Yön eetterissä

Näkymättömän, vaistomaisen Kuun aika on taas voimakkaimmillaan kun tuleva yö on Mustan Kuun yö, hetki ennen Uuden Kuun syntymää. Mustan Kuun aika ei sitten ole mikään virallinen kuunvaihe, se on vaan yön aika, jolloin Kuun henki tiivistyy. Kevään korvalla meillä alkaa olla jo valoa, mikä on ihan päätä räjäyttävää, ja sisäisimmän yön aika pääsee alkuun Auringon laskettua horisonttiin noin puoli kuudelta (Hesan seudulla). Tuon hetken Kuun asema antaa sävyn tulevalle yölle, ja sen me saamme vesimiehestä. Yöllä Kuu tosin siirtyy seuraavaan kalojen merkkiin, ja jos valveilla ollaan, voidaan kurkata mieliimme mahtaako olemisen tuntu tästä muuttua, ja tämä hetki on yöllä noin puoli kolmelta. Aamun saamme noin puoli kahdeksalta, ja siihen päättyy Mustan Kuun yön tuska ja hammastenkiristely.

Pimennystä edeltävä Mustan Kuun yö on todennäköisesti vaikeampi kuin muut uutta sykliä edeltävät vastaavat lopetuskohdat. Pimennyksen aika on omanlaistaan, en tiedä millaiseksi sitä osaisi kuvailla – sillä tavalla Neptuniaanista että se karkaa sanoilta muualle. Paineista, rutistavaa, puristavaa, sähköistäkin. Kenties eteeristä. Todenteolla herättää, ja sehän on pimennyksen tarkoituskin, osoittaa asioita jotka vaativat. Taivaan keino priorisoida.

Kuun vesimiehen merkistä saadaan hieman rauhoitusta yönaikaan. Vesimies on liikkuvan veden teemassaankin rauhallinen, ei se ole kaoottista ryöpytystä. Vesimies tuo mahdollisuuden etääntyä kiivaimmista tunteista, jotka usein paiskaavat meitä vikasuuntaan. Vesimiehen Kuu tarkkailee ja tutkii, ja sen avulla pystytään sisimmästä muodostamaan varsin hyvä kuva. Ehkä nähdään jotakin uudesta näkökulmasta, ja sellainen usein auttaa harppauksella eteenpäin.

Mustan Kuun yö on perimmäiseltä idealtaan yksinäinen. Matka sisimpään tehdään omin voimin. Ehkä muistamme kuunkierroksen alusta tarpeen kohdata hengenheimolaisia, jakaa mielipiteitään toisille. Vesimiehessä tehdään sisäistä puhdistautumista – ja mitä varten? Seuraava kierros alkaa kaloista, missä vastaanotetaan. Vanha turha kuona pois, jotta sielu säilyisi kauniina.

Ei se
että päivä pitenee
vaan öiden lyheneminen.

Lopetetaan todenteolla

Nyt ollaan Kuun viimeisimmässä, kierron lopetuksen balsamisessa vaiheessa syvällä. Ensivaikutelma vanhankuun ajan vaihteesta on – – harvinaisen – – syvä. Vähemmän mairittelevia ilmaisujakin olisi saattanut käyttää. Kuun suhteen ajan henki näyttää juuri nyt haastavalta.

Kierroksen lopettava jakso saavutetaan Kuun ollessa kauriissa. Ei ole mieluisin merkki Kuulle, mutta aina ennenkin ollaan selviydytty tämän vastamerkin ylityksestä. Tällä kertaa vaiheen vaihdos, mikä siis sinänsä aina on Kuulle haastehetki koska tämä tapahtuu kovassa kulmassa Aurinkoon nähden, saadaan pian Kuun kohdattua Pluton eläinradan asteissa. Näitäkin kohtaamisia tulee joka kierroksella, nyt vaan sattuu jäädä leima tästä koko balsamisen vaiheen sävyksi. Kuun ja Pluton energioiden sulautumat eivät ole helpoimmasta päästä, vaan lopetusuhan alle voi tulla kivuliaita asioita.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuunvaihe on aina Kuun suhde Aurinkoon, eli tähtivalo on tavallaan yhtä tärkeässä roolissa kuin Kuu. Silloin kun Kuu tulee vanhankuun ajan kohdalle, on Aurinko edelleen Kuun alasolmun ylityksessä kaloissa. Kuun alasolmu on sitä epäilyttävintä eläinradan maastoa. Ei hyvä.

Pluton eliminoimisen teema, kalojen alasolmun irtipäästön alleviivaus ja kauriin merkin karsinta viittaavat kaikki yhdessä niin selkeästi yhteen suuntaan, että tämä on pakko ymmärtää varsinaiseksi lopettamisien huippuajaksi. Ynnä sekin vielä, että tämä tapahtuu keskellä pimennysjaksoa. Seuraava Auringonpimennys on ihan kulman takana, pienen ajallisen harppauksen ulottuvilla, ja itse asiassa on jo täällä olemassa.

Sitten tästä tuhkanvaristelusta pitäisi kehitellä jotakin positiivista ja kannustavaa sanottavaa. Vanhankuun jakso on luonteva ajankohta saattaa päätökseen asioita, joiden on nyt aika siirtyä pois. Alleviivaus ajan hengessä ei tule sattumalta. Realistisessa ja järkevässä merkissä, kauriissa, näemme mikä on soveltuvin vaihtoehto. Pluto antaa voimaa tarpeelliseen, ja sysää meitä kohti uudelleensyntymää, taakan laskemisen jälkeen. Aurinko nyökyttelee, että joistakin jutuista vaan pitää ymmärtää irtautua, vaikka hiljaisesti ja meteliä pitämättä, mutta eron hetki on nyt. Yhtä lailla kuin jokaisen Kuun syklin kohdalla on hyviä aikoja aloittaa ja kasvattaa, on yhtä tarpeellista luopua silloin kun sen aika on. Tästä syntyy tilaa, ennen kaikkea itseen. (ja kyse lienee siis jostakin perusteellisemmasta kuin kaappien siivoilusta ja roskien viemisestä, vaikka Kuu arkinen tekijä onkin)

On mahdollista, että vanhankuun ajan voimakkaissa tunnelmissa tehdään sisäinen periaatepäätös, ja itse luopumisen prosessi tapahtuu pimennyksen aloittavan kalojen kuunkierroksen aikaan.

