Monen kierto

Puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen (Helsingin tasalla), vähän ennen yhtätoista illalla, syntyy Uusi Kuu kaksosissa, aivan merkin alussa. Viime kierroksella, häränsävyssä, aloitettiin valojen osalta omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, ja sama piirre toistuu nyt alkavassa kaksosen kierroksessa. Aurinko ja Kuu eivät siis osu aktiivisiin kulmiin muihin planeettoihin lainkaan. Härälle tämä saattoi sopia, mutta epäilen kaksosen osalta, sillä kommunikaatio on kaksosen juttu. Yksinpuheluksiko menee? Ehkä keskitymme tiedonkeräämiseen ja levittämiseen?

Uudetkuut ovat viime aikoina olleet vetovoimaltaan kiskovampia kuin täydetkuut, ja samoilla mennään yhä. Nyt nappaa ihan niin kivasti, että Kuu on juuri samoihin aikoihin lähimpänä Maata kiertoradallaan kun Kuu tänään aloittaa uuden kierroksensa. Hauskan kiihkeä sävy alkuun saadaan.

Kaksosten tuntu on freesiä ja virkeätä, hereilläolevaa ja hauskaa, ja sävy sopii mainiosti uudenkuun aikaan. Uudet alut saadaan aikaan aineistoa ja tietoa haalimalla, nopeasti kokonaiskäsitys muodostaen ja monia erilaisia aineksia yhdistellen. Moneus ja useus ovat tämän kierroksen teemoja, eivät oikeastaan vaihtoehtoina, vaan kaikki ovat mukana. Kaksosissa ei aikailla aloituksen kanssa vaan hypähdetään nopeasti sekaan. Saattaa olla että aloituksessa varataan mahdollisuus viilata suuntaa matkan varrella, mikään ei ole kiveen kirjoitettua, eikä taida olla orjallisesti suunniteltua ja harkittuakaan. Ei nyt tuomita kepeää otetta vaan annetaan itselle lupa pitää hauskaa, hullutella, kerrankin ilman syyllisyydentunteita ja ryppyotsaisuutta.

Kaksosista alkavan kuunkierron mittaan saadaan sopivasti muutama kiva merkin hallitsijaa Merkuriusta korostava hetki. Merkurius pääsee omaan kaksosten merkkiinsä tämän syklin aikana, vähän ennen täydenkuun huipennusta. Merkurius nousee erityiseen OOB tilaan kierron loppupuolella ja voi silloin maalata aikaa omanlaisekseen. Kauniiksi lopuksi vanhankuun aikaan saamme nauttia Merkuriuksen yläkonjunktiosta, siis Auringon ylityksestä, missä Merkurius siirtyy omaan täyttymyksen vaiheeseensa.

Kierto näyttäytyy kuunvaiheiden vaihdoksissa ennemmin dynaamisena kuin rauhallisena, ja pari kiperän tunnelmaistakin hetkeä saadaan. Aloituksen kaltainen yksinäisyys taivaalla ei tule toistumaan, vaan Kuu kyllä vaihtaa energioita hanakasti jatkossa. Voisi olla tekemistä ja puuhaa, monensorttista tehtävää kalentereissa. Otetaan oppia kaksosen tyylistä viedä mennessään, tuoda tullessaan.

Kirjoitin kohtaloni tähtiin
ja ilta toisensa jälkeen
etsin tähdenlentoja,
en toivoakseni
vaan toteutuakseni.

Sirppi murtaa läpi

Kuun kulkua seurataan, ja sen kanssa kasvetaan sirpiksi kaksosen merkin loppupuolella. Sirpin ajaksi vaihe vaihtuu lauantaina illalla noin kahdeksalta. Kuu syntyi syklin alussa härässä, missä jo lähtökohta on tukeva ja jämäkkä. Ideaa ja suuntaa pitäisi tästä edelleen vahvistaa – ja taivas antaa meille kaksosen sävyn tähän työhön. Kaksosta ei pidetä vankimpina työn merkkeinä, se ei juuri kehuskele sitkeydellään, eikä ainakaan minulla ole mielikuvaa tästä merkistä, että vahvuutena olisi aikaisempien kokemusten kurinalainen hyödyntäminen. Kaksosta pidetään usean samantasoisen asian tutkijana, monen jutun kurkkaajana, vauhdikkaan nopeana. Kaksosessa on trendikkyyttä, mikä viestii ennemmin tulevasta kuin aikaisemman kertaamisesta.

Tieto on kaksosen aluetta, ja tässä ajassa se korostuu erityisesti. Kuun hallitsijana on Merkurius, joka on pian lopettamassa perääntymisensä aikaa. Merkurius on nyt kimpassa Uranuksen kanssa, ja tästä saadaan käänteentekevän uudenlaisen tietoisuuden sävyä. Ehkä härän aloituksessa oli jo sen verran perinnettä mukana, että taakse katsomista ei niin paljoa tarvita. Tai saattaa retro Merkurius hallita tämän. Ajan sävy tuuppaa kuitenkin paljon vauhdikkaammin kohti tulevaa kuin sirpissä normaalisti mentäisi.

Kaksosen Kuun sirpissä arvotetaan toimia sen mukaan kuinka kiinnostaa. Mielen kiinnostus, vain se ruokkii toimia. Velvollisuuteen liittyviä seikkoja saatetaan joutua kipeästi kohtaamaan, sillä sirpin hetkellä Kuu alkaa olla vastakkain Saturnuksen kanssa. Jos vain Kuulta kysyttäisi, se valitsisi sen mikä kiinnostaa, ei sitä mikä täytyy.

Tämän sirpin kaksonen kääntää sykliä jo paljon sosiaalisemmaksi kuin mihin kierto on tässä vaiheessa valmis. Saatetaan puhua ja esitellä keskeneräistä, vaikka härän aloituksen mukaan kannattaisi sellaisista vaieta. Tiedottaminen, kertominen, juoruilukin ovat kaksosen hommia. Ei välttämättä selitetä juurta jaksain ja koko totuutta, vaan tiedonmurusia sieltä täältä, eikä edes kovin järjestäytyneesti. Kaksosen vahvuutta on monipuolisuus, ja voi olla tarpeen laajentaa tehtävää, kierroksen ideaa. Etenkin, jos sieltä Merkuriuksen suunnasta saadaan mieleen jotakin aivan kertakaikkisen huikeata. Eihän sitä ole tarkoitus jättää käyttämättä? Uutta oivallusta, mielen läpimurtoa?

Kaksosen sirpissä perinteinen kuuhulluus ei taida olla niin kiinnostavaa, että siihen viitsisi heittäytyä. Mielen säkenöinti, hermoimpulssien ylirasitus, saattaa johtaa pimahtamiseen. Olo on kuin vietereitä singahtelisi päästä. Lepo ei todellakaan ole tämän sirpin ensisijainen tehtävä, nyt pörrätään täysillä. Se on varmasti uuvuttavaa, ja pitäisi osata hengähtää toisella kaksosen puolikkaalla samanaikaisesti kun toisella paahdetaan. Meno on riehakkaan iloista, mieli on korkealla, ja sellainen auttaa jaksamaan.

niille
jotka epäilevät
sanon vain
etten minä tuolillakaan istu
kuin muut

Sinne-tänne-tonne

Kaksosen merkin puolivälissä Kuu harppaa näkyväksi, täyttäkuuta kohti kurottavaksi puoleksikuuksi, näin aurinkoisen sunnuntain iloksi. Kalojen pimennyksellä alkaneen kuunkierron kepeys jatkuu yhä, ja saattaa olla jo paikoillaan kohotella kulmia onko tämä totta ollenkaan. Liian helposti ja sujuvasti rullaa eteenpäin – tosin Hullunkuun blogin kirjoittajalla on omat rasitteensa kalojen merkin suhteen, ja siksi voi olla että kaikki kuvitelma on täällä näppiksen takana, ja te elätte ihan toisenlaisessa todellisuudessa.

Kaksosen merkki on Kuulle sillä tavoin neutraalia maastoa, ettei ilman elementti ole sille erityisellä tavalla raskas eikä rakas. Ehkä Kuun toimet luonnistuvat vaivattomammin eläinradan negatiivisissa ja feminiinisissä merkeissä, näissä jokatoisissa joissa Kuun oma ravun merkki ja ylennyksen härän merkki ovat. Kaksonen on sitä toista maata, positiivinen ja maskuliininen, mikä käytännössä tarkoittaa toimeliaisuutta ja aktiivisuutta, itse tekemistä passiivisen odottamisen sijasta.

Kasvavan puolenkuun vaiheessa tehdään nyt itsenäistymispyrkimyksiä ja eroa menneeseen, ja kaksosen aktiivisuus sopii erittäin hyvin kasvukuun muutoinkin aktiiviseen kulmakohtaan. Kuten aikaisemmin oinaan vauhtimerkin leimaamassa sirppivaiheessa, sama hektinen tahti näyttää jatkuvan. Kaksonen on myös eläinradan pikajuoksumerkkejä. Kaksosella ei ole ikinä ollut vaikeuksia irtautua ja siirtyä toisenlaisiin kuvioihin, tsekkaamaan uusia virikkeitä ja etsimään kiinnostavia asioita maailmalta. Puolenkuun vaiheen kynnys, se kuinka jätetään entinen taakse ja varmistetaan tulevan kasvu, on tämän itsenäisen liikkeen varassa. Hyvältä näyttää. Suorastaan trendikkäältä.

Hauskasti ajan hengessä korostuvat samaan suuntaan viittaavat tekijät, eli kaksosen Kuun hallitsija Merkuriuskin on nyt aktiivinen. Merkurius on juuri tulossa omaan täydenkuun vaiheeseensa, saavuttaa kierrossaan lakipisteen tiistain puolella yötä, ja sen jälkeen Merkurius tyypillisimmillään jakaa valmiita ajatuksia toisille. Kun Kuu näin asettuu loistamaan isommalla, näkyvämmällä puolellaan kiertoa, kaikki viittaa siihen että kommunikaatio alkaa korostua. Kaksosissa ei juuri tuumata kun juttu on jo kerrottu kaikille mahdollisille tahoille, tai vähintäänkin vinkattu toisille mistä sen löytää jos kiinnostaa. Ehkä nopeus ei kostaudu, vaan näin reippaasti, arvottamatta, pitääkin toimia, – – mutta..

Kuten kaksosen merkissä, aikakin tarjoilee meille nyt kolikon kääntöpuolen, toisenlaisuuden. Kuu määrää Kuunsolmujen liikettä tullessaan puolenkuun kohdille. Nyt solmujen tahti painottaakin enemmän sitä kääntöpuolta, sillä Kuu antaa meille yllättäen koko viikon loman eteenpäinmenosta (kärjistys). Solmupari taittuu kulkemaan eteenpäin eli solmulle vieraaseen suuntaan, jolloin ajan henki on enemmän kyseenalaistusta ja harkintaa, ehkä tulevan suunnittelua. Koska Kuu kulkee nyt solmujen merkkeihinkin nähden neliömerkissä kaksosissa, mahdollisimman kaukana solmuista siis, tarkoittaa tämä ajallisesti pitkää matkaa ennen kuin Kuu taas on uudestaan solmulla ja kääntämässä sitä oikeinpäin. Vasta ensi lauantai aamuna Kuu ylittää yläsolmun neitsyessä – ihan koko pitkä viikko tuumataan. Pientä ristiriitaa siis, jos merkki ja vaihe olisivat aktiivisesti menossa eteenpäin, ja solmu junnaa monta päivää. Tässä meille on kynnystä tulevalle viikolle.

Taidan kallistua hullummalle puolelle. Johonkin uudenlaiseen hulluuteen.

puissa ei ole lehtiä
ei värejä
näkee pitemmälle
näkee elämänsä

Nopeasti katsottu

No hupsista, hullunkuunaikaan mentiinkin jo aamulla aikaisin, eikä Hullu Kuu bloggaaja tätä huomannut nenäliinavuoren alta. Kaksosen Kuu merkin alusta alkaa johdattaa meitä kohti kuunkierron täyttymystä ja huippuhetkeä. Kaksosen aika on päällekkäistä, tiedot kulkevat lomittain, linkkejä tulee ja menee, ja seuraamalla löytyy uutta innostavaa. Sävy on iloinen, pirteä ja virkeä (ehkä kaikkialla muualla paitsi täällä bloggaajalla), saadaan aikaan mutta ei välttämättä ihan sitä mitä alun perin piti tehdä. Tuskin haittaa kauheasti, päinvastoin voidaan yllättäen löytää uusiakin reittejä.

