Avainsana-arkisto: Kalat

Viimeisen ymmärryksen aika

Balsaminen, vanhoista vanhin kuunvaihe alkoi sunnuntaina aamulla seitsemän jälkeen Kuun ollessa kaloissa. Itselleen armollisen kalamaisesti tässä liu’uttiin ohitse, mutta kalojen Kuun ajassa anteeksianto saadaan toivottavasti helpommin. Vanhan Kuun aikaa saadaan pulikoida ensi keskiviikkoon saakka, joten tästä ehtii vielä saada kiinni. Paitsi kaloissa otteen saaminen on muutoinkin hankalaa.

Jos toisinaan eläinradan merkin symboliikka istuu kuunvaiheen kanssa saumattomasti, näin on osoittelevan osuvasti kalojen ja balsamisen vaiheen kanssa. Lopettaminen ja luopuminen tulevat itsestäänselvästi, pakottamatta, ihan vaarallisen helposti. Saattaa olla aiheellista olla tarkkana, ettei luopumisen huumassa päästä irti sellaisestakin, jolla olisi merkitystä, tai mitä todennäköisesti tarvitsee vielä. Tällaisessa ajassa korostuu halu sanoutua irti kaikesta mikä on nähty, mihin on kyllästytty, ja tätä piirrettä korostaa varmasti kuunvaiheen vaihdoksen aikaan ollut Kuun tarkin kulma pysähtyneelle Plutolle.

Mielestäni ylläkuvattu lopettamisen tarve on negatiivista kalaa, jolla on ikävä tarve liukua tavoittamattomiin silloin kun pitäisi terästäytyä ja ottaa vastuu. Se on väistöliikettä, kalamaista uskoa eli harhaa siitä, että kun epämukavasta irtautuu, se häviää puff olemasta, ja uusissa ympyröissä kaikki olisi sadunomaisen ihanasti paremmin. Kalojen balsamisen kuunvaiheen kohottavana ja myönteisenä tehtävänä näkisin ennemmin suuntauksen kohti henkistä ja sisäistä viisautta. Sellainen ei helposti tule, tarjottimella, mutta kierron mittaan on saatu aineksia rakentaa tietoisuutta, oppia ja ymmärrystä. Kaloissa sorvataan synteesi, mikä hiljaisesti elähdyttää meitä kohti seuraavaa aloitusta. Ja se on rehevä, kasvava, ja saattaisi vaatia henkistä kapasiteettia että sen kaiken konkreettisen ja fyysisen kasvunajan jaksaisi.

Kalojen Kuu tuntuu niin petollisen helposti kuuhullulta ihan missä tahansa vaiheessa, se ihan houkuttaa hulluuden vyöryihin mukaan. Heittäytymään, lillumaan, ajautumaan, ruokkimaan itseään. Kalojen kuuhulluus on sisäisissä tiloissa oloa, ja kuten tässä eläinradan kaiken keräävässä merkissä aina, toteutumisen muodot ovat monimuotoiset. Itkua, huokailua, itsesääliä, värjävää kaihoa, ja sitä luovaa hulluutta mikä saattaa lähennellä neroutta eksentrisyydessään. Tarjolla on monenlaista mielen sekoittavaa tyyliä. Ehkä sekopäisyyttä ei pitäisi liian jyrkästi tuomita, sillä kuka loppujen lopuksi määrää, mikä todellisuus on kaikkein oikein. Voi olla mahdollisuus ymmärtää jotakin laajemmin kuin vain sitä, minkä silmä näkee ja sormi koskee. Täältä tullaan universumi!

Aamunkoitto jo?
Eilisen polut kasteen
alla kiiltävät
kun palaan yöstä yksin
kuunvalo seuranani.

