Hellitään tätä erilaista kaunista hetkeä, sillä näitä ei taivaalta kovin montaa ruskoa tule. Mutta samalla kun hellitään ja paijataan, saatetaan hyvin livettää käsistä vaikka mitä hienoa, kun ei oikein saada aikaan, ei huomata ajoissa, ei vaan viitsitä – eli ei kannata sitten huudella väärinymmärrettynä jos on makoillut prinsessana kymmenellä patjalla tai seikkaillut vaaleanpunaisilla pilvillä. Valinnoista voi joutua maksamaan. Jossitellaan silti vielä. Kun ollaan pimennysjaksossa, on hyvä ottaa välillä tietoisesti kevyemmin, että jaksaa sitten kun tosipaikka tulee eteen.

Ajan passiivissävyistä henkeä vielä kruunaa se, että kaloihin tullessaan Kuu kohtasi Kuun alasolmun (kun vuorokausi vaihtui maanantaiksi), ja tietysti pysäytti solmuparin huojahtamaan, tuumaamaan, odottelemaan parempia aikoja. Tätä jossittelun vaihetta kestää ihan sinne asti kun Kuu saapuu neliökulmaan Aurinkoon nähden, eli vaihtuu puoleksi kuuksi. Koko sirppivaihe menee siten, ettei ehkä kannata kauheasti riehua, jos epäilyttää tietääkö edes mitä on tekemässä.

Onko kalojen Kuu sitten kuuhullulla tavalla kreisi? Väitän ettei ole. Kalat-Kuu saattaa olla ihan pihalla, mutta ei hullulla tavalla, ei lainkaan vääntäen ja puristaen. Vasta puolikkaan Kuun jälkeen aletaan olla Kuun kiertosyklissä lähimpänä Maata, joten ei se nyt vielä erityisesti hiuksia kiskovan vetovoimainen ole. Erilaisen iisi vaan.

Yhden ainoan kerran vielä
sinä aurinkolintu ja siinä samassa meri on ilmaa.
Aurinkolintu
ja siinä samassa kuu on irronnut poiju
tai aamu ja vetäviltä juhdilta karannut kärrinpyörä.
Voi päivä,
juurettoman laineen sydän
valo.

Puolikas ihmettä tarvittaisi

Kuu on kierrossaan kasvavalla puolella ja se tarkoittaa tavoittelua täydeksi. Keskiviikkona aamupäivällä noin yhdeltätoista saavutetaan tärkeä etappi, puolikas, jonka jälkeen Kuu näkyy meille Maahan enemmän kuin olisi piilossa. Puolenkuun vaihe tulee nyt kalojen merkin puolivälissä, ja muuttuva merkki vastaa hyvin kierron aloituksen jousimiehen tunnelmia; molemmat yhtä yltiöpäisen idealistisia.

Puolikkaan kohdassa olemme realistisessa muutoskohdassa pimeämmästä Kuusta näkyvämmäksi, mutta kalojen Kuulle tosiasiallisuus taitaa olla vain yksi ulottuvuus kaikkien muiden joukossa, eikä edes se kaikkein kiinnostavin. Hyväntekijäkuu tämä kuitenkin on, sillä puolikas Kuu taittaa Auringon ja Kuun keskinäistä rataa siten, että Kuunsolmujen liike muuttuu; saadaan solmu kulkemaan tavoitteellisempaan suuntaansa. Kuu kulkee edelleen samassa merkissä alasolmun kanssa, ja tätä voisi olla hyvä pohtia, kuinka paljon tätä puolikasta määrittää luopuminen sellaisesta, mikä ei edistä tavoitteitamme. Solmulinjan ylitys alkaa kuitenkin olla jo sen verran takanapäin, ettei tässä isosta painolastista pitäisi olla kyse, varsinkaan kun ei olla lähimaillakaan aktiivisia pimennyksiä.

Hullu Kuu huokaa hiljaisesti tehtäväänsä hahmotella myönteinen toimintamalli kalojen merkin sävyttämästä puolenkuunvaiheesta. Kalat on arveluttava merkki, monet pitävät sitä epäluotettavanakin, koska se on moninaisuudessaan arvaamaton. Kaloihin sisältyy kaikki, vaihtoehtoja on määrättömästi, joten menkää sitä kohti mikä kutsuu.

Eniten tässä ajassa huolestuttaa puolenkuun teemojen haasteisuuden, kipeän kynnyksen ylittämisen vastaavuus kaloihin sisältyvään kärsimykseen ja tuskaan. Taitaa sattua, eikä yleissävyä helpota puolenkuun vaihdoksen aikaan Venuksen kulku yhä kauriin viimeisellä kriittisellä asteella. Lisää väistämättömän kivun tuntua tuo kalojen hallitsijan, Jupiterin hankaava kulma Kuun kanssa.

Koska ajan henki näyttäisi kivuliaalta, voidaan pitää todennäköisenä että joitakin kalojen Kuun ikävimmistä puolista näyttäytyisi herkästi. Mitä tällainen Kuu tekee paineen alla? (Hullun Kuun pitäisi olla ekspertti kertomaan tästä) Liukuu jonnekin ihan muualle, väistää, pakenee, unohtaa. Muuttuvaisuudestaan huolimatta kalat ei ole aloitteellinen merkki; ehkä kaloilla on jo niin paljon pyörimässä, syvällä ja pinnalla yhtä aikaa ja eri suuntiin, ettei tunneta tarvetta kuin luopua entisistäkin. Kalat on harvoin kokonaisesti tässä ja nyt, osa siitä on aina muissa sfääreissä, toisaikaisesti, paralleelisti. Ajassa näyttäisi olevan ulottuvuuksia.

Kaloissa on kuitenkin hyvyyttä (Jupiter on merkin hallitsija), hyväksyvää myönteisyyttä ihan kaikkea kohtaan. Tämä on ihan hyvä yleinen suuntaviiva, pyritään hyvyyteen niin ei ainakaan satuteta toisia. Mielikuvitus on kaloissa liimalla kiinni, ja vaikka se usein vain haittaa arkielämän hallintaa, voi sen avulla jonkun kynnyksen ylitse sujahtaa. Kuuhulluus istuu loistavasti kalojen aikaan, ja ehkä sieltä sekopäisyydestä irtoaa jotakin poikkeuksellista, hyvällä tavalla hullua.

Terävät kulmat
katoavat ja sumuun
jää vain sumua.

Hullusta hullunkuunajasta

Ihan vain muutamaa minuuttia torstain puolella Kuu tulee puolitoistaneliön kulmaan Aurinkoon nähden, nyt kun Aurinko kulkee vaa’assa ja Kuu on siirtynyt ylittämään eläinradan vihonviimeistä merkkiä kaloja. Tämä kulma, sävyltään haastava kuten kaikki kuunvaiheiden vaihdoksiin siirtymät, aloittaa viimeisen kasvupuolen vaiheen, kasvukuuksikin nimitetyn, mutta Hullu Kuu luonnollisesti kutsuu tätä hellittelevästi lempinimeltä hullunkuunvaihe. Tästä asetelmasta blogi sai alkunsa, Aurinko vastavuoroisessa vaa’assa, Kuu vastaanottavaisessa kaloissa, hullunkuunajassa vaiheen kautta.

Viimeinen kuunvaihe ennen täydenkuun täyttymystä on kasvuharppauksen kohta, se missä tavoitellaan kaikkein eniten, venytään ja pingotetaan. Paine saa monet pimahtamaan, eikä sen vuoksi nimitys hullunkuunajasta ole niin kaukaa haettua kuin moni saattaa ajatella. Tutkimuksissa on havaittu, että juuri hieman ennen täydenkuun aktuaalia kohtaa tapahtuu kaikkein eniten vahinkoja ja onnettomuuksia. Ihmisluonto tarkastelee kovin herkästi maailmaa negaatioiden kautta, uutisten otsikoistakin näemme kuinka katastrofit kiinnostavat. Sitä ei varmaankaan ole mitattu, millaisia hyviä asioita tapahtuu juuri ennen täyttäkuuta? Astrologiassa olen koettanut aina painottaa, että jokaisella astrologisella tekijällä on monenlaisia ilmenemisen muotoja, ja näkökulmasta riippuen niitä voidaan luokitella hyviin tai huonoihin, suotuisiin tai haastaviin. Myös hullunkuunvaiheen kohdalla on syytä lähteä olettamuksesta, että kasvukuussa on puolensa. Ei leimata mitään ajan henkeä yksinomaan hankalaksi tai huonoksi, vaan koetetaan ennemmin rakentavaa lähestymistä siten, että mietitään ajan laadun luonnetta ja sitä kautta valitaan omalle asennoitumiselle ja teoille aikaan soveltuva tyyli.

Kasvun halussa, tälle ajalle luonteenomaisessa käynnistävässä voimassa siis, on pyrkimystä ja rutistusta yrittää enemmän, kenties ylittää itsensä. Kuunvaiheita tutkiessa olen ottanut näkemyksen, että ns. pääilmansuunnat eli uusi- ja täysikuu sekä puolenkuun ajat olisivat ne voimahetket Kuun kierrossa. Moni katsookin kuunvaiheita perustuen vain näihin neljään keskeisimpään vaiheeseen. Välikohtiin jäävät sirppimäiset vaiheet, ja ne ovat ikään kuin tasaavia tai täydentäviä luonteeltaan. Kasvava sirppi saa voimansa hetkeä aiemmin olleesta aloituksesta, hullunkuunaika saattaa valmiimmaksi sitä mikä valittiin puolenkuun kohdassa. Siemenkuu levittää täydenkuun sanomaa, ja lohtukuu päättää sitä, mihin suuntaan taas puolikas Kuu kallistui ratkaisussaan. Tästä välissä olosta johtuen hullunkuunajan pingotus saattaa olla enemmän epämukavuutta, kihelmöintiä ihon alla, lähtökuopissa ruovintaa, kuin vakavalla tai ratkaisevalla tavalla merkittävää.

Hullunkuunaikaan liittyy tunne, että vielä voi yrittää, mahdollisuuden tuntua, että kaikki on vielä ilmassa eikä mikään täysin lukkoonlyötyä. Silti samaan aikaan on olemassa eräänlainen latteuden tuntu, että tämä ei ole H-hetki, tämä ei ole mitään pääasian rinnalla. Hullunkuunaika on lasikaton alle jäänyt, se ikuinen kakkonen, vähäisempi pikkusisko. Ja se on makeiden bileiden etkot, alttarille astelua odottava morsian kirkon eteisessä, se jolla on kaikki vielä edessä. On aika huolehtia että kaikki on kunnossa.