Ajassa on eteenpäinmenon tuntu. Kaksoskuun hallitsija Merkurius on juuri päättänyt perääntymisjaksonsa, ja tämän käännöksen myötä ihan kaikki taivaalla suuntaa eteenpäin (kuten planeetat oikeasti aina menevätkin, mutta Maan vinkkelistä näyttää joskus toisenlaiselta). Hullunkuun vaiheen virallisempi nimitys on kasvukuu, ja sehän sopii. Venytään vielä vähän, yritetään, jaksetaan, niin torstaina saadaan hekumoida.

Hullunkuun vaihe on jo Kuun aseman myötä kuuhullun luonteinen, sillä tiistaina Kuu liippaa kiertoradallaan nyt kaikkein lähimpää Maata. Valmistaudutaan siis vetovoimaan, jota harva kai voi vastustaa (sen verran vetinen kehomme on). Jos nyt poukkoillaan sinne sun tänne, saatetaan hyvinkin valmistaa tuleva täysikuu kovin hulluuspitoiseksi. Otetaan vähän varaslähtöä tähän.

Valkoisen arkin yllä kyyristyvät hyppyyn
kirjaimet, jotka voivat asettua väärin,
lauseet, joiden piirityksestä
ei ole pelastusta

Haikuhetki täyttäkuuta

Yöllä huipentuu jousimiehen kuunkierto Kuun täyttymiseen kaksosen merkissä. Kuu on kokonainen ja näkyvä, ajan henki on esilläoloa, kohtaamista, tavoittamista, palautteen antamista, paljastumista. Täysikuu on suojaton ja toisten armoilla, mutta samalla täydellinen, ehyt, kukoistava, valmis. Kun ihan pari päivää sitten Kuu oli lähimpänä Maata, on välimatkaa vielä suhteellisen vähän, eli täysikuu on iso silmään. Ei silti juhlittava Superkuu, mutta oikein nätti.

Kaksonen on eläinradan merkeistä yksi luontevimpia hallitsemaan täydenkuun ideaa. Kaksosta ei esilläolo ja esittely haittaa, kontaktin otto toisiin kiinnostaa, sanavalmiina käsitellään palautetta ja opitaan siitä. Kaksonen on virkeä ja huomiokykyinen, ehkä merkeistä se eniten hereillä oleva. Merkistä johtuen täydenkuunaika on luonteeltaan hektinen, kiireinen ja tapahtumarikas, ja siksi voidaan saada paljon aikaan. Ja vaikka kaksonen ei sinällään pysyvyyttä arvosta, voi täydenkuunvaiheen julkisuudesta kummuta pitkään edesauttavia tekijöitä.

Kuun täyttymisen vaihe on nyt korostuneen sosiaalinen, mutta tähän aikaan usein liitetty rakkaudellisuus voi vielä loistaa poissaolollaan. Kaksonen ei ole tunteellinen vaan kognitiivinen, ei ole kosketuksessa hekumoiva vaan ripeästi toisaalle suuntaava, ei helli tyyntä hetkeä vaan pyrkii vaihtamaan. Siksi on mahdollista, että ajankohdan saavutukset jäävät irrallisiksi palasiksi, kuin kaleidoskoopin värikkäät kuviot, jotka pienen hetken nivoutuvat yhteen, mutta samassa hetkessä koko kuvio muuttaa jo muotoaan. Toisaalta Kuu on niin nopea, että sen kanssa eletään aina vaan hetkessä. Kaksosen täydessäkuussa se on kirkas, välähdyksenomaisen nopea, hetkellinen.

Taivaan muusta ajanlaadusta voi tulla täydenkuun asetelmaan hienoisia sävyjä, jotka muuttavat esilläolon tarkoitusta ja tyyliä. Kaksosissa Kuun hallitsija on Merkurius, ja sehän on mielenkiintoinen, kenties varsin painokas juuri tässä ajassa. On korkealla liitelevä viestinviejä, äärimmilleen pingottava, oivaltava, mietteliäs. Merkurius lähestyy retrokautta, on noin asteen päässä pysähdyksestä, kulussaan todella hidas jo. Ja on meillä täydenkuun asetelmassa toinenkin jarru, Saturnus. Vaikka Aurinko ja Saturnus kaveerasivat jo viime viikonloppuna, on iso-Arska vielä niin lähellä rengasplaneettaa, että Saturnus pääsee antamaan piiskaa ja kuria liian vallattomille ajatuksille. Saturnus hidastaa, vakauttaa ja vakavoittaa. Mietteiden tiivistämisessä tämä hioutumisen tapa saattaisi tuottaa jotakin upeaa.

Kuinka kuuhulluna kierron täyttymyksen aistimme? Iloittelevaa, poreilevaa, pirskahtelevaa ja ehdottomasti pirteän-virkeätä, että jos joku täysikuu karistaa unet niin kaksosen Kuu. Mutta ei välttämättä sillä tavoin kuin Hullu Kuu on jymähtänyt pitämään kuuhulluutta, sekopäisyytenä, jokseenkin tummasävyisenä. Jos Merkurius osoittautuu erityisen vahvaksi tekijäksi ajassa, se voi ilmetä kuuhulluutta lisäävänä tekijänä. Tulevat päivät osoittavat missä kuusenlatvassa keikutaan, mutta Hullu Kuu arvelee tämän olevan poikkeuksellisen selkeäjärkistä aikaa.

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille
kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan
kulkevatkaan

Jatkuu siemenillä

Astrologia on syklistä, ja kuunkierrot on loistava tapa havainnoida ajan kierteisyyttä. Vähän helpompaa kuin esimerkiksi Saturnuksen kolmen vuosikymmenen kiertoaika, tai ainakin päätelmiä pääsee sorvaamaan nopeammassa aikataulussa. Syklin kiertyminen umpeen on aina jonkinlainen kuolema, ja te pääsitte tätä todistamaan kun viikonloppuna esittelin blogin Auringonpaluun karttaa. Viimeisessä vaiheessa on aina lopetuksen ja päättämisen tunnelmaa, ja näkyihän se tuossa edellisessä päivityksessä aikansa hengen mukaisesti. Vastaavasta finaalifiiliksistä päästään nauttimaan Kuun kanssa jokaisen kierroksen päätteeksi, mutta koska näitä tulee vuoden mittaan useita, ne arkistuvat eivätkä tunnu niin vihonviimeisiltä. Nyt kun ollaan blogissa uudella kierroksella, tuntuu kuin olisi saanut uutta puhtia. Osoittautui hyväksi hetkeksi kysyä palautetta kun ajan kierto osui täydenkuunaikaan.

Filosofiaa. Miksi ollenkaan katsoa kuunvaiheita ajanlaadun yhtenä määrittäjänä? Lähtökohtani on, että Kuun ilmentämä fiilis rakentuu monimutkaisemmin kuin vain pelkästä merkistä. Kuu on eri vaiheissaan toteutumiseltaan erilainen, on kokonaan toisenlaista olla uusikuu kuin täysikuu, tai kasvavaa puolta verrattuna vähenevän Kuun aikaan. Nämä ajan kaksi erilaista tasoa kuvastuvat sitten omiin Kuun määreisiin, siihen miten ajan Kuu vertautuu oman kartan Kuun merkkiin, sen vaiheeseen, ja hyvin todennäköisesti myös edistetyn Kuun samoihin tekijöihin. Perille pääsy Kuun täsmällisestä annista on paljon enemmän kuin sen ylittämä merkki. Se on itseasiassa melko monimutkaista, ja tulee usein tunteen kanssa, että tässä palapelissä palaset eivät mitenkään voi sopia toisiinsa. Entäpä jos kuunvaiheella on jopa enemmän painoarvoa kuin merkillä, ajanlaadun tasolla? Vaiheen ylityksessä Kuulla menee kauemmin, tästä ehtii vähän paremmin ottaa kiinni; vaihe on asteissa 45 ja merkki vain sen 30. Näin ei olla totuttu ajattelemaan, ja uutta näkemystä on aina vaikea ottaa vastaan.

Filosofiaa osa kaksi. Hullunkuunajan blogin ajan henkeä käsittelevät päivitykset ilmestyvät pääasiassa etukäteen, joko kokonaan ennen kuin vaihe on ollenkaan edes alkanut, tai yleensä lähellä vaihtumisen tarkkaa ajankohtaa. Eli yhtä vaihetta ajatellen kuitenkin ennakoiden, aikaisemmin, ennen kuin oikeasti on tuntumaa miltä se tuntuu. Minä, kirjoittaja, henkilökohtaisesti vierastan ennustavaa astrologiaa, ja haluan välttää esittämästä että näin se tulee olemaan, yksioikoisen fatalistiselta kuulostavaa selostusta. Omalta kannaltani saattaisi olla helpompaa ja mielenkiintoisempaa tutkiskella kutakin vaihetta vasta sen päättymisen jälkeen, maistella mitä se oli. Silloin olisi jotakin, mihin verrata astrologisia olettamuksia. Tunnistan kyllä nykyajan tyylistä, että retrospektiivinen tarkastelu ei todennäköisesti lukijoita kiinnostaisi. Olemme instant kulttuurissa, missä eilisen bloggaus on surutta eilisen bloggaus, heti vanhentunut ja siksi kokonaan pätemätön. Motivoin itseäni sillä, että ennakoiva ajanlaadun kuvaus saattaa auttaa hahmottamaan tuntemuksia ja tiedostamaan erilaisia valinnan mahdollisuuksia näkemyksille, ehkä tuomaan jopa suhteellisuudentajua siihen mitä maailmassa kulloinkin ilmenee. Toivon kuitenkin lukijoiden huomioivan, että yleinen ajankuvaus toteutuu jokaisen omalla kohdalla sekoittuneena omaan Kuun merkkiin ja vaiheeseen, siihen miten aika niveltyy toimimaan yhdessä oman perustan kanssa. Näiden vaiheiden päivitysten tarkoituksena ei ole osua oikeaan, aavistaa, vaan vain maalailla muutamia vaihtoehtoja siitä millaisia reunaehtoja aika asettaa meille vaiheen aikana.

Vaakakierrossa ollaan, ja siemenkuunvaihe alkaa myös ilman merkissä, kaksosissa, keskiviikkona noin puolenpäivän aikaan. Kaksosissa Kuun tyyli on virkeä, hektinen ja trendikäs. Jos merkin kaksittaisuus antaisi mahdollisuuden toteuttaa Kuun vaistonvaraista, alitajuista puolta yhdessä käytännön ja maallisen puolen kanssa? Siemenkuunajan tarkoituksena on hakeutua tekemään yhteistyötä, integroitua eli sovittaa itsensä osaksi isompaa kokonaisuutta, antaa eteenpäin eli tiedottaa, jakaa, opettaa, kouluttaa ja julistaa. Nämä tekijät vaikuttavat sopivan kaksosen merkin yleisiin teemoihin oikein sopivasti.

Vaiheiden kohdalla mainitsen usein käsitteen peruskaava. Mikä ihmeen kuunvaiheen peruskaava? Astrologiassa lähdetään aina liikkeelle oinaasta, ja kuunvaiheissa se tarkoittaa kiertoa jossa Kuu syntyy uudeksi oinaassa. Tästä ensimmäisestä kierrosta tulee pohja kaikelle, se määrittää vaiheiden oman perussävyn. Siemenkuussa tuo alkuperäinen sävy on skorpionia, ja tästä rakentuu ristiriitaa aikaan. Kaksonen ja skorpioni ovat vaikeasti toisiinsa sovitettavia merkkejä, sillä ne eivät näe toisiaan, niillä ei ole laadun tai elementin kautta yhteistä. Mutta ihan kuin ihmissuhteissa, emme voi määrätä että sovittaminen olisi mahdotonta tai tuomittavaa. Päinvastoin, ajassa se täytyy joka tapauksessa tehdä, tuntui se sitten itsestä helpolta tai vaikealta. Mehän tiedämme astrologiassa miten näitä merkkejä verrataan; kaksonen on pinnallinen, skorpioni syvällinen. Kaksonen häilähtää kepeästi, skorpioni ruopaisee intensiivisesti. Mennäänkö siis rusinat pullasta -tekniikalla, parhaimmat piirteet molemmista käyttöön?