Mainokset

Rajatapauskierto

nmeclpisc17Jos joku kuvitteli, että pimennysjakso päättyy tähän, niin ehei, kyllä pimennyksen varjo on peittoavasti mukana sellaisessa kuunkierrossa joka pimennyksellä alkaa. Pimennyksen sävystä on nyt kyse kun Uusi Kuu lähtee ”kuin viimeiselle kierrokselleen” Auringonpimennyksestä kalojen merkin alkupuolelta. Näin tapahtuu sunnuntaina suurinpiirtein viideltä iltapäivällä. Tämä kalojen kuunkierto on kuin silta mantereiden välissä, kahta kalaa toisiinsa yhteen sitova nauha; Kuun kierros alkaa lopun merkeissä, mutta sen päättyessä meillä on jo kokonaan uusi (astrologinen) vuosi. Tunnelma on ajassa samantyyppinen kuin vuotta aikaisemmin, sillä myös tuolloin kalojen Uusi Kuu oli samalla pimennys. Kun pimennys ja uusi kierto alkavat tällä kerralla läheltä Neptunusta, lienee satavarmaa että kuuhulluus leimaa ihan koko kiertoa.

Kalojen kierrolle on tyypillistä lempeys, herkkyys, mielikuvituksellisuus ja symbioottisuus. On jotakin mistä emme irtaudu, vaikka yleisen ajan hengen mukaisesti ilmeisesti pitäisi (koska pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella eläinrataa). Ristiriitaisuuden kuvastajana kalat on omalla paikallaan, aina jossakin välissä, kärjistetyn muuttuvaisena, sopeutuvana. Kalat luo siltaa menneen ja tulevan välille, rajantakaisen ja konkreettisen maailman välille, kuvitteellisen ja toden välille, maan ja avaruuden välille. Kaloissa hyväksytään, että on olemassa toisenlaistakin, ja tässä on ajan vahvuus. Voidaan tehdä toisin, ja sekin on ihan riittävää. Ei rajata pois vaan otetaan mukaan.

nm_eclpisc17Tulevan syklin mittaan riittää kaikenlaista taivaan tapahtumaa. Saadaan ajanlaadun vahvimman kuvion vahvistusta (Jupiter, Uranus ja Pluto), Venus aloittaa retrojaksonsa, tulee Merkuriuksen yläkonjunktio ja tietysti se ison kierroksen alusta aloittava oinaan ingressi. Vain Kuuta tuijottaessa kierron alkupuoli, sirppikuunaika, vaikuttaa voimakkaimmalta kasvunpaikalta. Suurimman osan kiertoa Kuu saa vaiheenvaihdokset oikein soveltuvissa merkeissä, perusasetelmassa. Jos pimennyksestä pelkäämme kauheata vääntöä koko reissun ajaksi, näin ei taida käydä. Eteenpäin vaan, taidetaan olla ihan raiteillamme. Eikä tämä nyt erityisen, vaikealla tavoin, hullultakaan näytä. Kaloissa tosin – huomataanko se mitä pitäisi? Vaistotaan sitten.

Uni
on kapinaa
jossa aika
on hallussa.

Ei tästä maailmasta

cres_pis17Pehmeästi vaihtuu vesimiehen uudenkuunaika kaloissa sirppikuunajaksi, tammikuun viimeisenä päivänä illalla noin puoli seitsemän aikaan. Kuu tavoittelee kaloissa Venuksen kohtaamista, ja kyllä tässä ihanuus kulminoituu kun Venus vielä säihkyy ylennysmerkkinsä hyvyyttä. Ajassa on helppo tuntu, niin sujuva että saadaan hyvällä syyllä jo epäillä tätä viettävän petolliseksi, salakavalan passivoivaksi. Nuo ikävyydet koituvat kalojen merkin toisaikaisuudesta ja huomaamattomuudesta, eivät lainkaan tarkoituksellisesta pahantahtoisuudesta. On uskottava, että hyvässä huomassa Kuu ja Venus kaloissa ovat: näiden hallitsija Jupiter on vaa’assa vähemmän kuin viittä vaille pysähdyksissä, nyt jo niin hidas vauhdissaan että varmasti sen vaikutuksellinen vastaavuus on merkittävää. Harvoin on Kuulla tällaiset tukijoukot!