Kalojen merkki-parka kantaa mukanaan sekopäisyyden taakkaa. On ikävä sauma olla astrosymboliikan jätesäkkinä. Ihan kuin aikaisemmin esitin uutisoinnin tyylistä keskittyä negaatioihin, samalla lailla kalojen merkin kärjistykset napataan erehtymättä sieltä paskapuolelta. Mikä on sitten se astrologinen toisenlainen mahdollisuus? Kalat on Jupiterin hallitsema merkki, missä on mahdollisuus tavoittaa se kaikkein kaunein, hyvyys ja viisaus. Noin niin kuin suurimman auttajaplaneetan avulla. Ei ihan heti tule mieleen kalojen merkin kohdalla? Kasvukuun viimeisimmässä kohdassa pyritään ylemmäksi, korkeammalle, paremmaksi, kasvamaan kuin henkensä edestä. Kalojen hullukuu ilmentää suotuisaa ilmapiiriä kasvulle. Kalat haluaa ajatella naurettavan ja lapsellisen ihanteellisesti hyvää, se uskoo parempaan tulevaisuuteen.

No, sarkastisesti on ihan pakko todeta, että tuohon seuraavaan täydenkuunaikaan ei kyllä kannattaisi niin uskoa. Että hulluahan tämä selkeästi on.

Olen syntynyt
väli-ilmansuunnassa:
huurteisenakaan
villivaahteran latva
ei ole vaivaiskoivu.

Mukana

Sadonkorjuun täydenkuun kanssa saadaan Kuunpimennys, perjantaina illalla kymmenen jälkeen, ja sen puolivarjo on nähtävissä meilläkin. Teknisesti pimennys ei ole kummoinen, mutta silti tämä on syksyn merkittävin täydenkuunaika. Sadonkorjuun Kuuksi kutsutaan sitä kuutamoa mikä ajoittuu lähimmäksi Syyspäiväntasauksen hetkeä; joskus niittokuu on ennen tasausta, toisina vuosina vähän sen jälkeen. Tähän aikaan nähdylle täydellekuulle on ominaista hehkuva väri, mikä voi vuosittain vaihdella syvän keltaisesta oranssiin ja punertavaan. Nyt tuleva pimennyksen täydenkuun hetki ajoittuu melko lähelle Kuun käyntiä kiertoradallaan Maata lähimmässä kohdassa, Kuu on siis lähellä ja tästäkin syystä näyttää mahtavalta. Ja mikään ei ole niin säännönmukaista kuin ainaiset tappelut ja kissanhännänvedot taivaalle tuijottelijoiden kesken spekseistä – nyt väännetään siitä onko tämä täysikuu Superkuu vai ei. Oli mikä oli, pimennyksen Kuu on visuaalisesti vaikuttava.

Tiettyä väljyyttä pimennykseen tuo täydenkuun tapahtuminen asteissa melko etäällä Kuunsolmujen linjasta. Solmut ovat ehtineet puolenvälin ylitse kaloissa (solmujen suunta on siis merkin alkua kohti), lähelle Neptunusta jo, kun täysikuu ja pimennys tapahtuvat merkin loppupuolella. Samassa merkissä sentään pysytään. Pimennyksiin tarvitaan aina Kuunsolmuja, ja nyt pimennys tulee alasolmun alueella. Tämä korostaa alitajuisuutta ja irtipäästöä.

Tekniset yksityiskohdat ovat vielä hallittavissa, mutta kalojen täydenkuun ja pimennyksen teemallinen synteesi on vaikeampaa, johtuen merkin epämääräisyydestä ja liukuvuudesta. Ja varsinkin tälle bloggaajalle, joka on oman kalojen Kuunsa vuoksi ihan liian omakohtaisen lähellä tätä kaikkea. Voitte vapaasti tulkita jutun aloituksen väistöliikkeen yritykseksi.

Kaloissa täydenkuun aikaa tunnustellaan intuition ja vibojen kautta, ja kaloissa kohdataan aina sanoiksi pukemisen vaikeus. Kun pimennyksen pitäisi tarjota meille kirkas näkemys sen merkityksestä kaloissa, tässä merkissä liu’utaan jonnekin muualle. Huomio tuntuu kiinnittyvän esimerkiksi Marsiin, mikä on kulmien keskiössä juuri Aurinkoon ja Kuuhun. OOB Marsiin, mikä aina vaan voi tarjota yllätysmomentin aikaan. Se mitä pimennyksestä kohoaa ajan henkeen ja tapahtumiin, purkautuu Marsin kautta. Energia voi olla toteutettavissa aktiivisuutena, aloitteellisuutena, nopeutena ja rohkeutena, eikä ole pakko lähteä verissäpäin tappeluun. Painetta purkamiseen ihan selvästi on.

Täysikuu on kohtaamista, ja Marsin vuoksi sen luonne on vielä voimakkaammin konfrontaatiota kuin yleensä. Kalojen Kuu haluaa sulautua ja imeytyä mukaan, sillä se tavoittelee symbioosia. Mukautuminen tuntuu luontevammalta kuin vastaanpyristely. Pimennyksen aikana (ei siis sen hetkellä vaan tarkoitan enemmän koko syksyä) on tärkeää tiedostaa, mihin menee mukaan, mihin sulautuu ja mukautuu. Kun kaloissa asioista on vaikea saada otetta, tämän alasolmun puolella eläinrataa tulevan pimennyksen teemaksi voisimme kääntää otteen irrottamisen. Ei takerruta, vaan katsotaan ennemmin miten maailman virrasta meille aukenee oma paikkamme. Tarttuminen saattaa olla käytännössä mahdotontakin, sillä kalojen maastossa, vedessä, voi vaan liikkua, ajelehtia ja lillua. Ajatuksena tämä tuntuu monista varmasti turvattomalta ja epävarmalta. Ajan virrasta voi silti aueta mahdollisuuksia, liikkuvuus ei itsessään ole pahaa tai huonoa.

Alasolmun Kuunpimennys jossain määrin aina kehottaa irrottautumaan menneisyyden tunnesidoksista, luovuttamaan. En kuitenkaan usko, että jokaisen täytyisi esimerkiksi päättää ihmissuhteensa tähän, ei kosmos ihan tällaisia viestejä kerro. Aiheellisempaa saattaisi olla miettiä kollektiivisesti, mitkä tuntemukset estävät kulkuamme ja kehitystämme. Kalojen pimennys kertoo illuusioista, joita meillä on sidonnaisuuksista, yhteenkuuluvuudesta, näkyvyydestä, paljastumisista ja maailmankaikkeuden kohtaamisesta. Pimennys tarjoaa tarkkuutta tunnistaa itsessämme mistä on kyse.

Kun kalojen merkissä nyt tapahtuu, on tämä silläkin (astrologisella) tavalla merkityksellistä, että kalojen hallitsija on juuri muutamia päiviä sitten vaihtanut merkkiään. Jupiterin vaakaan siirtymisen vuoksi kalojen yleinen teemakonteksti on tullut toisenlaiseksi. Hallitsijan vaakamerkki vastaa täydenkuun kohdan ideaa, toisten kohtaamista, ja tämä seikka saattaa yleisesti oireilla kaiken taustalla, ei vain Aurinkokalojen elämässä. Täydenkuun ajassa on ihanan ristiriitaisesti niin päättämisen kuin uuden alun tuntua, ihan niin kuin suuntiinsa uivissa kaloissakin on aina kahdenlaista. Kalojen hallitsija kulkee nyt itselleen, Jupiterille, paljon suotuisammassa merkissä kuin mitä aikaisemman neitsyen merkin aika oli.

Jos aluksi keskityttiin spekseihin, ne samat tekniset seikat viittaavat myös reippaasti kuuhulluun täydenkuun aikaan. Vetää ja kiskoo, mollottaa isona, tunnelmat valtaavat meidät helposti koska eihän kaloissa mitään rajanvetoa tai suojamuureja ole. Ja jos kerran ajan hengen mukaisesti pitää solahtaa mukaan, hulluuteenkin tuiskahdetaan kädet levällään, vapaalla pudotuksella. Mutta ehkä olemme vain puolihulluja, sillä kaloissa on aina kaksi, jos toinen edes olisi täyspäinen.

Ei kirkkaus ole
pimeyden kääntöpuoli
vaan sama asia
nopeasti nähtynä.

Intuitiolla puolihullua kuunaikaa

Vinkeä kuunvaiheen vaihtuminen! Lauantaina iltapäivällä puoli neljän aikoihin tullaan siemenkuun kohtaan Kuun kulkiessa kaloissa. Voin olla toivottoman huono etsimään, mutta en löytänyt Hullunkuun blogin historiasta aikaisempaa merkintää siemenkuusta ja kalojen kuunmerkistä. Ehkä nyt ollaan todella siirrytty toisenlaiseen aikakapseliin, kun saamme ihan uudenlaisia ajan haasteita Kuulta.

Siemenkuun yhtenä tehtävänä on sulauttaa oma alkanut tehtävä ajan yleiseen virtaan. Kaloissa sulautumista toisiin todella tapahtuu, ja jos emme ole tietoisia ja varovaisia, ihan rajattomasti, suorastaan holtittomasti. Kalojen maailma on täydellistä antautumista, sitä ”sokeaa” uskoa. Toisille jakamisessa on nyt sellainen Jeesus-efekti, että annetaan kaikkensa, päältä ihokas. Jaetaan täysin arvottamatta, ihan kaikille, ja ehkä se täytyy kaloissa tosiaan tehdä juuri näin, koska kalat ei ole muutoin niin kovin tehokas merkki.

Vai onko kalojen passiivisuus pelkkä myytti? Kalateema jakautuu miljooniin tyyleihin ja tekijöihin. Jos jakaminen kytkeytyy elämäntehtävän täyttämiseen ja kutsumuksellisuuteen, tämä voi olla antautuvalla, uhrautuvalla tavalla ei-passiivista. Enkä nyt käyttänyt sanaa aktiivinen.. Kaloista on moneksi, merkin sanotaan sisältävän kaikki aikaisemmat eläinradan merkkien ominaisuudet. Paljon siinä ainakin on, ihan joka suuntaan. Toisille antamisen mahdollisuuksia riittää.

Ajan hengessä on kuitenkin juuri tämän siemenkuun aikaan piirre, mikä saattaa rajoittaa tiedottamisen ja tehtävän eteenpäinviemisen dynamiikkaa. Kaloissa Kuu ylitti juuri aamupäivällä, vähää ennen kuunvaiheen vaihtumista, Kuun alasolmun, ja tämä kohtaaminen käänsi Kuunsolmuakselin eteneväksi. Huojuntaliike merkitsee epävarmuutta ja kyseenalaistamista, joudumme pohtimaan etenemisen tapoja, tyyliä ja varsinkin tarkoitusta. Siemenkuunaika tuhraantuu tähän prosessiin, mikä on kyllä sääli. Vasta laskevan puolenkuun kulma kääntää Kuunsolmut siten kuin niiden pitääkin kulkea.

Jos jokin merkki nappaa intuitiivisesti sulautumisen aikaan niin kalat sopeutuvuudellaan. Mielestäni intuitio on johdatusta, jota ei toteuteta analyyttisesti päättelemällä ja harkinnalla. Kalojen merkistä löytyy näin vastakkaisuutta Kuunsolmujen kehotukselle pohtia ja tarkastella. Ei voi kuin pyöritellä päätä (ja pyrstöä!), että mitähän tästäkin tulee, millaiseen aikaan ja millaisen tehtävän eteen ollaan taas jouduttu. Kuuhulluusko meitä taas riepottaa. Mutta jos kalojen symbolista toinen kala sekoaa, on toisella kyky nousta pinnalle. Ollaan vain puolihulluja.