Oinaan täysikuu, se hurjanlainen viimeksi koettu, tuntui sen verran kiivaalta ettei kaksosen joka suuntaan ryntäävää nopeutta jaksaisi. Ehkä tämä jo yksinään riittää suistamaan monet kuuhulluun tilaan, tällä kertaa kuin ADHD diagnoosin kaltaiseen, mielen vaeltelun sekopäisyyteen. Vitsistä lainattuna, yksi lammas, kaksi lammasta, hei kato lehmä!, kilpikonna, ankka, Piippolan vaarilla oli talo, Heiii Macarena!

Runo on runolle jatkoa
toinen toiselle,
niin on elämäkin.

Palaako?

Heti alkaa se natina ja marina kun Aurinko siirtyy neitsyeen! Purnasin täällä yksikseni niinkin turhanaikaisesta asiasta kuin kuunvaiheen vaihdoksesta blogipostauksen suhteen hankalaan aikaan, aamulla ennen seitsemää. Näin tapahtuu siis huomenna torstaina, ja koska en nyt aio herätä kukkojen kanssa kilpaa, ajallisen tunnelman muutos täytyy ennakoida.

Aurinko on tosiaan tehnyt tehtävänsä, siirtynyt muuttamaan aikaa syksyksi neitsyessä, ja vähenevä puolenkuun kohta mitataan silloin myös muuttuvasta merkistä, vartti (90 astetta) kauempaa kaksosten merkin alusta. Astrokarttaa silmäillessä huomaa muuttuvan laadun osoittelevuuden tässä ajassa – vain Uranus ja Pluto ovat muualla. Nyt vaihtuu, muuttuu, tulee toisenlaiseksi. Siihen on taivaallinen pakko, eihän tämä mitään muuta voi tarkoittaa. On nähtävä vaihtoehdot, tutkittava sivupolku, etsittävä toisenlaista tietoa, valmistauduttava tekemään eri tavoin, huomioitava plan-B.

Parikymmentä minuuttia ennen aamun seitsemää (herään muuten aina juuri tähän aikaan!) Kuun muutos on siirtyä näkyvämmästä, vaimean pimennyksen täydenkuun ajasta laskevan ja vähenevän Kuun aikaan (ja tarkoitan tässä tietysti täyttäkuuta näkyvyyden ajan keskikohtana), taas enemmän intuitiiviselle ja sisäisemmälle puolelle. Tai tottakai Kuussa on aina tämä puoli enemmän esillä, mutta puolenkuun jälkeen Kuulla ei ole painetta olla esillä, se saa rauhassa piillä vaikka missä pilvissä, takana ja näkymättömissä alitajunnassa. Näin pimennysaikaan sisäisillä asioilla on vetovoimaa, mutta liikaa itseen ei saisi kääntyä, vaan olla terveesti elämässä mukana. Kaksonen onneksi herättää.

Laskukuun puolikkaalla on vakavan vastuun paikka, ja kuinkas sellainen sujuu kaksoselta, merkiltä jota on leimattu pinnalliseksi, päällipuolin huitaisevaksi, liian hätäiseksi. Täällä hullunkuunajan mietteissä ei leimata, mutta toki pohditaan niitä haasteita, jotka kulloinkin Kuun kulkemiin merkkeihin liittyvät. Kaksosen Kuun plussapuoleksi voi kääntää sen eräänlaisen a-moraalisuuden, jos se olisi kykyä olla suvaitsevainen tiedon ja virikkeiden suhteen. Ennakkokäsitykset eivät puuduta, vaan tartutaan kaikkeen mikä kiinnostaa. Tämä tapa voi auttaa laajempaan näkemykseen, mutta tarkkana saa tietysti olla, koska mielessä on pidettävä, että etiikka on nimenomaan tämän ajan pointti. Kun melkoisella kohtalonkierroksella tässä ollaan, on entistä tärkeämpää tiedostaa mikä on oikein, mikä on väistämätöntä, ja ulottaa vastuullisuus omiin ratkaisuihin.

Kaksosen Kuu on altis vaihtamaan. Jos tässä vaiheessa kiertoa nähdään, että ei tämä nyt vaan onnistu näin, ei mene oikeaan (mielestämme) suuntaan, on rohjettava vetää viiva tähän. Kaksosissa vedetään kaksi viivaa, yhtäaikaisen paralleelisti, eikä tunneta huonoa omaatuntoa muutoksesta. Mikään ei ole kaksoselle luontevampaa kuin siirtyä eteenpäin. Vielä voi tarkistaa suuntaa, tehdä tarvittavia muutoksia, korjata. Ollaan silti rehellisiä ja pohditaan, riittääkö kyllästyminen syyksi vaihtoon. Ehkä se tosiaan riittää, kun tarkemmin mietitään. Jos se juttu, mihin tässä suunnataan, nostaa kihelmöivää intohimoa, ei sellainen kyllästytä. Elämässä pitää olla paloa, ja kaksosen Kuu auttaa meitä tiedostamaan, jos se puuttuu.

Ohi kuun kärhien
syyskielet
illan mykät tuntosarvet
avaruutta piiskaavat

Sanoituksia

Kuun kierto vaimenee loppuunsa kaksosen merkissä. Eikös olekin ihmeellistä, hämmästyttävää, kummallista, että hiljentyä pitäisi, kun merkki kertoo meille viestinnästä, kiireestä, liikkeestä, hereilläolosta? Tämän syklin lopettavaan kuunvaiheeseen tullaan lauantaina hiukan ennen puolta päivää, ja hektisyydessä pitäisi huokaista ennen uutta kierrosta. Millaista balsamia siis kaksosen Kuu meille antaa?

Kaksonen sanoittaa vanhan Kuun ajan. Kierron loppuvaiheessa Kuu on vähäisimmillään, mustimmillaan, ja analogisesti tuntuma on silloin sisäinen, alitajuinen ja vaistonvarainen. Kaksosen tieto kuvaa todeksi sisintä ja alitajuntaa, jota emme ehkä usein saa konkreettisesti ilmaistua. Tällainen kuunaika on kuin still-kuva alitajunnasta. Ja salamavalon räiskäisy voi olla paljastava ja raaka, mutta lahjomaton. Kaksosen Kuu merkitsee ihan uudenlaisia välineitä saada tuntumaa sisimpään ja käytyyn kiertoon, sillä vähään aikaan meillä ei ole ollut vanhankuun aikaa alkamassa kaksosista.

Kovin ristiriitainen tämä kaksonen kuitenkin taas on. Balsaminen Kuu on hitaalla käyvä, kun kaksonen on pomppiva, lennokas ja kiireinen. Jos on kertynyt paljon summattavaa tästä jaksosta, kaksonen on etu, sillä sehän huitaisee monta asiaa kerralla eteenpäin. Ei välttämättä loppuun, ja tässä on se tiedostamisen paikka. Vanhan Kuun päivinä on paneuduttava menneeseen ja tekoihin, siihen mitä jää käteen, ja saatettava loppuun. Kaksonen kun mieluusti jättää keskenkin. Voisimme psyykata itseämme suhtautumaan tuleviin päiviin kuin projektiin, sillä vaihtuuhan tämä taas, ei me milloinkaan jäädä loputtomasti piehtaroimaan tähänkään vaiheeseen. Syvällisyyden puute on usein lisätty kaksosen syntilistalle, ja sellaista tuntumaa tarvittaisi tässä kuunvaiheessa, jostain sekin pitäisi napata.

Se mikä kaksosella ja kyseisellä vaiheella on yhteistä, on kyllästymisen tunne. Tämä on jo niin nähty, takaisin ei haluta palata, suunnataan katse eteenpäin. Ja sellainen tuntuma saattaa ollakin kosmoksen vinkki juuri nyt. Seuraava kierto on yksi vuoden tärkeimmistä, pimennyskierto, ja sellainen aika on aina vaativampaa kuin tavalliset ja arkiset kuunkierrot. On ehkä oikein kyllästyä edellisen ruotimiseen, jättää siitä suosiolla taakse kaikki mikä siltä tuntuu, ja keskittyä tuleviin haasteisiin.

Kaksosen kaksittaisuus antaa vähän enemmän vaihtoehtoja kuin se pelkkä häseltäminen ja hosuminen. Kaksonen voi näyttää yksinkertaiselta ensivilkaisulla, mutta kuten symbolissakin, tässä merkissä on koko ajan kaksi, yhtä aikaa, vierekkäin. Kun tiedostetaan sisäinen kaksosemme, se puoli itsestä mitä ei heti pinnalle näe, saadaan sielu puhumaan.

Hullunkuunajassa on aina pyritty sanoittamaan ajan tunnelmia runoudella. Kaksosen vanhan Kuun ajassa tiivistyy tämä kuvaamisen keino. Sielun ja ajan tunnelmia sanoiksi, joissa on aina enemmän merkityksiä kuin lauseet sinällään. Näin on balsamisessakin vaiheessa, se sisältää käydyt vaiheet, se on kokenut, tietää.

Yksinäisessä hymyssä veikeää on sen kepheys
harmiton joka suunthan, kaikile tahoile
satheessa sullaa
tuulesta ei saa otetta
myrskyn eeltä väistyy
ja ajan myötä heittää höpöttämästä
lakkaa sen vähäsenki olemisen

Kauneimmista kauhein kierto

Uusi Kuu syntyy kaksosissa sunnuntaina aamulla kuudelta. Ajan henki on sikäli kaksosmaisen tyypillistä, että aineksia on joka suuntaan ja yhtä aikaa tapahtuu valtavasti. Kosmosta pitää otteessaan Isoksi ristiksi kutsuttu saksiote, missä neljäntuulen ääripäissä toisistaan mittaa ottavat isommat tekijät kuin vain uudenkuun synnyn yhteensulautuneet Aurinko ja Kuu. Aika tuntuu ladatulta ja täydeltä, ja siksi painokkaalta ja merkittävältä. Harvoin uuden syklin aloitukseen tulee tällaista voimien ilmentymää mukaan. Koska ajassa on niin paljon yleisiä tai omaa agendaansa ajavia ilmiöitä mukana, on kuin kaksosen Kuu ei saisi rauhassa alkaa kierrostaan kaksosmaisena, vaan sen täytyy kantaa mukanaan tuota isonristin riippaa ihan koko kierroksen ajan. Kaksosen hilpeys, tiedonhaluisuus ja iloisuus jäävät jaloihin, ihan kuin tallattuna Kuu joutuisi reunaehtojen puristamaksi.

Kaksosen alun kuitenkin saamme. Tietoa kaivavan ja esittelevän, avoimen ja avautuvan, aina uuteen asiaan ponnahtavan, siksi että jo tutkittu kyllästyttää ja siksi että maailma on täynnä ihmeellisiä, kiinnostavia asioita. Katsotaan sitä ja tätä, tuomitsematta mitään etukäteen, tai arvottamatta kuinka se voisi olla nyt tai myöhemmin hyödyksi. Kaksonen tekee hetkessä elämisestä taidetta, ja lukijat saattavat nyökytellä sille, kuinka hankalaa on olla takertumatta ja murehtimatta entistä, huolehtimatta ja suunnittelematta tulevaa.

Kuun uuden syklin aloitus tapahtuu ajankohtana, jolloin Venus matkaa ihan samassa eläinradan kohdassa. Aurinko ja Venus kulkevat ratatasoillaankin kimpassa, mutta Kuun rata kulkee nyt hieman alempaa, symbolinen yhteensulautuminen on kuitenkin olemassa. Kaksoskuun sykli kantaa olennaisimmillaan mukana Venuksen kaunista, pehmeää, sosiaalista ja sävyltään passiivista energiaa. Tällä kohdalla oleva Venus on kulussaan yläkonjunktiossa (Auringon ylityksessä), mikä on Venukselle samankaltainen kuin täydenkuun kohta. Kuu aloittaa alusta ja saa tukensa kukkealta, osaavalta ja täydelliseltä Venukselta.

Sitten niihin muista ovista vetäviin tuuliin. Uusikuu jää Saturnuksen paineeseen. Voi olla kannustusta, kunnianhimon herättelyä, pätemistarpeita, mutta jos tuon vakauden ja järjestyksen planeetan kanssa on elämänläksyä suorittamatta, hyvin usein se tunnistetaan olossa rajoituksina, estoina, jäykkyytenä ja pelkoina. Ihan selvästi kuunkierrossa on heti kynnystä ponnistettavaksi, on selätettävä se mikä ahdistaa olemista, työtä on tarjolla. Tältä aloitukselta kysytään mitä hyötyä siitä on, ketä se auttaa, onko se oikein. Osaisitko vastata näin painaviin kysymyksiin?