Vuodentakainen kesä
 ruskeina palasina kalliolla,
metsä on surullisella tuulella;
se tuuli pöyhii menneitä,
repeytyneet siivet räpyttelevät.

Visiokuu

Kuunvaihe on ajan hermolla. Heti kun vähän tapahtuu, kuunvaihe ryntää ilmentämään uudenlaista ajan sävyä. Kun Aurinko siirtyi mittaamaan kalojen merkin kautta ajanvirtaa, Kuu tulee illalla noin puoli kymmeneltä laskevan puolenkuun kohtaan. Vesimiehen uudesta Kuusta alkaneessa kierrossa tämän puolivälin mittauskohdan olisi periaatteessa pitänyt tulla vielä kiinteässä merkissä, mutta ehei, nyt me rynnistetään muuttamaan aikaa ja maailmaa.

Kuun vaiheen alkukohta on aivan jousimiehen merkin alussa, niin hätäisesti vauvajouskarin puolella ettei millään olla ehditty sisäistää uuden merkin teemaa vielä. Laskevan puolenkuun kohdassa sykliä on tarkoitus arvioida ja punnita, harkita perusteltua päätöstä, arvottaa ja moralisoida, kypsyä ratkaisuun. Eiköhän tämä mene silleen, että hyvin suurpiirteisesti vedetään johtopäätöksiä. Tuskin viitsitään kauhean syvällisesti tutkia ja vertailla, vaan uskotaan sokeasti, pyhästi, fanaattisesti mielipiteeseen. Uskotaan, kun se Aurinkokin juuri kaloihin meni.

Jousimiehen Kuun aika on rennolla kädellä maalailua. Ei ole tarvis kyseenalaistaa silloin kun tuntuu hyvältä, myönteiseltä. Hyvin hanakasti julistetaan omaa totuutta, hei eiks se nyt ole reilua kertoa kaikille? Mikä tietää vaikka se mieli olisi äkkiä muuttunutkin, kun aikakin muuttui just toisenlaiseksi. Ryppyotsaisuus on kaukana, koska eihän sellaisen alta näe tarpeeksi kauas. Vapaudutaan kahleista, päästään paineista, relataan ennen kuin se pimennys taas vaatii. Perusteluita jousimiehen Kuulla riittää omien ratkaisujensa taakse, niin paljon että tuskin kukaan jaksaa sellaista saarnaa kuunnella, ja sen pointtihan on siinä että jouskari on suuri (!!) näkijä. Nyt on Kuulla visio.

Jousimiehen näkemyksen Kuusta Kuunsolmulinja kääntyy osoittamaan haluttuun suuntaan menoa, ajan syklin etenemistä. Mutta ilo ei ole pitkäaikainen, koska ollaan menossa pimennystä kohti, ja silloin on aina Aurinko lähellä Kuunsolmuja. Kaloissa edetessään Aurinko ylittää alasolmun ja pirulainen kääntää ne heti uudestaan väärinpäiseen suuntaan. Oh crap. Näin keikahtaa jo tiistaina illalla, joten vain pari päivää on varattu luontevalle liikkeelle, eteenpäinmenon suunnalle. On se varmasti oikeasti hyvä näin, koska ollaan pimennysjaksossa; varmaan on parasta pistää suuret muuvit hetkeksi jäihin ja odotella ajanlaadun tasaantumista.

Onkohan kuuhulluutta tarjolla jousimiehen intomielisen Kuun kanssa? Kun pimennysjaksossa ollaan, hulluutta taitaa olla ajassa. Nyt tosin Kuu on kovin kaukana Maasta radallaan, ettei voida vetovoiman tuomasta hulluudesta puhua. On vain jousimiesmäisen pöhköä hulluutta, hassua temppuilua, kreisejä ideoita, sukeltamista päätäpahkaa seikkailuun.

Oudosti kolahtaa taivaan räystäs,
kun pystytän pitkät tikkaat.
Olen menossa ylös. En jaksa kuunnella.
Korkealla on muita asioita.

Kahden kauppoja

Olemme keskellä pimeintä aikaa, kun näin laskevan Kuun puoliskolla tullaan siemenkuun jaksoon. Kuu lähtee pienenemään täydenkuun jälkeen ja suunnataan kohti seuraavaa pimennystä, Auringonpimennystä mikä on samalla uuden Kuun syntymä. Pimeyden voisi ajanjaksona ymmärtää sisäiseksi ajaksi, eikä tässä ole mitään luonnotonta tai pelottavaa.

Kuunvaihe vaihtuu siemenkuuksi illalla kahdeksan aikoihin ja vaa’an merkissä. Vaaka on kahdenvälisen kontaktin merkki, ja henkilökohtaisen kohtaamisen teema korostuu erityisesti Kuun vaiheessa, koska Venus ja Mars ovat eläinradan vastakkaisella puolella. Kaikki elementit ovat siis koossa, vaa’an merkki, Venus ja oppositiokulma. Toivottavasti kaikki sulassa sovussa näin ystävänpäivän muikeissa tunnelmissa.