Kalanevä käy
pinnalla jakamassa
yksinkertaisen
tuomionsa: vettä
oikeaan ja vasempaan

Liukuu, huojuu, huippaa

Laskukuun puolella olemme puolenkuun mittauspaalulla, tästä alkoi pienentyminen kohti uutta sykliä. Vähenevän puolenkuun vaihe alkoi sunnuntaina iltapäivällä, liukuen kaloissa ja Kuun yhtymässä Neptunukseen, niin että huomasikohan kukaan edes mitä tapahtui ja mihin ajauduttiin. Hullukuu ei suinkaan ollut toisaikaisuuteen ajautunut eikä muutoinkaan sivuluisussa, vaikka raportointi vaiheen vaihtumisesta tulee vähän jälkikäteen; samana päivänä sentään. Kasvimaa oli nyt eettisempi valinta.

Kaloissa kulkeva Kuu korostaa Kuun alitajuista ja intuitiivista puolta, mutta vähenevä puolikuu on sitä vastoin teemaltaan jämäkästi faktoihin tukeutuva. Nyt tulee hyvin herkästi valittua vaistonvaraisesti, vaikka tämä tyyli ei välttämättä ole toimivin mahdollisin keino tässä kuunvaiheessa. Se hyvä puoli kaloissa on, että vaistot eivät ole kenties lainkaan omakohtaisesti sidottuja, ja mielelläni uskoisin (sic!) että merkki puoltaa yleisesti tässä ajassa olevien seikkojen näkemistä. On aikansa jolloin intuitiota pitäisi noudattaa, ja tämä kuunvaihe tuntuu sellaiselta.

Neptunus on vaiheen vaihtuessa niin Kuun kyljessä jo kiinni, että kyllä se maustaa puolenkuun valinnat omanlaisikseen. Neptunus maistuu fantastiselta eli epätodelliselta, ennemmin juhlavalta kuin arkiselta, hyvyydeltä ja sielukkuudelta, mutta myös tavoittamattomiin liukumiselta, pettymykseltä, uhraukselta ja hämmennykseltä. Tämä korkeampia yhteyksiä symboloiva planeetta on ilmentymissään hyvin toisenlainen verrattuna kyseisen kuunvaiheen todentuntuiseen tekemiseen. Puolikuu on filosofinenkin, ja tämä puoli varmasti vastaa helpommin Neptunuksen ja kalojen visiointia. Kuunkierron tässä vaiheessa kysytään silti ratkaisua, tämä on kuin se viimeinen mahdollisuus määritellä linja ja tulokset. Jos nyt kaiken annetaan vaan liukua pois tai ollaan lapsellisen hämmentyneitä siitä, ettei tämä ollutkaan sitä mitä oli tarkoitus tehdä, silloin ei vastata riittävän rehellisesti härän aloituksen konkreettisuuteen. – – Hullukuu harkitsee. Neptunus voi houkutella uskomaan sellaista, mikä ei ole ihan todellista tai totta. Joko ”oikea” tunnistetaan intuitiolla tai sitten tehdään työ tosiasioiden ruotimiseksi, mutta kannanottoa, linjanvalintaa, päätöstä tai ratkaisua ollaan nyt vailla. Ei upoteta tätä nyt.

Puolikuu aktiivisuudessaan muuttaa aina Kuunsolmuparin kulkua; nyt huojahdetaan. Kuun kulma Auringolle käänsi solmuparin pois johdonmukaiselta kurssiltaan, ja tämä on puolenkuun kohdalla normi; aina käännytään joko tuumaamaan ja kyseenalaistamaan tai sitten korjataan suunta oikeaksi. Kun vaiheen vaihdos saadaan näin hermostusta ja kyseenalaistusta herättävässä kohdassa, kaloissa Neptunuksen vaikutuksen alla, on ihan oikein hiljentää tahtia, varata aikaa tarkistukselle ja kysymyksille. Tuumauksen aika on kuitenkin nopeasti ohi, eli toisaikaisuuteen ei pitäisi tuudittautua yhtään pidemmälle kuin huomiseen maanantain aamuun. Nukutaan yön yli, sitten sielu on kertonut meille mikä on suunta?

Kuuhulluuden kaikki palikat on upeasti koossa aina kun Kuu kierrossaan on tekemisissä Neptunuksen kanssa. Päättömyyteen voi liukua ja heilahtaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kalojen hulluus on laadultaan passiivista, katatonista, että vain sisäinen maailma reuhaa ja ulkoiset ärsykkeet on suljettu pois. Se voi olla antoisa matka, mutta yleensä kuitenkin ennemmin vaarallinen ja epäsuotava tila. Aika vaatii tässäkin ratkaisua, annatko hulluuden viedä vai pidätkö jalkasi maassa. Jos on jo valmiiksi pyrstö, aallon mukaanhan sellainen lähtee.

tulkitsin heijastukset väsyneiden arvojen kautta
valonlähde kaivautui hiekkaan ja kallioon
kimalsi kaiken läpi kuin himmeä kuu
meidän ja tulevaisuuden välillä kuin
kymmenen tähtiporttia salaisin salvoin
avasin yhden ja näin katseen yli kattojen

Finaalissa

Joskus kuunvaiheen ja Kuun kulkeman merkin natsaaminen tuntuu sujuvalta ja yhteensopivalta, ettei voida mennä kuin yhteen suuntaan tällä yhdistelmällä. Toisinaan sitten, että vaihe ja merkki ruokkivat toisiaan liiaksi, ettei tätä tarvittaisi ihan näin paljoa. Koska näitä ajanlaatuja sihdataan aina suodattimen läpi, nyt henkilökohtaisuus miltei ylitti sietokyvyn.

Kuu alkaa olla ihan finaalissa. Vanhankuun vaiheeseen pulahdettiin kalojen merkin aivan lopussa. Balsaminen kuunvaihe ja eläinradan viimeinen merkki lopuillaan. Lopettamisen, luovuttamisen, periksiantamisen tuntu on sakea. Loppuunsaattamisen kohta on liiankin osoitteleva. Väsynyt fiilis houkuttaa ajelehtimaan unohdukseen, eikä valmistelemaan seuraavaksi alkavaa härän kiertoa.

Kalojen intuitiolla tutkitaan kuljettua, ja pimeän Kuun aikaan tämä tuntuu sielujen syvyyksiltä, alitajunnan syövereiltä, aivan kuin skorpionimaiselta, mutta ei yhtä tarkkanäköiseltä eikä vahvalta. Kaloissa irtipäästön tuntu on haikeana läsnä, liuottava heikkous olemassa, muualle ajautuminen, väistämätön luopuminen ja hiipuminen. Oinaan räväkkä alku vaimenee.

Liikkumaton mieli, kynä, kieli
Uskomaton hiljaisuus
Eivät sitä muut
käsitä
Uskolla vain
Uskolla vain

Mieli kuvittelee satumaisia

Ollaan kalojen kuunkierrossa jo. Vuoden viimeisessä syklissä, mikä ei ehdi kuin puoliksi kalojen ajassa kiertää, kun Auringon siirtymän vuoksi saa täyttymyksensä jo rajan toisella puolella, uudessa ajassa, uuden astrologisen vuoden puolella. Liukuma sinne sun tänne kalojen kuunkierron aikana ei ollenkaan haittaa, sitähän tuo merkki muutoinkin harrastaa.

Kaloissa syntynyt Uusi Kuu on poikkeuksellinen ja tärkeä siksi, että Kuu pimentää Auringon näkyvistä. Pimennyksessä on pontta ja alleviivaavuutta. Ei ole mikään normisykli, vaan tässä käsitellään tähdellisempiä juttuja. Tämänkertainen pimennyksestä syntyvä kalojen Uusi Kuu resonoi vuosi sitten tapahtuneeseen, silloin saatiin samanlainen täydellisestä pimennyksestä alkava uudenkuunaika. Ja siltikään ei sama, ei tämä ole edellisen toistoa. Koko vuosi on tässä välissä Kuun kanssa kierretty, on nähty ja koettu, opittu.

Kun kierto alkaa pimennyksestä, tätä seuraa aina myös Kuunpimennys sitten kun Kuun syklissä päästään täydenkuun aikaan. Tässäkin mielessä on siis poikkeuksellinen Kuun aika. Tässä kierroksessa on jotakin, mikä pitää huomioida ja huomata, mihin pitää keskittyä ja tarkentua. Se mitä nyt laitetaan alkuun, saa kulminaatiokohtansa erityisoloissa. Ja koska pimennyksillä on pitkä häntä ajallisesti, tämän kierroksen asiat seuraavat meitä pitkään tulevassa. Taitaa luoda paineita aloituksille?

Kalojen pimennyksen ajasta syntynyt Uusi Kuu puhuu intuitiosta, vaistoista, mystisesti sellaisista asioista joita ei ole helppo kuvata sanoin. Tunnistamme ne alitajuisesti, jos osaamme kuunnella herkkävaistoisesti itseämme. Kaloissa ollaan toisenlaisissa sfääreissä, rajattomuuden tilassa, mahdollisesti yhteydessä johonkin toisaalla olevaan, korkeampaan tietoisuuteen kenties, kaukaiseen kosmokseen. Nämä asiat tai tilat eivät ole huonompia kuin käsinkosketeltavat tai toiminnalliset seikat, eikä kalojen aika tarkoita sitä, että arkisilla asioilla ei olisi nyt mitään merkitystä. On vaan kokolailla toisenlaista aikaa kuin yleensä. Kalojen dynamiikka on sulavaa, pyrstöjen tanssia ilman kitkaa, hiljaista ja lempeää. Kaloissa liu’utaan tavoittamattomiin ja samaan aikaan voidaan olla jo edelläsi, tai jossakin rinnakkaisessa todellisuudessa. Hulluutta on ajassa tarjolla niin paljon, että onnistuukohan sitä ollenkaan väistää.

Aloituksen – uuden, synnytyksen – henki on mielikuvituksellista ja vaihtoehtoista. Toisille tämä on upea mahdollisuus, toisille epämukavuusaluetta, joten tarkastelkaa omaa suhtautumistanne kalojen muuttuvuuteen, vaihtuvuuteen, kaoottiseen epäjärjestykseen, mukautumiseen, symbioosin tarpeisiin, uskonkysymyksiin (ei välttämättä kirkollisessa mielessä vaan siten, mihin haluatte nyt uskoa). Kaloista alkava sykli kannustaa toisenlaisuuteen, huomioimaan aivan erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kuin yleensä – tai sellaisia reittejä mitä ei ”normaalisti” hyväksytä yhteiskunnassa. En tietenkään kannusta laittomuuksiin, ainoastaan näkemään ja hyväksymään erilaisuutta. Vaihtoehdoilla saattaa joskus päästä jopa parempiin tuloksiin. Pääasia että mieli ja sielu ovat täysillä mukana siinä mitä teette.

