Avainsana-arkisto: Jousimies

Kuunsaumoja

Jousimiehen täysikuu on symbolisella tasollaan mahtavin mahdollinen, mutta faktisesti Kuun vetovoima on samaan aikaan heikonlainen; eilen kiertolainen oli kauimmaisessa kohdassa kiertoradallaan Maahan nähden. Kuu on täysimmillään perjantaina neljän maissa iltapäivällä, ja täydenkuun kuunvaihe kestää ensi tiistai-iltaan.

Mikä saa kesäisen kuutamon mahtavaksi? Kuuta hallitseva planeetta, Jupiter, on parhaillaan pysähdyksissä. Tämä antaa aikaan isouden tunnun. Täysinäisyys on ylitsepursuavaa ja liiallista. Tulee olemaan mielenkiintoista tutkailla resonoiko enemmän Kuun vetovoimaan, jolloin kuutamo ei juuri tunnu, vai symboliseen vastaavuuteen, jossa on mahtavuuden ainekset.

Jupiterin ojentama suuruus ei ole aina helppoa hallittavaa. Täydenkuun kohtaamisissa ja toisiin jätettävissä jäljissä voidaan mennä riskillä, hyvään onneen luottaen, liikoja lupaillen. Mahdollista on myös se, että täydenkuunajan osuminen tällaiseen ajan sävyyn antaa hyviä tilaisuuksia kohdata toisia, suurta uskallusta ja keinoja tavoittaa toiset. Huomaamatta tuskin jäädään, ja jos joku haluaa piilotella, näkyvyyteen on hyvä varautua.

Tässä ajassa on myös toinen vahva planeettaenergia olemassa, ja vaikka se ei suoranaisesti olekaan mukana kuutamoa tekemässä, voi ajanlaatu tietyissä olosuhteissa viedä myös tähän suuntaan. Ja se on suunnaton, rajaton, Neptunus, mikä yhdistyneenä Jupiterin viisauteen saattaa saada meidät henkisempiin tuuliin. Esilläolo, kohtaamiset ja näkymiset voivat siksi olla hyvin eteerisiä, henkimaailman tasoisia. Kauneimmillaan varmaan sielujen kohtaamisia?

Jousimiehen täysikuu on mahdollistava. Tähän sisältyy isoja lupauksia. Ne voivat olla ilmakuplia, mutta kenties kokonaisuutta uskalletaan ajatella myönteisesti, jolloin tarjolla on tilaisuuksia, mahdollisuuksia, epätavallisia saumoja. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Ja silloinkin kun haluamme vetäytyä kauaksi ihmisistä yksinäisyyteen, mieli voi tarjota ne avartumisen mahdollisuudet. Ei sulkeuduta vaan otetaan vastaan, kokeillaan ja annetaan. Lopullista totuutta tavoitellen, kuten aina jousimiehessä.

Jos olisin laulu
hentonako soisin
vai runsaana, pauhaavana
Sävellä, sanoita minut

Isojako

Mitäs laitatte jakoon kun Kuu aloittaa vaiheissaan siemenkuun levittämisen jakson lauantaina aamupäivällä? Jousimiehessä jaetaan isosti, mutta ennemmin painavaa asiaa kuin useita pikkujuttuja. Ja vaikka jouskari on humoristinen ja rento, loppujen lopuksi ollaan kauhean tosissaan. Kyse on niin valtavista, mullistavista seikoista, lopullisista ilosanomista, että jakoon vaan!

Siemenkuun perusidea on skorpionimainen, mutta kyllä jousimiehen reippaus tuo mahtavaa vaihtelua. Jos ei sielujaraatelevaan voimaan päästä, niin paljon hauskaa voidaan yhdessä pitää. Kummallakin tyylillä on kannattajansa, ja aikansa. Ja nyt taivaan aika väittää, että on menestyksekkäämpää viedä sanomaa rennolla otteella isoihin porukoihin kuin pyrkiä syvältä transformoivaan intiimiin kosketukseen.

Jousimiehen Kuun ongelmia on lueteltu ennenkin, saarnaavuus ja suurisuisuus, olankohautus vähäpätöisiksi katsomilleen, tahdittomuus. Listaa voisi nillittää pitkään, mutta kaikessa ärsyttävyydessään jousimiehen Kuu on hellyttävä innossaan, idealistisuudessaan anteeksiannettava. Jousimiestä ei tavallisesti mielletä hyväuskoiseksi, mutta kun sillä on niin kova usko toisten hyvyyteen, joudutaan joskus pettymään. Joviaalissa myönteisyydessään jousimiehen Kuu menee eteenpäin, yrittää jotakin muuta, jos ei nappaa. Ei jäädä harmittelemaan eikä rypemään.

Siemenkuussa annetaan sitä mitä osataan, ja jousimies saattaa luvata sellaistakin mitä ei ihan taida. Sanoma ja tieto pyritään levittämään niin laajalle kuin ikinä irtoaa. Kuinkahan monta lopullisen tiedon ja aukottoman teorian jakajaa kohtaammekaan. Tylsää ja ankeaa tämä ei ainakaan ole.

Entäpä kuuhulluus tämän siemenkuunvaiheen aikaan? Kuu on radallaan niin kaukana kuin olla voi, joten vetovoimasta emme saa revittyä mitään. Vaiheen vaihtuessa Kuu on harmillisen vähän kontaktissa mihinkään taivaan tekijöihin, mutta idealismiin ratkaisua hakeva kulma Neptunukselle on syntymässä: se voi tarjota jotakin maankamaralta irrottavaa, niin ettei nähdä todellisuutta, joten hulluahan sellaisen täytyy olla. Taidanpa heittäytyä.

Hullun Kuun vinkki siemenkuunajalle on, että iloitkaa ja riemuitkaa nämä päivät. Laskeva puolikas kolahduttaa polvilumpiot säröille ensi keskiviikkona.

Kaikissa asioissa on osa kaikkeutta,
paitsi mielessä; ja on asioita joissa on myös mieli.

Visiokuu

wanhm_sag_17Kuunvaihe on ajan hermolla. Heti kun vähän tapahtuu, kuunvaihe ryntää ilmentämään uudenlaista ajan sävyä. Kun Aurinko siirtyi mittaamaan kalojen merkin kautta ajanvirtaa, Kuu tulee illalla noin puoli kymmeneltä laskevan puolenkuun kohtaan. Vesimiehen uudesta Kuusta alkaneessa kierrossa tämän puolivälin mittauskohdan olisi periaatteessa pitänyt tulla vielä kiinteässä merkissä, mutta ehei, nyt me rynnistetään muuttamaan aikaa ja maailmaa.

Kuun vaiheen alkukohta on aivan jousimiehen merkin alussa, niin hätäisesti vauvajouskarin puolella ettei millään olla ehditty sisäistää uuden merkin teemaa vielä. Laskevan puolenkuun kohdassa sykliä on tarkoitus arvioida ja punnita, harkita perusteltua päätöstä, arvottaa ja moralisoida, kypsyä ratkaisuun. Eiköhän tämä mene silleen, että hyvin suurpiirteisesti vedetään johtopäätöksiä. Tuskin viitsitään kauhean syvällisesti tutkia ja vertailla, vaan uskotaan sokeasti, pyhästi, fanaattisesti mielipiteeseen. Uskotaan, kun se Aurinkokin juuri kaloihin meni.

Jousimiehen Kuun aika on rennolla kädellä maalailua. Ei ole tarvis kyseenalaistaa silloin kun tuntuu hyvältä, myönteiseltä. Hyvin hanakasti julistetaan omaa totuutta, hei eiks se nyt ole reilua kertoa kaikille? Mikä tietää vaikka se mieli olisi äkkiä muuttunutkin, kun aikakin muuttui just toisenlaiseksi. Ryppyotsaisuus on kaukana, koska eihän sellaisen alta näe tarpeeksi kauas. Vapaudutaan kahleista, päästään paineista, relataan ennen kuin se pimennys taas vaatii. Perusteluita jousimiehen Kuulla riittää omien ratkaisujensa taakse, niin paljon että tuskin kukaan jaksaa sellaista saarnaa kuunnella, ja sen pointtihan on siinä että jouskari on suuri (!!) näkijä. Nyt on Kuulla visio.

Jousimiehen näkemyksen Kuusta Kuunsolmulinja kääntyy osoittamaan haluttuun suuntaan menoa, ajan syklin etenemistä. Mutta ilo ei ole pitkäaikainen, koska ollaan menossa pimennystä kohti, ja silloin on aina Aurinko lähellä Kuunsolmuja. Kaloissa edetessään Aurinko ylittää alasolmun ja pirulainen kääntää ne heti uudestaan väärinpäiseen suuntaan. Oh crap. Näin keikahtaa jo tiistaina illalla, joten vain pari päivää on varattu luontevalle liikkeelle, eteenpäinmenon suunnalle. On se varmasti oikeasti hyvä näin, koska ollaan pimennysjaksossa; varmaan on parasta pistää suuret muuvit hetkeksi jäihin ja odotella ajanlaadun tasaantumista.

wanhm_sag17Onkohan kuuhulluutta tarjolla jousimiehen intomielisen Kuun kanssa? Kun pimennysjaksossa ollaan, hulluutta taitaa olla ajassa. Nyt tosin Kuu on kovin kaukana Maasta radallaan, ettei voida vetovoiman tuomasta hulluudesta puhua. On vain jousimiesmäisen pöhköä hulluutta, hassua temppuilua, kreisejä ideoita, sukeltamista päätäpahkaa seikkailuun.

Oudosti kolahtaa taivaan räystäs,
kun pystytän pitkät tikkaat.
Olen menossa ylös. En jaksa kuunnella.
Korkealla on muita asioita.

Vahvasti ja viisaasti

bals_sag17Yöllä tulimme Kuun matkassa vanhankuun vaiheeseen, balsamiseen tilaan. Kuu on nyt jousimiehen innostuvassa, intomielisessä ja myönteisessä merkissä. Voisi tuntua hieman epäsopivalta, mutta sepä on juuri jousimiehen vahvuuksia, yhdistää toisiinsa ennakkoluulottomasti kaikenlaisia tekijöitä. Jousimiehen puhkuva innokkuus ei ole himmailuun ja lopetteluun helpoin tie, mutta koska sävy saadaan tosiaan jouskarilta, ollaan optimisteja.

Kuun vaiheista viimeisimmässä Kuu pienenee häviäväksi. Tuntuu aika kauhealta ajatella tätä Kuun kuolemana. Syklisyydessä tarvitsemme lopettamista, päättelyä ja hiljentymistä ihan samassa suhteessa kuin on toisena aikana syytä nousta uudelleen alkuun. Jousimies on uskoa, ja loogisesti päätellen me tiedämme, että Kuu ON olemassa, vaikka emme saa siihen samalla tavalla ilmeistä kosketusta kuin täydenkuun valossa. Kuu on piilossa niin kuin se periaatteessa on aina olemuksessamme enemmän piilossa kuin selkeästi esillä. Nyt on aika luottaa Kuuhun, uskoa siihen.

Jousimies on yksi eläinradan vahvimmista merkeistä, ja vaikka siinä on reipas fyysinen puolensa, asenne ratkaisee. Onko sitten merkin fanaattisuutta, kun se päättää uskoa, mikään ei muuta sen jääräpäistä mielipidettä, ja sitten lopputulos ratkaisee. Muuttuvana merkkinä jousimies ei kuitenkaan ole fakkiutunut ja paikoilleen jymähtänyt, vaan päinvastoin ikuisesti etsivä, toisenlaisia näkökulmia huomioonottava. Näistä vaihdokkaista on vaikea päästä selville, lopulliseen totuuteen. Vahvuus, henkinen kantti, on vanhankuun ajassa etu, johon uskominen kantaa meitä aikojen yli.

bals_sag_17Jousimiehen viisaus on toinen valttikortti, mikä lohtukuun aikaan pysyttää tolpilla. Kuunkierrosta viimeisimmän vaiheen aikana muodostetaan kokonaisnäkemys käydystä ja nähdystä, ja se sujuu tämän Kuun alla. Eri asia on sitten kuinka realisteja ollaan katsotun suhteen, miten arvotetaan, koska jousimiehessä on taipumus optimismiin. Tämä katsannon tapa vahvistaa omaa uskoa ja tosiaankin auttaa jaksamaan, on kevyempää matkata luottavaisena eteenpäin kuin hermoilla ja surkutella. Ihan kuten nyt on niin monilla jo kevät mielessä, vaikka tosiasiassa se on vielä hyvin kaukana horisontissa. Auttaa silti tässä hetkessä pienikin ajatus, että kohta on paremmin. Meillä on ihan varmasti jo hakusessa uudenlainen aloitus, vesimiehen puhdistava Uusi Kuu. Muistetaan silti että tämäkin sykli pitää taputella loppuunsa. Vanhankuun aikaan Kuu oli jo tavoittamassa Saturnuksen sävyä, eli kyllä me vastuumme nyt tunnemme, eikä yhtään sorruta ylioptimismiin. Ihanasti ajan teema kiertyy kasaan; kauriin kierroksessa saadaan Saturnus mukaan. Lopetus sujuu viisaasti ja kokeneesti, itseemme uskoen.