Uudenkuun hetkellä ristin sakaroihin asettuvat Jupiter ja Neptunus, idealismin kukinnot, suurimmat hyvyyden ilmentymät. Ne innostavat lentoon, yrittämään kaunista ja isoa, auttavat haaveilemaan pyhästä ja sielukkaasta, kertakaikkiaan kohottavat tätä aloitusta melkoisiin sfääreihin. Joilla ei ehkä ole mitään tekemistä arjen ja realismin kanssa, vaikka painostus järkevyyteen onkin samaan aikaan voimakasta. Jos hyvä on toteuttamiskelpoista, kyllä tästä syntyy. Jupiter ja Neptunus ovat silti kumpikin hyväuskoisia, ikävän helposti pettymykseen sortuvia planeettavoimia. Ne uskovat ja toivovat hyvää ja parasta, mutta maailma ei yleensä riitä näihin mittoihin. Jupiter kurottaa liiaksi ja Neptunus liukuu irti.

Tämä kaksosen Kuun Venushenkinen matka voi olla se kaikkein kaunein kierto, ihanin ja antoisin, eikä tätä pitäisi tehdä yksin vaan yhdessä toisten kanssa. Kaksosiin liittyvän dualistisen aiheiston vuoksi emme voi sulkea silmiämme toiselta puoliskolta. Voi olla se petollisin ja kauhein kierto. Ajanlaatu ei itse kohtalonomaisesti tätä päätä, vaan jokainen tekee itse ajan kohdallaan, itsessään, valinnoillaan ja teoillaan. Nyt on annettu paljon, aineksia paljoon, ja teille paljon työtä, jotta tietäisitte arvonne ja ihanteenne, päämääränne, silloin kun kysytään isosti ja tärkeästi. Kuka jää sanattomaksi?

Minä olen tulevaisuutesi
ylihuomen mihin
ei edes aavistuksesi
vielä ylety
toisen auringon airut
avain joskus jälleen
löytämääsi paratiisiin.

Raikas sisäinen tuuli

Jesta kuin hilpeä ja kiva Mustan Kuun yö ollaan saamassa. Eikä tässä ole sarkasmia. Kuu ja Aurinko kulkevat avoimesti ja arvottamatta katsovassa kaksosissa, mikä on yksi eläinradan iloisimmista merkeistä. Näin kesän valoisina öinä Mustan Kuun yö tuntuu hassusti paradoksaaliselta kun eihän täällä ole pimeyttä oikeastaan ollenkaan. Kuun sisäisyys on pinnalla, ja voi olla että lyhyen kestonkaan vuoksi ei yön mittaan ehditä samanlaisiin sielun syvyyksiin kuin synkän talven aikana.

Kuulla kaksosissa pitää kiirettä tutkia olemuksen syvimpiä sopukoita. Tämä pakottaa keskittymään olennaiseen, ja tulee ihan halki-poikki-pinoon -fiilis. Asioita voidaan toki tiedostaa ja käsitellä, mutta ei ehkä samanlaisella läpitunkevalla hartaudella kuin varsinaisina tuhkan ripottelun öinä esimerkiksi skorpionissa tai kauriissa. Kesäinen keveys tunkee läpi. Ei tämä ole niin kamalaa. Ihan tuotapikaa ollaan menossa jo eteenpäin, ei jäädä märehtimään ja surkuttelemaan, vaan otetaan tieto sellaisenaan ja käytetään.

Kaksittaisen kaksosen merkin Mustan Kuun yössä pitäisi silti ehtiä pohtia minuutta molemmilta puolilta, huomata että on vielä muunlaista sen lisäksi mikä näkyy selkeimmin. Ilmeikäs kaksonen ei ole ollenkaan yksinkertainen juttu, vaan kaksijakoinen. Pitäisi löytyä se yksi juttu sisimmästä, ja sitten vielä jokin toinen, mikä voi olla vastakkainen tai yhtäaikainen, kuitenkin selkeästi erilainen. Palikkana voisi olla hyvän ja pahan dilemman ruotimista, mutta harvoin tämä kai näin yksiviivaista kenenkään kohdalla on. Ehkä pitäisi tämän lyhyen yön aikana kerrankin olla. Helsingin seudun mukaan Mustan Kuun yö alkaa 25 minuuttia yli iltakymmeneltä ja päättyy auringonnousuun aamuyöstä vähän neljän jälkeen. Kai me jaksetaan tämä valoisasti katsoa? Yön jälkeen pian meillä on vastassa Uuden Kuun syntymä, aikamoisessa ristitulessa alkunsa saava. Ehkä on tarkoituskin suunnata voimavarat enemmän tähän uuteen, yllättävän vaativaan alkuun?

Kuussa tuulee jo kultani
suhisee kaislikossa.
Iku-Turso öin ähisee
kallion kainalossa.
Älä pimeitä pelästy:
tähti töihinsä ryhtyy.
On jo kaupasta ostettu
leipä ja myrskylyhty.

Huippunopea sirppi

Oinaasta ponkaistiin eteenpäin, ja vielä tässä Kuun kierroksen alussa Uranus on vahvasti pelissä mukana. Kun Kuu vaihtaa kaksosen merkin alkupuolella sirppikuun vaiheeseen, Aurinko ja Uranus ovat edelleen vajaan asteen etäisyydellä toisistaan. Wah-hoo ja kyllä-lähtee! Illalla seiskan aikoihin kasvetaan nupullaan olleesta uudestakuusta toimeliaampaan, käytännöllisempään sirppiin. Uudenkuun ”myöhäisen” oinaan asteluvun vuoksi sirppivaihe siirtyy kaksosiin, mutta sehän kuvastaa vaan ajan virkeää ja nokkelaa luonnetta. Sirpissä aletaan etsiä paremmin tuntumaa, vähän kättä pidempää, aloitukselle. Lihaa luitten ympärille. Kun kaksoset ilmamerkkinä toimii käsitteellisellä ideoitten ja asioitten tasolla, pallo pysyy tukevasti ilmassa. Pääasia että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, ettei tule tylsää.

Kaksoskuun hallinnollinen ongelma, jos tässä nyt riskianalyysiä pitää tehdä, lienee kaikkiin suuntiin kurkkaaminen. Oinashenkinen päättäväisyys saattaa hajautua tuhannelle sivupolulle, koska kaksonen kiinnostuu ja innostuu tavattoman helposti. Jos tämän kääntää myönteiseksi skenaarioksi, sirppikuussa puretaan oinaan jääräpäisyyttä ja suoraviivaisuutta ottamalla ennakkoluulottomasti mukaan kaikenlaisia tekijöitä.

Ajan Uranushenkisyys on epävarmuustekijä, jollaista kaksosen Kuu sietää hienosti. Nopeus on edelleen valttia. Kuu vie Uranuksen yllätyksellisyyden hektisempään suuntaan. Saamme hengästyä ja olla valppaina. Mutta tätä ollaan kaivattu ja edellisen kierroksen päätteeksi ollaan hyvin latauduttu uuteen pyöritykseen, oletan, ja kysymysmerkkejä. Tässä sirpissä ei roomaa rakenneta vaan päätetään suunnasta pikaisesti. Ei varmistella vaan puhalletaan ajan tuulta vinhasti. Sanonnat nopeat syövät hitaat ja se ei pelaa joka pelkää kuvastavat alkuviikon päiviä.

Jos ajanhenki on näin todisteltu ja taputeltu Uraaniseksi, millaista on Uranuksen kuuhulluus? Ainakin ylikierroksilla käyvää, sekopäisiä kohtauksia out-of-the-blue, viritetään hermojärjestelmä äärimmilleen. Ihan tulee fiilikset että hei, tässähän voidaan tavoittaa poikkeuksellista ja toisenlaista – kelpaiskos kenellekään?

Järjen välineet turhiksi käyneet
aikasi
kaikki tässä
ihmiset luonasi
maisemasi
toisiaan läpäisevinä, vaihtuvina
mielessäsi
ajan ja paikan rajoittamatta

Äänettömästi kirkuen

Illan puolikas Kuu tulee kaksosissa. Kasvavalla puolella, siirtymässä valaisemaan isommin öitä kun mennään kohti kesäaikaa ja uutta astrologista vuotta. Muutoksen ja vaihtumisen teema on ajassa eniten esillä, vähän kuin käveltäisi tivolin edestakaisin liikkuvilla lattialankuilla, ihan vakaana on vaikea pysyä. Kun Kuu siirtyy kasvavan puolenkuun aikaan, ei astrotaivaalla ole ainuttakaan planeettaa kiinteissä merkeissä. Mistä pitää kiinni? Ainoa mikä pysyy, on muutos.

Arjen tasolla muutoksen ei tarvitse aina olla järisyttävää eikä katastrofaalista. Kaksosissa merkki vihjaa tiedon ja tiedostamisen kautta syntyvästä toisenlaisuudesta. Ei se aina ole yksilön tasolla tapahtumallista. Jotakin on ilmassa mikä kannustaa älyämään, mutta oivallus ja siihen reagointi on tehtävä itse. On ihan turha tuijottaa taivaalle kuunpuolikasta ja luulla, että se noin vaan annetaan.

Vielä vähän taaksepäin. Blogissa päädyttiin nyt jättämään sirppikuu väliin, se härässä saatu vakautuksen aika jota uudemmalla puolella Kuun sykliä juuri käytiin. Sirpistä on kirjoitettu kaikkein eniten, varmasti ihan vaan siksi että uudenkuun kohta sattuu nappaamaan kirjoittajalle eniten, ja nämä vaihdokset yleensä tuumitaan valmiiksi siellä edellisen vaiheen puolella. Kun kierto sai sävynsä kaloista, valittiinkin nyt se toinen vaihtoehto: puolenkuun vaiheessa kaksosissa ollaan vielä uskollisia alun muuttuvuudelle, mutta sen jälkeen kierto siirtyy noudattamaan kuin oinaasta lähtenyttä aloitusta.

Puolituksen hetki on koitos ja kynnys, valinnan kohta, missä Kuu on aktiivisimmillaan. Ollaanko edelleen kyselemässä sen varsinaisen suunnan perään – jos sirppikuun aikaan maadoittuminen unohtui – koska liikkeelle lähdettiin kalojen hämmentävästä moninaisuudesta. Eikä vaihtoehtojen kirjo kapene vielä kaksosissakaan. Kaksonen on kaloihin verrattuna täsmällisemmin eteenpäin pyrkivä merkki, sävyltään myönteinen, innostunut, utelias, ”huomaavainen” siinä merkityksessä että keksii jujun ja löytää pointin.

Ajan rakenne on Kuunsolmujen suhteen sellainen, että Kuun uusi vaihe kääntää solmujen suunnan pitkäksi aikaa väärin. Ihan varmasti näin pitikin käydä, ettemme vaan unohtaisi että olemme edelleen olennaisesti pimennysten välisessä ajassa. Tämä on kuin kapseli tai tyhjiö, jolloin normiarjessa eteneminen ei tunnu varsinaiselta tehtävältä. Pariviikkoinen on kuin retriitti, irrottautuminen arkipäivän puuhista, jolloin on hyvä hiljentyä kuulemaan mitä itsellä on sanottavana. Tai toisilla, tai maailmalla. Ylipäätään kuuleminen vaikuttaa paremmalta valinnalta kuin tiedottaminen tai jopa keskusteleminen. Koska Kuunsolmut nyt myös kehottavat harkintaan, otetaan vielä iisisti. Kyllä se ”uusi vuosi” vielä koittaa.

Arvioisin Kuun hulluusasteen kaksosten merkin kohdalla jäävän melko vähäiseksi, mutta Kuu voi kyllä hulluuntua tulevasta pimennyksestään, ylipäätään tästä ajasta pimennysten välissä. Vetovoima alkaa vähitellen raueta, eikä tulevasta kuutamosta tule painostavana mollottavaa. Kun aikaa sävyttää kaloista saatu kaleidoskooppimainen sekavuus, mikä tahansa hillitsevä ja vakauttava tekijä varmaan otetaan kirkuen vastaan. Tai siis kunnioittavasti hiljentyen, tietysti. Tai ehkä äänettömästi kirkuen kuin still-kuvassa.