Siemenkuussa toki tavoitellaan toisia ihmisiä, mutta yleensä laajemmalla otannalla kuin näin henkilökohtaisesti, kuin mihin taivaan asetelma tällä kierroksella viittaa. Siemenkuu on korostetusti antamisen aikaa, eikä välttämättä täysin pyyteettömästi ihokasta yltä vaan pohjimmiltaan ideologisista lähtökohdista. Koetetaan varmistaa, että se juttu mikä on, mitä osataan ja tiedetään, jatkuu ja leviää. Nyt Kuun ollessa vaa’assa täytyy osata kohdata toinen ihminen vertaisena ja yksilönä. Juttua ei viskota massoille summittaisesti vaan tarjoillaan juuri sinulle. Jos kosketuksen kattavuuden määrässä vähän hävitään tällä tyylillä, voi sen vaikutus ja voima olla sitäkin tehokkaampi. Niin monta kertaa eri yhteyksissä on saatu huomata, että yleisesti paasaaminen ei paljoa auta, vaan paras tulos syntyy kohtaamalla kasvotusten, vetoamalla ja pyytämällä. Jos jaettavaa nyt on, kannattaa oikeasti kohdata toinen ihminen.

Koska tämä kuunkierros on pimennyksien vuoksi poikkeuksellinen, on mahdollista että levittämisen ja tiedottamisen tehtävätkin nivoutuvat tärkeisiin asioihin. Kun Kuun asetelma on oikeastaan poikkeuksellisen suopea ja sopiva vaiheeseen nähden, voidaan tätä pitää enteellisesti hyvänä merkkinä; siemenkuunvaihe tuntuu hyvältä mahdollisuudelta.

Oletetaan että tämä Kuunpimennyksen jälkimaininki on seesteistä aikaa, ja balanssi on jälleen löytynyt. Jos pimennyksen aika oli piikki kuuhulluudessa, laskukuun myöhemmät vaiheet lupaavat jälleen muutamien päivien sisällä potentiaalisti hullumpia aikoja kuin tämä siemenkuun vaihe. Hienoa kun saadaan hetki huokaista, täällä pimennysten välisessä syvyydessä.

niin kuin lanka
läpäisee kynttilän
hymysi tuntuu
varpaissa asti
ja sytyn minne
tahansa kosketat.

Pimeästi esillä

Kuunkierroksen kohokohta on Kuunpimennys leijonassa, ja se on aina täysikuu. Ulvojille alkaa uusi kuunvaihe, kuin Kuun puolitus, jonka jälkeen ollaan laskukuun puolella. Tätä kuutamon aikaa intiaanit kutsuvat lumikuuksi. Miten kuutamon varjo häilähtää pimentyessä? Vaikka pimennyksen tarkka hetki voidaan määritellä, se on symbolisen vastaavuuden tasolla vain ajan keskiarvo. Pimennyksen esiin tuomat teemat ovat todennäköisesti antaneet kuulua itsestään jo ennen pimennyksen tapahtumista, ja homma jatkuu pitkään tämän jälkeenkin: viime elokuussa samoilla kartanlinjoilla heikonlaisesti pimeni jo, ja merkkiparin pimennyksiä riittää jopa tammikuun -19 puolelle. Samoin kuin viime syksynä, kuunsolmut kulkevat edelleen neitsyen ja kalojen linjalla, eli vielä eri merkkiparissa kuin missä pimennys nyt tosiasiallisesti tapahtuu. Pimennyksessä on vieläkin tulevaan kurkkaava tuntu, kuin ennakkovaroitus.

Kuulle pimennyksen kierto on painavampi ja kohottavampi, tärkeämpi ja merkityksellisempi kuin ihan tavalliset Kuun syklit. Pimennyksen pointtina pidetään huomion keskittymistä tiettyyn seikkaan, ja nyt silmätään isoa kissaa. Leijonassa tapahtuva pimennys korostaa Aurinkoa vielä enemmän kuin muut Kuunpimennykset, tähtivalon omassa merkissä kun ollaan. Kuun ja Auringon vastakkaisuus on vielä keskeisemmällä sijalla, ja sen myötä täysikuisuus. Vastavuoroisuus, kohtaaminen, palaute, esilletulo.

It’s showtime! Leijonan täydenkuun vaiheessa ja pimennyksessä kysymme näkyvyyttä. Kuka huomioi minut. Kuinka näyn toisille. Kenelle näyn. Millainen esillepanoni on. Mitä pitää näyttää. Mitä itsestäni annan toisille. Olisiko syytä saada enemmän huomiota. Pitäisikö poistua estradilta. Pitäisikö näkyvyyden laatua muuttaa kuullun palautteen mukaan. Koska on syytä antaa palautetta yleisölle päin.

Leijonassa ei päästä näistä sydänasioista. Pitää tutkiskella, ollaanko mukana kaikesta sydämestä, kokonaisena, tehdäänkö ollenkaan sitä mihin on paloa ja mihin veri vetää. Se on sitä kutsumusta, ehkä joillain sen löytämistä mutta vielä kipeämmin kyseenalaistamista ja tarkistamista, oman kutsumuksen mittaamista muuhun maailmaan, yhteisöön, yleisöön – vaikka emme mitään tähtiä kuvittelisi olevamme. Leijonan komea aika voi saada harmaan hiirulaisen tuntemaan itsensä perin turhaksi, tarpeettomaksi. Siksi tässä pimennyksessä on tärkeällä tavalla kyse myös arvostuksesta (mikä negatiivisimmassa ääripäässään on narsismia).

Tervettä itserakkautta vaan teille kaikille elämän esiintyjille!

Sinä olet
viskonut tähdet
taivaan sumuksi.
Sinulla on
jos olet
runon lapsi
kynä piirtää
elämänviiva kämmeneesi
itse.