Minä ikävöin
niin suuresti niin mahdottomia
ettei se ole enää edes vaikeaa
Meri aavana ympärillä
taivaanrantoja myöten
ei ole menneen ja olevan rajaa

Totuuden henki

bm_sag_16

Olen pahoillani jos ajanhengen tunnustelut Mustan Kuun öistä ovat johdattaneet lukijoita harhaan. Olen näitä tunnelmien havaintoja julkaissut enimmäkseen kirjoittamisen ilosta, sillä ajan ilmiöiden miettiminen astrologian kautta kiinnostaa. Mustan Kuun yö on pieni erikoishetki Kuun matkassa, mutta mikään kokonainen kuunvaihe se ei ole. Jos minulta on tällainen harhainen lapsus päässyt johonkin päivitykseen, että olisin Mustan Kuun yötä väittänyt vaiheeksi, kertokaa missä jutussa näin on käynyt, ja käyn tuon kohdan korjaamassa mitä pikimmin. Tosin tämän Hullunkuunajan blogin luonne taitaa olla niin hetkeen sidottu, ettei täällä kukaan taida enää uudelleen palata vanhoihin jorinoihin.

Kertaan ja painotan, että Mustan Kuun yö on vain yhden yön osa vanhankuun ajan sisällä, eikä tämä yö yksinään edusta kuunvaihetta. Mustan Kuun yöllä tarkoitetaan ajankohtaa ennen Uuden Kuun syntymää, sitä yötä jolloin Kuun valo on kaikkein vähimmillään. Täällä blogissa Mustan Kuun yöksi on katsottu edellinen kokonainen yö ennen Uutta Kuuta, eli jos Kuun syntymä olisi vaikka kello kolmelta yöllä, tämä olisi ns. uudenkuun yö ja se tätä edeltävä yö jo Mustan Kuun yö. Näiden öiden tarkastelu ei ole kuunvaiheiden kannalta pakollista eikä ehkä oleellistakaan, mutta lähinnä kirjoittajan omien fiksaatioiden ja friikkiyden vuoksi nämä ovat tunkeneet mukaan, kun tekstiä on syntynyt. Mustan Kuun yön olen mieltänyt Kuun tunnelman kannalta poikkeukselliseksi hetkeksi, mutta toisaalta vastaavasti uudenkuun vaiheen puolelta voitaisi tarkastella vaikka ensimmäistä kokonaista uudenkuun päivää, jolloin alkavan jakson teemat olisivat kaikkein virkeimmillään.

Nyt aion tehdä vastoin sitä miten aina saarnaan, ja aion totisesti repiä tästä vastoin itseäni toimimisesta kaiken riemun irti. Tämän skorpionihenkisen vanhankuunajan päättää Uuden Kuun syntymä kauriissa torstaina aamulla muutamaa minuuttia ennen yhdeksää. Kun on talvi, Aurinko ei ole vielä noussut, ja siksi Uusi Kuu ”periaatteessa” syntyy yökartalla; Auringon nousuun on vielä vajaa tunti aikaa. Sen katsannon mukaan mitä olen noudattanut, Mustan Kuun yöksi tulisi tässä tapauksessa lukea se edellinen ihan kokonainen yö, eli tiistain ja keskiviikon välinen yö. Mutta kun nyt tuntuukin siltä, että tämä keskiviikon ja torstain välinen yö olisi ihan riittävän pitkä ja pimeä ollakseen Mustan Kuun yö. Saatte valita omien tuntojenne mukaan, pimeitä miltei Kuuttomia öitä on nyt tarjolla tuplasti.

Kun Aurinko vaipuu horisontin alle keskiviikkona yön aloittaen, Kuu on vielä jousimiehen puolella – ajatelkaa kuinka kamalan pitkä yö voi ollakin, kun Kuu syntyy uudeksi kauriissa noin kahdeksassa asteessa. Ja jos Mustaa yötä halutaan katsoa jo aiemmin, on Kuu vielä paljon kauempana jousimiehessä. Jousimiehen Kuun Musta yö, totuuden ja näkemyksen etsintää. Asenne mustaan syväsukellukseen omaan sisimpään on reipas ja rohkea – päässä alkaa soida rippikouluaikainen virsi totuuden henki johda sinä meitä..

bm_sag16Onko yön saalis siinä, että nähdäänkö totuus käydystä kuunkierrosta raakana totuutena vai näkemyksellisenä, idealistisena sellaisena mitä halutaankin nähdä. Jousimies kyllä etsii vilpittömästi lopullista totuutta, mutta oma asenne voi sokeuttaa jääräpäisemmäksi kuin mikään kiinteän merkin edustaja ikinä. Yhden yön, tai kahdenkaan, aikana ei pysty maailmaa muuttamaan sellaiseksi kuin sen haluaisi olevan. Ehkä on syytä tyytyä karuun, puhtaaseen, paljaaseen totuuteen. Ja tehdä sillä jotakin tulevan kauriin kierron mittaan.

Jos nimeän yön
on minun pystyttävä
kuvittelemaan myös päivä.

Innokkaan uskon kierros

nm_sag_16Skorpionin kuunkierrossa puhdistauduttiin ja eheydyttiin sisäisesti, ja nyt alkavassa jousimiehen kierrossa on taas tilaa uudelle. Kuu kohtaa Auringon jousimiehen merkin alkupuolella iltapäivällä, ja mielen pitäisi olla avoin, virkeä ja innostunut ottamaan paljon harkinnan alle. Jousimiehen ajan sävy on muuttuvainen, ei sinänsä vain uudenlaista etsivä vaan alleviivaavasti etsivä. Ollaan näkemysten perässä, aatetta viilaamassa, lopullista totuutta hahmottelemassa. Ilmastollisesti jousimiehen aika vie meidät syksystä enemmän talvea kohti, ja sen kyllä tänäkin aamuna hytisten huomasi.

Jousimiehen uusi Kuu tuppaa olla kauas tähyävä, visionäärinen, myönteinen ja innokas. Voi tuntua siltä että ymmärretään kaikki maailman vastaukset, tiedetään mikä on parasta ja oikein. Innostuksissa liputetaan kovin herkästi aatteen ja asian puolesta, eikä faktojen ja yksityiskohtien tarkistaminen ole tämän ajan juttu. Yleinen suunta, se viiva, on tärkeämpi. Viivan alle jäämisistä viis. Se mikä jousimiehen Kuussa usein ärsyttää, on totuuksien julistaminen vaikka ei itse niitä noudata.

Jousimiehen myönteisyys on mukaansatempaavaa, ja sosiaalisuus onkin yksi merkin voimista. Populaa pitää olla ja paljon, eikä kaikkien tarvitse olla samanmielisiä (vrt. vesimies joka etsii vertaisjoukkoa) sillä kun on tarpeeksi joukkoa, siitä löytyy aina kannattajia ja peesaajia. Optimismi voi olla joukkoharhaakin, voittajan puolella on mukava hengailla. Kun kaikki näyttävät uskovan että juttu on hyvä, massan paine vie mukaan. Kyllä luja usko voi tuoda voiton, sillä onhan se kaiken perusta että uskoo asiaansa. Uskonasioissa riittää mielipiteen muodostamista, uskotko joulupukkiin vai jeesukseen.

Paljous ja isous ovat kierroksen mahdollisuudet ja uhat. Ajattelun kannalta, viisauden saralla, tässä ajassa on mahdollisuuksia (mennä korkealta ja kovaa, mutta saavuttaa jotakin ennenkuulumatonta). Jousimiehen ajan joulupukki Jupiter on lähestymässä vastakkaisuutta Uranukselle ja tarkka kohta saavutetaan juuri tämän kierron puitteissa, ihan lopussa. Mietteiden kuljettaja ja ilmaisija Merkurius on vielä erityisen potentiaalissa tilassa korkeassa kulussaan Plutoa lähestyessään, ja saamme myös Merkuriuksen pysähdyksen ajan kun se ennen Joulua kääntyy perääntymään. Uskallustahan meillä on jousimiehen kierrossa, ja tulee olemaan varsin mielenkiintoista nähdä mihin tämä johtaa.

nm_sag16Tulevassa kuunkierrossa on hauskan oireellista, että eteenpäin paahdetaan eikä kyseenalaistamiselle anneta yhtä paljon sijaa kuin aikaisemmin. Puolenkuun ajat niin kasvavalla kuin laskevallakin Kuun puolella ovat ne haastavimmat kohdat tässäkin kierroksessa. Vähän kurkitaan karmallisiakin seikkoja. Erityisesti kuuhullulta tämä kierros ei vaikuta, mutta ei nyt luoteta tähän Hullun Kuun ensisilmäykseen pyhänä julistuksena vaan etsitään hulluja kohtia jatkossakin. Kierto sitten päättyy vielä tämän vuoden puolella, kauriissa kimpassa perääntyvän Merkuriuksen kanssa, kun seuraava kierros alkaa. Mahdetaanko saada oikein kaaos aikaan (ei kauriin vaan sen retroilun vuoksi) – täällä arvottiin jo etukäteen milloin lopunhenki Mustan Kuun yö edes on..

Yes we can fiiliksellä mennään.

Taivaalle kihoavan uudenkuun
välähtävä kiila,
vastapäivään
kärjet kiitäviä pilviä puhkoen –
niin olet läsnä äkkiä
maisemassani, selkäni takana
satakieli

Suuret on suunnitelmat

cres_sag16Miten Kuun skorpionikierros on lähtenyt käyntiin? Vilkkaasti vai rauhallisesti? Tänään päästään alkua pidemmälle jo, sirppikuun vaiheeseen, illalla noin yhdeltätoista. Sirppi saa aikaan, sen tehtävänä on tehdä alulle muoto, muovata konkreettiseksi, juurruttaa ja paaluttaa. Sirpin aika on rakentavaa ja käytännöllistä, näin kasvavan kierron puolella aikaansaavaa ja tuottavaa, parhaimmillaan vakaata aikaa. Alun innostusta on vielä jäljellä, ja nyt vasta kunnolla aletaan löytää voimaa kasvattamiseen. Sirppijakso on perussävyltään järkevä, ja tunnelma on mukavasti positiivinen, rauhallisella tavalla.

Tämänkertaisessa sirpissä meillä voi kuitenkin olla tupla-annos optimismia mukana. Kuunvaiheen vaihdos tulee nyt jousimiehen merkissä, ja tästähän ei myönteisyyttä saa karistettua sitten millään. Jousimiehen konkreettisuutta en nyt ala panetella, kaksittaisilla merkeillä on hämmästyttävä kyky napata hihasta epätyypillisiäkin taitoja. Jouskari ei välttämättä ole hajamielinen professori, muissa sfääreissä mietiskelevä filosofi, merkissä on muitakin ulottuvuuksia. Tämän ajan etenemisessä ei epäonnistumisen pelko vaivaa.