Kaloista alkavassa uudessa kierroksessa alkupuolen vaiheiden vaihdokset vaikuttavat luontevilta, mutta hullunkuunvaiheessa repeää mahdottomuuksiin. Tämä jo varoituksen sanana etukäteen. Kun Aurinko aloittaa uuden vuotensa, kuunvaiheet tulevat tämän siirtymän jälkeen merkeittäin kohdilleen, vastaten täydellisesti kuunvaiheiden perusolettamusta. Tämä saattaa olla pelastava tekijä kalojen aloitusta vasten, ei jouduta sekasorron tilaan, vaan saadaan edes jotakin lainalaisuuksia ohjenuoraksi. Toivottavasti peruskaava ei latista mielikuvitusta!

Ota etäisyytesi, vedä henkeä, vetäydy.
Tee mitä ikinä se vaatiikin.
Silti toivon että palaat sieltä takaisin.
Älä ajaudu kauas
Älä ajaudu pois.

Hullunkuunaika jo sirpissä

Lupasin teille kuuhulluuksia sirppikuunaikaan. Jonkinlaista pöhköyttä voi olla ilmassa, jos siihen haluaa antautua, tai jos se tempaisee mukaansa. Kuitenkaan astrologisista teemoista ei voi ikinä sanoa pitävästi, että se olisi vain ja ainoastaan yhdenlaista. Mikään ei ole kiveenhakattua, vaikka ehkä just jotakin sellaista pysyvää koetetaan kilkutella tämän kauriin syklin aikana. Paljon puhuttu vapaa tahto voi sirppikuunajassa pelastaa kuuhulluudelta, mutta sellainen pelastautuminen vaatii tiedostamista ja lisäksi oikeita tekoja. Ollamöllöttäjät ovat Hullun Kuun mielestä pahiten vaarassa altistua poikkeuksellisen kuuhullulle sirppikuulle, jos tiedostamatta tulee vedetyksi ajan hengen sisään, pullonhenkenä.

Mikä sirpissä nyt niin erityistä on? Harvoin kuunvaiheen vaihtuminen osuu täsmälleen jonkin toisen taivaantekijän kanssa yhteen, siten että tuo avaruuden kappale sävyttää omilla vastaavuuksillaan aikaa. Kun Kuu siirtyy sirppikuun vaiheeseen, se kulkee kalojen merkin alkupuolta ja on vaihtumisen hetkellä samalla kohdalla eläinradalla kuin Neptunus. Vain viisi kaariminuuttia erottaa teknisesti näitä tekijöitä, ja sen voi lukea täsmälliseksi samassa kohdassa olemiseksi. Tämä tapahtuu keskiviikkona iltapäivällä hieman kolmen jälkeen.

Neptuniaanisuus on planeettaenergioista hulluinta. Sekaisuutta, mieltä vailla, kaukana reaalitodellisuudesta – mutta tietysti vain yhdeltä osin. Neptunuksessa on herkkyyttä, sielukkuutta, vastaanottavaisuutta, henkisyyttä, luovuutta, monenlaista kaunista asiaa jotka voivat yhtä lailla antaa sirppikuunaikaan sävyjään. Ilmassa on pehmeyttä, hentoutta, haavoittuvuutta ja eteerisyyttä.

Ihan kuin kauris / Saturnus naureskelisi sarkastisesti partaansa kun kauriin järkevässä syklissä saadaan tällainen täysin toisenlaisen, päinvastainen ajanjakso. Kauris koettelee ja testaa, ole nyt siinä sitten järkevä ja pidä itsesi koossa kun maailma on hullu. Pidä ryhti ja kierroksen sykli oikeana, kun livettää ja viistää, upottaa ja hukuttaa. Pitäisi taistella pysyäkseen ojennuksessa, mutta sirpin kalojen henki on savuna ilmaanhaihtuvaa, ajautuvaa ja toisaikaista.

Sirpissä ollaan vielä toinen jalka vanhan rajan takana, ja nyt kalojen ja Neptunuksen piirteet korostavat tätä enemmän kuin tahtoa juurtua, muodostaa näkemys ja saada konkreettisesti muotoon sitä uutta mikä sai alkunsa kauriin uudestakuusta. Kaloissa saadaan vaihtoehto: henkisyyskin voi olla vahvaa, ja tällä kierrolla voisi olla helpompaa operoida käsitteellisellä mielen tasolla kuin koettaa väkisin saada olomuotoon jotakin, mikä yrittää kuitenkin liueta näpeistä kauemmaksi. Hullu Kuu koettaa perustella miksi nostalgisuus olisi edes joskus sallittua, itselleen siis.

Vaikeaksi voi mennä silloin jos kauriin alussa omaksuttu kunnianhimo ei löydä kelvollista ja järkevää uomaa miten päästä toteuttamaan aikeita. Olihan se selvää, että kauriista alkaneessa Kuun syklissä on haasteita. Nyt ne on puettu henkisyyden valekaapuun tai glamouriin. Kuinka yhdistää todellisuus ja illuusio, siinä on seuraavien päivien tehtävä. Piinapenkin ruuvi kiertyy astetta tiukemmalle jo huomenna, kun Kuu tavoittaa Kuun alasolmun kaloissa. Tämä kääntää solmuparin nurinperin, himmailemaan, kyseenalaistamaan, epäröimään suuntaa. Juu, tässä kalojen ja kauriin energiassa epäröinti voi olla kovassa kurssissa. Itseltä perusteita kysyvää aikaa kestää torstain alkuillasta sunnuntaille yöhön, jolloin puolenkuun kohta palauttaa kurin ja järjestyksen. Ei tämä silti anna kosmista lupaa heittäytyä hunningolle loppuviikoksi.

Hullu Kuu on melko lailla sanaton – hiljainen kuten kalojen ja kauriin hengessä kuuluukin olla. Tästä voi tulla mielenkiintoisen hullua.

Prinsessan pallo on hukassa,
hänen kultainen pallonsa
on hukassa,
hän se hukkasi pallonsa.

Puolikas Kuu solmussa

Meneillään olevan Kuun syklin alkaessa jousimiehestä, raotin tulevaisuuden verhoa ja kurkkasin miltä kierron avainkohdat näyttivät. Kerroinkin jo täällä blogissa kuinka tuli huudahdettua. Nyt ollaan siinä kiekaisun kohdassa, Kuun tullessa kasvavan puolenkuun vaiheeseen kalojen merkin loppupuolella. Ja millaisessa kohdassa! Vaihe vaihtuu juuri kun Kuu ylittää Kuun alasolmua.

Äkkiseltään ajateltuna alasolmun tienoilla liikehdintä on arveluttavaa. Ettei tällaisesta mitään hyvää voi seurata, koska alasolmu on epäilyttävä, huono, pahis. Kalatkaan merkkinä ei toiveita anna paremmasta kun se mielletään sekavaksi, hölmöksi, tyhmäksi ja kertakaikkiaan luuseriksi, eläinradan roskasangoksi. Ei jäädä nalkkiin näihin negaatioihin. Katsotaan mitä oikeasti tapahtuu.

Kuunsolmujen liike on mielenkiintoisen edestakainen. Solmuparin pääasiallinen suunta on perääntyvä, eli se aloittaa aina uuden merkkiparin loppuasteelta. Kuun ja harvemmin Auringon kulku solmulinjan yli, sekä valojen neliökulmat toisiinsa heilauttavat solmujen kulkua toisinaan hetkeksi eteneväksi. Solmujen etenemisien ajat ovat pituudeltaan vaihtelevia, ihan kuin se joskus tuumaisi suuntaansa päiväkausia, joskus vain ihan pienen vilkaisun verran. Nyt olemme poikkeuksellisessa kohdassa jollaista en ole koskaan ennen huomannut.

Kun Kuu kaloissa läheni Kuun alasolmua, oli solmun liike täysin normaali perääntyvä. Kuun tavoittaessa alasolmun kohdan, solmu pysähtyy niin kuin aina ennenkin, ja Kuun ylitys kääntää solmun teknisesti etenemään, jolloin se harkitsee ja miettii (näitä etenemisen ajanjaksoja olen aikaisemminkin blogissa koettanut avata mitä se voisi olla ja miltä tuntua). Ja sitten tapahtuu se outo juttu! Noin minuutin kuluttua Kuunsolmulinjan ylityksestä Kuu saavuttaa tarkan neliökulman Auringolle – ja tämä ilmiö kääntää solmut uudestaan normaaliin kulkuun. Käytännössä Kuu on kaiken aikaa alasolmulla silloin kun se tulee puolenkuun kohdan käänteitä tekevään vaiheeseen. Solmulinja ei ehdi kuin pysähtyä, kun se kääntyy siinä samassa uudelleen normaaliin kulkusuuntaansa.

Kun joskus meillä on useiden päivien ajan Kuunsolmu taivaalla etenevänä (sille epäluonteenomaisessa kulussa), nyt meillä ei ole käytännössä ollenkaan solmun huojahdusta. Tällä kerralla liike on kuin hyttysen pisto, pienenpieni tärähdys mikä ei taida tuntua missään. Jotakin tällaisen täytyy merkitä? Ehkä on niin, että tässä kuunkierrossa on niin vauhti päällä, ettei voida jäädä miettimään yhtään mitään. Nyt on painettava valittuun suuntaan. Ehkä suunnanvaihto ei ole sallittua tai mahdollista. Mikä paradoksi kaloissa, joka on vaihtoehtoisuuden merkki, molempiin suuntiin yhtä aikaa uidessaan.

Tai sitten tämä on ihana lahja, taivaallisen joulupukin ele, että ei tarvitse huolehtia. Kaikki sujuu hyvin siitä huolimatta, että on painettava kiireessä. Kalojen symboliikan mukaisesti on uskottava ja luotettava suuntaan, ohjaukseen ja valittuun linjaan. Alasolmun viestin voisi kääntää niin kuin oltaisi de-ja-vu tilassa, tieto mitä pitää tehdä on meillä jo, linjaa ei tarvitse etsiä. Tottakai meillä on jokaisena hetkenä vastuu valinnoistamme, kai me nyt haluamme tehdä oikein ja hyvin. Mitä tässä kalojen epätavallisessa puolenkuun kohdassa pitääkin kohdata, voi luottaa – mihin: johdatukseen, vanhaan viisauteen, aikaisempien elämien opetuksiin.

Ihan varmasti monella nousee niskavillat pystyyn tällaisesta ajanhengen maalailusta. Iskee kapinamieli että varmasti en suostu sokeasti uskomaan. Kaloissa on vaihtoehtoja loputtomasti. My way or hard way. Moninaisuudelta on usein vaikea nähdä mikä on oikea juttu, ihan kuin tivolin onnenpelissä kun pitäisi noukkia se oikea naru mikä antaa palkinnon. Kaloissa pitää aina mennä laput silmillä, luottaen. Monta kertaa tuntuu, ettei tuuria ole. Nyt voisi olla tarjolla se armollinen toinen tilaisuus.