Illalla uneen vaipumisen rajalla
kerron, selitän
– ja joku ymmärtää
Minäkö se vain olen
itseni ymmärtäjä?
Mutta sekin huojentaa

Kikatellen ja pomppien

Hulluakin hullumpaa on luvassa astrologisella symboliikkataivaalla kun Kuu siirtyy kasvuvaiheensa kiristykseen, hullunkuunvaiheeseen, kipakassa pakkassäässä keskiviikkona hieman ennen yhtä keskipäivän hujakoilla. Hulluus ei niinkään ole kotoisin kaksosen merkissä kulkevasta ilkikurisen pirtsakasta, vinkeästä Kuusta, vaan siitä mistä peilataan: Aurinko on siirtymäisillään vesimiehen merkkiin, mutta kuunvaiheen vaihdoksen kohdalla on vielä kauriin merkin viimeisellä asteella. Sillä kriittisellä, karmallisella. Kaksinkertaisesti ja päällekkäin valot antavat ymmärtää, että nyt pingotetaan kohti, mutta ei-ei-ei ihan vielä saada sitä mitä halutaan.

Kuunkierroksen lähtiessä liikkeelle oli esillä työn teema (täytyisi luntata aikaisemmista blogikirjoituksista, mutta toivottavasti tämä tuli puheeksi), ja sellaista alleviivaa hullunkuunaikakin. Auringon pitää summata kauriin merkin saavutuksia, ja Kuun tässä uudessa vaiheessa tulee yrittää kaikkensa, jotta täyttymys saadaan. Sikäli tässä ei näyttäisi olevan huolta täydenkuun suhteen, eiköhän siitä aika komia saada, mutta tuhat asiaa taitaa olla siliteltävänä ennen kuin on valmista. Kaksonen on yksi eläinradan kiireisimpiä ja hektisimpiä merkkejä. Viuh vauh nopeasti, monta juttua yhtä aikaa.

Kaksosissa tapahtuvasta vaiheen vaihdoksesta muistuu mieleen Kuun tämänkertainen hallitsijaplaneetta Merkurius. Se perääntyy, ja ihan kuin Kuu tarjoaisi Merkuriukselle tilaisuutta näyttää kaikki kepposensa. Ehkä räsähtelee, paukahtelee, sekoilua riittää. Kaksonen ei kuitenkaan ole ollenkaan vakava merkki, oikeastaan päinvastoin, vaan iloisen riehakas, ilmeikäs, pelleilevä, hassutteleva. Toivotaan että perääntyvän Merkuriuksen ajan mahdolliset harmit eivät kasvukuussa kärjisty kovin hankaliksi, vaan pysyvät ajan hengen mukaisesti pikkuisina kommelluksina, joille voidaan kaikki yhdessä nauraa. Auringon osalta, kauriin viimeisellä asteella, vetää vakavammaksi. Tähtivalo nipottaa, ottaa tosissaan.

Kuuhulluutta näyttää olevan ainakin kahta laatua. On sitä syvää, pakahduttavaa, sisäisen sekoilun hulluutta. Ja sitten tällaista poksahtelevaa, hupsua, hölmön riehakasta sekopäisyyttä, missä ennemmin kikatetaan. Pissisteinejä pomppimassa sängyllä. Kun ajan hengessä on näin sekopäisen erilaiset tekijät, vakava Aurinko ja hilpeä Kuu, seurattavaksi jää jähmettyykö hymy kauhuksi, vai sulaako virallinen pingotus rennommaksi ain laulaen työtäs tee –moodiksi.

Minun sydämeni on mennyt ilosta umpisolmuun
ja aivoni kiehuvat,
sillä niihin on sattunut riemun polttopiste,
niin, niin, juuri.

Häikäistys

Kaksosen täysikuu on ilmeikäs, hauska ja veikeä kuin Sara Maria Forsberg. Skorpionista alkunsa saanut kierto loikkaa, jos ei ihan kvanttihyppyä niin oletusarvon yli; Kuu ei täytykään vastamerkissä härässä vaan aika on siirtänyt täydenkuunhetken vinksalleen viereisen kaksosen alkuun. Hetki koittaa kolme varttia torstain puolella, ihan yöllä, jolloin Kuu on miltei ainoa taivaallinen tekijä horisontin yllä.

Skorpionin alkuun peilaten täydenkuun ajassa on eriparisuutta. Kaksosen ajassa ei ole peittelyä, joten sen huomaa itsessään ja ilmassa, jos merkkikierto ei anna sellaista täyttymystä kuin odotamme. Syvällisistä, intensiivisistä lähtökohdista pitäisi huipentua hymyssä suin, kepeästi, arvottamista vailla. Täydellisen ja kokonaisen transformaation tulisi kukkia perhosenkeveydessä, vaihtuvuudessa. Kuinka pitää tiukasti kiinni alkuideasta tässä monimuotoisuuden ajassa. Ihan tässä tuntuu kuin pitäisi hylätä lähtökohtansa, heittää lapsi pesuveden mukana.

Kaksosmaisuudessa kiehtoo sen kaksittaisuus, samanaikaisuus, suvereeni kahtiajako. Kaksosta käynnissä pitävä voima on älyllinen mielenkiinto. Jos ei kiinnostus herää, juttu (tai ihminen) on niin passé ja se ohitetaan noteeraamatta, siirrytään kevyesti eteenpäin tai ainakin toiseen suuntaan. Tämä tyyli tuntuu toisista usein loukkaavalta, mutta takertumattomuudesta voisi muutaman päivän ajan oppiakin. Ei ole pakko jos ei haluu, joskin itseltään voi kysyä, olisiko joskus syytä koettaa motivoitua.

Kuten jo viime vuonna yritin todistella tähän vastaavaan kaksosen täydenkuun aikaan, kaksosen Kuulla ei ole mitään ongelmaa esilläolon ja näkyvyyden kanssa. Tosin kaksonen ei Hullun Kuun mielestä ole täysin luonteva merkki Kuulle, vaihtuvuudessaan ja muuntuvaisuudessaan kyllä, mutta ei tässä avoimuudessa. Pääsette kenties ajatuksesta kiinni miettimällä Kuun oman merkin, ravun, eroavaisuutta viereisestä kaksosen merkistä. Vierekkäiset merkithän ovat astrologisen perusajatuksen mukaan niitä, jotka eivät juuri jaa keskenään tuttuja ja samankaltaisia asioita.

Onko kaksosen täydessäkuussa lopulta sitä hulluutta, mitä tässä blogissa on metsästetty kissojen ja koirien kanssa? (Edellisessä oinaan hullunkuunvaiheessa ihan varmasti oli!) Pitäisikö taas todeta savolaisen kaksittaisesti suattaap ollakkii tai suattaap olla olematiki, kielillä kuten kaksonen osaa. Kaksonen on hulluttelevalla tavalla hauska. Se ei pelkää asettua alttiiksi. Kaksosessa on yllättävyyttä, odottamattomuutta, ainakin enemmän kuin varovaisuutta ja tasaisuutta. Valoisaa ja pirteää aikaa tänne vaan, vaikka ei vastaisikaan sitä mitä skorpionin uudessakuussa alettiin luoda. Jos ajan salaisuus on siinä, että kaksosissa on molemmat mahdollisia?

Kesän mentyä
puu muuttuu: ei voi kasvaa
täytyy häikäistä

Lentävä lähtö

Virkeä Uusi Kuu syntyi kaksosen merkin alla. Syklin aloitus on nopea – vauhdikas – vikkelä. Lähtee kuin telkkä pöntöstä ja hauki rannasta, paikoillaan ei pysy kukaan eikä mikään. Tuuleekin niin että ihan jokaisen pitäisi saada kiinni tästä puhurista, osui se kaksosen loppupuolella oleva täsmällinen Uuden Kuun paikka sitten mihin kohtaa omaa karttaa tahansa.

Hullulla Kuulla on perustelunsa näihin nopeusväitteisiin, ja se on Mars, mikä on noin puolen asteen päässä Auringosta ja Kuusta. On poikkeuksellinen Mars, ihan pitelemätön. En rasita teitä hulluilla tekniikan pohdinnoilla, näette kyllä miten ajan henki lähtee riepottamaan. Kaksonen on täysin hereillä, ilman merkki on pirteä, ja Mars painaa tallaa pohjaan. Nyt mennään, lujaa – ehtiikö tässä suuntaakaan miettiä kun on vaan kiire eteenpäin.

Enpä ihmettelisi jos moni tyynempi tyyppi epäilisi tulevansa hulluksi tässä riehumisessa. Tahti on puuskuttava, ja aloituskunto loppuu takuulla kesken heiltä, joilla ei ole takataskussa tulta ja Marsia, tai saattaa riittää ilma ja Merkuriuskin. Tuleva sykli sinällään alkaa kyllä rauhoittua kierron myötä, tämä alun spurtti vaan on nyt poikkeuksellinen. Kun uudenkuun aloitus lähtee näin merkin lopusta, se lupaa taas sitä, ettei sykli pysy nätisti kuosissaan, vaan repeää edemmäksi: täysikuu saadaan kauriissa, puolenkuun merkkipaalutkin vaihdetaan johtavien lippujen alla. Myönnettävä on, että Hullu Kuu ainakin tykkää pienestä kapinahengestä, ettei mennä säntillisesti oppikirjan mukaan. Erilaiset variaatiot tuovat rikkautta. Ollaan täällä niin paljon suvaitsevaisia.

Omaa aloituksen sävyä voi miettiä sieltä missä Uusi Kuu omalla kartalla syntyi nyt, kaksosen merkin loppupäässä. Täällä parkaistiin alkuun laskuakselin tienoilla ja toisia ihmisiä heti ajateltiin. Kenelle oikein hullunkuunaika on suunnattu, mille yleisölle mielipuolista kuista päiväkirjaa jaan. Bloggaaminen on hassulla tavalla irrallaan kanssakäymisestä. Mustan Kuun öinä aina synkkä yksinpuhelu, tunteikkaissa merkissä maanittelua että tykkäättehän, joskus räyhähenkeä että teen mitä tahdon (erilaiset variaatiot tuovat rikkautta – kaksonen, se toinen samanlainen toistaa).

Uudenkuunaikaa ruovitaan lähtöön Juhannuspäivään saakka – enkä ihan vissisti lupaa mahtaako sirpistä tulla nyt mitään raporttia vai onko Hullu Kuu ottanut lähdön pitkäksi. Sen näkee sitten. Jos joku pyhittää keskikesän vieton vain Kuun liikkeiden tunnusteluille, voidaan kertoa täällä blogissa kunkin vauhdikkaista aloituksista. Montako sekunttia meni kun kiihtyi nollasta sataan?

Hullu Kuu myöntää, ettei tämän vaiheen runous ihan joka säkeeltään auennut. Sopii auttaa, kommunikoida ja kertoa, mitä tuo oikein tarkoittaa. Sopivan hullulta kuitenkin kuulosti.

puhu ja puhu ja puhuri tulee
            kirjoita sekin pois
      lähtee perna liikenteeseen
  vapaa on vain vallaton lintu

Kiinnostuitko – Musta Kuu

On aika katsoa pikakelauksella vuoden lyhyin Mustan Kuun yö läpi. Sellainen on ensi yö, Kuun kulkiessa kaksosissa ennen huomenna syntyvää Uutta Kuuta. Valoisan kesäyön vuoksi yötä on vain häilyvä hetki, täällä meillä esimerkiksi noin yhdestätoista neljään aamuyöllä, riippuen millä asteilla elelee. Sellainen viisi tuntia syöveriä saa nyt riittää.

Kaksosissa pitää muistaa katsoa kahta puolta omasta pimeydestä. Muistetaan siis se Kuun toinen puoli, se mikä hohtaa turkoosina avaruuteen eikä koskaan käänny katsomaan Maata. Turkoosi Kuu on kuin kissa jota ei kiinnosta. Mustan Kuun yön tarkoituksena on tutkiskella sielun syvyyksiä, vahvistua ennen uutta syntymää. Kaksosissa pitäisi löytyä useita vahvistumisen aineksia. Kun aikakaan ei riitä makustelemaan kovin kauaa, on parasta katsoa sitä mikä kiinnostaa, ja jättää pidemmille Mustan Kuun öille vaativammat kohdat. Ei kannata nyt hermostua siitä, että mahdollisuudet syventyä ovat rajalliset. Valolla on varmaankin tarkoituksensa.