Sirppikuun ajassa viedään aloitusta eteenpäin, ja perusteiden rakentamisen aikaan kuuluu mission muodostaminen, sen näkemyksen määrittely miten toimitaan. Jep tässä tulee se vaiheen pointti nyt. Jousimiehessä ollaan pelkkää näkemystä ja visio ohjaa eteenpäin. Tai todennäköisimmin ylöspäin kun on jouskarista kyse. Ainakin kauaksi. Ei ihan vähään tyydytä, pitää olla laajaa ja kattavaa. Jos lapasia on edes löydetty talven yllättäessä niin nyt se karkaa kätösestä. Elämä on suuri seikkailu.

cres_sag_16Silti minkäänlaista tarvetta hiljentämiseen ja suitsimiseen ei ole. Jousimiehen tarkoitus on haukata laajalla otteella, ei näperretä pikkuasioita vaan katsotaan jo nyt vähän kauemmaksi. Tai käytännössä ihan niin pitkälle kuin kunkin silmät riittävät. Rennolla otteella, hauskasti, joviaalisti, ja vaikka sorruttaisi sinisilmäisyyteen ja hyväuskoisuuteen niin ei siihen maailma kaadu. Pulkkamäkeen ja annetaan liukua pitkäksi. En silti sanoisi tätä kuuhulluudeksi. Vincent van Goghilla oli tämmöinen (jousimies, vaihe kuitenkin se vastakkainen siemenkuu) Kuu.. visionäärinen ja muuten vaan hullu.

Suru, eläköön jokainen omaa maailmaansa,
syksy kun talvi on niin kuin muisti, lyhyt, tyhmä, konkreettinen.

Hullutteleva Kuu

waxhm_sg16

Kuun tulo kasvavan puolenkuun kohtaan paukahtaa voimakkaasti. Aurinko ja Kuu sattuvat olla muuttuvien merkkien kriittisellä asteella, mutta ehkä tämä sinänsä ei ole tavatonta ja enteellistä mihinkään suuntaan. Kuun sijainti jousimiehessä liittää sen kontaktiin Marsin kanssa, Marsin joka oireilee kallistuskulmansa ylittäneenä energiaansa poikkeuksellisilla tavoilla. Saturnuksen ylitys alkaa raueta, mutta Marsilta Kuu saa nyt voimansa. Koska kasvava puolikuu on muutoinkin tärkeä etappi Kuun kehittyessä kohti täyttä, näyttäytyy tämä aika usein toiminnallisesti kulminaationa, eräänlaisena kriisikohtana. Nyt tulee vastaan se, mikä tällä kasvupuolella tulee ylittää. Marsilta saamme voimaa ja rohkeutta, mutta samalla se kutsuu riskiin, mikä ei tavallisesti tulisi edes mieleen. Puolikas Kuu on tässä neitsyestä lähteneessä pimennyskierrossa voimakohta, muihin Kuun vaihdoksiin verrattuna dynaamisempi, sotahuudon kaltainen.

Aina ajan henkeen ujuttautuu ristiriitaisuutta, ja niin tapahtuu nytkin. Puolenkuun kohta heilauttaa Kuunsolmuja, ja suunnanmuutos tapahtuu tällä kerralla Kuunsolmun menoa hidastaen. Vaikka siis jousimiehen Kuu ja sen apuri Mars tahtovat ratkaisua ja mennä eteenpäin, solmupari kehottaa pohtimaan, analysoimaan ja kyseenalaistamaan, eli olemaan entistä uskollisempi neitsyen uudenkuun kriittisyydelle. Ehkä repäisevä voima tulee käyttää vahvaan ruodintaan, ei niinkään eteenpäinmenoon. Ja jos aikaa toteuttaa näin, on varmaa ettei Mars siitä tykkää. Tosin tämä kierto ei ole millään lailla Marsin oma kierto, planeetta ei ole missään muussa Kuun siirtymäkohdassa samalla tavoin voimakas kuin nyt. Ajassa tuntuisi olevan epävarmuutta, epäröintiä suunnan ja toteutuksen tapojen suhteen. Ilman Kuunsolmulinjan suunnanvaihdosta Marsin viesti olisi selkeä, puskekaa eteenpäin, mutta nyt joudumme pohtimaan tarkemmin.

waxhm_sag16Jousimiehen puolikuu tarjoaa ajan tunnelmaan rohkeutta, tarvetta muodostaa näkemys, tietää, tai olla uskollinen omalle elämäntavalle. Ehkä löytyy julistamisen tarvettakin. Varmaa on, että jousimiehen Kuuta hallitsevan Jupiterin tämänhetkinen aktiivisuus näkyy Kuun tunnelmissa: vain muutamaa minuuttia aikaisemmin Jupiter on siirtynyt eläinradalla uuteen merkkiin, vaakaan. Ilmassa on freesin uuden alun tuntua, ehkä jonkinlaista helpotusta, jopa kepeyttä. Kepeys voi kuitenkin olla pettävää, koska kuitenkin ollaan pimennysjaksossa ja menossa kohti Kuunpimennystä.

Kuuhulluuskerroin pärähtää ilmanmuuta, koska Kuun siirtymän hetkeen sisältyy erityisiä tekijöitä, se asteen kriittisyys, kanssakulkevan Marsin poukkoilu ja hallitsevan Jupiterin huomio. Jousimiehen Kuun ajan hulluus on pääkköä, suinpäistä ja seurauksista välittämätöntä. Tietty positiivinen vire tässä kuitenkin on, tämä on hauskaa hulluilua, intomielistä, naurettavan kreisiä. Mitä enemmän hulluutta, sen hauskempaa. Vedetään kunnolla ööveriksi. Tunnustellaan aikaa, hillitseekö Kuun kaukainen asema kiertoradallaan yhtään, sillä onneksi Kuu oli juuri aikaisemmin viikolla siellä kauimmaisessa pisteessään eikä siksi vetovoima ole kaikkein kiihkeintä.

Kun jalka pettää hetkeksi
etkä tiedä suistuuko ryteikköön
vai rähmälleen kallioon,
se on se hetki kun silmissä vilisee

Etsijät

gib_sag16Hullunkuunajan blogissa on otettu reipas varaslähtö hullunkuunaikaan; tämä juttu on kirjoitettu varastoon ja julkaistu kun Kuu on jousimiehen alkupuolella ja Aurinkoon nähden puolitoistaneliössä eli kulmassa, mikä antaa meille hullunkuunvaiheen (lauantaina aamulla aikaisin).

Kasvupuolen viimeistelevä vaihe jousimiehessä on varoituskylttien kulta-aikaa. Jousimiehessä mennään suureellisesti, korkealta ja kovaa, eikä hullunkuunaikaan pitäisi sisällyttää näin isoa riskinottoa. Pyrkimys täyttymystä kohti on jo itsessään pingottavaa, helposti liikaa yrittävää, jousen napsauttavaa, että jousimiehen ronski ja suurpiirteinen tyyli muodostuu uhkaksi. Jousimiehen Kuun alla luotetaan tuuriin ja onneen, roiskaistaan rennosti, jopa välinpitämättömästi sinnepäin, luottaen siihen että silti tulee valmista. Jousimies ei pelkää, eikä siksi varo tarpeeksi.

Jousimies on kaksittainen merkki, ja jos jäämme naureskelemaan yllä kuvattua, jää merkin kypsempi ja ehdottomasti antoisampi puoli toteutumatta. Jousimies on viisaus, lopullinen ymmärrys ja totuus. Hullunkuunvaihe on näille asioille liian keskeneräinen aika, sillä se johtaa vain ylemmyyteen jos nyt kuvittelemme saavuttaneemme jotakin. Siksi järkevintä saattaisi olla keskittyä jousimiehelle ominaiseen etsintään. Kun nyt uutterasti tavoitellaan palasten loksahtamista kohdilleen, saatetaan kerätä mahtavat eväät. Pitää asennoitua, muistaa ettei vielä ole valmiuden aika. Annetaan aikaa sulattelulle.

Hullunkuunaika on riskaabelia, onnettomuusaltista, sellaista että pimahtaa ja ensiapua tarvitaan. Kun jousimies tulee tähän nuoliensa kanssa, miten ikinä voitaisi välttää kärjistymiset ja kiristymiset. Hullu Kuu on kuitenkin aina pitänyt tätä nimenomaista kuunvaihetta mieluisimpana ajankohtana Kuun syklissä. Tässä on toivoa, kasvupuolella on aina. Lupausta täyttymyksestä. Jousimies osaa toivon, se on sitä täynnä, optimismia, myönteistä katsantoa, suuntana huominen ja tulevaisuus ja ainakin se täydenkuun aika.

gib_sag_16Hulluuden löytyminen jousimiehen hullustakuusta ei ole vaikeaa, mutta mitään epätoivoa tässä ei ole. Hauskaa hulluutta, kreisiä, komediaa, radikaalisti rajoja rikkovaa – vapauttavaa. Emme ole ilmeisesti tottuneet pitämään tällaista tyypillisesti kuuhulluutena. Saattaa olla nerouden ja huikean viisauden ovia kolkuttelevaa, enemmän näkevää hulluutta. On luvassa äärimmäisyyttä, mikä kohisuttaa nesteet sisällämme loiskuntaan, vaikka Kuu onkin radallaan näihin aikoihin hyvin kaukana. Jousimiehen väljyydessä ja vapaudessa on mahdollisuutensa, ja ottakaa näistä päivistä kiinni sitä enemmän mitä vieraammalta jousimiehen maailma itsestänne tuntuu. Etsikää vapaus tähtäimeenne.

Pari sanaa ja muutumme kukiksi,
sinun terälehdiltäsi taipuu runo kaareksi taivaalle,
teet varrestani nuolen ja heti
on jousi valmis.

Totuus täydestäkuusta

fm_sag2_16Kesäkuinen täydenkuun hetki saadaan ”viittä vaille” Auringon siirtymistä rapuun, Juhannusviikkoa aloittavana kuunpäivänä maanantaina noin kahden aikaan iltapäivällä. Aurinko on kaksosen merkin viimeisellä asteella, ja tämä tarkoittaa uusintaa jousimiehen täydestäkuusta. On de-ja-Kuu, tämähän oli jo, kuukausi sitten, kun meillä oli silmiinpistävän Mars-henkinen täysikuu.

Täydenkuun aikaan Kuu on ohittanut kaukaisimman pisteensä kiertoradallaan Maasta, mutta on vielä kovin kaukana lyhimmän välimatkan pisteestä. Tämän Kuun kohdalla suurempi merkitys on jälleen toisenlaisissa vastaavuuksissa kuin silkassa vetovoimassa. Täydenkuun osuminen merkkien viimeiselle asteelle merkitsee vastaavuutta tietynlaisen erityisajan kanssa; viimeinen aste on herkkyyskohta, mikä saattaa ilmentyä sisäisesti ja ajassa tavallista voimakkaammin. On aivan mahdollista, että tämänkaltainen täyttymisen hetki kertoisi karmallisista tekijöistä. Ehkä täydenkuunaika aktivoi karmastaan tietoiseksi tulemista toisten kohtaamisien kautta, tai ylipäätään siten, että karmansa tiedostaa ja se tulee näkyväksi. Haluan tässä heti painottaa, että kaikki karma ei ole pahaa. Se voi olla myös hyvällä tavalla oman väistämättömän paikkansa tai tehtävänsä ymmärtämistä ja täyttämistä.

fm_sag216Kuten jo kuukausi sitten todettiin, jousimiehen täydenkuun luonne on rento, seurallinen, eteenpäin suuntaava ja melko idealistinen. Jousimiehessä tuppaa olla suurta ja mahtavaa, kauaksi näkyvää ja itsestään kovasti meteliä pitävää. Jousimiehessä on kuitenkin tärkeä toinen puoli, kuten aina näissä kaksittaisissa merkeissä on; jousimies kaipaa totuutta. Suoruus ja rehellisyys ovat ihailtavia piirteitä, mutta käytännössä joskus saattavat kaikki noloihin tilanteisiin. Jousimiehen ylevä pyrkimys on päästä tältä tasolta vielä korkeammalle, tähtäähän se aina kauaksi horisonttiin, eli ymmärtää ja sisäistää asiat viisaudeksi.

Saamme nyt uusintakierroksen ja toisen mahdollisuuden ymmärtää isoja totuuksia. Otetaan tarjottu mahdollisuus vastaan. Kuljetaan vähän kauemmaksi katsomaan.

Jokainen polku
ennen pitkää
jollakin tavalla johtaa
johonkin,
ihmisten ilmoille,
pihoihin.
Kuljet tai et.