Hullunkuunajassa ei olla paljoa muuta taivaan liikehdintää kuluvassa ajassa yleensä esitelty. On keskitetty Kuuhun ja sen muuttuvien vaiheiden kirjaamiseen. Nyt kasvavan puolenkuun kohdalla ihan jokainen muukin taivaan keskeinen planeettatekijä on aktiivinen. Kiirettä tuntuu tosiaan pitävän! Merkurius on yhä erityisessä huipputilassa omalla radallaan kulkiessaan, ja kun se eläinradan asteissa kohtaa Pluton, tuo intensiivisyys saattaa muuttua hurjaksi. Pakkomielteisyydeksi, lahjakkuudeksi, kalat antaa vaihtoehtoja. Saturnus ja Neptunus ovat yhä kulmassa keskenään, maalaamassa aikaa isolla pensselillä. Neptunus on myös taivaan laella korkealla kun Kuun solmunylitys tapahtuu ja vaihe vaihtuu. Jupiter ja Uranus ovat molemmat liikkeessään hitaita ja siksi painokkaita. Marsin ja Uranuksen kesken vastakkaisuus saattaa olla menossa ohi, mutta kun Uranus on vahva energiassaan, ehkei olekaan. Venuksella on omat sotansa käynnissä eikä se taida mieliä rauhoittaa. Taivas surraa ja pörrää. Kuun kulku kaloissa ei ole takuulla uneliasta!

Sori kun en kääntänyt loppua suomeksi. Saatatte tunnistaa näin paremmin. Teksti on henkilöltä, jonka Auringolle (kaloissa) Neptunuksen ja Saturnuksen pitkäaikainen kulmitus osuu.

You gotta go and get
angry at all of my honesty
You know I try but I don’t do too well with apologies
I hope I don’t run out of time, could someone call a referee?
Cause I just need one more shot at forgiveness

I know you know that I
made those mistakes maybe once or twice
And by once or twice I Mean
Maybe a couple a hundred times
So let me oh let me redeem oh redeem oh myself tonight
Cause I just need one more shot at second chances

Yksi kaikkien puolesta

Laskevan puolenkuun aika merkitsee totaalimuutosta Kuun suhteen. Kuu tulee vähemmän näkyväksi ja alitajuisemmaksi matkatessaan ajassa kohti vanhaa Kuuta ja sitä seuraavaa uudenkuun syntymää. Vähenemisen kulminaatiokohta saavutettiin tiistaina illasta hiukan ennen seitsemää kaloissa, ja nyt Kuun merkki sopii aika hyvin Kuun syklin iltapuoleen.

Sikäli sattuu päinvastaisesti, että vaikka Kuu silmällä näkyy pienempänä, se voi tuntua sisäisellä tasolla voimakkaammin. Kuu on huomenna kiertoradallaan kaikkein lähimpänä Maata, ja sen vetovoima on siksi tuntuisaa. Ehkä kaloissa vesiä liikutellaan vieläkin enemmän kuin yleensä, näin muuttuvan veden merkissä.

Kaloissa uhraudutaan, ja tässä kuunvaiheen kynnyskohdassa huomio suuntautuu isoihin kokonaisuuksiin, yhteiskuntaan, pois itsestä. Tämähän on kaloissa mielipuuhaa, sivuuttaa itsensä kokonaan. Sivuun jääminen on Hullun Kuun mielestä huonolta kuulostava ratkaisu – Hullu Kuu on enemmän suoran toiminnan kannalla. Ollaan helposti marttyyreja kun luovutaan itsestä ja omista oikeuksista toisten edestä.

Miten onnistuisi kääntää kaloista positiivinen puoli esiin? Aika monesta saattaa tuntua, ettei mitenkään, mutta sivuutetaan mieluummin nämä välihuudot kuin itsemme. Kokeillaan esimerkiksi kalojen ylimaallista ja hyväksyvää rakkautta. Nyt jos koskaan sietää kokeilla hyvän antamisen kumuloitumista. Annetaan isosti rakkautta ja toivotaan parasta. Jos tuntuu typerältä, vanhankuun aikaan päästään lauantaina aamuyöstä. Jos muutaman päivän uhraisi universaalille rakkaudelle kauniissa suvessa.

Kesä kulkee ja sataa pois,
kuu näkyy puoleksi,
kohta näyn puoleksi minäkin.
Vähenen maailmasta
vähenen, kirsikankivi hiekassa,
tuulena jäämme tänne kiertämään
katujen kulmia.

Mä niin tiesin tämän

Kummallinen uuden syklin alku tämä täydellisestä Auringonpimennyksestä alkava kuunkierto. Sikäli ei, että pimennyksiä tulee aina kahdesti vuodessa kun Aurinko kulkee lähellä Kuunsolmujen akselia. Siksi outo, että sattuu noin viimetinkaan, ihan astrologisen vuosikalenterin päätökseen, kalojen viimeiselle asteelle juuri ennen kuin Aurinko aloittaa uuden kierroksensa oinaasta.

Pimennys on merkitykseltään käänteinen, sillä vaikka taivaan tekijä piilottuu katseilta, tarkoittaa se ennemmin tietoisuuden fokusoitumista, kärjistymistä ja suuntaamista ihan tiettyyn asiaan. Nyt tuntemukseksi nousee aikaisempi, mennyt ja jo nähty ja katsottu, tuon kalojen viimeisen asteen myötä. Jotakin pitäisi nyt viimeistään huomata.

Sekin tuntuu oudolta, että pimennys on täydellinen, vaikka Kuunsolmupari kulkee eri merkkiparissa kuin missä Aurinko ja Kuu nyt ovat. Täydellisyys johtuu Kuun kiertoradasta, eilen se viiletti lähimpänä Maata. Jos Kuu olisi kauimmaisessa pisteessään, pimennys jäisi osittaiseksi. Täydellinen pimennys on aina alleviivaamampi, sen viesti pitäisi tosiaan tajuta ja huomata. Mitä aikaisemmassa ajassa oli, mikä meidän tulisi huomata?

Viimeisyyden ja ennenaikaisuuden käsitteet menevät lomittain. Solmut ylittävät vielä vaa’an ja oinaan merkkejä, mutta pimennykset alkavat putoilla kalojen-neitsyen koriin. Tulevaa ennakoiva pimennys sijoittuu menneisyyden, kaiken edellisen kulminaatiokohtaan.

Vuosikausia astrologisesti ajattelevien maagista rauhaa on häirinnyt kaukaisten ulkoplaneettojen kulmittelu keskenään, ja tälle viikolle osui viimeisin tarkka kulma Uranuksen ja Pluton kesken. Ainakaan tätä emme saisi missään tapauksessa unohtaa ja laittaa heti sivuun, sillä energiana ja vastaavuuksina tuo on mitä vahvimmin edelleen olemassa. Ei se mihinkään hävinnyt heti tarkan kulman jälkeen. Se miten kaikki nuo kulmat muuttivat maailmaa, alkaa vasta todentua.

Uuden aloittamisen sykli alkaa vanhoilla, edellisillä teemoilla. Menneestä ei pääse irti, ei voi jättää taakseen niin kuin koira paskaansa. Näyttää väistämättömältä, että aikaisempi on pakko nivoa siihen mukaan, miten tästä jatketaan eteenpäin. Alusta aloittaminen ei tapahdu tyhjästä, ja nyt sitä ”materiaalia” on mukana ihan koko eläinradallinen (kun kalat summaa kaiken, on synteesi koko kierroksesta). Jos ajatellaan, että tässä aloituksessa on jo valmiina synteesi, kokonaisnäkemys, ihan kuin oltaisi paljon pidemmällä kuin monesti muulloin. Kaloissa kaukaisissa sfääreissä, jossain kosmoksessa asti.

Joten, Hullu Kuu päättelee, nyt on olemassa tietoisuus.

Nuku kun aurinko paistaa,
yön pimeydessä
vaella varjoasi vastaan. Silmää räpäyttämättä
kulje hänen lävitseen. Hetki
   jota sanotaan sieluksi,
sudenhetki,
haihtuu aamulla
ennen sumua ja usvaa,
   usvaa ja sumua. Ne ovat
ainoat pysyvät elementit.

Himmailua

Tuotanoinnii, Hullu Kuu täällä selvittelee päätään Kuun ylitettyä Neptunusta tultuaan kaloihin. Tämä ei ole vakain mahdollinen ajankohta tarkastella yhtään mitään, vaikka kuinka ollaankin Kuun kasvupuolen ratkaisukohdassa. Kuu saavutti kovan kulman Aurinkoon nähden kaloista jousimieheen, kulman jossa sen valo alkaa lisääntyä taivaalla ja näkymättömyys väistyä. Aletaan suunnata kohti täyttäkuuta ja jättää uutta alkua taakse.

Kasvavan puolikuun ajan tavoitteena on nousta kynnyksen yli, selvittää este, tehdä ratkaisu. Kaloissa tämä on alitajunnan juhlaa, missä todellisista motiiveista ei ota pirukaan selvää. Voidaan olla hurmioituneita omassa uskossa, voidaan ajelehtia tiettyyn suuntaan sen tuhannesta syystä, mutta lopputuloksen ”ennustaminen” on yhtä vaikeaa kuin jos oltaisi voimakkaan Uranuksen hetken alla. Kalat on hyvin arvaamaton merkki, koska se pitää sisällään kaiken; kaikki mahdollisuudet, suunnat, ratkaisut. Jos vertaa esimerkiksi toisiin veden merkkeihin, ravussa päätöksiä saadaan aikaan oman fiiliksen pohjalta hyvinkin vahvasti, jos ollaan motivoituneita. Skorpionissa tahto ratkaisee. Mutta kalat lilluu oudoissa sfääreissä, mikä ei ihan kaikille ihmistyypeille luontevasti sovi.

Puolenkuun kohdassa pitäisi määritellä oma asemansa ja riuhtaista itsensä eroon menneen kahleista. Kaloissa tämä ei aina onnistu, sillä se ensinnäkin liukuu karkuun kaikkia määrittelyitä, ja on yksi eniten menneeseen sidonnaisimpia eläinradan merkkejämme. Nyt on siis ennemmin vahva taipumus tukeutua menneeseen kuin sanoutua siitä irti. Paitsi, emme me kaloista koskaan tiedä.

Ajan vaateita saattaa myös sotia vastaan kalojen passiivisuus, mutta tässä on vaarallista yleistää. Joskus kaloissa on yllättävää aktiivisuutta, on vaan ihan herran hallussa osuuko se tuleville päiville. Oikeastaan ajan henki kehottaakin puolenkuun jakson alussa malttamaan, mikä johtuu taas Kuunsolmulinjan pysähdyksestä ja niiden kääntymisestä hetkeksi etenemään, normaalikulkuaan päinvastaiseen suuntaan. Kyse saattaa olla ajan viestistä, että päätöstä pitäisikin vielä hetki vetkutella, ja se voi olla vaikeaa, jos mieli palaa eteenpäin. Ensi tiistaina Kuu ylittää Kuun alasolmun, mikä taas uudelleen pysähdyttää solmujen kulun ja palauttaa ne oikeaan rytmiinsä. Kun näin ollaan oinaassa, on aikaisemmat menneen verkot toivottavasti selvitetty ja päästään luvan kanssa paahtamaan ratkaisuja ja suuntia.