Millaisen pika-analyysin te yökyöpelit lukijat tekisitte sisimmästänne, mikä on se mikä teitä ilmiselvästi vahvistaa?

Varjoisat syreenit varjosilmin
valkoista
Kuu iskenyt kantapäänsä maahan

Kaikenlaista

Kuun ohut sirppi niittää meille taas tietä samottavaksi eteenpäin. Kaksosissa ei tyydytä yhteen linjaan vaan tulee luontevasti harkittua toistakin vaihtoehtoa. On asennekysymys, sekoittaako ja hajottaako kahteen suuntaan katsominen kuin harittaen, taittovikaisesti, vai tuoko se oikeasti käyttökelpoisia reittejä eteen. Uskottavuutta tämä ei lisää, jos samaan aikaan rummuttaa vähintään paria toisistaan poikkeavaa agendaa.

Kaksonen taitaa olla eläinradan ainoita aidosti suvaitsevaisia merkkejä. Se ei arvota vaan ainoastaan tutkii. Pitäisin kaksosen ongelmana sitä, ettei homma voi jäädä tähän. Pelkästään keräämällä tietoa ei oikeastaan saavuta mitään, se pitää myös lajitella (neitsyt) ja arvioida eli tuomita (jousimies) ja lopuksi kai rakastaa (kalat) jotta sillä voisi todella tehdä mitään. Sirppikuunvaiheessa summittainenkin kokoaminen voi olla parempi vaihtoehto kuin kranttuilu. Tässä vaiheessa kuunkiertoa tuntuu aina siltä kuin aikaa olisi rajattomasti, vielä ehditään, voi lykätä myöhemmäksi. Ei kuitenkaan hälläväliä tyyliin, vaan ennemmin uteliaasti, selvää ottaen, avoimesti. Sieltä täältä. Sokea kana jyvän nappaa.

Sirpin ajassa on hyvä oppia hallitsemaan työn liike, kun jakso on perustaltaan härkämäinen. Se ottaa aikalailla takaapäin kaataakseen, ottaakseen talteen. Vaikka kasvukuun puolella ollaankin, nyt on tarkoitus hyödyntää kaikenlaista aiemmin kylvettyä. Kaksonen ei ole leimallisesti vain uuteen ja tulevaan suuntaava, sillä on kyky olla samaan aikaan kahdessa, kameleontisti, eteen ja taakse, ulos ja sisään, yhtä aikaa ja molemmissa.

Vielä ei minkään tarvitse olla valmista eikä viimeisteltyä, aika on kevyttä, huolettomasti iloitsevaa, matkallaolosta voi nauttia murehtimatta liikaa päätepysäkkiä.

Kevättä katsellessa
tulee usein syksy mieleen,
kumpikin yhtä paljas,
toinen alkaessaan,
toinen päättyessään

Vapaata liitoa

Syklin perusta, mistä elämän valo lähtee, on Auringossa kaloissa. Puolenkuun kohta kaksosissa on yhtä muuttuvainen. Kohtaamme haasteen, jossa livettävä mielikuvitus harhautuu kaleidoskoopin jatkuvasti vaihtuviksi kuviksi, jotka saavat muotonsa sen mukaan millaisena ne näet. Aika ei kestä tuumausta eikä pohdintaa, sillä jos jäädään analysoimaan kynnyksen syvintä olemusta, se on muuttunut jo toisenlaiseksi ennen analyysin päätelmää. Ei voi kuin kahlata sekaan, tulla toimeen tämänhetkisellä tiedolla, antaa maailman tapahtua samanaikaisuuksissaan ja eri tasoissaan päällekkäisinä. Kaksittaisuus, vaihtuvuus, muuttuvuus näyttäytyvät sattumanvaraisuuksina, epäjohdonmukaisuuksina, virtaavana kaaoksena mikä voi olla satumaisen kaunista ja inspiroivaa.

Ajan jyvät ja akanat, hyvät ja pahat. Hyvää on Kuun puolikkaan tuoma Kuunsolmuakselin käännös oikeille raiteilleen. Tervetulleeksi voidaan kai katsoa myös Kuun valaistuminen isommaksi, kohti täyttäkuuta ja sen intuitiivista valoa, näkyvämpää ja käsinkosketeltavampaa Kuuta. Kasvukautta on vielä jäljellä, ja etenkin nyt kaksosissa vaihtoehtoja ja suuntia valittavaksi. Huonoa saattaisi olla hukuttava runsaus, arvottamisen olemattomuudesta johtuva sameus, totuuden sivuuttaminen koska voi aina ottaa esille toisen; tiedon, reitin, asian, suunnan, vaihtoehdon. Mistään ei tarvitse pitää kiinni, ja se luo turvattomuutta. Aika liitää ihan liian vapaana.

Tämänkaltainen ajan henki kysyy heittäytymisen taitoa, metaforien ja symbolien lukemisen oppia, kartanlukua intuitiivisesti, eniten mukautumisen kykyä. Näissä haasteissa ei voi hermostua, vaan ennemmin olla vastaanottavainen, antaa ajan virrata itseen. Ajan viitteitä luetaan vähemmän täsmällisinä, enemmän inspiraation aiheina, mielikuvina. Sysäämme itsemme puolenkuun valaisemalle kynnykselle ja liu’umme yli luonnostaan. Kokeillaan todellista hetkessä elämistä, eletään jokainen välähdys omasta todellisuudestamme. Vaikka se sitten olisi värittynyttä. Ajan värittämää.

Valvon kermankeltaista kuuta, kuuntelen
salaa ihmisten puheita, itsestäni, epäilen
onko niitä, ihmisiäkään, kun käännän selkäni.
Valvon nämä eläwät kuwat kun ensi kertaa
niihin pääsen, sellainen näytös, elämän kylällä
minne joku jumala heitti lapsen
ainoaksi näyttelijäksi ja yleisöksi.
Onko mitään, kuin vain minua varten?

Kaksi näytöstä

Jos täydenkuun aikaan muutoinkin valvotaan herkästi, onko unettomuus nyt erityisesti pinnalla kaksosen virkeässä Kuussa? Hullulla Kuulla on fiksaatio keltaisena mollottavasta isosta Kuusta, mutta tämän kierroksen Kuu ei ole suurensuuri, koska se on jo loittonemassa lähintä kohtaansa Maata kiertävällä radalla. Vetovoiman vuoksi ei ainakaan tarvitse valvoa. Virkeyttä varmaan jokainen ottaisi mielellään tässä kaamoksessa vastaan, ja ehkä se on syynä siihen, että kaksosen täydenkuun saamme pimeään vuodenaikaan (meidän puoliskollamme äitimaata).

Kaksosen täydenkuun ajan pitäisi olla selvä kuin pläkki. Sehän on avoin, mielellään esillä, näyttää ja esittää ilmeikkäästi, ja vaikka kahta näytelmää yhtä aikaa ja usealla kielellä. No problem. Ei mitään sordiinoa, esitellään omat ja naapurin asiat. Tämä on hauskaa, vekkulia, innostavaa – ja sopii vaihtaa heti kun alkaa kyllästyttää. Tässä kohdin voi toivoa, että oinaasta alkaneessa hullunkuunvaiheessa oltaisi saatu jotakin valmiiksi, mutta tuskinpa. Onko niin, että jos ei näytä valmiilta, tässä kohdin vaihdetaan siihen, mikä innostaa enemmän, tai mikä näyttää helpommalta saavuttaa. Olisiko sittenkin ongelma.

Kaksosen nurjaa puolta ei usein esitellä, mutta tottakai hullu Hullu-Kuu tähän tarttuu. Se on kaksittainen, astrologinen symbolikin sisältää kaksi viivaa. Tämä ei ole alitajuista kaksittaisuutta, vaan ennemmin yhtäaikaisuutta. Molemmat puolet ovat mukana sättäämässä. Meillä on tässä täydessäkuussa jollakin tavoin se Kuun turkoosi selkäpuoli remmissä, vaikka sitä emme silmillämme näe. Jospa kaksonen, silmien merkkinä, näyttäisi mitä toisella puolella on? Meissä, ajassa?

Kaksosen täydenkuun showssa saadaan siis kaksi näytöstä. Pohdituttaa millainen on tämän toiseuden luonne: jousimiehessä useus tarkoittaa määrällistä runsautta, kaloissa selkeästi toisenlaista vaihtoehtoa ja usein jopa päinvastaisuutta, mutta mitä tarjoavat nämä sukulaissielut neitsyt ja kaksonen? Neitsyessä kai pitää uhrautua vielä kerran, siis toistoja. Kaksosen amoraalisuus on kiehtovaa. Se antaa monta, mutta ei missään harkitussa järjestyksessä, toiset arvottakoot jos katsovat tarpeelliseksi. Pääasia on, ettei tarvitse tyytyä yhteen asiaan, tietoon, näkemykseen, vaan on olemassa myös muuta. Ja sellainen tahtoo pistää vipinää kinttuihin, molempiin eikä ole väliä mikä jalka astuu ensin, kunhan mennään.

Annetut Kuun kaksi näytöstä eivät ole peräkkäiset vaan yhtäaikaiset, kuin seuraisi kahta päällekkäistä näyttöä yhtä aikaa (sisäkkäistä, miten sen nyt rautalangasta vääntäisi?). Mielenkiintoisen, herkullisen synkronistisesti mieleen ponnahtaa katsojan reseptio eli vastaanotto. Me tulkitsemme kaikkea omaan tapaamme, omista lähtökohdistamme, eikä näytelmän antaja / tekijä pysty määrämään miltä se näyttää katsojan silmässä. Yrittää voi aina, mutta tieto suodattuu ”jotenkin”, randomisti, miten sattuu. Ei täysikuu ole koskaan pelkkää esittämistä, se on myös katsomista, eikös vaan. Synkronismi, samanaikaisuus, näkyi täällä siksi, että katsojan / loppukäyttäjän kokemusta on kovasti pohdittu viimeaikoina. Hullu Kuu epäilee saaneensa nyt ahaan, TÄHÄN olimme tulossa.

vastapäätä
pahin
kunnes pää
nauruun repeää

Sirpaleisuutta

Myöhään eilen illalla Kuu kääntyi taas enemmän laskusuuntaan tullessaan ensimmäiseen varsinaiseen vähenevän Kuun puolen kuunvaiheeseen eli siemenkuuhun. Uuteen vaiheeseen siirtyminen otettiin vastaan kaksosen merkin alku-asteissa. Kun kiertoa verrataan perussykliin, olisi tämä kiinteän merkin paikka, ja kun ollaan nyt kuljettu päinvastaisuuksissa, tässä kohdin uusi vaihe olisi pitänyt alkaa härästä. Nyt siis liu’uttiin ihan muutaman asteen reiluksi kaksosen puolelle. Tämä johtuu siitä, että oikeassa elämässä / oikeasti tapahtuvassa kierrossa Aurinko ei pysy paikallaan, vaan siirtyy noin asteen verran päivässä eteenpäin, ja vastaavasti Kuun suhde Aurinkoon liukuu edemmäksi eläinradalla.

Ensivaikutelma kaksoskuusta siemenvaiheessa on sopiva, toimiva ja sujuva, mutta koetan parhaani todistaakseni tämän ensisilmäyksen vääräksi. Siemenkuun ajassa pitää todellakin jakaa laajasti ja tiedottaa asioista, ja eikös kaksonen merkkinä tee ihan tätä samaa? Tässä haksahdetaan niin helposti kaksosmaiseen pinnalta sipaisuun, mutta silloin siemenkuun todellinen olemus jää sisäistämättä. Siemenkuu on skorpionimainen. Kaksosen osana on ikävä kyllä kantaa pinnallisen ja kepeän määritteitä – näille puolille on paikkansa mutta ei välttämättä tässä kohdin. Astrologian kielellä skorpioni ja kaksonen ovat merkkejä, jotka eivät jaa mitään yhteistä, minkäänlaista lähtökohtaa näiden sujuvaan yhdessätoteuttamiseen ei ole.