Silmäänpistävä

fm_sag16

Jousimiehen täysikuu on kuin uusi alku. Kuuna täyttyminen ei ole voimakas, Kuu on kaukana, eikä siksi näyttäydy painostavan vaativana, taivaan täyttävänä. Symbolinen painoarvo kuutamolla on sitäkin vahvempi, sillä täydenkuunaika osuu samaan ajankohtaan kuin Marsin kiertoradan lähin kohta meihin Maassa. Siis mitä. Mars on nyt kaikkein lähimpänä ja tällainen asetelma tulee silloin kun se on astrologisesti eläinradalle laskettuna vastakkaisuuteen Auringon kanssa. Ja täydenkuun kohta on ihan samalla lailla vastakkaisuus Auringolle. Ne ovat molemmat siellä.

Jousimiehen täydenkuun yleisiä määreitä ovat näkyvyys, innokkuus ja tarve olla kanssakäymisessä toisten kanssa, seurallisesti tai sitten toisille jotakin agendaa julistaen. Alitajuntaan ja sisäisyyteen yhdistetyn Kuun ollessa isoimmillaan, täydessäkuussa, voidaan kait olettaa Kuun painiskelevan piiloutumisen ja näkymisen dilemmojen kanssa. Jousimiehessä näkyvyys on isompaa, päällimmäistä, olisiko ihan julkeata. Ja Kuu, parca, on ison haasteen edessä tullakseen huomatuksi, reilusti esille, rohkeasti keskelle. Eli astrologis-teemallisesti tämä ei ole Kuun mukavuusaluetta, mutta nämäkin kohdat toki aina käydään läpi, eihän näitä väistää voi. Voidaan vain tiedostaa, että näkyä pitäisi.

Ja tässä täydessäkuussa, tarkimmillaan sunnuntaina heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen, dynamiikka ja voima iskevät Marsin takia vahvemmin, powerilla. Mars tuo ajan henkeen mukaan rohkeutta, halua mennä eteenpäin, aloittaa alusta. Tämä kiertohan Kuulla alkoi härästä, mikä ei tyypiteltynä ole vikkelin mahdollinen aloituksen paikka. Jos haluaa revanssin, sellainen on tarjolla.

fm_sag_16Vaikeimmillaan Marsin sotaisuus ja aggressiivisuus iskevät täydenkuun toisen kohtaamisen liiallisuuksiin. Jousimiehessä sama ongelma on aina olemassa. Tunnelmassa on riskialtista hyökkäävyyttä. Mutta loppujen lopuksi tämä kaikki on tunnelmaa tai yleisteemaa tai energiaa, miten ilmiötä haluaakin kutsua. Marsin prinsiippi on aloittaa, vallata, toimia. Miten nämä voisivat olla huonoja tai ikäviä asioita? Räiskyvyys ei kaikkia miellytä, mutta varmalla näkyvyydellä saadaan paljon aikaan. Siksi kannattaa asennoitua niin, että piiloon ei voi jäädä, ei ole tarkoitus kätkeä, vaan nyt pitää näkyä, näyttää, esitellä, esittää ja tärkeimpänä kaikista, kohdata toinen avoimesti ja rohkeasti. Tällä ei ole mitään rajoja – ja se on aika vaarallista. Mutta toimivaa.

Pienen kylän meren ranta nuotiolla
kyykkysillään suut putelilla makkara noessa
(hevoset tapettu vastamäkeen)
muutamasta märästä puusta koostui oppositio
joka sihisten tunki tummaa savua
ajatukset hameen varjossa pitämässä seuraa
kenelle
siitä en saanut otetta.
Hivenen löysäilin suoraa linjakkuuttani
parilla vinetillä ja olin silmäänpistävä.

Huutoja siemenistä

diss_sag_16Mitä tahansa Kuulle tapahtuukin jousimiehessä, sen ottaa mielellään vastaan. Jousimies on rento, myönteinen, valoisa. Nyt Kuu pääsee siemenkuun vaiheeseen jousimiehessä, ja takana on Kuun ylitykset perääntyville Marsille ja Saturnukselle. Helpottaa, alkaa sujua. Niinhän sitä luulisi.

Jousimiehen Kuu voi olla kaikkein ärsyttävimmillään siemenkuussa. Se toitottaa, saarnaa, moralisoi ja ojentaa. Tällä Kuulla on missio vakuuttaa kaikki, antaa joukkojen tietää miten asioiden kuuluisi olla. Tarkoitus voi olla lähtökohdiltaan ylevä, mutta jousimiehen Kuu melko helposti sortuu yksipuoliseen paasaamiseen missä toista ei kuunnella. Kun ollaan satavarmoja että ollaan oikeassa.

Jos vielä muistatte millainen henki Kuun syklin aloituksessa oli, Uranuksen sävyinen, samasta vauhdista päästään vielä nauttimaan; Kuu on siemenkuun vaiheeseen tullessaan helposti virtaavassa kulmassa tälle nurinperisyyden planeetalle. Megafoni on kainalossa, ainekset koossa siihen että pauhataan pikkuisen liian lujaa, liian pitkään, liikaa.

Jos Kuun energian nyt käyttäisi taiten, toisten tavoittamisessa ennakkoluuloton ja uudenlainen näkökulma tepsivät. Koska rohkeutta on, mennään ulos mukavuusalueelta. Pitää katsoa kauemmas horisonttiin, jotta löytää maalin. Ei pyöritä tutuilla kulmilla. Ei petata varman päälle samaan tapaan kuin aina ennenkin, vaan maailma on tavoitettava huominen silmäkulmassa. Tyyli on pakoton ja vapaa, leppoisa ja letkeä, ei silti holtiton tai ryhditön. Pingottamiset ja huolittelut sopii unohtaa, välittömyys antaa enemmän.

Siemenkuun perusluonne on skorpionimainen, sellainen polttavan jäljen jättävä. Jousimiehessä osataan teknisesti toiselle antamisen aate, mutta sen kompastus voi olla leipäpappeus. Jos palava intohimo puuttuu, annetaan eteenpäin turhaa murhetta kantamatta, hälläväliä, jos ei onnistu niin joskus toiste sitten, yritetään uudestaan. Tällä asenteella ei ainutkertaista synny.

diss_sag16Siemenkuulla tuntuu olevan tarkkaan määritelty tehtävänkuva, jaetaan sitä mitä on synnytetty ja koettu, laitetaan hyvä kasvamaan maailmalle, ollaan yhteisöllisiä ja varmistetaan tiedon jatkuvuus, opetetaan toisia siitä mitä itse tiedetään. Tässä ei yhtään sovi olla itselle ahne, ei keskittyä itseensä, vaan huomioida suurempi kokonaisuus. Sen jousimies osaa vaikka silmät kiinni. Siemenkuun onnistuminen edellyttää kokonaisuutta, että täyttymys on tapahtunut, että on mitä jakaa. Jos on kovin keskeneräinen ja riittämätön, kertakaikkiaan inhimillinen, voi harhailla jalouden ja ylevyyden hetteikössä varsin kuuhulluna. Rikkonaistakin voi jakaa, kunhan on tästä rehellinen. Ei olla käytettyjen autojen kauppiaita.

Ihminen asettuu vain hetkittäin ihan kohdalleen omaan
osaansa maailmassa.
Siksi erilaiset hiertymät ja alituinen kipu on
väistämätöntä.

Päättömänä hevosena

bals_sag16Aivan kauhea otsikointi! Vanhan Kuun aika tavoitetaan jousimiehessä Loppiaispäivänä noin varttia vaille kymmeneltä aamupäivällä. Rundille lähdettiin kiitolaukkaa jousimiehestä, ja niukinnaukin merkin nolla-asteella saadaan tehdä tiliä kierroksen onnistumisesta. Eikös jousimiehessä onnistu aina kaikki, kun on taivaankannen suosiollisimman planeetan oma merkki? Tai jossei, niin ei jäädä rypemään. Opitaan, viisastutaan, ja kokeillaan jotakin toista kikkaa ensi kerralla.

Jousimieheen ei vanhan Kuun tematiikka istu, jos yleistetään. Jousimies ei ole harras hiljentyjä, ei kierrosten alaslaskija. Balsamisen lohtukuun jousimies hirnahtaa hui-hai, se ei retriittiä kaipaa. Jousimiehessä on ihan toisenlaisia etuja kierroksen päätteeksi. Ei masennu takapakeista. Uskaltaa tutkia ja haluaa kyseenalaistaa. Jousimies on totuuden asialla, tätä torvensoittoa on tarjolla itsensä ja toimiensa tarkastelijoille. Jousimies muodostaa laajan kokonaiskuvan, pikkujutut tietysti sivuutetaan, ja näin on mahdollisuus nähdä hyvin missä mennään, mikä oli katsotun ajan saavutus ja saalis. Ja yhtälailla voidaan pöhköillä, vauhkoilla, jopa rillutella Kuun syklin loppu niin ettei mitään jää käteen. Onnenkauppaa.

Vanhankuun ajan alku ei taivaan kokonaiskuvassa vaikuta erityisen helpolta. Kauriissa kulkeva Aurinko on tässä kuunkierron loppuvaiheessa vääntönsä tuoksinassa, edelleen Pluton ylityksessä merkin puolivälissä. Tämä voi antaa loistavat eväät syvällisyyteen, antaa kykyä päättää sykli, auttaa eliminoimaan sen mikä ei toiminut. Tai yleissävy voi heittää syövereihin, pimeäksi, estää näkemästä minkäänlaista valoa missään.

bals_sg16Hullun Kuun korvissa ainakin kuuluu sellainen järjetön kapse, että täällä saatetaan heittäytyä kapinoimaan, summittaisesti vaikka kaikkea vastaan. Energiaa on nyt ihan liikaa. Koetetaan me kaikki kallistaa ajan henki ennemmin jousimiehen myönteiseen kirmaukseen, vaikka sitten menisi jotakin ohi, kuin sinne tuhoavalle puolelle. Selviydytään. Saadaan uusi mahdollisuus.

Myönnyn maailmaan
sellaisena kuin se on –
ja yhtäkkiä
avautuu myös ovi kun
nojaan siihen selkäni.

Big Bang

nm_sag15Jousimiehen uudestakuusta lähtee tämän kalenterivuoden viimeinen kuunkierto, seuraava saadaan ensi vuonna. Astrologisesti tässä ei ole mikään vielä loppumassa, sillä emme ole edes vuoden viimeisellä neljänneksellä, jonka Aurinko määrittää alkuun Talvipäivänseisauksessa. Uusikuu syntyy keskipäivän tienoilla, ja vaiheena tätä ideoinnin ja alkupamauksen aikaa kestää tiistain aamuyölle.

Miltä jousimiehen alku tuntuu, maistuu, kuulostaa ja haisee? Intomieliseltä, reippaalta, hyvältä. Että tätä on kiva aloittaa. Huisin jännältä. Rohkeutta on pienen kylän verran, mahdollisesti uhoa samassa määrin. Ja tiedetään niin varmasti, mitä, miksi, miten, aina toisia paremmin. Maanjäristyskään ei horjuta, mutta jousimiehen ajassa ei olla periksiantamattoman jääräpäisiä, ainoastaan uskotaan lujasti siihen mikä on oikein. Koska taaksepäin ei juuri katsota, ei se häpeä ole jos mielipidettä matkan varrella korjataan. Jousimiehen Kuu on sopeutuva halutessaan.

Kuunkierron alku jousimiehessä on kovaääninen, edes symbolisella tavalla. Tässä on suuren urheilujuhlan tuntua. Paljon, enemmän, korkeammalle ovat tämän ajan sanoja. Kyse ei kuitenkaan ole prässäämisestä vaan idealistisesta halusta saavuttaa enemmän. Tämä voi löytää muotonsa jaloista päämääristä. Jousimiehen Kuu on suurpiirteinen, maailmallinen ja epäitsekäs. Ei se mielestäni pyri maalliseen mammonaan (rahaan), ennemmin ylevään viisauteen. Kosmoksen lakien mukaan hyvyys kumuloituu ja siksi jousimiehen teemoissa saatetaan käytännössä päätyä myös käteisen kahinaan. Rahan tuoksuun.