Kuten kalojen ajassa (nyt siis Kuun mukaan katsottuna, Aurinko mittaa meille jousimiestä) ollaan, palaan hetkeksi taaksepäin. Tein sirppikuun kohdalla tietoisen ratkaisun jättää kokonaan päivittämättä Kuun tulosta sirppiinsä kauriissa tuossa viikolla. Koin tämän turvalliseksi valinnaksi kauriissa, kun kaikki on niin järkevää ja rakentavaa. Lisäksi oli pakko priorisoida vain tarpeelliseen, kuunnella omia rajoja. Ehkä myös te toimitte kauriin hengessä, vaikkei näitä ajan tuulahduksia aina niin tiedosta.

Kuten aina Kuun kulkiessa kaksittaisessa merkissä, on valinnoissa useita suuntia tarjolla. Kaloissa niitä on paljon, tässä ajassa kenties korostuneesti, koska Kuun astrologinen hallitsija Jupiter on erittäin voimakas, ja vahvistaa laajentumisen ja kasvun pyrkimyksiä. Maltetaan vielä, ettei lipsahda lapasesta, on minun tulkintani. Kalojen merkki tuo aina aikaan hämmennystä, jossa toiset sekoavat syystä jos toisesta, ja toiset pulikoivat helposti kuin kalat vedessä. Kumpaankin ääripäähän ”kuuluminen” asettaa haasteita, joiden tutkiminen oman mielen tasolla on juuri nyt sangen epävarmaa, petollista, ja samalla hurmaavan ihanaa.

Siniharmaalla taivaalla
harhailee pilviä.
Minun sieluni harhailee turhissa
unelmissa.
Yö yöltä vihreässä ikkunassa
vain tuuli ja sade.
Sydäntä pakahduttaa. Uskotko sinä minua,
vai etkö usko?

Ranttali

Kaaosmainen pöhkökuunvaihe eli kalojen merkissä alkava hullunkuunvaihe on totta / kuvitelmaa tästä maanantaisesta iltapäivästä lähtien. Viime vuonna kun blogi lähti kuiselle seikkailulleen, tämä mahdollisesti kaikkein hulluin Kuun variaatio saatiin lokakuussa, nyt sitten hienoisesti marraskuun puolella. Tässä yhdistelmässä natsaa yksiin Kuun merkki ja vaihe niin pähkähullulla tavalla, että tämä voitaisi äänestää hulluiksi päiviksi, ihan kaikilla tässä ajassa (ei vain eräässä suuressa tavaratalossa mainoslauseena).

Hullunkuunvaihe kaloissa saa omituista ristivetoa siitäkin, että kyllähän hullunkuunvaihetta teknisesti ottaen määrittää melko lailla neitsyen merkin teemat. Kun nyt ollaan vastapäisellä eläinradan puolella, joudutaan asetelmaa viilaamaan. Valmiiksi saamisen pingotus tapahtuu väljissä puitteissa ja enemmän hengen ja mielen tasolla kuin sorminäppäryydessä. Hermostus on mahdollista kärjistää todelliseen, syvään sekoamiseen. Se tapahtuuko todella mitään, jää hyvin mielenkiintoisesti katsottavaksi – kalat on passiivinen lilluva merkki, ja toiminta voi olla enemmän mielikuvitusta kuin todellisuutta. Ehkä hullunkuunvaihe on ajankohta, jolloin jopa kalat lähtevät liikkeelle? Isoina parvina?

Kaikenkaikkiaan asetelma tuntuu hulluus-tasolla otolliselta. Aurinko skorpionissa, ja Kuu nyt samassa vellovassa vedessä kalojen merkin loppupuolella. Kuinka tunteista riippuvaista hulluuden kokemukset ovat, tunnen olevani jäävi tällaista arvioimaan. Syvältä koskettamisen ellei jopa riipaisun sävyä tässä ajassa saattaisi olla. Periaatteessa olisi mahdollista vajota masennuksen katatoniseen tilaan, mutta oletan hullunkuunvaiheen virtapiikin ja aktiivisuuden keikauttavan tilan ennemmin riehumiseen, iloiseen hulluuteen. Loiskahdukseen, pulahdukseen, mutta ei uppoamiseen.

Otan vastaan tällaisen hullunkuunajan nauraen, tuttuna, mielikuvituksen laukatessa jo toisissa sfääreissä. Teillä toisilla voi olla vaikeampaa tasapainoilla terveyden ja hulluuden ääripäiden välissä, jos olisi tarvetta saada aikaan asioita, mutta kaikki tuntuu liukuvan käsistä odottamattomiin suuntiin. Väistelkää fanaattista hulluutta jos pystytte, Hullu Kuu on jo liittynyt sen aiheuttajien joukkoon.. Onpa taas ajankohta jolloin maailmantuska voi tuntua ylitsepääsemättömältä.

Kun ihmiset nauravat samalle asialle,
on se merkki siitä
että heidän sisäiset ristiriitansa
ovat sukua toisilleen.

Syviä mietteitä Minttumaarin aikaan

Jo eilen illalla vähän ennen kymmentä Kuu siirtyi laskevan puolikuun vaiheeseen kaloissa, tullessaan neliökulmaan Aurinkoon nähden. En sitten pitänyt kiirettä tämän päivityksen kanssa, koska kaloissa saadaan tuumata vähän pidempään ja liukua toisaikaisuuksiin, ynnä lisäksi ennen puolenkuunvaihetta oma vanhakuun vaiheeni teki jälleen kaikki aikeet tekemättömiksi. Nyt mennään Kuun kanssa jo periaatteessa aktiivisessa oinaassa, joten toivottavasti tilanne helpottaa.

Puolenkuun valinnat saivat siis sävynsä kalojen merkin lilluvuudesta, unelmien perään haikalusta ja toisenlaisiin maailmoihin pakenemisista. Tällä kerralla tilanne ei kenties ole ihan niin paha kuin yleensä puolenkuun vaiheessa, sillä tämä Kuun kulma Auringolle teki taas temppunsa Kuunsolmujen suhteen ja käänsi ne eteneviksi. Saadaankin sitten vähän tuumailla ja ihmetellä, vaikka periaatteessa puolenkuun mittari vaatisi ratkaisua. Kun tämä laskeva puolikuu on itsessään kaurislaatuinen, on harkinta sallittua. Tosin harkintaa pitäisi nyt aktiivisesti harjoittaa, eikä hukkua sinne kalojen passiivisuuteen.

Koska solmut kulkevat ajassa vaa’an ja oinaan akselilla, eli juuri samassa merkissä minne Kuukin jo ehti minun tallatessa jalkoihini, ei tuumausvaihe kestä kuin tämän ja huomisen päivän. Myöhään illalla Juhannuspäivänä ennen kahtatoista Kuu ylittää Kuun alasolmun, ja solmupari saa kääntyä perääntymään kuten sen pitääkin. Näille päiville ilmiö silti kerää niin painetta tarkastella syntyjä syviä kuin pidättelyä reuhottaa asioiden kanssa eteenpäin.

Puolenkuun ajassa Kuu menee kuin rajan taakse, koska tästä lähtien Kuu pienenee näkyvistämme, ohenee salaperäisemmäksi ja operoi enemmän näkymättömällä sisimmän tasolla. Itse miellän kalojen merkin sopivan hyvin tähän alitajuisuuden puolelle siirtymiseen. Voi olla, että kalat liu’uttaa Kuun toiminnan kertaheitolla sinne syvyyksiin ja rassaamaan alitajuntaa. Siksi tästä vähenevän Kuun loppupuoliskosta saattaa tulla tavallista pinnanalaisempi, omissa syvyyksissä uiskentelevampi.

Hullu Kuu toivottaa lukijoille sopivan hullua ja järkevää Juhannuksenviettoa, tuoksuvaa minttumaarin kesäistä aikaa ja kesäpäivässä ajan seisahdusta!

(ei stressata niistä ratkaisuista, kyllä niille tulee vielä uusia sopivia ajankohtia..)

 

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
 
Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja minttumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

Tekemättömiä valintoja

Ohopsis, hyväksytäänkö kaloissa pitkään liukuminen? Jo eilen iltapäivällä, kun Aurinko oli siirtynyt kaksosiin, Kuu mittasi laskevan puolenkuun paalun. Kaloissa aina lipsahtelee, mutta on myönnettävä ja tunnustettava, että huomiointi vei pikkuisen liian kauan. Annanko siten itselleni luvan epäonnistumiseen, hyväksyn että oltiin kunnolla toisaikaisia?

Tästä vaiheesta voisi löytää ristiriitaisuuden sävyjä. Laskevan puolenkuun kaurisaikaisuus on vaativa, vastuullinen ja edellyttää ankaria, moraalisia linjanvetoja. Kalojen pehmeydessä ja sallivuudessa on vaikeata pitää tiukkaa linjaa, ainakin jos ihan huomaamattaan missaa kaikenlaista, kuten minä tein. Kaloissa ja kauriissa on kuitenkin mielenkiintoista vastaavuutta, sen pyrstön vuoksi. Ei kauriskaan ole niin jämäkkä kuin millainen kuva meillä tästä merkistä on, vaan siinä on oma annoksensa intuitiota. Löytyykö kaloista vastaavasti selkäruotoa ja pätemisen tarvetta? Moni taitaa olla sitä mieltä, että ei.

Puolenkuun kohdalla sisäisenä tehtävänä on ratkaista suunta tai moraalinen dilemma siten, että ei tarrauduta omanvoitonpyyntiin vaan edistetään laajemmalla, kattavamalla tavalla hyvinvointia. Tästä voisi kehittyä vieno sävel siihen suuntaan, että kuuntelisimme intuitiotamme ja omien ihanteidemme mukaisesti tekisimme päätöksen.

Aikaa määrittäviä tekijöitä kun pyörittelee, saattaa tämän Kuunkierron osalta ratkaisu jäädä kokonaan vaatimatta. Ehkä me liu’umme kaloissa tilaisuuden ohi, väistämme vastuuta, unohdamme mitä piti tehdä. Kun Kuu käy puolenkuun kohdalla neliössä Aurinkoon, muuttaen oman fysiologisen olemuksensa joko suuremmaksi tai pienemmäksi ratkaisevalla tavalla, Auringon ja Kuun välistä vuoropuhelua mittaava Kuunsolmujen linja pysähtyy ja vaihtaa suuntaansa. Nyt tämä huojuminen tulee oikein hyvin merkkiin ja teemaan sopivasti empimiseksi, päätösten lykkäämiseksi, eli solmut lähtevät hetkeksi etenemään (tämä on solmulle vierasta, sen varsinainen kulkusuunta on perääntyä). Vasta sunnuntaina illalla Kuu ylittää alasolmun oinaassa ja silloin suunta palautuu järjestykseensä. Ja tällöin ollaan jo pitkällä vanhan Kuun ajassa, ja silloin tämän ajan vaade ratkaisusta jää väliin. Toteuttamatta.