Jääköhän sirpin tehtävät pitäisi -listalle. Suopeus täytyy ajasta nyt erikseen pysähtyä huomaamaan, koska tämä sulo on liian helposti paikallaanpysyvää, saamatonta ja aloitekyvytöntä. Hieman oudolta väitteeni tuntuvat, koska kalat on merkeistä muuttuvaisuuden huipentuma. On ihan mahdollista, että vesimiehen ihanteellisesta aloituksesta kalojen Kuun sirppi lähtee yhä idealistisemmalle polulle. Kalat menee ihan sinne mihin aika viettää, mihin pohjavirta imaisee – en nyt väittäisi että ihan tahdottomana, mutta avoimena muutokselle. Se hyvyys mitä ajassa kuunvaiheen vaihdoksen kautta on nyt nähtävissä työntää miltei ennemmin unelmien pilviin kuin perustamaan vankkaa pohjaa.

Kun kalojen aikaan (Kuun merkki siis värittää ajan sävyn) ollaan mielikuvituksellisia ja myöntyväisiä, sanalla sanoen helppoja, iisiys on vaiheen henki. Ei tehdä tästä vaikeaa. Se että oikeastaan mikään ei sido, vain taivas on rajana ja jos eksakteja halutaan olla kalojen suhteen, ei taivaskaan vaan ennemmin galaksit, tarjoaa sellainen poikkeuksellisia mahdollisuuksia. Näihin hyviin saumoihin uskominen on se juttu nyt sirpissä. Kun Venus on mukana temmellyksessä, on paras kuunnella vertaisia, ja vaikka luottaa johdatukseenkin, ottaa ainakin toisten palautetta jo huomioon. Venus ei päästä meitä hapuilemaan ja ajelehtimaan ihan yksinään, ja porukassa on mukavaa.

Kalojen leimaamassa kuunajassa on riipaisevaa kaihoa, ehkä sävyä nostalgiasta, ihan kuin kaunokirjallisen jalostavaa kärsimystä tsehovilaiseen tyyliin. Näillä häilähtävillä tunnelmilla ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa, mutta jos ne edes häilähtävät, emme kai voi kieltää niiden olemassaoloakaan. Hellitään tätä erilaista kaunista hetkeä, sillä näitä ei taivaalta kovin montaa ruskoa tule. Mutta samalla kun hellitään ja paijataan, saatetaan hyvin livettää käsistä vaikka mitä hienoa, kun ei oikein saada aikaan, ei huomata ajoissa, ei vaan viitsitä – eli ei kannata sitten huudella väärinymmärrettynä jos on makoillut prinsessana kymmenellä patjalla tai seikkaillut vaaleanpunaisilla pilvillä. Valinnoista voi joutua maksamaan. Jossitellaan silti vielä. Kun ollaan pimennysjaksossa, on hyvä ottaa välillä tietoisesti kevyemmin, että jaksaa sitten kun tosipaikka tulee eteen.

Ajan passiivissävyistä henkeä vielä kruunaa se, että kaloihin tullessaan Kuu kohtasi Kuun alasolmun (kun vuorokausi vaihtui maanantaiksi), ja tietysti pysäytti solmuparin huojahtamaan, tuumaamaan, odottelemaan parempia aikoja. Tätä jossittelun vaihetta kestää ihan sinne asti kun Kuu saapuu neliökulmaan Aurinkoon nähden, eli vaihtuu puoleksi kuuksi. Koko sirppivaihe menee siten, ettei ehkä kannata kauheasti riehua, jos epäilyttää tietääkö edes mitä on tekemässä.

cres_pis_17Onko kalojen Kuu sitten kuuhullulla tavalla kreisi? Väitän ettei ole. Kalat-Kuu saattaa olla ihan pihalla, mutta ei hullulla tavalla, ei lainkaan vääntäen ja puristaen. Vasta puolikkaan Kuun jälkeen aletaan olla Kuun kiertosyklissä lähimpänä Maata, joten ei se nyt vielä erityisesti hiuksia kiskovan vetovoimainen ole. Erilaisen iisi vaan.

Yhden ainoan kerran vielä
sinä aurinkolintu ja siinä samassa meri on ilmaa.
Aurinkolintu
ja siinä samassa kuu on irronnut poiju
tai aamu ja vetäviltä juhdilta karannut kärrinpyörä.
Voi päivä,
juurettoman laineen sydän
valo.