Hullua Kuuta ei edelleenkään huvita ruotia jousimiehen Kuun nurjaa puolta. Ei nyt pelotella ja varoitella, koska riski on päivän sana. Alkava kuunkierto liukuu muuttuvasta sävystä kohti johtavaa, jämäkkää ja aikaansaavaa yleisilmettä. Kun jousimiehessä synnytetään alkuun, täydenkuun täyttymys siirtyy rapuun (jos periaatteessa olisi pitänyt täyttyä vastamerkissä kaksosissa). Kaikkia syleilevästä rentoudesta päädytään ravun omannavan kaivuuseen – mitähän tästä oikeen tulee? Hullunhauskaa!

Hullu Kuu tunnustaa. Kun silmäilin tulevan syklin taitekohtia, tuli huudahdettua Voi Luoja. Oikeasti just näillä sanoillakin, huvittavaa kun hämmästykseen liittyvät merkit ovat jousimies ja kalat, uskomista ja uskontoa ilmentävät eläinradan ”hurskaat”. Pöyristyminen tuli viikon päästä perjantaina kohdattavasta kalojen kasvavasta puolestakuusta, sillä sen saamme Kuun ylittäessä Kuun alasolmua. Siinä on naulittuna kierron tiukka paikka.

nm_sag_15Onhan tämä jouskarin uusikuu vähän kuin astrologinen jouluaatto? Kaiken upeuden ja loiston keskellä on silti syytä muistaa sellainen lisämauste taivaalta, että Mars ja Uranus räjähtävät tässä jousimiehen uudessakuussa myös, napaten mukaansa piskuisen, hyljeksityn Pluton (koulukirjoista Pluto puuttuu aina vaan planeetoista!). Eli ei ole mikään papatti, tämä on Big Bang.

Aikaa kuvaavaksi runolliseksi lainaukseksi Hullu Kuu kaappaa pätkän pitkin syksyä aalloilla soinutta viisua, koska on mielettömän upeaa, kun joku käyttää laulun sanoituksessa sanaa Zenith (mehän tiedämme mikä se on?)

Ja vielä vähän ylemmäs
Kun me tähdätään tähtiin (tähdätään tähtiin)
Nyt tää fiilis menee ylös
Suoraan zeniittiin
Nosta vielä vähän ylemmäs
Pilviin vaaleenpunasiin (ylös pilviin)

Ymmärryksen Musta Kuu

bm_saggo15

Hauskassa, joviaalissa jousimiehessä pitäisi ensi yönä viettää kuunkierrosta keräävää Mustan Kuun yötä. Ensin ajatus nauratti, jouskari voi olla poukkoileva pääkkö mikä kaihtaa syvyyttä. Toki vain kehnoimmillaan, sillä tämä Jupiterin merkki pitäisi ymmärtää viisauden ja pohditun näkökulman merkiksi. Syntyjen syvien tuuminnalle annetaan nyt aikaa, sillä pääkaupunkimme tasolta katsottuna Mustan Kuun yö alkaa het’kohta iltapäivän kolmen jälkeen ja päättyy Auringon nousuun perjantaina noin puoli kymmeneltä. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pidempään mustuutta saadaan. Ja onkos se pohjoisen kaamos yksi pitkä Mustan Kuun aikakausi kun Aurinko ei siellä nouse ennen kuin tammikuussa hetkeksi.

Jousimiehen Kuu suuntaa aina katseensa kaukaisuuteen, horisonttiin. Pidän tätä tulevaan katsomisen symbolina. Jousimies on tunnettu kyvystään nousta vaikeuksista. Pölyt sipaistaan harteilta ja homma jatkuu, myönteinen asenne kun on moodina. Vastamerkkinsä kaksosen lailla tämä merkkipari taitaa olla eläinradalla se, joka jättää harmit taakseen ja siirtyy hanakasti eteenpäin. Kun nyt tätä kirjoitan, en voi olla ajattelematta, sisältyykö tähän moraalista närkästystä. Vaikeuksien kun ei pitäisi olla helppoja. Niissä pitäisi rypeä jatkuvasti. Itseään täytyisi kaiken aikaa ruoskia kohtaamalla samat ongelmat uudestaan ja uudestaan. Kun ollaan täällä murheellisten laulujen maassa.

Jos jousimiehen Musta Kuu tarjoaakin sillä lailla poikkeuksellisen hetken kuunkierrossa, että kerrankin ymmärtäisimme ja näkisimme helposti, mitä opimme kuluneesta kierrosta. Eikä edes kantapään kautta vaan mieluusti ja innokkaasti opittuja juttuja. Näkisimme asiat, joissa onnistuttiin, sen ikuisen virheiden ruotimisen sijaan.

Kun Kuu alkaa uuden rundin jousimiehestä, todella kiihkeissä taivaan tunnelmissa, takuulla laukataan alkuun hopulla, hätäillen, pilkut rytäkässä sivuun varisten. Hullu Kuu näkee tässä mahdollisuuden, että kun tiedetään mikä onnistui viimeksi, otetaan se pohjalle suuntaviivaksi.

Ja kun jostakin täytyy päästää irti, ymmärretään miksi, ja huomataan kuinka luontevasti se käy.

Allaolevan runon Hullu Kuu näkee vastaavan tätä yritystään katsoa kulunutta kuunkiertoa

Kun mieliala joskus laskee
kyllä jossakin aurinko nousee
ja kärpät piehtaroivat pihalla
villit kärpät hyppivät korkeiden aaltojen yli
aidat liian korkeita kysymyksiä siitä
mitä tänään olisi viisainta tehdä
ei niitä soisi olevan kun
emme pääse edes puoleen väliin
rojahdamme maahan käsivarret mustelmilla ja
kärpät hyppivät yli naama naurussa

Enempi parempi

fm_sag15

Jouskarin täysikuu. Kyllä nyt näkyy! Kuu täyttyy tiistaina illalla seitsemän jälkeen ja merkeittäin mennään kierrossa iloisesti pikkuisen pieleen koska kuunkierto lähti härästä – täydenkuunvaihe pitäisi saavuttaa skorpionissa, mutta mepä ollaankin hujahdettu kunnolla pitkäksi jouskariin. Tulimerkit ovat innostusta ja paloa, ja Kuun täyttyessä on upea festarijuhlan paikka. Ei sitten mikään pieni ja hillitty pienen porukan intiimi kokoontuminen, vaan kunnon ryskäjäiset, joissa on koko pitäjä ja massaa kasassa.

Jousimiesmäinen Kuu on Hullun Kuun mielestä ihanan pääkkö. Se on hauska, seurallinen ja rento – parhaimmillaan. Aika monia seikkaileva kaahotus ärsyttää. Nyt ei mitenkään, yhtään, käännytä hiljaisesti alitajuntaan vaan ollaan todellakin esillä rohkeasti. Reippaalla asenteella voidaan saavuttaa paljon (ja siihenhän aina jousimies pyrkii). Täysikuumainen vastavuoroisuus ei kenties kuulu jousimiehen Kuun vahvuuksiin. Se mieluummin julistaa ja tietää itse kuin kuuntelisi neuvoja ja palautetta. Saattaa olla oppimisläksyn paikka, jotta tällaisessa ajan hengessä ei jäätäisi yksin näkemyksinemme.

Tämä kuunkierto on sellainen, missä muutos tarttuu matkan varrelta mukaan. Härästä saatettiin lähteä matkaan itsetietoisena (ihan positiivisessa mielessä), mutta juttu vaihtuu ja muuttuu ajan kulkiessa eteenpäin. Mieli muuttuu, maailma muuttuu, ja jos ei nyt liiaksi pidetä kiinni siitä mitä oikeastaan piti saada aikaan, voidaan heittäytymällä vastata muutostarpeisiin.

Yksi jousimiehen täydenkuun haastepuolia on liian suuren palan haukkaaminen. Levittäydytään nyt jo ihan liian laajalle. Isolla sudilla maalaaminen tuottaa tosiaan aika rouheata jälkeä. Suurpiirteisesti sinnepäin, ja jos on kivaa, se voi antaa paljon anteeksi. Taivas ei aina ojenna näin ratkiriemukkaita hetkiä, lienee tarkoitus että välillä otetaan rennommin, ei niuhoteta pikkuasioista, kunhan isoissa kysymyksissä pysyttäisi mission takana.

fm_sg15Muuttuvassa ja kaksittaisessa täydenkuun merkissä kun nyt ollaan, pitää näyttää ainakin kaksi puolta. Todennäköisesti jousimies Kuu liioittelee tässä useammaksi, tuskin malttaa tyytyä kahteen. Yleensä moninaisuus hämmentää vastaanottajia, mutta kaksos-Auringon haasteeseen tällainen showmestari Kuu vastaa hienosti. Ei takuulla ehditä kyllästyä.

Edellisessä bloggauksessa Hullu Kuu tiedusteli vaa’an hengessä näkyvää täydellisyydentavoittelua. Kertokaapa nyt, oliko sitä, missä asioissa se näkyi, vai lakaistiinko Kuun kreisivaihe siististi maton alle? Kuka huomasi pingottavansa? Seuraavaksi kannattaa tunnustella kuinka isosti täyttyy nyt jouskarissa mitta, meneekö kenelläkään kertakaikkiaan ööveriksi. Raportoidaan sitten kun taas pitää jakaa, siemenkuussa lauantaina.

Hullu Kuu turvautuu viisaampiin maalailijoihin ja lainaa mielellään oikeilta runoilijoilta ajanhenkeen sopivaa tekstiä. Arvaatte varmaan miten tällaisen jouskarin täydenkuun kanssa kävi? Olisi ollut monta velmua ja hauskaa pätkää tarjolla. Liikaa. (Kauriissa ei sitten tahdo löytää tarjolle mitään).

pahan olon tullessa
       kiipeä vuorelle näe
  kaupungit kukkulat ja kaukaiset laaksot sitten
     laske luikuria vuorelta alas ja
                             männyt viistävät ohi

Toivonkuu

nm_saggo14Pakko myöntää, että viimeöinen skorpionin Mustan Kuun yö vei siinä määrin mehut, etten meinaa jaksaa evääni liikauttaa (koska kartalla on paljon kalaa), ja jousimiehen innostuneesta Jihaasta on vieno pihahdus vain jäljellä. Toivottavasti olo reipastuu, kun todenteolla päästään kulkemaan tätä jousimiehen riemukasta sykliä.

Uudenkuun aika alkoi aivan jousimiehen merkin alusta, nolla-asteelta. Tämä on riskaabelia aluetta merkin näin alussa, sillä ollaan vielä untuvikkoja ja silmät ummessa, ei voida tietää mitä on tulossa. Uusi on rävähtänyt juuri päälle, mutta sen luonteesta ei tiedetä vielä mitään. Aina voidaan koettaa peilata aikaisempiin jousimiehessä syntyneisiin Uusiin Kuihin, mutta ei se koskaan ole ihan yksi yhteen samaa, koska aikatekijä on muuttunut.

Onko tästä syklistä tosiaan tulossa riemukas? Tärkeimmät muutosetapit koetaan muuttuvissa merkeissä, ja toivottavasti ajan henki antaa näin meille eväitä selvitä helpolla väistämättömistä tunnelmiin sopeutumisista. Kasvupuolella ”väli-ilmansuunnat” täyttyvät johtavan laadun merkeissä, mikä saattaa kieliä vahvasta kasvuajasta. Sellaista saisi tulla esimerkiksi taloudessa. Laskupuolella tyynnytään vastaavissa kohdissa kiinteissä merkeissä, mikä sekin tuntuu miellyttävältä tahdilta. Ehkä sykli ei tosiaan ole hullumpi. Tosin tässä blogissa kaivamalla kaivetaan ne hulluudet esiin, jos sellaisesta näyttäisi olevan lupausta.

nm_sag14Uudenkuun ajassa luodaan visioita, ja siinähän jousimies on mestari. Viime vuonna koetettiin kaivaa esille totuutta Kuun olemuksesta, tyydyttäisiinköhän tänä vuonna näkemykseen Kuun merkityksestä ajassa. Jousimiesmäiset alut ovat innokkaita, eivät erityisen hienotunteisia, ja suuntaavat kauas horisonttiin. Kun ollaan intoa piukassa, tahtoo usein jäädä yksityiskohdat käymättä läpi (ja se saadaan sitten todeta kun laskeva puolikuu tulee neitsyessä!). Tässä ajan vimmassa voi myös unohtua jousimiehen viisaus ja luottavaisuus. Ehkä kyse on onnekkuudestakin, että riskillä valitaan se oikea naru ja voitetaan. Ajan luonne on sellainen, että saadun idean kanssa rymistellään eteenpäin, ja jos ei onnistu niin ei siihen jäädä piehtaroimaan. Ilmeisesti vasta kauriin kierroksella ollaan aikuisten oikeesti tosissaan.