Siemenkuun ideana on jakaa ja levittää toisille merkityksellisesti ja siten, että se todella koskettaa. Jätetään jälki. Kaksosissa tyyli on sirpaleinen, poukkoileva, monia seikkoja yhdistelevä ja vaihtelunhaluisasti uuteen siirtyvä. Tässä merkissä ei välttämättä edes pyritä syvälliseen kokonaisuuteen ja täydelliseen ymmärrykseen, vaan ennemmin esitellään mitä kaikkea voi löytää. Kaksonen on kuin otsikoita ja muutaman lauseen yleisesityksiä, joista on paljon hyötyä etsimisvaiheessa. Näistä ei kuitenkaan muodostu painavaa tavaraa, jolla olisi ratkaisevaa merkitystä.

Kaksoskuisen siemenkuunajan tyylinä on nopeasti vaihtuvat mainoslauseet, jotka herättävät kiinnostusta hetkellisesti. Informaatiota kyllä jaetaan, mutta jos joku esittäisi kysymyksiä, on levittäjä jo siirtynyt seuraavaan juttuun. Kaikki voi siis jäädä kepeästi ilmaan, jos kaksosuus todentuu ajassa päällimmäiseksi.

Syy siihen miksi nyt tarraudun niin pinttyneesti kysymään syvällisyyden perään, johtuu täydenkuun pimennyksestä. Se on vakava, tärkeä, keskeisiä asioita osoittava tapahtuma. Pimennyksessä syntynyttä ei voida jakaa sirpaleisesti, osittain ja pinnalta, vaan siihen pitää keksittyä intensiivisesti, syväluotaavasti ja varmistaa ymmärrys.

Toinen pointti, minkä katson epäluottamuslauseeksi tämän ajan kaksoskuulle on Kuun tämänhetkisen astrologisen hallitsijan tila. Merkurius perääntyy. Mielen ja ajattelun planeetan kulkema merkki saattaa tuoda tuen, sillä se on juuri siirtynyt takaisin skorpioniin. Syvyyttä on tarjolla, mutta sen luonne on vahvasti omaa sisintä luotaava, ei ulospäin levittävä ja jakava, jollainen tarvittaisi siemenkuussa. Ehkä toimii, mutta ainakin itse suhtaudun äärimmäisellä varauksella tähän seikkaan.

Näyttäisi siltä, että Kuun on tässä kierroksessa hyvin vaikea täyttää siemenkuun tehtävää. Jotakin jää puolitiehen. Mutta onko sen niin väliä? Oinaan pimennys ei vaadi tuloksia ihan heti samassa, vaikka kärsimätön olisikin. Annetaan itsellemme aikaa todelliseen ymmärrykseen ja sisäistykseen, eikä lähdetä tällä kertaa soitellen sotaan. Jos luotetaan siihen, että kaikella on tarkoituksensa, kaksoskuun viesti voisi olla se, että ihan vielä ei tarvitsekaan ymmärtää koko tilannetta tai asiaa, vaan muistaa tutkia sitä jokaiselta kantilta. Tärkeämpää on säilyttää kiinnostus. Nyt pitää osata sompailla informaatiotulvan keskellä, eikä hätääntyä jos täydellisen oikeaa vastausta ei näytä löytyvän (Kuu on kulmassa hämmentävään Neptunukseen). Jos nurinkurisuus toimisi paremmin, kuuntelu saattaisi olla ratkaisevan tärkeää.

keväästä kankein siivin
   perhonen etsii syksyn
   sulkee siipensä varoen
   kuin kaksisivuisen vanhan kirjan

Instant Musta Kuu

Tulevan yön Musta Kuu kaksosissa vaikuttaa, kuten jo toisaalla sanoinkin, paradoksaaliselta. Kuu viettää viimeisen yön ennen huomista Uutta Kuuta ravussa, alkaen pudotuksen horisontin alle kaksosten valoisassa, pirteässä päivämerkissä. Tekisi ihan mieli pestä kätensä tällaisen tulkitsemisesta. Kaikenlaisia hulluja aikoja taivas meille tarjoileekin. Että pitäisi sielun ja alitajunnan syövereihin hiljentyä kaksosissa? Mission impossible?

Kaksoskuun lahja tulevana yönä voisi olla merkin valoisa avoimuus, mikä ei maalaa piruja seinille, vaan antaa asioiden nousta esiin tarkasteluun ihan sellaisenaan. Aikaisempien, muiden merkkien aikaisten Mustan Kuiden öiden tuloksia voisi nyt verrata tähän varsin toisenlaiseen puoleen. Että onko se sielu lopulta ollenkaan musta, vai näyttäytyykö valoisa puolemme kerrankin, kevyessä kesäyössä.

Ja ainakin täällä meidän pohjolassamme ”yö” on kesäaikaan jo itsessään toinen paradoksi. Mustan Kuun yötäkään ei kestä kuin vajaat kuusi tuntia, kun Aurinko laskee siinä puoli yhdentoista aikoihin ja nousee kukon herättelemänä jo heti neljän jälkeen. Kaksonen on yksi hätäisimmistä merkeistä, ja siksi tuntuu järkeenkäyvältä, ettei tässä yössä kauaa nokka tuhise.

Toisaalta jonkinlaista odottamatonta vääntöä voisi olla teemoissa havaittavissa, jos astrologisesti oikein haluaa kaivaa (verta nenästään). Kun Aurinko laskee, on Kuu kaksosen viimeisellä kriittisellä asteella. Tässä on häivähdys karmasta, eli kyllä tässäkin Mustan Kuun yössä tulisi sieluun vilkaista, vaikka emme pääsekään nyt hehkuttamaan mustuudella, syvyydellä ja syövereillä. Sellainen dramaattisuus tuntuu kuvaavan paremmin Mustaa Kuuta, ja kaksosten sanataituruudessa olenkin yhtäkkiä sanattomana. Kaksonen ei mitenkään anna meidän jättäytyä tuhkanvaristeluun, vaan vaatii monien puolien havainnointia. Kaikki mukaan! Sielussa on useita tasoja!

En tiedä mitenpäin tämä menee, mutta Mustan Kuun yö periaatteessa tarjoaa rauhallisen, tyynen syvänteen oman mielen tutkimiselle. Auttaako ajankohta kerrankin kaksosta keskittymään? Ettei nyt sählättäisi vaan maltettaisi sittenkin kaivaa vähän pintaa syvemmältä. Kun oikein vääntää ja kääntää molemminpuolin, tästähän voisi kehkeytyä jotakin varsin positiivista. Kuu tuntuu viestivän, että nytkin on asioita, jotka pitää miettiä päätökseensä. Otan uteliaana haasteen vastaan, onko kyse instant karmasta vai vieläkin pidemmistä lenkeistä rajan muille puolille.

Sinistä ja ilmavaa
illanvalonsinistä
– kukkaspäivä
heleä kalvas
sininen sininen
Kesä
auringonlaskussa.

 

Pallot ilmaan

Uusi Kuun sykli alkaa Kuun syntymällä kaksosten merkin alkupuolella. Tästä kierrosta tulee leimallisesti muuttuvalaatuinen, sillä tärkeimmät vaiheet ottavat paikkansa kaksosissa (uusikuu), jousimiehessä (täysikuu), neitsyessä ja kaloissa (puolikuut). Kiertoa jämäköittää kiinteiden merkkien leimaamat vaiheet hullussakuussa, siemenkuussa ja vanhankuun ajassa. Vain sirppi on nyt erilainen, johtavassa ravussa.

Kaksosmainen uusi alku viittaa tietoon pohjautuvaan aloitukseen. Muuttuvissa merkeissä tunnustellaan ja pohjustetaan siirtymistä toisenlaisuuteen. Uusi Kuu kaksosissa antaa sykäyksen siirtyä, eli aika on liikkuvaa, etsivää ja muotoansa hakevaa. Kaksonen ei välttämättä saa valmiiksi, mutta siirtymää ei arastella. Mieli on avoin. Uusilta vaikutteilta ei pitäisi sulkea ovea. Tämä kierto tuulettaa virkistävästi ja piristävästi.

Ajan haasteena näyttäisi olevan jonglööraamisen taito. Miten monta palloa pystyt pitämään yhtä aikaa ilmassa? Kaksonen on kepeä merkki, jossa kaikkia voimavaroja ei kiinnitetä yhden alkuidean taakse, vaan päinvastoin sorkitaan sieltä ja täältä. Voi vaikuttaa ihan vastuuntunnottomalta antaa kiinnostamattomien pallojen pudota ilmasta ja vieriä jonnekin unohduksiin. Kaksonen tavallaan antaa luvan keskittyä siihen mikä todella kiinnostaa. Mielenkiinto on ajan tarjoama mahdollisuus, ja se voi johtaa yllätyksiin: nyt ei sitouduta uurastamaan velvotteisiin. Idealla on lupa muuttua, kun mukaan löydetään uusia aineksia, lisää sirpaleita. Oikeastaan aika harva pysyy kaksosen tahdissa, mutta jos heittäytyy ennakkoluulottomasti, on tästä tulossa hauskaa. Tästä voi tulla melkoinen sirkus!

Kaksosen aika saa minut pohtimaan pitäisikö Hullunkuunajan blogin jo uudistua ja muuttua. Kaksosissa pitäisi kommunikoida, eikä sitä olla erityisen paljon tehty tässä blogissa. Monet taitavat vielä vierastaa Kuuta ja sen tunnetason vastaavuuksia itsessä ja ajassa. Mitä keksisin, että Kuu tulisi tutummaksi?

Hulluus sinänsä tuntuu kaksosten kohdalla epäolennaiselta, mutta ollaan avoimia, eihän tässä vaiheessa vielä tiedä mitä edestä löydetään.

Hellien saartoi meri kotia,
kesäisen ilman meri:
nousivat taikalankut, vaipuivat,
huoletta purjehtivat,
kun kapteenina oli perhonen,
perässä mehiläinen
ja miehistönä koko maailma
ilosta sekapäinen.

Mitä tahansa

Kaksosissa kulkevan avoimen ja tiedottavan Kuun hengessä kerron nyt kaikille, kuinka olen lumoutunut ja huumaantunut näiden Kuun syklien tarkastelusta. Tämä on ollut opettavaista yleisen ajan ilmapiirien sävyjen ymmärtämisessä, ja uskoisin jopa tavoittaneeni jotakin siitä, miksi Kuu mielletään hulluutta tuovaksi. Tottakai lumoutuminen ja huumaantuminen ovat ylisanoja, ehkä totuus on enemmän sillä tasolla, että mukavaa on ollut, mutta kaksosissa tuo totuudellisuus ei taida olla kaikkein korkeimpia kriteerejä.

Viime yönä Kuu taas meni eteenpäin kierrossaan, hujahti kuin äkkiarvaamatta sirppikuun vaiheeseen kaksosen merkin lopussa, meillä IC:n eli oman alueensa tuntumassa ja kulussaan täysin omillaan, eli ilman kulmia muihin planeettoihin. Tämmöinen Kuu on VOC eli ilman kurssia kulkeva, tyhjän päällä keikkuva Kuu. Kuu jokaisen merkin loppu-asteilla, ellei samaan aikaan ole kulman päässä toisiakin samalla tavoin matkaavia planeettoja, ei ole ”tukeva”; se kannustaa odottelemaan aikaa parempaa.

Sirppikuu olisi luonteeltaan härkäinen, mutta kyllä viereinen kaksosen merkki kuuluu sen maailmaan. Sirpissä on juurevuutta ja tukevuutta, mutta nyt nämä ominaisuudet puuttuvat Kuulta. Tämä saattaa olla epävarmuutta luova tekijä tässä nimenomaisessa sirppikuussa. Ei olla ihan täysin varmoja siitä millaista lippua heilutetaan, vaikka näkemys suunnasta pitäisi jo olla. Käykö nyt sitten niin, että julistetaan vähän mitä sattuu, kaksosmaisesti sirpaleita sieltä ja täältä, ilman vankkaa kokonaisnäkemystä?

Tiedottamisen teemaa tämä Kuu kuitenkin kantaa mukanaan urheasti. Sirppikuun aikaan kaksosissa Kuuta hallitsi Merkurius, Kuulle mieleisestä härän merkistä, jolloin näillä ajanlaadun muodostajilla on sujuva yhteispeli välillään.  Ehkä nyt ajassa korostuu toiveikas optimismi, halu uskoa että kyllä tämä tästä sujuu kunhan hankimme tietoa ja kerromme kaikille. Sirppikuun haaste on tulla esiin ja avautua oman juttunsa kanssa, ja sellainen on kaksosissa todella helppoa. On melkein niinpäin, että tämä Kuu avautuu myös sellaisista asioista, joista ei niin pitäisi tiedottaa. Todennäköisesti seuraukset ovat hupaisia.