Puolikas ihmettä tarvittaisi

waxhm_pi16Kuu on kierrossaan kasvavalla puolella ja se tarkoittaa tavoittelua täydeksi. Keskiviikkona aamupäivällä noin yhdeltätoista saavutetaan tärkeä etappi, puolikas, jonka jälkeen Kuu näkyy meille Maahan enemmän kuin olisi piilossa. Puolenkuun vaihe tulee nyt kalojen merkin puolivälissä, ja muuttuva merkki vastaa hyvin kierron aloituksen jousimiehen tunnelmia; molemmat yhtä yltiöpäisen idealistisia.

Puolikkaan kohdassa olemme realistisessa muutoskohdassa pimeämmästä Kuusta näkyvämmäksi, mutta kalojen Kuulle tosiasiallisuus taitaa olla vain yksi ulottuvuus kaikkien muiden joukossa, eikä edes se kaikkein kiinnostavin. Hyväntekijäkuu tämä kuitenkin on, sillä puolikas Kuu taittaa Auringon ja Kuun keskinäistä rataa siten, että Kuunsolmujen liike muuttuu; saadaan solmu kulkemaan tavoitteellisempaan suuntaansa. Kuu kulkee edelleen samassa merkissä alasolmun kanssa, ja tätä voisi olla hyvä pohtia, kuinka paljon tätä puolikasta määrittää luopuminen sellaisesta, mikä ei edistä tavoitteitamme. Solmulinjan ylitys alkaa kuitenkin olla jo sen verran takanapäin, ettei tässä isosta painolastista pitäisi olla kyse, varsinkaan kun ei olla lähimaillakaan aktiivisia pimennyksiä.

Hullu Kuu huokaa hiljaisesti tehtäväänsä hahmotella myönteinen toimintamalli kalojen merkin sävyttämästä puolenkuunvaiheesta. Kalat on arveluttava merkki, monet pitävät sitä epäluotettavanakin, koska se on moninaisuudessaan arvaamaton. Kaloihin sisältyy kaikki, vaihtoehtoja on määrättömästi, joten menkää sitä kohti mikä kutsuu.

Eniten tässä ajassa huolestuttaa puolenkuun teemojen haasteisuuden, kipeän kynnyksen ylittämisen vastaavuus kaloihin sisältyvään kärsimykseen ja tuskaan. Taitaa sattua, eikä yleissävyä helpota puolenkuun vaihdoksen aikaan Venuksen kulku yhä kauriin viimeisellä kriittisellä asteella. Lisää väistämättömän kivun tuntua tuo kalojen hallitsijan, Jupiterin hankaava kulma Kuun kanssa.

waxhm_pisc_16Koska ajan henki näyttäisi kivuliaalta, voidaan pitää todennäköisenä että joitakin kalojen Kuun ikävimmistä puolista näyttäytyisi herkästi. Mitä tällainen Kuu tekee paineen alla? (Hullun Kuun pitäisi olla ekspertti kertomaan tästä) Liukuu jonnekin ihan muualle, väistää, pakenee, unohtaa. Muuttuvaisuudestaan huolimatta kalat ei ole aloitteellinen merkki; ehkä kaloilla on jo niin paljon pyörimässä, syvällä ja pinnalla yhtä aikaa ja eri suuntiin, ettei tunneta tarvetta kuin luopua entisistäkin. Kalat on harvoin kokonaisesti tässä ja nyt, osa siitä on aina muissa sfääreissä, toisaikaisesti, paralleelisti. Ajassa näyttäisi olevan ulottuvuuksia.

Kaloissa on kuitenkin hyvyyttä (Jupiter on merkin hallitsija), hyväksyvää myönteisyyttä ihan kaikkea kohtaan. Tämä on ihan hyvä yleinen suuntaviiva, pyritään hyvyyteen niin ei ainakaan satuteta toisia. Mielikuvitus on kaloissa liimalla kiinni, ja vaikka se usein vain haittaa arkielämän hallintaa, voi sen avulla jonkun kynnyksen ylitse sujahtaa. Kuuhulluus istuu loistavasti kalojen aikaan, ja ehkä sieltä sekopäisyydestä irtoaa jotakin poikkeuksellista, hyvällä tavalla hullua.