Paljolti hullua aikaa

Nyt on kuulkaa niin iso hullunkuunaika alkamassa, että sehän on melkein kuin täysikuu olisi jo täällä – se pimentyvä täysikuu. Hullunkuunvaihe alkaa kohta kun Kuu on siirtynyt omaan merkkiinsä rapuun, marsinpäivän iltapäivällä vähän ennen neljää. Ja on upeaa, että meillä pohjolassa tosiaan on päivä vielä tähän aikaan. Kuun vaiheen vaihdos kiertolaisen omassa merkissä ihan varmasti tuuppaa Kuuta tuntuisammaksi, hullummaksi.  Lisäksi tämän Kuun mahtavuutta pullistaa sen liippaisu Maan läheltä, eilen Kuu oli lähimpänä, ja vetäähän se vieläkin.

Tässä ajassa ei voi sivuuttaa Jupiteria, koska planeetta on aikaa koskevissa tuntemuksissa isolla tavalla päällimmäisenä. Hauskasti Kuu toistaa Jupiterin isouden elkeitä hullunkuunvaiheeseen siirtyessään näillä meidän asteillamme, sillä Kuu sattuu kulkemaan juuri silloin Jupiterin ilon huoneessa ja rapuhan on tuon isottelijan ylennysmerkki.

Voidaan suoraviivaisesti päätellä, että tämänkertainen hullunkuunvaihe on iso. Pyritään äärimmilleen, venytään ja vingutetaan niin että soi, ja saattaa ihan paukahtaakin (kuten pakkanen just täällä meillä). Jos hullunkuunvaiheessa tavataan muutoinkin sortua liiallisuuksiin, nyt liioitellaan monta kertaa kiellon päälle. Ei siis mitään rajaa, kasvetaan kaikkien aitojen (vai ajankohtaisesti, muurien) yli. Mennään kerta kaikkiaan ihan liian pitkälle. Ravun Kuu muutoinkin ruokkii kasvua, ja nyt oikein tuputetaan, lapataan lautanen ihan täyteen ja otetaan santsia kanssa.

Liioittelu saattaa kuulostaa vaaralliselta ja hälytyskellojen pitäisi soida. Ajanlaatua voi tuumia joskus hyväksyen siltä kantilta, että näin on tarkoitus nyt tehdä. On venyttävä entistä pidempiin mittoihin, korkeammalle, laajemmalle, kasvettava huikeammin. Ajassa on leimallista, että piiperrys ja pienoinen ei ole tarpeeksi, on oltava enemmän. Vaikka siis taivaalta luettava symboliikka osoittaa hyvää tilaisuutta kasvaa tavallista enemmän kasvukuussa, voi tämä olla myös vaativaa, ja niiltä osin hulluksi tekevää. Lähestyvä Kuunpimennys painaa jo. Olemme pimennyskierrossa, tämä on erityistä, ja loppuviikko ollaan kiihkeässä erityistilassa. Paljon on tämän hullunkuunajan sanoma.

Olen läikettä pinnasta pohjaan.
Joka poukama aaltoaa.
Tuhat kuohua tunnissa ohjaan
tuhat kuplaa pulpahtaa.

Paineessa puolikkaaksi

Astrologiassa on aina kyse ajoituksesta, siitä mitä tietyllä hetkellä tapahtuu. Silloin kun ajoitus vaikuttaa osoittelevan täsmälliseltä, tulee väistämättä mieleen, että jospa tällä onkin tarkoituksensa. Kun Kuu härän merkin täsmällisessä puolivälissä kasvaa puoleksi kuuksi lauantaina aikaisin aamulla, on Jupiter aivan muutamaa minuuttia aikaisemmin saavuttanut eläinradan kohdan, jossa se pysähtyy. Vaikka härän Kuulla ja vaa’an Jupiterilla ei olekaan nyt keskinäistä kulmaa olemassa, samanaikaisuus nimittää niitä. Ajassa on leimallista valtavuus, kasvupaine.

Härän kasvavassa puolenkuunvaiheessa Kuu siirtyy taas kerran valoisammalle ja isommalle puolelleen, ja kaikista kuunvaiheista puolikas on mahdollisesti kaikkein merkittävin kasvukohta. Puolikas on se kynnys, jossa Kuu kunnolla kurkottaa täyttäkuuta kohti, merkittävin siirtymä Kuun alitajuiselta puolelta valoon on tehty. Jos kuunkiertoa tarkastellaan ”astroteoreettisesti”, uudeksi syntymä tapahtuu kaiken alun pisteellä eli oinaan merkin alussa, ja kasvavaan puolikkaaseen tullaan ravun alussa; ravussa mikä on Kuun oma merkki. Tästä saattaisi jopa varovaisesti päätellä, että kasvavan Kuun puoli on Kuulle itselleen kaikkein suotuisinta, toivottavinta ja mieluisinta. Tällä kierroksella härän merkki on Kuulle samalla tavalla aivan erityinen, sen ylennyksen merkki, eli eläinradan kulmaa minkä ylityksestä Kuu nauttii.

Toinen aikaan liittyvä, hiukan Kuuhun sidoksissa oleva tekijä on härkäisen Kuun hallitsijan Venuksen merkinvaihdos. Tämä tapahtui noin puolta vuorokautta aikaisemmin kuin kuunvaihe vaihtuu lauantaina aamulla. Summittaisesti ajateltuna edelleen merkittävän lähellä ajallisesti, sillä lailla osoittelevasti että käytännössä samaan aikaan tapahtuu. Venus aloitti uuden eläinradan kierroksen oinaasta, vaikka joutuukin tähän samaan kohtaan vielä peruuttamaan.

Ajassa on uuden alun ja kasvamisen aineksia. Härkäkuulle kasvu on tasaista mutta runsasta. Puolessa Kuussa on enemmän dramatiikkaa, se vaatii toimia, valintaa suunnasta. Kuin oltaisi testissä, jossa pitää valita useasta ovesta se yksi ainoa oikea, mikä tuntuu itsestä oikealta. Ovi pitää saada auki, ja onneksi härässä on voimaakin. Katua ja epäröidä ei saa, ei voi tehdä eiku -liikettä. Härän Kuu on vakaa ja tyyni, ja omaa suuntaa sekä valinnan perusteluita voidaan pureksia (märehtiä?) rauhallisesti. Tekoa ei sovi unohtaa, eteenpäin on mentävä, on kasvettava. Ja mitä kasvusta seuraa? Täydenkuun pimennys. Siksi tämän oven valinta on paljon ratkaisevampaa kuin yleensä. Onneksi saadaan tehdä tämä härässä.