Tuo viisauden pieni itu ei nyt hellitä ajatuksistani. Taidan heittää nuoleni sen suuntaan. Ollaan toiveikkaita kuin olisi pelkkiä torstaita tämä kuunkierto.

Mennyt, tuleva,
molemmilla puolilla
on äkkisyvää.

Uskosta ja sirppikuusta

cres_sag14Edelleen kalvavan epäilyksen vallassa totean, että Kuun kierrossa päästään sirppikuunvaiheeseen tänä himmeän sateisena maanantaina yön pimeyden iskiessä jo päälle viiden aikoihin. Kuu ennättää sen verran pitkälle jousimiehen intomielisessä, optimistisessa merkissä, että päästään käsiksi konkreettisen tekemisen aikaan. Jousimiestä pidän abstraktina merkkinä, mutta on siinä ruumiillinen puolensa, mitä ei tosiaankaan tarpeeksi usein muisteta.

Sykli alkoi pimennyksestä, enkä päästä teitä vielä unohtamaan sitä. Tämä on vaativampi kierros, vaikka sirpissä kuinka alkaisi tuntua hyvältä, myönteiseltä ja onnistuvalta. Sirppikuun aikaan ajan idea tulisi vakauttaa ja löytää sille oikea muoto. Ihan kuin dreijaisimme savesta maljan, muodottomalle tulee antaa henki ja koti.

Jousimies taitaa sittenkin olla paikallaan kun tälle kierrokselle ponnistettiin skorpionin ehdottomuudesta ja vaativuudesta. Me tarvitsemme uskoa – ideaamme, näkemyksiimme, itseemme – ja sen muodostamisessa jousimiehen Kuu on mestari. Kukaan ei tiedä paremmin kuin jouskari, mihin pitää uskoa. Vaikka pimennyksen siivittämä alku skorpionissa tuntuisi pelottavalta ja mahdottomalta, tämä sirppikuu käskee luottamaan sen oikeuteen ja oikeellisuuteen, minkä syvällä sisimmässään kokee.

cres_sag_14Pitäisi olla rohkeutta, uskallusta, sulaa hulluuttakin heittäytyä sen jutun taakse, minkä omakseen kokee. Jousimies ei enää epäile, jos on oman lopullisen totuutensa löytänyt, vaan uskoo siihen kyseenalaistamatta, fanaattisesti, eli todella hölmösti käyttäytyen. Myöhemmin toivottavasti saadaan kierroksella kohtia, joissa saadaan sen verran epäillä, että korjausliike onnistutaan tekemään. Jouskari ei liikettä korjaa, se paahtaa eteenpäin. Sukeltaa altaaseen tarkistamatta missä on syvä pää, tuuriinsa luottaen.

Jos usko ja totuus ovat vielä löytämättä, nyt pitää kiireesti niittää sirpillä tietoa. Pitää etsiä oikeasti, kulkea ja laittaa jalkaa toisen eteen, käännellä kiviä löytääkseen.

Et kai tahdo minun näkevän niin kauas
että sokenen sille mikä on minua lähinnä:
multa ja juuret, ruoholle varisseet lehdet.

Jihaa, hulluuden aika

rodeoJo kauriin merkki sitten Kuu saavutti hullunkuunvaiheen, tällä kierroksella jousimiehen kriittisellä viimeisellä asteella. Ja huh millaisella jytinällä ainakin täällä meni pakka sekaisin! Yksinään hullunkuunvaihe suureellisessa jousimiehessä voi singota arkielämän ulottumattomiin, ja merkin viimeinen aste on aina se, missä tiivistyy merkille ominaiset teemat pakottavina ja äärimmilleen. On aivan loistava näppien polttamisen aika, ennalta-arvaamattomiin suuntiin ja ratkaisuihin päätymisen hetki, ihan ilman rajoja ja rajoituksia. Hullu Kuu on mitä vähimmässä määrin tasainen yksilö, ja siksi täällä on olo kuin rodeohevosen selässä. Ihan varmaa on vain putoaminen jossakin vaiheessa, ja veikkauksia saa esittää mihin sattuu eniten.

Kypsyneemmille henkilöille tällainen pingottava ja pyrkivä kuunvaihe, johon liittyy karmallista viisautta, voi olla todella hedelmällinen oivaltamisen aika. Muutamat muutkin kuviot taivaalla tähän aikaan viittaavat samanlaisiin mahdollisuuksiin. Kaikenlaisten ööverien mahdollisuus on todennäköisin tulos, ja vaikka jousimies on yksi suosikkimerkkejäni, on syytä muistuttaa ajan hengen mahdollisuudesta valheellisuuteen. Kaikki voi olla yhtä lailla suurta huijausta kuin elämää suurempaa – mikä sitten on kullakin tapetilla juuri tällä hetkellä; viisaus, ymmärrys, seikkailu, rakkaus..

Tuleva yö on se hulluista hulluin yö, yö ennen täyttäkuuta, jolloin ihmiset joutuvat Kuun valtaan, ryhtyvät epätoivoisiin tekoihin, sireenit soivat. Pian täyttyvä täysikuu on suurin Superkuu, vetovoima on voimakkainta. En edes yritä vastustaa.

Haluan kerrankin olla kevytmielinen!
Kenelle sanoisin: rakastan sinua!
Taitan krysanteemin, siemailen viiniä
ja annan ilon paistaa suupielistäni!

Kuohuu

gib_sagTervetuloa hullunkuunaika jouskarissa, ja miltei samantien tervemenoakin, koska se tuli jo eilen aamulla ihan merkin alussa, ja kohta mennään täyttäkuuta kohti. Täällä niin kaivattiin potkua viimeistelyyn, koska viilattavaa on kertynyt röykkiöksi asti. Ja mitä hullu kuu muuta tekee sitten kuin iskee levottomuuden öiksi ja reissuja päiviksi.. jos sitten edes täydessäkuussa saisi valmista?

Jos olisi sellainen kuin normaali, olisi tämä jousimiehen hullunkuun aika ehdottomasti oma suosikkini kaikista taivaallisista ajoista. Tässä on ajatuksen tasolla sellaista kreisiyden mahdollisuutta, että jalat ovat irti maasta pomppaamaan sekaan jo ennen kuin huomaakaan. Jousimiehen Kuu on impulsiivinen, ja hullunkuunajan levoton neuroottisuus on kuin vettä kaataisi soodapurkkiin. Mutta kun itselleni tämä aika ei ole siinä mielessä normaalia, että pystyisi heittäytymään mielettömimpiin ideoihin, on näin saatu vielä yksi raivostuttava hulluuden taso mukaan. Tosiaankin pitäisi viilata, mutta kun jousimiestä ei yksityiskohdat niin hirveästi kiinnosta.

Toivottavasti teillä toisilla on joustavampi sauma elämässänne, ja pääsette paremmin hyppäämään mukaan ajan sekametelisoppaan.

Tämä valoisa suvi
ehtootaivaankirkas
ja valo on yltympäri maan ja veneitten meren
valo on ja päivä
isojen purjeitten siivin
kiitävä
ja kirkaisu että täällä maan päällä.

Rennosti kuutamolla

fmoon_sagKuu on täydenkuun vaiheessaan, tällä kierroksella jousimiehen innokkaassa ja idealistisessa merkissä. Täysikuu on vakaa ja tyytyväinen, mutta nyt muuttuvamerkkisyys luo aikaan epävarmuutta, tai ainakin halukkuutta siirtyä eteenpäin. Kun täysikuu on vaakamainen perusluonteeltaan, on siihen sisäänrakennettu tasapainon säilyttämisen tarve. Tämänkertainen jousimiehen merkin rohkeus ja seikkailullisuus vähät välittää status quosta, koska jousimiehessä katse on symbolisesti horisontissa, tulevassa. Siihen pääseminen vaatii aina tämänhetkisen jättämistä taakse.

Sopivasti aikaan nähden, minullakin on asenne täydestäkuusta, että pohjimmiltaan tämä ei olisi kovin luonteva aika Kuulle itselleen. Kenties ajatteluni on nurinkurinen, mutta pidän Kuuta enemmän näkymättömänä, sisäisenä ja alitajuisena voimana, jolloin on sopivampaa jos Aurinko saa loistaa keskeisenä eikä Kuu ole niin näkyvissä. Näin tapahtuu vanhan ja aivan uuden Kuun aikaan, kun päinvastoin täydessäkuussa Kuu joutuu huomion keskipisteeksi.

Jousimiehessä huomio ei ole haitta, sillä jousimies ymmärtää massoja ja viihtyy niiden keskellä. Rento täysikuu, jossa kaikki olisivat yhtä joviaalia seuraa tasa-arvoisesti, olisi ihanteellisin ajan juhlan muoto. Tällainen taitaa kuitenkin olla harvinaisuus, koska jousimies julistaa, ja pyrkii asettumaan toisten eteen ja yläpuolellekin jakaakseen näkemystään. Tämä voi olla vallan sietämätön minä-tiedän-paremmin asenne, ja on pahimmillaan ylimielinen, itsensä korottava ja tuomitseva. Kuu ei itsessään, mielestäni, mielellään tällaista hallitsevaa huomiota haluaisi kerätä. Tästä asetelmasta johtuen tällaisessa täydessäkuussa on skismansa: esilläolo ei ole ongelma eikä sellainen nyt tunnu pahalta, mutta se saattaa johtaa ikäviin seurauksiin, jos toisten huomiota ei osaa ottaa oikein vastaan.

fullm_sagTäysikuu on hengeltään lähelle tuleva ja vastavuoroinen. Onko jousimies ollenkaan intiimi? Tämä ikuiseksi poikamieheksi tituleerattu merkki? Mietin pitkään, edellyttääkö jousimies(Kuu) saman aatteen jakamista joukoiltaan, kuulijoiltaan ja ”kansaltaan” (jousimiehessäkin on kuninkaallisuutta kuten leijonassa). Ehkä jousimies jopa kaipaa opponenttia ideoilleen, jotta sillä itselläänkin olisi mahdollisuus löytää uudenlaista ja toisenlaista tietoa. Jos taas on kyse yksilöstä, joka on omasta mielestään lopullisen totuutensa löytänyt, silloin koetetaan kenties käännyttää vääräuskoisia tai toisinajattelijat vain hylätään. Jousimies on nimenomaan kaksijakoinen merkki, ja arvaamattomuuden tuntua tuo onko kyseessä ikuisen opiskelijan ja etsijän puoli, vai näkemyksellinen, oikeassaoleva ja tuomitseva puoli. Ja tätä Kuun häilyväisyys korostaa, jousimiesmäisesti suuruuksiin saakka.

Meidän on näyteltävä sää, ilma, tuuli, myrsky,
                             sade,
                             valaistus, ja vuodenaika,
niin kuin sen joka täynnä vapaata tahtoa
on täysin riippuvainen kaikesta.

 

Tähtien väri

eastermoonViime yönä ennen yhtä Kuu jätti taakseen pimennyksen leimaaman täydenkuunvaiheen ja tuli mittaamaan aikaansa siemenkuun tiedonlevittämisen ja julistamisen ajassa. Tällä kierrolla ollaan vaan ihan pikkuisen vinksallaan perusrytmistä kun uuteen vaiheeseen tultiin jousimiehen merkissä, kun siemenkuu on siis pohjimmiltaan skorpionimainen. Jousimiehen merkki soveltuu hyvin ellei ihan täydellisesti tähän laajalle levittämisen nykyiseen henkeen. Kyllä nyt julistetaan ja saarnataan, ollaan vahvan ideologisesti mieltä, omataan suorastaan vakaumus, mikä kuulostaa ylevältä.