Terävät kulmat
katoavat ja sumuun
jää vain sumua.

Hullusta hullunkuunajasta

gibpisc16

Ihan vain muutamaa minuuttia torstain puolella Kuu tulee puolitoistaneliön kulmaan Aurinkoon nähden, nyt kun Aurinko kulkee vaa’assa ja Kuu on siirtynyt ylittämään eläinradan vihonviimeistä merkkiä kaloja. Tämä kulma, sävyltään haastava kuten kaikki kuunvaiheiden vaihdoksiin siirtymät, aloittaa viimeisen kasvupuolen vaiheen, kasvukuuksikin nimitetyn, mutta Hullu Kuu luonnollisesti kutsuu tätä hellittelevästi lempinimeltä hullunkuunvaihe. Tästä asetelmasta blogi sai alkunsa, Aurinko vastavuoroisessa vaa’assa, Kuu vastaanottavaisessa kaloissa, hullunkuunajassa vaiheen kautta.

Viimeinen kuunvaihe ennen täydenkuun täyttymystä on kasvuharppauksen kohta, se missä tavoitellaan kaikkein eniten, venytään ja pingotetaan. Paine saa monet pimahtamaan, eikä sen vuoksi nimitys hullunkuunajasta ole niin kaukaa haettua kuin moni saattaa ajatella. Tutkimuksissa on havaittu, että juuri hieman ennen täydenkuun aktuaalia kohtaa tapahtuu kaikkein eniten vahinkoja ja onnettomuuksia. Ihmisluonto tarkastelee kovin herkästi maailmaa negaatioiden kautta, uutisten otsikoistakin näemme kuinka katastrofit kiinnostavat. Sitä ei varmaankaan ole mitattu, millaisia hyviä asioita tapahtuu juuri ennen täyttäkuuta? Astrologiassa olen koettanut aina painottaa, että jokaisella astrologisella tekijällä on monenlaisia ilmenemisen muotoja, ja näkökulmasta riippuen niitä voidaan luokitella hyviin tai huonoihin, suotuisiin tai haastaviin. Myös hullunkuunvaiheen kohdalla on syytä lähteä olettamuksesta, että kasvukuussa on puolensa. Ei leimata mitään ajan henkeä yksinomaan hankalaksi tai huonoksi, vaan koetetaan ennemmin rakentavaa lähestymistä siten, että mietitään ajan laadun luonnetta ja sitä kautta valitaan omalle asennoitumiselle ja teoille aikaan soveltuva tyyli.

Kasvun halussa, tälle ajalle luonteenomaisessa käynnistävässä voimassa siis, on pyrkimystä ja rutistusta yrittää enemmän, kenties ylittää itsensä. Kuunvaiheita tutkiessa olen ottanut näkemyksen, että ns. pääilmansuunnat eli uusi- ja täysikuu sekä puolenkuun ajat olisivat ne voimahetket Kuun kierrossa. Moni katsookin kuunvaiheita perustuen vain näihin neljään keskeisimpään vaiheeseen. Välikohtiin jäävät sirppimäiset vaiheet, ja ne ovat ikään kuin tasaavia tai täydentäviä luonteeltaan. Kasvava sirppi saa voimansa hetkeä aiemmin olleesta aloituksesta, hullunkuunaika saattaa valmiimmaksi sitä mikä valittiin puolenkuun kohdassa. Siemenkuu levittää täydenkuun sanomaa, ja lohtukuu päättää sitä, mihin suuntaan taas puolikas Kuu kallistui ratkaisussaan. Tästä välissä olosta johtuen hullunkuunajan pingotus saattaa olla enemmän epämukavuutta, kihelmöintiä ihon alla, lähtökuopissa ruovintaa, kuin vakavalla tai ratkaisevalla tavalla merkittävää.