Hän voi kaunistella, selittää,
kuvata, valaista, oikaista,
perustella, vähätellä myös,
pyyhkiä pois, muuttaa, korjata
omalla kädellään. Jos ei käy
kynähomma, tarkoitukseni
voi tulkita miten huvittaa.
Minä tyydyn mihin tahansa.

Kevyttä joustoa

Kuunvaiheita katsellessani olen alkanut pitää puolikuun vaihetta yhtä tärkeänä kuin uuttakuuta ja täyttäkuuta, joihin yleisesti kiinnitetään enemmän huomiota. Puolessavälissä Kuu vaihtaa selkeimmin olomuotoaan joko suuremmaksi tai pienemmäksi. Näin Kuu on symbolisessa ratkaisun paikassa. Kuten siis ollaan tänäänkin, kun Kuu muuttuvamerkkisessä kaksosessa tavoitti neliökulman Aurinkoon. Samalla valojen radat leikkautuivat, ja näitä mittaava Kuunsolmu pysähtyi hetkeksi, ja tämän huojuvaisen merkkipaalun jälkeen kääntyi menemään kuten solmujen pitää takaperin.

Tämä kierto on Kuun kulussa leimallisen muuttuvalaatuinen, kolme neljästä tärkeästä kohdasta ylitetään näissä moneen suuntaan reagoivissa eläinradan merkeissä; uusikuu kaloissa, kasvava puolikuu nyt kaksosissa ja kohta tuleva täysikuu neitsyessä. Tästä voidaan päätellä, että varsinkin kasvupuolella tehtävänä on ottaa huomioon monia vaihtoehtoja ja ratkaisumalleja, on oltava joustava, on pystyttävä liikkumaan eri tasoilla yhtä aikaa.

Kaksosissa tapahtuva ratkaisun hetki nojautuu informaatioon, ja vaikka löytäisikin tarvittavan tiedon, on syytä olla takataskussa jemmassa plan-B. Tämä puolenkuun vaihe saattaa joillekin kertoa kahdella pallilla istumisesta, ehkä kahden agendan ajamisesta. Kaksosen merkki on luonteeltaan avoin, jolloin näihin monikerroksisiin rooleihin ei liity salamyhkäisyyttä eikä kätkettyjä tarkoituksia. Riippuen katsantokannasta, tämä kaksosen moninaisuus voi tuntua hämmentävältä, etenkin jos omalla kartalla ei ole kovin paljoa muuttuvaa laatua. Tuo tullessas, vie mennessäs tyyli koetaan sählääväksi, kyvyttömäksi keskittymään, jopa pinnalliseksi, mutta kaksosen multitaskingissa on samalla sen rikkaus. Kaksonen ottaa amoraalisesti vapauden tehdä kiinnostavinta. Tällaisessa ajassa suoritetaan mikä ehditään, eikä minkään muunkaan laadun alla olla vielä maailmaa saatu valmiiksi. Kaksosissa eletään hetkessä, ja yhtäkkiä se tuntuu kaikkein realistisimmalta vaihtoehdolta. Onko meillä oikeasti mitään muuta kuin tämä hetki?

Täällä hullunkuunajan blogissa on etsitty kuuhulluutta kissojen ja koirien kanssa (enempi kissojen). Kuinka hulluksi merkiksi kaksonen mielletään? Sen monimuotoisuus vastaa aika mukavasti Kuun omaa aaltoliikettä tunnelmasta toiseen. Kaksonen on mahdollisesti kaikkein skitsofreenisin merkki eläinradalla, koska se on rakentunut vain näennäisestä samanlaisuudesta, mikä tarkemmin tarkasteltuna voi paljastua vastakohtaisuuksiksi. Mutta ainoastaan voi, ei välttämättä paljastu. Kahtiajaot hyvä – paha tyyliin ovat olemassa.

Jos Kuu tässä päätöksen ja oman linjan valinnan kohdassa kaksosissa vaikuttaakin melko luontevalta, aina Kuun syklissä voi tehdä tepposet se, miten oma henkilökohtainen sykli osuu Kuun tahtiin. Blogissa on välilehti Kuunvaiheet, mistä jokaisen pitäisi pystyä havainnoimaan tai laskemaan oman astrologisen karttansa Kuun vaihe. Jos Kuu on omaan karttaan nähden tällä hetkellä ihan jossakin muualla kuin puolikuussa, voi tuntua ristiriitaiselta tehdä päätöstä. Tällaisten ristiriitaisuuksien kanssa meidän täytyy oppia tasapainoilemaan suurin osa vuotta ja sen Kuunkiertoja. Ehkä kaksosen kaksittaisuudessa on sittenkin kevyempää kuin monen muun merkin alla.

Hyvää naistenpäivää sitten vaan

kun naiset lakkaavat kantamasta
peilejä mukanaan
niin ehkä sitten
he voivat alkaa puhua minulle
vapautumisesta

Pelkkää pelleilyä

Tämähän nyt peräti hullua on, että juuri hullunkuunajassa Kuun tarkastelu herkeää kokonaan. Toisaalta, tästä joskus aloitettiin, tähän sen voisi lopettaakin, sitten kun loppuu. Se oli jo eilen aikaisin aamuyöllä kun Kuu ajelehti hullunkuunaikaan kaksosen merkin alkupuolella. Kaksonen ei merkkinä niin perusta velvollisuuksista, en siis minäkään. Häsläsin kaikenlaista muuta, keskittymisestähän ei tämän merkin alla voi puhua.

Olen havaitsevinani sopivan vastaavuuden kaksosilla ja hullunkuunajalla. Se originaali hullukuu on neitsyen sävyistä puhtaimmillaan, ja saman planeetan energialla myös kaksosissa toimitaan, kuitenkin iloisemmin, hulluttelevammin ja menevämmin. Siksi otin vapauden tulkita, että tässä hullunkuunajassa hulluillaan ja hupsutellaan kevyesti, ei sisäistä ruuvia kireämmälle kiertäen.

Jos jokin pystyy hulluksi tekemään tällaisessa hullunkuunajassa, on se kaksinaamaisuus ja epäluotettavuus. Älähdetäänkö tällaisesta väittämästä?

Perhosen siivillä sellainen ilme
että luulet sen katsovan sinua,
kun se katsoo toisaalle, elämä.

Kuu lasitalossa

Kaksosen täysikuu tuo uuden Kuunsyklin opeteltavaksi ja tempoltaan hektisen tunnelman aikaan, jolloin Kuun pitäisi seestyä itseensä tyytyväisenä, täyttymyksen saaneena. Vetää vähän joka suuntaan, sillä taivaan energiat ovat intensiiviset, vahvat ja tulevaisuuskuvia kerryttävät. Kaksosen ulospäinsuuntaavuus ja sosiaalisuus helpottavat keskittymistä kanssakäymiseen ja toisten kohtaamiseen, mutta tästä huolimatta  en voi olla tunnistamatta ristiriitaa Kuun möllöttävän tyyneyden ja kaksosmaisen sähläyksen kesken.

Tämä sykli sai alkunsa jousimiehestä, ja näin syntynyttä katsantoa tuetaan ja täydennetään näyttämällä, osoittamalla ja julistamalla mistä on kyse. Jakamisen aika pitäisi tulla vasta myöhemmin, mutta kun nyt paistaa komeasti, ei malteta. Se tullaan näkemään ja kokemaan, oliko liian aikaisin liikkeellelähtö hosumista vai raikastavaa avoimuutta. Jos sielu sietää, voi asua lasitalossa. Sehän on tosi-tv-mäisen muodikastakin.

Täysikuu on isoudessaan huomionkipeä. Koollaan se varmistaa, että jokaisen on huomattava Kuu, tunnettava sen liikuttava vetovoima, koettava intuitiivisuus ja vaistonvaraisuus päällimmäisinä. Kaksosissa voi olla helppo lukea itseään, mutta vielä helpompaa on toiseen näkeminen. Kaksoskuu on avoin, mitään salaamaton, ja todennäköisesti vailla pimitettyjä tarkoituksia – kaksonen on silti kaksittainen merkki, jossa kääntöpuoli on oleellisemmin osana mukana Kuun kolikkoa kuin monissa muissa eläinradan merkeissä.

Avoimuus paljastaa, ja kaksosissa tulee kiusaus jakaa tieto eteenpäin ennen kuin sen on itsekään ehtinyt täysin sisäistää. Huhupuheiden kulta-aikaa? Mitään haavoja repivää paljastelua ei tämä ole, ennemmin ehkä nopeasti vaihtuvaa kuvavirtaa, mikä soljuu ohi todella koskettamatta. Jaettua tietoa peilataan toisten kautta minkä vaikutuksen se tekee. Olen skeptikko palautteen kuuntelemisen suhteen.

Pitäisikö Kuun tämänkertaista hulluutta arvottaa? Joka suuntaan repivä hektinen kiire näin Joulun alusviikolla voi hulluunnuttaa, mutta aika viattomaltahan tämä vaikuttaa. Kuun valmiiksitulon kukkeuden ihailu ja toisaalta ajan valtava, hermostunut energiavyöry vaativat yhteensovittamista, mistä toiset saattavat selvitä vaikeuksitta, ja hulluuden häiveitä jaetaan vain valikoidusti. Oman Kuun tyyli saattaa olla ratkaiseva. Tohotuksessa ammutaan  yli, jos energiaa on omastakin takaa, tai sitten ajan ristiriidat ei haittaa pätkääkään. Vakaa ja harkitsevainen Kuu voi ahdistua paineista, mutta voi toisaalta tasapainottaa itsellään tilanteita. Aika näyttää heittävän tapahtumat niin nopeasti eteen, että harkinta-aikaa ei jää.

Heittäydynkö hullun avoimeksi minäkin? Tämän blogin kirjoittaminen tuottaa skitsofreenisen olon, kun toisaalle kirjoitan virallisen katsauksen samasta asiasta, ja heti perään opponoin itse itseäni. Kaksoskuussa on aina veikeää kujeilua, ja tämän hengen mukaisesti tekisi mieleni julkaista kuvailuni väärillä alustoilla. Kuka huomaisi.

Maailma on äkkinäisempi kuin kuvittelemme
Maailma on hullumpi ja riittoisampi kuin uskomme
auttamattoman monimuotoinen
Ja tuli liekehtii poristen koska maailma
on häijympi ja kevytmielisempi kuin uskoisi

Vähennystä ja laskua

Kuu tulee täydenkuun jälkeiseen vähenevään vaiheeseensa puoliltaöiltä ja kaksosissa. Pyörein vaihe on takanapäin, on ollut oikeastaan pian tarkan täydenkuun hetken jälkeen. Kahdeksaan vaiheeseen jaoteltuna täydenkuun vaihe on kestänyt melkein neljä vuorokautta.

Vähenevä Kuu tai laskukuu ei ole sen huonompi Kuu kuin kasvavakaan, se vaan reagoi toisella tavalla. Astrologisesti jos niuhotetaan, esitetään että aloituksille suotuisampi maasto on kasvavan Kuun aikaan. Jos taas istutetaan viljelykasveja, maan alle mukulaa tekevät juurekset pitäisi nimenomaan kylvää laskukuun aikaan. Tästäkin voidaan päätellä, että luonteeltaan erilaisia asioita on joskus päinvastoin hyvä aloittaa ja tehdä vähenevän Kuun aikaan.

Ei siis dissata vähenevää Kuuta, vaikka tämän ensimmäisen selkeästi vähenevän vaiheen nimenä onkin disseminating. Se tarkoittaa levittämistä ja levittäytymistä, jakamista ja kattamista. Nyt kun Kuu alkaa tehdä raamatullista maan täyttävää työtään kaksosissa, on merkki oikein hyvin soveltuva tähän vaiheeseen. Tämänkertainen siemenkuu on helppo mieltää tiedonlevittämisen ja informoinnin ajanjaksoksi.

Tiedon meri on täällä

Kuu ei ole mikään ovi. Omalla oikeudellaan
                             se on kasvot,
valkoiset kuin rystynen ja hirveän järkyttyneet.
Se laahaa perässään merta kuin pimeää rikosta;
                             se on vaiti,
sen suu ammollaan silkasta epätoivosta. Minä asun
                             täällä.