Kuu osoitti myös olevansa täydellisesti ajan hermolla, sillä uuteen vaiheeseen siirtyminen tapahtui jousimiehen 13 asteella. Jos astrologiaa yhtään tuntee ja seuraa planeettojen sijainteja, tämän asteluvun pitäisi kiinnittää huomio. 13 aste on se, missä juuri nyt sattuu ja tapahtuu. Ei kuitenkaan täsmälleen jouskarissa, vaan ennemmin johtavien merkkien tässä asteessa. Kuu on kuitenkin täsmälleen kulmissa siihen, mikä eniten ajassa nyt jyllää.

Sen lisäksi, että Kuu on ajan hermolla, on Aurinko tärkeässä kohdin Kuun ja Auringon välisestä suhteesta kertovalla linjalla eli Kuunsolmuilla. Aurinko ehti ylittää Kuun alasolmun ja kääntää näin solmuparin perääntymään. Aurinko ikään kuin otti Kuun tehtävän itselleen, sillä miltei kaiken vuotta se on aina Kuu, jonka liike näitä solmuja huojuttaa. Solmujen suunnanmuutoksen merkitys on palaaminen normaaliin rytmiin – mikäli se nyt ollenkaan on mahdollista näin pimennysten välisenä aikana ja aktiivisten planeettakulmien energiamelskeessä.

Kuun kulma hallitsijaansa Jupiteriin on perin hankala siemenkuuhun tultaessa. Miksi sen pitää olla juuri Jupiteriin, jolta voisi olla tarjolla paras mahdollinen tuki julistus- ja saarnatyössä? Kieliikö tämä asetelma vaikeista tilanteissa, joissa pitäisi saada sanottua, mutta ei pääse sanomaan, ei saa suutaan auki, vaikka mitenpäin ilmaisisi se aina loukkaa jotakuta. Eikä sekään ole hyvä, ettei jaa tietoaan, koska se olisi tämän kuunajan perimmäinen tarkoitus. Onko niin etteivät toiset kuuntele, vaikka kertoisit millaisen stoorin tahansa. Tämä jää tietysti kokeiltavaksi ja koettavaksi, mutta tässä voisi olla yksi selitysmalli siihen, jos kommunikointi tuntuu vaikealta, vaikkei sen pitäisi tuntua.

eastermVaikka nyt ollaan jo Kuun laskupuolella, eli aletaan vähitellen tavoitella yhä pienempää Kuun näkyvää tilaa, mielestäni jousimiehen Kuu on virkeä ja innokas. Usein jopa sellainen pääkkö, että sammakka pääsee suusta ennen kuin ehtii kunnolla harkita. Tietty reiluus ja optimistisuus karsivat synkkää hulluutta ajasta, ellei sitten tuo täydenkuun pimennys tunnu edelleen kaikenlaista hulluutta mahdollistavana. Koska jousimies on ”suuri” merkki, saatetaan luvata paljon enemmän kuin mihin käytännössä rahkeet riittävät. Valtavuus ja vyöry tekevät tepposet, niin asioille ja mielellekin.

Aineeton elämän anti joka kaikesta virtaa minuun päivän
   kaikkina hetkinä,
yksinkertainen, tiivis, saumaton suunnitelma, itse erilläni,
   jokainen erillänsä, silti kuulumme suunnitelmaan,
menneen samankaltaisuudet ja tulevan,
kuin ihanuuksien helminauha mitä vähintä näen tai kuulen
   kun kävelen kadulla tai matkaan joen yli,
pyörre joka niin kiivaasti rientää ja ui myötäni kauas pois,
toiset jotka ovat seuraava minua, siteet välillämme,
varmuus toisista, toisten elämästä, rakkaudesta, näöstä,
   kuulosta

Moraalikrapulaa ja etiikan venytyksiä

perspectiveMoraalisen dilemman paikka on luvassa, kun Kuu etenee jousimiehessä neliökulmaan Auringolle. Tällä kerralla ennakoin tapahtumaa, ja eikös muutoinkin jousimiehessä tavata suunnata katse niin kauaksi horisontiin ettei sieltä näe kuin kaikkein suurimman ja olennaisimman. Kuun uusi vaihe, laskevan puolikuun aika alkaa vasta tänään lauantaina illalla seitsemän jälkeen. Oletan että linjanvalintaa on pohdittu jo aikaisemmin, sillä vaa’an viimeiselle asteelle siirtyneen Kuun yläsolmun ylitys jo torstaina aikaisin aamulla pysähdytti solmulinjan, käänsi sen etenemään, mikä voi tuoda tunteen harkinnan ajasta. Nyt kun Kuu illalla tulee uuteen vaiheeseen, solmut pysähtyvät uudelleen, ja sen jälkeen kääntyvät retroilemaan niin kuin kuuluukin. Meille jää siis vielä tämä päivä aikaa tehostetusti katsoa, millaisen suunnan otamme.

Sopiihan jousimies taas erittäin hyvin kuunvaiheeseen, kun ollaan ratkaisun kohdassa. Voi olla suuri viisaus takana, jolloin tämä on niin helppoa. Jousimies arvioidaan usein turhan rennoksi, sillä todella usein tämä merkki oireilee paremmin tietämistä ja ärsyttävää ylemmyyden-tuntoista tuomitsemista. Jos on hyvä ja eettinen asia takana, on tuota asennetta vähän helpompi kestää, mutta fanaattisuus ja julistamisen halu ovat sieltä veemäisimmästä päästä. Vaikka oltaisi kuinka ihanteellisia, jouskarikuun kanssa saa olla tarkkana. Tai kärjistetyn itselleen rehellisenä, jos saa vielä pyytää.

Vähenevän Kuun matkassa tuleva puolikuun aika on sävyltään vakavaa. Siksi se jouskarimainen vitsien kerronta sopisi nyt unohtaa. Valitaan ennemmin avara ja pohdittu näkökulma. Kun Kuun matka jatkuu kauriissa, päätökset tulevat entistä vakavemmiksi, vastuu painaa yhä syvemmälle. Kumpi sitten on parempi, päättää nyt jakson alkuvaiheessa ideologiansa ohjaamana, vai puljata asioita pidemmälle että jokainen syyn ja seurauksen seikka on varisteltu ylle. Jos saa itse päättää, se olisi hienoa. Aina ei aika ja maailma anna tällaista ylellisyyttä.

Just männäviikolla pohdin tätä pohjolassa asumista Kuun kannalta. Monen talvikuukauden aikana saadaan nähdä enemmän Kuuta kuin Aurinkoa, oli se missä vaiheessa hyvänsä, mutta kohta kun päivä taas alkaa viedä voiton yöstä, on Kuukin enemmän alitajuinen vaikuttaja. Nyt laskukuun aikaan Kuu pienenee kulkiessaan eläinradan loppumerkkejä läpi, ihan vielä jouskarissa eroa ei taida silmällä huomata, mutta Kuu alkaa kadota sirppiinsä. Ja käänteisesti silti se tulee lähemmäksi ja isommaksi, ollen siinä ensi viikon puolivälissä kaikkein lähimpänä Maata radallaan. Taitaa olla tulossa vahva Uusikuu.

poster_moItsellä meni miltei liian henkilökohtaiseksi tämä moraalin kanssa painiskelu, enkä ole hulluutta edes etsiskellyt. Koska koko kierto vesimiehen Uudesta Kuusta lähtien on poikkeuksellisesti tuntunut loksahtavan hyvin kohdilleen, heitän esiin taas uudenlaisen teorian Kuun hulluudesta. Jos se onkin ajoittain hullumpi, toisinaan sävyisämpi? Jos oltaisi samalla tasolla kreisejä kaiken aikaa, siihenhän tottuisi ja sitä alkaisi pitää normina. Nyt kun saadaan välillä kunnon purskahduksia ja raivokohtauksia, hulluuden huippuja, on mihin verrata. Tämä kierros olisi laaksoa.

Sieluni ei taida kertoa eikä tietää totuutta,
sieluni taitaa vain itkeä ja nauraa ja väännellä käsiään
sieluni ei taida muistaa eikä puolustaa,
sieluni ei taida punnita eikä näyttää toteen.

Viisas suojelus

oldmoon_sagKierto alkaa käydä vähiin. Ollaan vanhan Kuun ajassa, ja se saavutettiin jousimiehen reippaassa ja rohkeassa merkissä. Tällainen Kuu on kaikkein optimistisin, eikä nyt olekaan kyse mistään tuskatiloista ja pohjattomista kaivoista, vaan siitä itsestään viisaudesta, jonka saavutamme laajan ja kauaskantoisen näkemyksen tuloksena.

Kunpa ei oltaisi liiankin tyytyväisiä itseemme ja sorruttaisi ylemmyyteen. Vanha Kuu edellyttää kuitenkin nöyryyttä ja rehellisyyttä nähdä sielu vikoineen, puutteineen, kaikkineen. Ettei vain oikaistaisi rytisemällä kuten jousimiehen teemaan kuuluu.

Vanha Kuu on hiljaisuutta, itsetutkiskelua, rauhaa jotta tieto imeytyy ja tekee tehtävänsä minkään häiritsemättä. Jousimiehen Kuun aika ei tähän oikein täydellisesti sovellu, mutta voihan aina koettaa luottaa hyvään onneen ja olettaa, että tiedon teeman natsaaminen auttaisi. Muuttuva merkki näillä kohdin Kuun kulkua tuntuu kuitenkin mukavalta, sillä vanhan Kuun ajassa aletaan jo vähitellen suunnata katsetta, etanan tuntosarvia, tulevan kierroksen suuntaan.

Vaikka me emme enää saa näihin vanhankuun aikoihin Kuuta ylittämään Hekate asteroidia, tuota Mustan Kuun jumalatarta joka opastaa tienhaarassa, ratkaisuissa, valitsemaan oikean polun, on nyt Hekaten suhteen tapahtunut jotakin mielestäni tähän aikaan erittäin hyvin sopivaa. Hekate on siirtynyt skorpionin merkkiin, mihin se asettuu kertakaikkiaan täydellisesti, suorastaan viisaasti. Skorpparista Hekate pääsee ohjaamaan sielua, ja tämä meidän hyväuskoinen hölmö jouskarikuumme voi porhaltaa onneensa luottaen.

snailViimeinen jakso ennen uutta kierrosta on intensiivinen ja saattaa vaatia ponnistusta. Kuu liikkuu sinne, missä juuri nyt eniten räiskyy ja rätisee taivaalla, Venuksen ja Pluton yhtymään, vastapäätä Jupiteria. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä on tulisimmat paikat Kuun mustuuden valaistessa rankat teemat musta-sukkaisuudesta puhdistautumiseen. Ja miten musta Kuu voi mitään valaista? Saa tulla hulluksi sitä miettiessä – okei paljastan Kuun mekanismin. Vaikka Kuu näyttää meille vain tuskin havaittavan ohuen sirppinsä, se kulkee kierrossaan lähimpänä Maata ja siksi sen vetovoima on nyt kaikkein voimakkainta. Nyt Kuu on sellainen kuin sen aina pitäisikin olla, alitajuinen ja tiedostamaton ja siksi arvaamattomia muutoksia aikaansaava.

Myös meidän maailmamme
katsoo alas jotakuta
joka sitä rukoilee
tähteä lupauksen iltataivaalla
vihertävää levyä
vieraitten kääntöpiirien kentässä
näkyvää toisille silmille
tykkivälle sydämelle avaruuskivettymän reunalla

Katsooko hän kysyvin suurin linssein
Asteroidien suojatti
tai punaisen Marsin ritari
ja rukoilee nöyrästi maalta – meidän maaltamme-
jumalattaren suojelusta
piirtää elektronisen rippikäyrän
rakastetulle olennolle
vai tutkii tietäjäerakkona öisiä merkkejä

Tähti on ennustanut
maan laatta ennustanut meille
talvisia kohtaloita

Rohkea tina

new years eveMitä? Piruileeko Kuu meille nyt? Järjestää nyt Mustan Kuun yö ajankohtaan, jolloin kaikkien tulisi ottaa Uutta Vuotta vastaan riemumielin yhdessä! Mustan Kuun aika on perimmäiseltä merkitykseltään hetki, vihonviimeinen tilinteko käydystä kierrosta, jolloin on hyvä käpertyä omaan sisimpäänsä ja hiljaisuuteen pohtimaan itseään suhteessa menneeseen ja tulevaan. Tätäkö pitäisi nyt tehdä rakettien paukkeessa ja iloisesti hyvää uutta vuotta toivotellen? Niin varmaan sitten.