Hullunkuunaikaan liittyy tunne, että vielä voi yrittää, mahdollisuuden tuntua, että kaikki on vielä ilmassa eikä mikään täysin lukkoonlyötyä. Silti samaan aikaan on olemassa eräänlainen latteuden tuntu, että tämä ei ole H-hetki, tämä ei ole mitään pääasian rinnalla. Hullunkuunaika on lasikaton alle jäänyt, se ikuinen kakkonen, vähäisempi pikkusisko. Ja se on makeiden bileiden etkot, alttarille astelua odottava morsian kirkon eteisessä, se jolla on kaikki vielä edessä. On aika huolehtia että kaikki on kunnossa.

gibpis16Kalojen merkki-parka kantaa mukanaan sekopäisyyden taakkaa. On ikävä sauma olla astrosymboliikan jätesäkkinä. Ihan kuin aikaisemmin esitin uutisoinnin tyylistä keskittyä negaatioihin, samalla lailla kalojen merkin kärjistykset napataan erehtymättä sieltä paskapuolelta. Mikä on sitten se astrologinen toisenlainen mahdollisuus? Kalat on Jupiterin hallitsema merkki, missä on mahdollisuus tavoittaa se kaikkein kaunein, hyvyys ja viisaus. Noin niin kuin suurimman auttajaplaneetan avulla. Ei ihan heti tule mieleen kalojen merkin kohdalla? Kasvukuun viimeisimmässä kohdassa pyritään ylemmäksi, korkeammalle, paremmaksi, kasvamaan kuin henkensä edestä. Kalojen hullukuu ilmentää suotuisaa ilmapiiriä kasvulle. Kalat haluaa ajatella naurettavan ja lapsellisen ihanteellisesti hyvää, se uskoo parempaan tulevaisuuteen.

No, sarkastisesti on ihan pakko todeta, että tuohon seuraavaan täydenkuunaikaan ei kyllä kannattaisi niin uskoa. Että hulluahan tämä selkeästi on.

Olen syntynyt
väli-ilmansuunnassa:
huurteisenakaan
villivaahteran latva
ei ole vaivaiskoivu.

Mukana

moon-eclipse-pisces

Sadonkorjuun täydenkuun kanssa saadaan Kuunpimennys, perjantaina illalla kymmenen jälkeen, ja sen puolivarjo on nähtävissä meilläkin. Teknisesti pimennys ei ole kummoinen, mutta silti tämä on syksyn merkittävin täydenkuunaika. Sadonkorjuun Kuuksi kutsutaan sitä kuutamoa mikä ajoittuu lähimmäksi Syyspäiväntasauksen hetkeä; joskus niittokuu on ennen tasausta, toisina vuosina vähän sen jälkeen. Tähän aikaan nähdylle täydellekuulle on ominaista hehkuva väri, mikä voi vuosittain vaihdella syvän keltaisesta oranssiin ja punertavaan. Nyt tuleva pimennyksen täydenkuun hetki ajoittuu melko lähelle Kuun käyntiä kiertoradallaan Maata lähimmässä kohdassa, Kuu on siis lähellä ja tästäkin syystä näyttää mahtavalta. Ja mikään ei ole niin säännönmukaista kuin ainaiset tappelut ja kissanhännänvedot taivaalle tuijottelijoiden kesken spekseistä – nyt väännetään siitä onko tämä täysikuu Superkuu vai ei. Oli mikä oli, pimennyksen Kuu on visuaalisesti vaikuttava.

Tiettyä väljyyttä pimennykseen tuo täydenkuun tapahtuminen asteissa melko etäällä Kuunsolmujen linjasta. Solmut ovat ehtineet puolenvälin ylitse kaloissa (solmujen suunta on siis merkin alkua kohti), lähelle Neptunusta jo, kun täysikuu ja pimennys tapahtuvat merkin loppupuolella. Samassa merkissä sentään pysytään. Pimennyksiin tarvitaan aina Kuunsolmuja, ja nyt pimennys tulee alasolmun alueella. Tämä korostaa alitajuisuutta ja irtipäästöä.

Tekniset yksityiskohdat ovat vielä hallittavissa, mutta kalojen täydenkuun ja pimennyksen teemallinen synteesi on vaikeampaa, johtuen merkin epämääräisyydestä ja liukuvuudesta. Ja varsinkin tälle bloggaajalle, joka on oman kalojen Kuunsa vuoksi ihan liian omakohtaisen lähellä tätä kaikkea. Voitte vapaasti tulkita jutun aloituksen väistöliikkeen yritykseksi.