Kuun korostuminen, kun se nyt näin makoisasti itselleen hyvää merkkiä kulkee, saattaa aina nostaa Kuuta esille myös sen kuuhullujen piirteiden osalta. Lähestyvän pimennyksen tuntu ilman muuta kerää painetta, mikä voi lisätä hulluina pidettyjä kuu-ominaisuuksia. Vaistonvaraisuutta, mielialan heilahduksia, tunteiden äärimmäistiloja. Me olemme hiipimässä kohti voimakkaasti vaikuttavan vetovoimaista Kuuta, kiertolaisen vetävin kohta Maahan nähden on ohjelmassa tämän puolikkaan kasvuvaiheen kuluessa, hieman ennen hullunkuunvaihetta. Kuulle sopiva merkki ei siis ollenkaan takaa yksinomaan ja yksioikoisen miellyttävän mukavaa Kuun aikaa, vaan se voi tarjota Kuulle runsaan ja hedelmällisen kasvualustan ihan kaikissa Kuun tunnoissa. Voikohan Kuun ilmenemisen tyyliä itse hallita? Mielipiteitä?

Kuu kiitää taivaalla
huolettomana, selkämme takana
kuin todellisuus jota kukaan ei huomaa,
selvä yhteinen lyhty
ilman että kukaan ehtii siihen vilkaista.
Se ei anna edes suuntaa,
kukapa siitä ottaisi vaarin…
Mutta olemassaolollaan tuo kirkas,
puolikuun muotoinen
taivaan kappale
pitää kaikille tarjolla hengitystilaa.

Ei tästä maailmasta

Pehmeästi vaihtuu vesimiehen uudenkuunaika kaloissa sirppikuunajaksi, tammikuun viimeisenä päivänä illalla noin puoli seitsemän aikaan. Kuu tavoittelee kaloissa Venuksen kohtaamista, ja kyllä tässä ihanuus kulminoituu kun Venus vielä säihkyy ylennysmerkkinsä hyvyyttä. Ajassa on helppo tuntu, niin sujuva että saadaan hyvällä syyllä jo epäillä tätä viettävän petolliseksi, salakavalan passivoivaksi. Nuo ikävyydet koituvat kalojen merkin toisaikaisuudesta ja huomaamattomuudesta, eivät lainkaan tarkoituksellisesta pahantahtoisuudesta. On uskottava, että hyvässä huomassa Kuu ja Venus kaloissa ovat: näiden hallitsija Jupiter on vaa’assa vähemmän kuin viittä vaille pysähdyksissä, nyt jo niin hidas vauhdissaan että varmasti sen vaikutuksellinen vastaavuus on merkittävää. Harvoin on Kuulla tällaiset tukijoukot!

Jääköhän sirpin tehtävät pitäisi -listalle. Suopeus täytyy ajasta nyt erikseen pysähtyä huomaamaan, koska tämä sulo on liian helposti paikallaanpysyvää, saamatonta ja aloitekyvytöntä. Hieman oudolta väitteeni tuntuvat, koska kalat on merkeistä muuttuvaisuuden huipentuma. On ihan mahdollista, että vesimiehen ihanteellisesta aloituksesta kalojen Kuun sirppi lähtee yhä idealistisemmalle polulle. Kalat menee ihan sinne mihin aika viettää, mihin pohjavirta imaisee – en nyt väittäisi että ihan tahdottomana, mutta avoimena muutokselle. Se hyvyys mitä ajassa kuunvaiheen vaihdoksen kautta on nyt nähtävissä työntää miltei ennemmin unelmien pilviin kuin perustamaan vankkaa pohjaa.

Kun kalojen aikaan (Kuun merkki siis värittää ajan sävyn) ollaan mielikuvituksellisia ja myöntyväisiä, sanalla sanoen helppoja, iisiys on vaiheen henki. Ei tehdä tästä vaikeaa. Se että oikeastaan mikään ei sido, vain taivas on rajana ja jos eksakteja halutaan olla kalojen suhteen, ei taivaskaan vaan ennemmin galaksit, tarjoaa sellainen poikkeuksellisia mahdollisuuksia. Näihin hyviin saumoihin uskominen on se juttu nyt sirpissä. Kun Venus on mukana temmellyksessä, on paras kuunnella vertaisia, ja vaikka luottaa johdatukseenkin, ottaa ainakin toisten palautetta jo huomioon. Venus ei päästä meitä hapuilemaan ja ajelehtimaan ihan yksinään, ja porukassa on mukavaa.

Kalojen leimaamassa kuunajassa on riipaisevaa kaihoa, ehkä sävyä nostalgiasta, ihan kuin kaunokirjallisen jalostavaa kärsimystä tsehovilaiseen tyyliin. Näillä häilähtävillä tunnelmilla ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa, mutta jos ne edes häilähtävät, emme kai voi kieltää niiden olemassaoloakaan. Hellitään tätä erilaista kaunista hetkeä, sillä näitä ei taivaalta kovin montaa ruskoa tule. Mutta samalla kun hellitään ja paijataan, saatetaan hyvin livettää käsistä vaikka mitä hienoa, kun ei oikein saada aikaan, ei huomata ajoissa, ei vaan viitsitä – eli ei kannata sitten huudella väärinymmärrettynä jos on makoillut prinsessana kymmenellä patjalla tai seikkaillut vaaleanpunaisilla pilvillä. Valinnoista voi joutua maksamaan. Jossitellaan silti vielä. Kun ollaan pimennysjaksossa, on hyvä ottaa välillä tietoisesti kevyemmin, että jaksaa sitten kun tosipaikka tulee eteen.