Täytyypä tarkistaa oman ajattelun lähtökohtia. Mustan Kuun yö lähtee alkuun pääkaupungin koordinaatteja ajatellen iltapäivällä kolmen jälkeen kun Aurinko painuu horisontin alle, ja pohjoisempana vieläkin tätä aikaisemmin. Näillä hetkillä Kuu kulkee jousimiehessä, mikä on iloisen ja joviaalin yhdessä viihtymisen merkki. Saattaa siis olla, että Mustan Kuun yö ei nyt sulje pois yhdessä viihtymistä. Oman sisimmän ytimen voi löytää, vaikka olisi kuinka suuressa porukassa ja millaisen hälinän keskellä tahansa.

Jousimiehen Kuu kierron loppuvaiheissa antaa hyvän mahdollisuuden tulevaisuuden visioiden rakentamiseen, jota tavataan juuri uuden vuoden aikoihin tehdä. Alkuilta näyttäisi sujuvan virkeämmin jousimiehen merkin riehakkuudella, vaikka se onkin kurssittomassa tilassa (jolloin ei tulisi ryhtyä suuriin hankkeisiin, mutta tuskin tämä koskee yhdessä olemista). Iltakahdeksalta Kuu siirtyy kauriiseen ja ryhtyy valmistelemaan tulevaa Uuden Kuun syntymää vuoden ensimmäisenä päivänä, ja myöhäisemmästä illasta voi tulla varautuneempi hengeltään.

Mustan Kuun yö tuntuu antavan kunnon huipennuksen ja hienon finaalin koko vuoden Kuun kierroille. Näen tämän optimistisesti ennemmin mahdollisuutena kytkeä opittu ja ymmärretty tulevaisuuteen kuin synkkänä syövereihin vaipumisena.

tinaKun Musta Kuu meillä alkaa jousimiehen sävyissä, annetaan sen valaa rohkeutta tuleviin tinoihin, hyvää uskoa ennustuksiin, myötämieltä toisia kohtaan. Mukavia Uuden Vuoden vastaanottajaisia kaikille ja onnea tulevaan vuoteen!

Vuosi uusi mukanaan
johtaa tuntemattomaan.
Viel´ on kaikki ihan uutta,
monta, monta salaisuutta
tuonee vuosi tullessaan.
Emme tunne juonta sen
vain uteliaana eläen,
eläen päivän kerrallaan
vie tarina meitä mukanaan.

Totuus Kuusta

catheavenPyörre lähti alkuun. Uusi Kuu syntyi jousimiehessä aamuyöllä, ja sävyn pitäisi olla vallan mainio. Sellainen rohkeasti tulevaan suuntaava.

Minäpä olin niin rohkea, ja etenkin tulevaisuuteen suuntaava, että silmäilin vähän etukäteen millainen kierros tästä on oikein luvassa. Että pitikin mennä katsomaan, uteliaisuus kissan tappoi, ja OMG. Ja katsotaan asioita niin yltiöpositiivisesti, että päivitettävää ainakin riittää. Taivas tulee olemaan materiaalia niin pinkeänä että hyvä jos tavis taivastelija perässä pysyy.

Jos tämän Hullunkuunajan blogin synty / miettiminen / toteutus jotain on antanut kirjoittajalleen, niin ahaa-elämyksiä, joita en ollut osannut edes kysyä. Sen vuoksi aloitan tämän jouskarisyklin hykertelevissä fiiliksissä. Olen mielestäni saanut varmuuden tavasta, millä Kuu meille hulluilee. Selviäisiköhän tällaisen totuutta etsivän kierron kuluessa syy, miksi.

Uuden Kuun aikana on luotava tavoitteita ja visioita, ja suuriahan ne jouskariajassa ovat, suunnattomia, mahtailevia, ei ollenkaan vähempää kuin miksi.

Pitääkö tulevaisuuden verhoa vähän raottaa? Koko sykli saadaan ravattua läpi tämän vuoden puolella, sillä mehän ei nyt jouskariajassa niuhoteta muutamasta hassusta asteesta; seuraava Uusi Kuu tulee Uudenvuodenpäivänä. Kohokohdat, h-hetket ja hulluuden syöverit saadaan kaikki kokea jo joulukuussa. Varsinkin Hullun Kuun kuunvaihe (siis en minä, enhän toki) on ratkiriemukas, vinkkaan, ja jotain aika uskomatonta paljastui siemenkuustakin. Stay tuned?

Ja sitten niitä tavoitteita luomaan!

Olkaa ritarillisia, sankarillisia, korkealentoisia
metafyysisiä, uskonnollisia tai kapinoivia
koskaan ette pääse pois kanatarhasta
(paitsi perunankuorien ja muun töryn seassa
jätekuoppaan aidan yli heitettyinä)

Hullujuuri

blackmoonMites se Mustan Kuun yön määrittely oikeastaan menee? Jos se on ennen Uutta Kuuta oleva kokonainen yö, se ehti jo mennä sähkökatkoksen luomassa selviytymistaistelussa, mutta jos Mustan Kuun aikaa voi olla kaikki se aika, jolloin Aurinko on horisontin alapuolella ennen Uuden Kuun syntymistä, sellaista saadaan tänään vielä vähän lisää. Tunnelmiltaan viime yö vastaa täysin Mustan Kuun yötä kun Kuu kulki skorpionin merkin mustaa loppua, vaan voihan tulevakin iltayö vielä tarjota uusia taistoja.

Aurinko painuu mailleen horisonttiin näin pimeänä vuodenaikana jo iltapäivällä vähän kolmen jälkeen, joten siitä se lähtee; tulevana yönä kuitenkin jo valoisammissa merkeissä Kuun siirryttyä jousimieheen.

Vanhan Kuun aika on sisäistämisen ja sisäänpäin katsomisen aikaa, ja Mustan Kuun yössä tämä kärjistyy. On kuluvan kierron peijaisten aikaa, sykli peitellään multiin, joko tyytyväisenä suorituksesta tai itketään ja lopetetaan. Kuten vastaavassa kasvukuun ajassakin, mieli saattaa olla suunnattu jo etäämmälle, ja niin voisi ainakin tänään jousimies-Kuun ajassa kuvitella käyvän. Lopettamisella tehdään tilaa tulevalle, ja aletaan valmistella kohta syntyvää Uutta Kuuta.

Uusi Kuu ei koskaan synny tyhjästä, vaan sillä on omat riippansa menneessä. Tulevan Kuun riippa on edellinen pimennyksestä lähtenyt kierto, ja varsinkin nyt Mustan Kuun aikaan luodaan juuria syntyvälle ajalle. Hullujuuria!

spiralJos joku ei hulluutta tavoittanut viime yönä, on onnellinen. Syvässä pimeydessä ainakin minä sain oivalluksen siitä, miksi tämä Hullunkuunajan blogi syntyi. Se on minun tapani käsitellä Neptunusta. Hulluus on vain yksi Neptunuksen teemoista – ehkä ei tarvitse itse tulla hulluksi, jos siitä kirjoittaa. Myös muita hulluja ideoita tulevaisuuden suhteen syntyi viime yönä, mutta voi olla vaan hyväksi jos levoton uni pyyhki niitä pois mielestä. Olen epäillyt, josko vähävaloisen (sehän ON hullu, se) Kuun aika olisikin tietoisuuden dominoinnin aikaa, Kuun ollessa vähäisimmillään ja Auringon suhteessa siihen kirkkaimmillaan. Nyt tuntui siltä, mutta varaan oikeuden muuttaa mieltäni.

Tomu on ryömimistä,
taivas lentämistä varten –
siksi, oi sielu, jos siipesi ovat täysimittaiset,
kohoa kohti Aurinkoa!

Sirppi on näkemyksen ase

crescent_taurusTeen juuri niin kuin itseensätyytyväisen polleassa sirppikuussa tulee tehdä. Seison tukevasti oman jutun takana, paalutan näkemykseni syvälle. Horjumattomaksi, kirkkaaksi ja käsinkosketeltavaksi.

Sirppikuussa alkuidea on muovaantunut todentuntuiseksi, ja ihan kuin Kuu näyttää meille jo pikkiriikkisen esimakua tulevasta kierrostaan ohuen sirpin valona, tässä kuunvaiheessa näkemys voidaan jo esitellä toisille, vaikkei se olisi lähimainkaan valmis. Sirppikuu on niin siemenkuun sukulainen, kyllä tässäkin aletaan olla mieltä, tai kun on Kuusta kyse, kävisikö ennemmin termi mieltä vailla, mielipuolen lailla.

Alkuideani oli hulluuden yhdistäminen Kuuhun. Lunatic, hullua merkitsevä sana on suoraan Kuusta johdettu. Kuinen, Kuun kaltainen, on mielipuoli, mielenvikainen, mielisairas, ja se kuuhullu. Onko Kuu koko ajan hulluutta, vai ainoastaan joissakin kriittisissä vaiheissa kiertoaan? Milloin Kuu on turvallinen, milloin takuuvarmasti seinähullu? Olen kysynyt, onko Kuu hulluimmillaan juuri täyttymäisillään olevana hullunkuun vaiheisena Kuuna, vai balsamisena kylläisyyttä / kyllästymistä osoittavana vanhana Kuuna, vai kenties näissä päävaiheissaan joita useimmin osoitellaan, uutena Kuuna ja täydenkuun pallonaan. Ja sitten esitin pohdittavaksi sellaisenkin vaihtoehdon, josko Kuun aktiivisuutta osoittavat puolenkuun ajat näyttäisivät ne hulluimmat ajat.

Sirppikuun elämyksenä ja havahtumisena alan kallistua näkemykseen, että Kuu sisältää hulluuden teeman ja mahdollisuuden aivan kaiken aikaa. Kun vaiheet jaetaan näin kahdeksaan päävaiheeseen, kuten olen Hullunkuun ajassa rakenteeksi valinnut, Kuu siirtyy uuteen vaiheeseen aina 45 asteen välein. Nämä ovat kasikulmia, oktiileja, astrologisesti kovia kulmia.

Joka ikisessä uudessa vaiheessaan Kuu tulee uuteen astumisen ja muodonmuutoksen kriisiin. Jokainen kuunvaihe on syntyneelle Kuulle yhtä uusi ja tuntematon, ja sen eläminen työn takana. Toisinaan tausta, suhdanteet, konteksti, auttaa raivaamaan vaiheen läpi onnistuneesti. Kuun täytyy heittäytyä heijastamaan jokaista valoa, sävyä ja vaiheen merkkiä, aina uudestaan kasvussaan. Kuun pitää muuttua alati, hengästyttävän nopeaan tahtiin. Tämänhän me niin kärkkäästi tuomitsemme hulluudeksi, erilaisiin tunnelmiin vastaamisen ja mielialojen vaihtelun.

moon_sagittariusNyt ei saada helppoa taustatukea, sillä itsensä karman laki heittää omanlaisen sirppinsä mausteeksi mukaan. Kuun sirppivaihe alkaa myöhään keskiviikkona kun Kuu on viimeisellä asteella jousimiestä. Taas paiskaudutaan kriisiin, pingottamiseen, valmiiksitulon vaateisiin. Tällaisessa kohdassa joudutaan vastaamaan menneestä, mikä on yksi suurimpia sirppikuun haasteita. Jousimiehessä näkemys voi olla kipeällä tavalla menneessä kiinni, vaikka olo olisi rehvakas, uskalias, halukas riskiin.

Mutta Kuu on mestari muuttamaan mieltään. Sanotaanhan että nerouden ja hulluuden välinen raja on hiuksenhieno. Kuka tuon rajan määrittää – ne keskinkertaisuudet. Neroja ja hulluja kiinnostavat kokonaan toisenlaiset jutut kuin rajat.

minä hymyilen, jalat ristissä
arvoituksellisena
muutellen kirkkauksiani
Ja mikäli
kuu, minun
väsymätön serkkuni
nousee, kalpeana kuin syöpä
raahaten puita –
pieniä tuuheita polyyppeja,
pieniä pyydyksiä –
minun näkyvyyteni piiloutuu.
Minä välkehdin kuin peili