Kaloissa täydenkuun aikaa tunnustellaan intuition ja vibojen kautta, ja kaloissa kohdataan aina sanoiksi pukemisen vaikeus. Kun pimennyksen pitäisi tarjota meille kirkas näkemys sen merkityksestä kaloissa, tässä merkissä liu’utaan jonnekin muualle. Huomio tuntuu kiinnittyvän esimerkiksi Marsiin, mikä on kulmien keskiössä juuri Aurinkoon ja Kuuhun. OOB Marsiin, mikä aina vaan voi tarjota yllätysmomentin aikaan. Se mitä pimennyksestä kohoaa ajan henkeen ja tapahtumiin, purkautuu Marsin kautta. Energia voi olla toteutettavissa aktiivisuutena, aloitteellisuutena, nopeutena ja rohkeutena, eikä ole pakko lähteä verissäpäin tappeluun. Painetta purkamiseen ihan selvästi on.

Täysikuu on kohtaamista, ja Marsin vuoksi sen luonne on vielä voimakkaammin konfrontaatiota kuin yleensä. Kalojen Kuu haluaa sulautua ja imeytyä mukaan, sillä se tavoittelee symbioosia. Mukautuminen tuntuu luontevammalta kuin vastaanpyristely. Pimennyksen aikana (ei siis sen hetkellä vaan tarkoitan enemmän koko syksyä) on tärkeää tiedostaa, mihin menee mukaan, mihin sulautuu ja mukautuu. Kun kaloissa asioista on vaikea saada otetta, tämän alasolmun puolella eläinrataa tulevan pimennyksen teemaksi voisimme kääntää otteen irrottamisen. Ei takerruta, vaan katsotaan ennemmin miten maailman virrasta meille aukenee oma paikkamme. Tarttuminen saattaa olla käytännössä mahdotontakin, sillä kalojen maastossa, vedessä, voi vaan liikkua, ajelehtia ja lillua. Ajatuksena tämä tuntuu monista varmasti turvattomalta ja epävarmalta. Ajan virrasta voi silti aueta mahdollisuuksia, liikkuvuus ei itsessään ole pahaa tai huonoa.

Alasolmun Kuunpimennys jossain määrin aina kehottaa irrottautumaan menneisyyden tunnesidoksista, luovuttamaan. En kuitenkaan usko, että jokaisen täytyisi esimerkiksi päättää ihmissuhteensa tähän, ei kosmos ihan tällaisia viestejä kerro. Aiheellisempaa saattaisi olla miettiä kollektiivisesti, mitkä tuntemukset estävät kulkuamme ja kehitystämme. Kalojen pimennys kertoo illuusioista, joita meillä on sidonnaisuuksista, yhteenkuuluvuudesta, näkyvyydestä, paljastumisista ja maailmankaikkeuden kohtaamisesta. Pimennys tarjoaa tarkkuutta tunnistaa itsessämme mistä on kyse.

fm_pisc16eclKun kalojen merkissä nyt tapahtuu, on tämä silläkin (astrologisella) tavalla merkityksellistä, että kalojen hallitsija on juuri muutamia päiviä sitten vaihtanut merkkiään. Jupiterin vaakaan siirtymisen vuoksi kalojen yleinen teemakonteksti on tullut toisenlaiseksi. Hallitsijan vaakamerkki vastaa täydenkuun kohdan ideaa, toisten kohtaamista, ja tämä seikka saattaa yleisesti oireilla kaiken taustalla, ei vain Aurinkokalojen elämässä. Täydenkuun ajassa on ihanan ristiriitaisesti niin päättämisen kuin uuden alun tuntua, ihan niin kuin suuntiinsa uivissa kaloissakin on aina kahdenlaista. Kalojen hallitsija kulkee nyt itselleen, Jupiterille, paljon suotuisammassa merkissä kuin mitä aikaisemman neitsyen merkin aika oli.