Ajan passiivissävyistä henkeä vielä kruunaa se, että kaloihin tullessaan Kuu kohtasi Kuun alasolmun (kun vuorokausi vaihtui maanantaiksi), ja tietysti pysäytti solmuparin huojahtamaan, tuumaamaan, odottelemaan parempia aikoja. Tätä jossittelun vaihetta kestää ihan sinne asti kun Kuu saapuu neliökulmaan Aurinkoon nähden, eli vaihtuu puoleksi kuuksi. Koko sirppivaihe menee siten, ettei ehkä kannata kauheasti riehua, jos epäilyttää tietääkö edes mitä on tekemässä.

Onko kalojen Kuu sitten kuuhullulla tavalla kreisi? Väitän ettei ole. Kalat-Kuu saattaa olla ihan pihalla, mutta ei hullulla tavalla, ei lainkaan vääntäen ja puristaen. Vasta puolikkaan Kuun jälkeen aletaan olla Kuun kiertosyklissä lähimpänä Maata, joten ei se nyt vielä erityisesti hiuksia kiskovan vetovoimainen ole. Erilaisen iisi vaan.

Yhden ainoan kerran vielä
sinä aurinkolintu ja siinä samassa meri on ilmaa.
Aurinkolintu
ja siinä samassa kuu on irronnut poiju
tai aamu ja vetäviltä juhdilta karannut kärrinpyörä.
Voi päivä,
juurettoman laineen sydän
valo.

Uusi aika tuo yllätyksen

Vesimiehen kuunkierto lähtee liikkeelle merkin alkupuolelta yöllä kohta kahden jälkeen. Vesimiestä pidetään tulevaisuuteen liittyvänä merkkinä, seurataan siis tässä kohdin traditiota. Liikahdus kohti uutta aikakautta? Ainakin kaikkien planeettojen etenevä liike vahvistaa hyvin tämänsuuntaista tahtoa.

Vesimies kertoo ihmisporukoista, yhteenliittymistä, yksituumaisten kerhoista, jengeistä. Ja samalla kun ollaan yhdessä samanmielisten kanssa, ollaankin erillään, omana itsenä, erilaisena, yksilöllisenä. Tämänkertainen alku kuvastaa yhteishankkeita ja jaettua päämäärää. Ja samalla se suunta voi olla ihan omanlainen, eriskummallinen, erottuva. Ja oikeastaan vesimiehen merkki kuvastaa ajattelun kiteytymistä, idean testaamista ihmislaboratoriossa. Vesimies ei enää etsi vastauksia, se tietää, ja totisesti antaa toistenkin ymmärtää näin olevan. Vesimies elää jo aatteensa mukaan, mikä tekee siitä usein melko kummallisen. Ihan hyvällä sanottuna.

Uuden kierroksen lähtökohta on se, että on olemassa jo jotakin, aate ja sen ymmärrys. Mitään ei enää tyhjästä rakenneta tai ideoida. Syklin tarkoitus tiedetään. Ehkä tunnistamme sen olemassaolon itsessämme ja painamme tähän suuntaan, koska emme oikeastaan muuta voi. Ei tässä poikkeilla vaihtoehdon alaviitteisiin. Onhan tällainen tuloksellista ja varmaa, kun ei tarvitse epäröidä. Jatkuva nillitys siitä, että onks tämä nyt varmasti oikein, saa loppua. Ei kyseenalaisteta aatetta. Suoritetaan varsinainen ’näillä mennään’ koe.

Katsotaan sitten kuinka tuleva sykli kulkee. Alkupuolessa on oikein ihania, seesteisiä ja rauhaisia sävyjä. Työrauhaa tosiaan annetaan uudenlaiselle näkemykselle. Tahti virkistyy – ja sitten! Zap! Boing! Pimennysjakso on täällä taas, ja se alkaa Kuunpimennyksestä. Nyt pimenee leijonassa, ja Auringon vesimiehen merkki on ihan yhtä lailla linjalla. Erittäin tärkeältä, tähdelliseltä ja alleviivaavalta Kuun sykliltä alkaa näyttää. Jos pimennyksen jälkeen hetkeksi ilmanlaatu tasaantuu mukavammaksi tai lempeämmäksi, kierron loppua kohti väännetään jälleen lisää ruuvia puristimissaan.

Tällaisen yllätyksen vesimiehen aika oli sitten meille nyt varannut. Kuuhulluuden pitoisuuksia saadaan makustella syklin kuluessa, mutta ei pimahtaneisuus näin aloituksessa huomiota herättävää ole. Kuunpimennys tulee olemaan se loistavin maasto poikkeustunnelmia ajatellen.

Liikkuvaa vettä katsellen
kuuntelen
tuulen kummallista kieltä
ja äkkiä tunnen
että on vielä jotakin uutta,
tavoittamatonta.
Istun hetken
kuin rauhallisin mielin.

Karmaisevaa karaisua

Mustan Kuun yön kohdan arvonta päätyi tällä kertaa tulevaan yöhön, koska seuraavan kuluessa Kuu syntyy jo uudeksi suht pian vuorokauden vaihduttua lauantaiksi. Ja silloin pääsemme ottamaan vastaan Punaisen Kukon vuotta. Yö alkaa vähän neljän jälkeen iltapäivällä (Hki) ja aamun saamme noin yhdeksältä, eli vielä on pitkät pohjolan yöt aikaa vaeltaa pimeydessä. Kuu on kauriissa.