Lukisinko tämän niin, että poikkeuksellisesti nyt ei vaadita minkäänlaista ratkaisua? Asiat voivat odottaa, päätöksellä ei ole kiire. On sekin täysin mahdollista, että kalojen Kuussa olemme niin viettävällä ja pettävällä pohjalla, ettemme saa otetta valinnoista. Kaloissahan halutaan hyväksyä kaikki, ja se ei taas ole mielestäni mahdollista puolenkuun vaiheessa. Kaloissa kun ollaan, ei näistä kaikista vaihtoehdoista ota pirukaan selvää. Parasta kai vaan molskahtaa mukaan ja katsoa mihin virta vie.

Miten on vaiston laita? Tarkistusta
sietääkö teoria kuin teoria?
Erehtyä on inhimillistä,
ei eläimellistä. Ja niinpä
vaisto saa vuolaat onnittelumme,
pikemmin ottavat kuin antavat.

Viimeisen vaikeus

Ilta liu’uttaa Kuun kaloissa, Venuksen yhtymässä, vanhankuun balsamiseen vaiheeseen. Lohtua on tarjolla, ja tämä saattaa olla ajatuksena usealle tervetullutta. Hektinen, tapahtumarikas ja energioita kärjistävä aika voisi edelleen lientyä rauhoittumiseen. Saturnuksenkin kulma vakauttaa ja lujittaa.

Kaloissa on hyvä käydä läpi vanhan Kuun aikaan liittyviä asioita. Mielestäni eläinradan viimeinen merkki, kaikenkattava ja summaava kalat sopii tähän vaiheeseen luontevammin kuin vesimies, mikä kierron perusasetelmassa osuu tähän kulmakohtaan. Kalojen merkki vastaa symboliikaltaan vanhan kuunvaiheen ideoita; luopumista, päättämistä, kärsimystä, luovuttamisen tuntoja sekä mystistä syvyyttä. Tämä on irtipäästöä, periksiantoa, sovintouhrin antamista. Kalat ja vaihe yhdessä voivat kertoa täydellisestä hiljaisuudesta. Rauha mahdollistaa keskittymisen ja syventymisen, jotka ovat loppuunsaattamisen edellytys. Jos sama hektinen piirileikki jatkuu, ei sellaisessa rumbassa saada asioita päätökseen kuin näennäisesti.

Ajassa oleva lataus on todennäköisimmin tuntunut monessa osoitteessa, ja pimennysten välinen aika ei ole helpointa mahdollista aikaa olla ja elää. Tämä balsaminen vaihe valmistaa meitä vastaanottamaan tulevan Auringonpimennyksen, mikä on samalla uuden Kuunkierroksen alku. Enää on tämä viikonloppu aikaa käydä syvimmästä syvimmällä, tuntea maanantaina Mustan Kuun yö, ja sitten saamme erilaiset asiat työstettäväksi.

Toivottavasti suotte Hullulle Kuulle anteeksi tämän päivityksen vaillinaisuuden. Kun on sanoinkuvaamattoman paha mieli, ei irtoa kannustusta ja innostusta jaettavaksi. Pärjätkää te toiset paremmin kuin minä, se on iisii.

Elon haihtuvuus väreilee
aamun ilmassa kuin
itkuisilla kasvoilla, joilta tuulenhenki
pyyhkii kyyneleet,
eikä mies jaksa enää
kirjoittaa, ei nainen olla hellä.

Kaunis sielu

Vatvotaan ihan koko päivä ensi yön Mustan Kuun yötä. Missä Aurinko teidän lakeuksillanne horisonttiin painuukin, siitä alkaa tämän kierron ”syöveriaika”, esimerkiksi Helsingissä pikkuista vaille iltaseitsemältä. On kovin sopivaa, että tätä maallisen vaelluksen tuskan ja sisimmän henkeen käpertymisen aikaa saadaan vastaanottaa Kuun kulkiessa kaloissa. Viimeinen merkki, viimeisen syklin viimeinen yö.

Kalat on pelastuksen merkki, ja siinä on meidän oljenkortemme. Ei ole mitään syytä pelätä tätä, että Kuu osoittaa meille ajan, jolloin on hyvä kurkata syvälle sieluun. Kaloissa pystytään hyväksymään mitä ikinä sielusta paljastuukin. Totuuden ja tilanteen hyväksyntä on ainoa tie tervehtymiseen, jos sieltä jotakin todella mustaa löytyisi. Mutta tuskin löytyy yllätyksiä enää tässä vaiheessa vuotta, kalat on kaiken jo nähnyt.

Kalat on ”tasokas” merkki, ja kyllähän tuo sarkastiselta kuulostaa. Kuun kulkiessa kaloissa mennään mielen tasolta toiselle, ja matkaaminen on rikasta jos sille antautuu. Eikä huolta, ettei pinnalle pääsisi takaisin. Kaloissa on aina mukana oma köytensä: kaksi kalaa on toisiinsa sidottuina. Jos toisaalla mennään oman mielen syvyyksiin, toinen kala menee automaattisesti toiseen suuntaan kohti pintaa ja tajuntaa. Kalat eivät koskaan ui samaan suuntaan.

Minun mielestäni Kuunkierron Mustan Kuun yön tulee ollakin kaloissa. Kalat symboloi kaikkea, ja siksi tällaisena yönä on tilaisuus nähdä koko sielu avoimena. Salaisuuksia ja piiloja ei ole. Minuus on kaikkein kokonaisin tällaisena hetkenä, nyt on paras mahdollinen aika ymmärtää omaa sieluaan. Onko kyseessä henkinen valaistuminen vai myötätuntoinen anteeksianto itselle, sen saa tietää matkan varrella.

Heille jotka kokevat Mustan Kuun yöt voimakkaina ja antoisina, on tämä viimeisin yö rikas ja mahdollisuuksia täynnä. Oman sielun tuntemista voisi verrata aarrearkun kannen raottamiseen. Haluaisin valaa myös rohkeutta kaikkiin teihin, jotka pyristelette vielä Kuun osoittamia tunnelmia vastaan. Kalat viettävät lipevästi eikä pitävää otetta saa. Uskaltakaa uskoa ja luottaa kalojen hyvyyteen, antakaa virran viedä, sillä sielukas kokemus on kaunis.

Kevätyön hetki
tuhannen kultarahan arvoinen
kukkien raikas tuoksu
varjoisassa kuutamossa.
Tornihuoneesta suloisia säveliä
puutarhassa riippukeinu.
Yö on syvän syvä.

Kahden maailman välissä

Kummallisen marginaalinen väliinputoojakuunkierto alkaa tänä aamuna Kuun syntymällä kaloissa. Alku on astrologisen vuosisyklin lopussa, päätös jo meille tuntemattomassa uudessa kierrossa. Tämä kuunkierto on kuin ommel, mikä nivoo vanhan uuteen kiinni. Minkä nyt aloittaa, korjaa satona toisessa ulottuvuudessa, uudenlaisten henkien ja sävyjen alla.

Uudenkuun ajassa iskee innokkuus omaksua, kalojen kierrossa imetään sivunreunoista, lähdeviitteistä, jotakin toisenlaista kuin alun perin oli tarkoitus. Aloitteellisuutta leimaa toisaikaisuus, mystinen ajelehdinta missä matka on kokemuksellisempaa ja oleellisempaa kuin päämäärä. Vaihtoehtoisuus saattaa yllättää, sillä suunta on ei-mikään, se otetaan vastaan mitä päin mennään. Voidaan saivarrella ikuisuuskysymyksestä poukkoillaanko holtittomasti ajopuuna ajanhengen koskessa, vai mennäänkö kohtalonvirran ohjaamana jokatapauksessa sinne minne pitääkin.

Tässä uudenkuunajassa mieli on luova, ja siitä voi syntyä poikkeuksellista. Näen hedelmällisenä asetelman, missä hulluimpiakaan alkuideoita ei tyrmätä, vaan kaikki kukat saavat kukkia. Ja idealismia on mukana niin että saumoista tihkuu. Ei kai näistä asetelmista yleisesti arvostettuja, kansakunnan kaapinpäälle nostettavia asioita synny, mutta voisi tulla jotakin maailmoja syleilevää, komppaavaa ja tsemppaavaa, pöhköä. Jos johonkin muottiin koetetaan pusertaa, syntyy korkeintaan tyhjyyttä, sieluttomuutta, kodittomuutta.

Ensifiilikseni tulevasta kierroksesta olivat, että saatetaan lipsahdella sellaiseen luisuun että homma karkaa lapasesta, mutta ihan kelpo kierros tästäkin voidaan työstää. Hulluja kohtia ei pystytä mitenkään kiertämään, sillä välillä kolisee niin että päähän sattuu, ja sitten joudutaan niin tiukkaan paikkaan, että on aikuisten oikeesti paiskittava hommia. Mutta en ollenkaan väitä tietäväni tässä vaiheessa mitään, sillä Kuu on näkymättömissä, ja tämä on puhdasta intuitiota. Tämä voi olla Kuun syklin paras hetki, kun on olemassa vain vastasyntynyt idea, puhdas ja turmeltumaton, haave.

Idealle hymyän itsekseni herkästi, sisäänpäinkääntyneesti.

mennyt hiljaisuus
sitä ei koskaan enää
revi riekaleiksi kuiskaus
lupaus joka liikaa sanottuaan
on vailla menneisyyttä eikä osaa enää
vannoa ettei enää vaikene

Musta Kuu ja pelastus

Kun Kuu näin molskahti kierrossaan kaloihin, voidaan aloittaa varsinaiset syklin peijaiset, Mustan Kuun yö. Osuu ja oppoaa kuin laivanupotuksessa! Kalat on vihonviimeisyyden merkki, ja tässä kierrossa Mustan Kuun aikakin tulee niin sattuvasti kohdilleen, että voi voi sentään. Syvyyttä riittää ja suunta on upoksiin, mutta ei kaloissa silti kannata kaikkea toivoa heittää, koska meillä on aina olemassa se symboliikan toinen kala mikä ui toiseen suuntaan. Kohti pintaa siis, vaikka pohjalla yöllä kävisimmekin.

Tämä Mustan Kuun aika osuu vielä vahvaan ja intensiiviseen Kuun kierron kohtaan, missä Kuu on lähellä Maata, vaikkakin jo vähitellen loittonemassa. Yksinään tämä saattaa korostaa Kuun tuntoja meissä niin fyysisellä kuin mielenkin tasolla. Ja se mieli taitaa olla nyt kaikkein altteimpana, kun kaloissa ylitetään Mustan Kuun yönä Neptunus. Kuinkahan monta ”uutta hullua” maailma tällaisena yönä saa..

Taivaan energiat ovat parhaillaan epätavallisen tuntuvia, enkä siksi usko kaloihin uppoutumisen olevan lakonisuutta, synkkyyttä, masennusta. Paljon enemmän vetää ylivirittyneisyyden puolelle. Parhaimmillaan mielikuvitus antaa nyt sellaisen tripin, että ihan taistella saa päästäkseen takaisin tukevalle maankamaralle (alcohol-alert!). Herkimmät saavat lahjaksi suoran linjan alitajuntaan, ja se voi olla kauneutta, hyvyyttä, taidetta.