Jos aluksi keskityttiin spekseihin, ne samat tekniset seikat viittaavat myös reippaasti kuuhulluun täydenkuun aikaan. Vetää ja kiskoo, mollottaa isona, tunnelmat valtaavat meidät helposti koska eihän kaloissa mitään rajanvetoa tai suojamuureja ole. Ja jos kerran ajan hengen mukaisesti pitää solahtaa mukaan, hulluuteenkin tuiskahdetaan kädet levällään, vapaalla pudotuksella. Mutta ehkä olemme vain puolihulluja, sillä kaloissa on aina kaksi, jos toinen edes olisi täyspäinen.

Ei kirkkaus ole
pimeyden kääntöpuoli
vaan sama asia
nopeasti nähtynä.

Intuitiolla puolihullua kuunaikaa

diss_pisc16Vinkeä kuunvaiheen vaihtuminen! Lauantaina iltapäivällä puoli neljän aikoihin tullaan siemenkuun kohtaan Kuun kulkiessa kaloissa. Voin olla toivottoman huono etsimään, mutta en löytänyt Hullunkuun blogin historiasta aikaisempaa merkintää siemenkuusta ja kalojen kuunmerkistä. Ehkä nyt ollaan todella siirrytty toisenlaiseen aikakapseliin, kun saamme ihan uudenlaisia ajan haasteita Kuulta.

Siemenkuun yhtenä tehtävänä on sulauttaa oma alkanut tehtävä ajan yleiseen virtaan. Kaloissa sulautumista toisiin todella tapahtuu, ja jos emme ole tietoisia ja varovaisia, ihan rajattomasti, suorastaan holtittomasti. Kalojen maailma on täydellistä antautumista, sitä ”sokeaa” uskoa. Toisille jakamisessa on nyt sellainen Jeesus-efekti, että annetaan kaikkensa, päältä ihokas. Jaetaan täysin arvottamatta, ihan kaikille, ja ehkä se täytyy kaloissa tosiaan tehdä juuri näin, koska kalat ei ole muutoin niin kovin tehokas merkki.

Vai onko kalojen passiivisuus pelkkä myytti? Kalateema jakautuu miljooniin tyyleihin ja tekijöihin. Jos jakaminen kytkeytyy elämäntehtävän täyttämiseen ja kutsumuksellisuuteen, tämä voi olla antautuvalla, uhrautuvalla tavalla ei-passiivista. Enkä nyt käyttänyt sanaa aktiivinen.. Kaloista on moneksi, merkin sanotaan sisältävän kaikki aikaisemmat eläinradan merkkien ominaisuudet. Paljon siinä ainakin on, ihan joka suuntaan. Toisille antamisen mahdollisuuksia riittää.

Ajan hengessä on kuitenkin juuri tämän siemenkuun aikaan piirre, mikä saattaa rajoittaa tiedottamisen ja tehtävän eteenpäinviemisen dynamiikkaa. Kaloissa Kuu ylitti juuri aamupäivällä, vähää ennen kuunvaiheen vaihtumista, Kuun alasolmun, ja tämä kohtaaminen käänsi Kuunsolmuakselin eteneväksi. Huojuntaliike merkitsee epävarmuutta ja kyseenalaistamista, joudumme pohtimaan etenemisen tapoja, tyyliä ja varsinkin tarkoitusta. Siemenkuunaika tuhraantuu tähän prosessiin, mikä on kyllä sääli. Vasta laskevan puolenkuun kulma kääntää Kuunsolmut siten kuin niiden pitääkin kulkea.

diss_pis_16Jos jokin merkki nappaa intuitiivisesti sulautumisen aikaan niin kalat sopeutuvuudellaan. Mielestäni intuitio on johdatusta, jota ei toteuteta analyyttisesti päättelemällä ja harkinnalla. Kalojen merkistä löytyy näin vastakkaisuutta Kuunsolmujen kehotukselle pohtia ja tarkastella. Ei voi kuin pyöritellä päätä (ja pyrstöä!), että mitähän tästäkin tulee, millaiseen aikaan ja millaisen tehtävän eteen ollaan taas jouduttu. Kuuhulluusko meitä taas riepottaa. Mutta jos kalojen symbolista toinen kala sekoaa, on toisella kyky nousta pinnalle. Ollaan vain puolihulluja.

Kalanevä käy
pinnalla jakamassa
yksinkertaisen
tuomionsa: vettä
oikeaan ja vasempaan