Ihan teki mieli päättää kirjoitus tähän. Kauriista alkanut kierto päättyy samoihin umpeenkuromisen teemoihin, näin käy silloin kun Uusi Kuu syntyy merkin alkupuolella. Astrologisesti kauris on Kuulle haastava merkki, jos ei täydellinen katastrofi niin yleensä työläs eikä itsestäänselvä. On kuitenkin kiva keikauttaa ajattelua toisinpäin: miksi työ ja tarkkaan selon ottaminen olisi jotenkin kurjaa? Kun kauriin Kuuhun keskittyy, se voi antaa paljon.

Lähtöasetelmassa haettiin rakentavuutta, vakautta, ja nyt on viime hetket arvioida, päästiinkö siihen mihin piti. Kauris on kypsyttäjä, kasvattaja, opettaja, ja siksi Mustan Kuun yö juuri tämän Kuun kanssa antaa rauhallisen, selkeän ja opettavaisen tilaisuuden sisäiseen kasvuun. Ja merkin teemaan sopivasti yö pitkä kuin nälkävuosi. Kauris tarvitsee aina aikaa. Ei se hidas ole, mutta aikaa on vaan hyvä olla kauriin kanssa.

Näissä tunnelmissa tehty syväsukellus omaan minään voi olla yksi ankarimmista. Ihan varmasti mieleen nousee ne kohdat, joissa olisi pitänyt venyä parempaan, pystyä pätevämpään, suorittaa enemmän. Olisi niin helppo lohduttaa, että ei aseteta rimaa liian korkealle ja sellaista liirumlaarumia, mutta annetaan kauriin Kuulle oikeus olla oikeassa. Opitaan nöyrästi kaikista niistä asioista, joissa oli hosakkaa, ja pohditaan millä realistisilla keinoilla homman sitten saisi onnistumaan. Ei tällaisesta terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen tarvitse masentua. Tänä yönä on aika olla realisti. Ja tasapuolisesti nähdään myös kaikki se hyvä, ja osataan ottaa siitä kuuluva kunnia itselle. Ei mikään helppo juttu sekään. Opittavaa on.

Vaativaa tämä kauriin Kuun aika on. Siitä on tehty kirosana. Ihmisyytemme ei useinkaan näytä kestävän minkäänlaista karaisua ja koulimista. Ehkä ensi yönä, Mustan Kuun alla, saamme sitä kohdata. On aika huomata ne asiat, joissa pitää kiteytyä, kristalloitua, jotta pääsemme seuraavassa Kuun syklissä puhdistautumaan. Loppuhuipentumaksi, silloin kun Aurinko nousullaan päättää Mustan Kuun yön, on Kuu kauriin viimeisellä asteella. O-ou, enkä avaa tätä nyt enempää.

Näin vähää valoa
ei huomaa.
Se on vain
uskottava.

Vahvasti ja viisaasti

Yöllä tulimme Kuun matkassa vanhankuun vaiheeseen, balsamiseen tilaan. Kuu on nyt jousimiehen innostuvassa, intomielisessä ja myönteisessä merkissä. Voisi tuntua hieman epäsopivalta, mutta sepä on juuri jousimiehen vahvuuksia, yhdistää toisiinsa ennakkoluulottomasti kaikenlaisia tekijöitä. Jousimiehen puhkuva innokkuus ei ole himmailuun ja lopetteluun helpoin tie, mutta koska sävy saadaan tosiaan jouskarilta, ollaan optimisteja.

Kuun vaiheista viimeisimmässä Kuu pienenee häviäväksi. Tuntuu aika kauhealta ajatella tätä Kuun kuolemana. Syklisyydessä tarvitsemme lopettamista, päättelyä ja hiljentymistä ihan samassa suhteessa kuin on toisena aikana syytä nousta uudelleen alkuun. Jousimies on uskoa, ja loogisesti päätellen me tiedämme, että Kuu ON olemassa, vaikka emme saa siihen samalla tavalla ilmeistä kosketusta kuin täydenkuun valossa. Kuu on piilossa niin kuin se periaatteessa on aina olemuksessamme enemmän piilossa kuin selkeästi esillä. Nyt on aika luottaa Kuuhun, uskoa siihen.

Jousimies on yksi eläinradan vahvimmista merkeistä, ja vaikka siinä on reipas fyysinen puolensa, asenne ratkaisee. Onko sitten merkin fanaattisuutta, kun se päättää uskoa, mikään ei muuta sen jääräpäistä mielipidettä, ja sitten lopputulos ratkaisee. Muuttuvana merkkinä jousimies ei kuitenkaan ole fakkiutunut ja paikoilleen jymähtänyt, vaan päinvastoin ikuisesti etsivä, toisenlaisia näkökulmia huomioonottava. Näistä vaihdokkaista on vaikea päästä selville, lopulliseen totuuteen. Vahvuus, henkinen kantti, on vanhankuun ajassa etu, johon uskominen kantaa meitä aikojen yli.

Jousimiehen viisaus on toinen valttikortti, mikä lohtukuun aikaan pysyttää tolpilla. Kuunkierrosta viimeisimmän vaiheen aikana muodostetaan kokonaisnäkemys käydystä ja nähdystä, ja se sujuu tämän Kuun alla. Eri asia on sitten kuinka realisteja ollaan katsotun suhteen, miten arvotetaan, koska jousimiehessä on taipumus optimismiin. Tämä katsannon tapa vahvistaa omaa uskoa ja tosiaankin auttaa jaksamaan, on kevyempää matkata luottavaisena eteenpäin kuin hermoilla ja surkutella. Ihan kuten nyt on niin monilla jo kevät mielessä, vaikka tosiasiassa se on vielä hyvin kaukana horisontissa. Auttaa silti tässä hetkessä pienikin ajatus, että kohta on paremmin. Meillä on ihan varmasti jo hakusessa uudenlainen aloitus, vesimiehen puhdistava Uusi Kuu. Muistetaan silti että tämäkin sykli pitää taputella loppuunsa. Vanhankuun aikaan Kuu oli jo tavoittamassa Saturnuksen sävyä, eli kyllä me vastuumme nyt tunnemme, eikä yhtään sorruta ylioptimismiin. Ihanasti ajan teema kiertyy kasaan; kauriin kierroksessa saadaan Saturnus mukaan. Lopetus sujuu viisaasti ja kokeneesti, itseemme uskoen.