Toisaalta, minua on vainonnut kuvajainen tästä Mustan Kuun kalat-yöstä. Eritteistä saastainen, kauttaaltaan ryppyinen deeku vapisevin käsin, toivonsa menettäneenä. Vastassa on yhtä lailla lohduttomuus, luovuttaminen, sortuminen, jos voisi nähdä pilkahduksen glamourinhohdettakin. Musta Kuu paljastaa elon inhimillisyyden kirjon, eikä se ole aina nättiä katseltavaa.

Auttaako Mustan Kuun jumalatar Hekate tänä yönä? Saattaa olla, sillä aivan skorpionin alussa eläinradalla perääntymään kääntynyt Hekate pääsee hetkeksi hyvään kulmaan Kuun kanssa. Tai se voi vahvistaa sielun syövereitten kohtaamista niin, että heikommilta pää sekoaa.

Tässä yössä hiljaisuuden ja rauhan tarve kohoaa maksimiinsa, ja Kuu tavoittaa sen niin autuaasti, väsyneesti, unenomaisesti. Pää pielukselle, ikiuneen tekisi mieli verrata, mutta vaikka luopuminen ja irtipäästö käydystä syklistä on tehtävä, on meillä se pintaan pulahtava kala vielä olemassa. Nyt on helppo tunnustaa kaikki mikä meni pieleen ja ottaa vastaan uusi mahdollisuus (jo huomenna!) kuin uskonnon riitissä.

Vietetään kunnon peijaiset, saatetaan sykli lepoonsa, ja löydetään sisimmästä toive, unelma uudesta.

vain sinä voit pelastaa
itsesi
joudut alinomaa
lähes mahdottomiin
tilanteisiin
he yrittävät yhä uudelleen
vehkeilemällä, huijaamalla ja
voimakeinoin
saada sinut alistumaan, lopettamaan
ja/tai kuolemaan sisäisesti 

vain sinä voit pelastaa
itsesi
ja on niin helppo epäonnistua
niin kovin helppo
mutta älä, älä, älä
katso heitä
kuuntele heitä
haluatko olla kuin he?
kasvoton, tyhjä, sydämetön
olento?
haluatko kokea kuoleman
ennen kuolemaa? 

mieti asiaa
mieti itsesi pelastamista
henkisyyttäsi
sisukkuuttasi
laulavaa maagisuuttasi ja
kauneuttasi
pelasta se
älä liity kuoleman joukkoon 

pidä puolesi
huumorilla ja loistolla
ja lopulta
jos on pakko
pistä kaikki peliin
helvettiin kertoimet, samantekevää
mitä se maksaa

vain sinä voit pelastaa
itsesi
tee se! tee se!
sitten tiedät tarkalleen
mistä minä puhun

Hölmöjä huijataan

Tämän kuunkierron teemana näyttää olevan myöhästely. Ollaan jo sirppikuussa, mutta täällä on hulluiltu kaikenlaista toisaikaista kuten paistettu satsi joulutorttuja. Ei sillä, hereillä kyllä oltiin aamusta puoli kuuden aikoihin, kun Kuu saavutti matkassaan uuden vaiheen, mutta kalamaisesti ihan pihalla siitä mitä todella tapahtuu.

Kuu sai uudenlaisen sävynsä kalojen merkin kriittisellä viimeisellä asteella. Tähän sisältyy paljon huokausta. Taitaa olla koko syklin hankalin paikka. Sirpissä ollaan toki kasvupuolella, mutta yllättävän vahvasti kiinni aikaisemmassa, menneessä. Ehkä uudenkuun innostuksessa ei vielä huomata miten se mennyt verottaa, mutta sirpissä se iskee tietoisuuteen. Ja nyt kaloissa jouduttiin sukeltamaan tällaiseen! Kun muutenkin mennään helposti uppeluksiin ja happea on vaikea saada. 29 aste vääntää kierrosnappulat täysteholle, mikä tottakai on ihan paradoksaalinen sana kalojen yhteydessä. Vanha heittää vällynsä tukahduttaakseen sen, mistä jo vähän ehdittiin haaveilla.

Mikä ihme nyt ajassa riivaa tätä sirppikuun vaihetta? Ties kuinka monta kierrosta ollaan jo saatu vasten itkuisia kasvoja merkin viimeinen aste symboloimaan alkavaa vaihetta. Katsannon muodostaminen ja oman näkökannan avautuminen ovat niin niin hankalia olleet jo pitkään, ja kaloissa vielä tulee tämä pahnanpohjimmaisen merkin haaste.

Jos olisi niin, että sirppikuussa tulisi olla edelleen avoin vaikutteille, omaksuminen tapahtuu kaloissa tyhjiin imevän pyörteen lailla. Englantilaisilla on tälle mahdottoman kuvaava verbi olemassa, suck – kyllä vaan, ja sen tekijämuoto sucker on hyväuskoinen hölmö. Kaloissa imetään ihan kaikenlaisia vaikutteita yhtään valikoimatta. On varmaan kenovoiton luokkaa onnistua imaisemaan jotakin, mistä muodostuu helmi.

On sulaa hulluutta kaunistella tilannetta. Kalojen merkki antaa sävyksi väljyyden ja vaihtoehtoisuuden, joten jos kierron alussa vesimiehessä onnistuttiinkin lähtemään loogisesti jollekin tietylle linjalle, nyt kyllä lipsutaan, tai ajelehditaan reitiltä sivuun ja eksyksiin. Otetaan huomioon toisenlaisuus, ja jos se tuntuu hullulta, se voi liippaista läheltä neroutta.

Tosin, kalat muistuttaa, että itse matka voi olla antoisa, ei vain laput silmillä päämäärää kohti ravaus. Elämän koko kirjo löytyy, eikä ole kiire minnekään.

Että tämä aika olisi toinen,
                             sehän on,
sehän on vajota joka hetki.
Tosiasiat päästävät väriä,
katso kun ne hajoavat ja liukenevat,
eikä niiden kudos kestä,
                             näethän sinä,
ei ole uskomista edes siihen,
mikä on onnettomuutesi

Vaihtoehtojen kaaos

Joskus tuumin, etten toivoisi kaloja edes pahimman vihamieheni kartalle. Olen ihan valmis allekirjoittamaan tämän merkin täyshulluuden. Se on omituista ajelehtimista, väistämistä, suunnittelematonta kaaosta. Kaloille on annettu käsky hajaantukaa – kahteen suuntaan ne uivat toisistaan etäämmälle. Niitä pitäisi yhdistää naru, mutta se taitaa olla vain idealistista haaveilua siitä kuinka me olemme kaikki yhtä. Todellisuudessa kalat tuskin tietävät, mitä se toinen tekee ja mihin on menossa, hyvä jos tietää itsestäänkään. Aina ei edes välitä.

Tällaisessa hengessä Kuu tulee puolikuuksi, neliöimään Aurinkoa. Zeesus! Tee nyt tässä sitten jokin järkevä päätös? Linjanveto on mahdottomuus! Kuu neliö asettuu tarkaksi iltapäivällä viiden jälkeen seitsemännessätoista asteessa kaloista jousimieheen, muuttuvissa merkeissä. Tämä aste on muuttuville merkeille kriittinen aste, aivan erityinen kohta, super-herkistäjä. Tässä ovat ne painavat astrosyyt, joiden vuoksi en toivoisi tällaista puolikuun aikaa kenellekään, en vihamiehille, en ystäville, en ihmiskunnalle.

Puolikuun aika on Kuun kierrossa tärkeä vaihe, koska tässä kohdataan syklin ensimmäinen iso haaste. Totisesti kohdataan kalojen hengessä, jollemme petä itseämme ja kuvittele, ettei mitään haastetta olisi. Kun puolikuun kohdalla pitää tehdä valinta, sehän on kertakaikkinen mahdottomuus kalojen kohdalla, ja varsinkin nyt kun ajan laadussa on tuo kriittisen asteen leima. Jos tällä kierroksella suurin haaste onkin se, että ymmärrämme kaikki mahdolliset vaihtoehdot, ja hyväksymme sellaisenkin, mikä ei näytä lupaavan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Kaloissa vaihtoehtoja ei pysty naulitsemaan putkinäköisesti yhdeksi tiukaksi suunnaksi, koska mukaan täytyy ottaa vähintään kaksi, ja mieluusti täysin erilaiset, vastakkaiset, päinvastaisiin suuntiin uivat. Vaihtoehtojen lukuisuus, ja se ettemme pysty saamaan otetta valitsemastamme, tekee hulluksi.

Kun Kuu nyt tällä vaikealla hetkellä neliöi Auringon, liike pysähdyttää Kuunsolmun akseliparin skorpionista härkään, ja saa sen kääntämään suuntaansa. Tulemme taas tuumausvaiheeseen, eiku-moodiin, ja tämänkin vuoksi nyt on harkittava uudelleen. On otettava aikaa synteesin teolle. Pulikoitava hetki lammikossa vaikka ympyrää. Kalat ei osaa järkeillä tai päätellä loogisesti mitä pitäisi tehdä, ennemmin vaikka visioidaan jotakin unenomaista, satumaista ja mielikuvituksekasta, millä ei yleensä ole mitään tekemistä pätemisen, statuksen tai yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kanssa. On luotettava intuitioon, tai uskottava että meitä korkeampi voima osoittaa oikeat vaihtoehdot. Huomaa monikkomuoto. Kalat opettaa, ettei ole vain yhtä suuntaa, nyt täytyy kulkea useaa reittiä, talloa kahta polkua yhtä aikaa, tai ainakin yhtä ja samaa edestaas.

Kuunsolmun etenevän liikkeen osoittamaa vaihtoehtoista aikaa mennään seuraavan vaiheen puolelle saakka, hullunkuun aikaan, perjantaille ja 13. päivälle. Hi hihii!

Sen sijaan että olisi mennyt kouluun
meni merkillinen tyttö rantaan vedenrajaan
oppiakseen hengittämään kiduksilla

Hullunkuun aikaan

Kuu näyttää pakkasyönä valheellisen täydeltä, mutta se on suosikkikuunvaiheessani hullunkuun ajassa eli vasta lupaamassa täyttäkuuta

valmistelemassa kuin juhlissa hetkeä ennen vieraiden saapumista, hätäillen, hosuen, mutta mieli korkealla

Kuu virittää ajan lupauksia, vääntää vähän vielä kireämmälle, ja kaikki pidättävät henkeään ettei napsahda

Kohta ollaan kaikki valmiita istumaan paikoillemme sillä Kuun showtime alkaa pian

Tällaisena aikana minä olen tottunut toimimaan, ja siitä syystä Kuun kiertojen tarkastelu alkoi tällä hullunkuunajan areenalla juuri nyt. Näkökulmani tulee olemaan ainakin astrologinen, mutta aika ja tulevat kierrot näyttävät onko se ajankohtainen, omakohtainen, taivaallinen vai yksinomaan hullu.

Hullunkuun ajalla on Kuu kaloissa, Aurinko vaa’assa ja nousulla Jupiter ravussa.

Minä tunnen pohjan, hän sanoo. Tunnen sen syvimmällä juurellani. Sitä sinä pelkäät, minä en pelkää. Olen ollut siellä. Merenkö sinä kuulet minussa? Sen tyytymättömyyden. Vaiko olemattomuuden äänen, joka oli hulluutesi?