Minä ikävöin
niin suuresti niin mahdottomia
ettei se ole enää edes vaikeaa
Meri aavana ympärillä
taivaanrantoja myöten
ei ole menneen ja olevan rajaa

Sisäistä noitaa vainoamassa

Taas luiskahtaa aika ratkaisevasti eteenpäin. Kauriista alkaneessa kuunkierrossa periaatteessa vähenevän puolenkuun kohta olisi voinut tulla leimallisen johtavasyklisenä tärkeimmissä taitoskohdissaan, eli aloitus kauriissa, kasvava puolikuu oinaassa, täysikuu ravussa – mutta laskeva vaa’an puolikuu jää saamatta. Sen sijaan kauriin aika ehtii muuttua vesimiehen ajaksi, ja tämä viimeinen isompi kuunsyklin vaihdos siirtyy kiinteään skorpioniin. Puolenkuun kohta tulee ihan pian puolenyön jälkeen perjantain puolella.

Eteenpäinmenon tuntua väreilee sikäli, että Kuun puolittuminen merkitsee Kuunsolmulinjan tosiasiallista käännöstä siihen suuntaan kuin sen pitäisikin mennä. Planeetat kulkevat myös edelleen melko epätavallisesti kaikki Maasta katsottuna eteenpäin, ja nyt kun koko pakka on enimmäkseen samaa mieltä, niin mennään eteenpäin. Tosin Kuu on kyllä vähenevässä vaiheessaan jo. Ehkä panttaamme isompia aloitteita vesimiehen syklin alkuun. Tuntuu pohjustamisen ajalta ja varmistelulta.

Skorpionin Kuu sävyttää valossaan heikkenevää Kuuta näkymättömämmäksi. Taas seuraavan parin viikon ajan Kuu on kiertonsa pimeämmällä puolella. Skorpioniin tummuus todellakin sopii, symboloiden kaikkea sitä salaista ja tutkimatonta, mitä on olemassa. Merkki on Kuulle työläs ja vaativa, skorpioni lienee aluetta missä Kuu joutuu astumaan ulos mukavuusalueeltaan. Kun laskevan puolenkuun vaihe osoittaa kypsyyskoetta ja haastetta, ei voida kuin päätellä ajan olevan melko kiperäntuntuista. Motiivit ja syyt tutkitaan syvältä, helpolla ei päästetä ketään. Jos ei ihan inkvisiittorin kynsissä olla, haiskahtaa tässä silti tuomion tuntu. Mutta jos ei koskaan katsottaisi näin tiukkaan, saisimmeko mitään valmiiksi, tehtyä valintaa, kohti päätöstä? Valinnan paikka on niin isoissa sfääreissä kuin jokaisen sielun sisimmässä. On sellainen kutina, että sillä mikä linja valitaan, mitä arvotetaan, millaiseen tulokseen tullaan, on ratkaiseva merkitys tulevaa ajatellen. Katsokaas kun se Aurinko on tässä vaiheessa mennyt jo vesimieheen (tapahtuu torstaina myöhään illalla).

Kuuhulluuden ilmentymiä täytyy hieman harkita. Kuu alkaa olla kaukana, puolenkuun kohdassa suuntaa kohti etäisintä kohtaansa kiertoradallaan, eli vetovoimassa on vaimeampi jakso päällä. Skorpionin Kuu silti saattaa lahjoittaa meille vaikka kuinka mystisiä hulluuden tuntemuksia, riippuen ihan siitä millaista tuskaa tongitaan sielujemme pimeimmistä sopukoista. Puolenkuun vaiheen hulluuden sävy on ennemmin synkän sarkastista, ahdistunutta, voipunutta, riittämätöntä, kuin mitään höpsöttelyä. Ehkä ollaan todenteolla hulluuden teillä tai sitten ei ollenkaan. Eikä Kuu saa mitään apuja tai sävyjä muilta (etenemistahtoisilta) taivaan kavereilta tässä puolenkuun kohdassaan, paitsi luonnollisesti Auringon kulmasta. Taidetaan yksin joutua tuomitsemaan ja kärsimään itse langetetusta tuomiosta. Jokatapauksessa tällaisena aikana tekisimme täsmälleen niin kuin itse haluamme.

Elämä on sittenkin kokemus. Ehkä.
Puolikuun välke jäätyneenä kurassa. Piste.

En tee mitään

Siemenkuunaika päivittyy Hullunkuunajan blogiin näin myöhässä, koska ravun sävytteinen täydenkuunaika osoittautui monella tasolla sietämättömäksi ja kestämättömäksi. Palautumisaikaa tässä tarvitsisi, ja ehkä neitsyestä alkanut siemenkuunaika nyt toisi järkevyyttä ajanlaatuun. Maanantaita vasten yöllä hieman ennen kahta Kuu oli lähestymässä neitsyen merkin puoltaväliä ja oli aika mitata aikaa siemenkuun vaiheessa.

Kuinka nyt imeydymme maailmaan mukaan? Neitsyen Kuun alla solahtaminen pyritään tekemään paremmin, vaikka osoittelevasti kilpailumielisestä asenteesta ei olekaan kyse. Neitsyt pätee, mutta sen on hyvin vaikea ottaa itselleen kuuluvaa kunniaa vastaan. Mieluummin toimitaan vähän kuin sivusta, keulakuvan takaa järjestetään asiat kohdilleen. Ehkä jakamisen taito sujuu näinkin. Vaatimattomasti tarjottu voi olla miellyttävämpää ottaa vastaan, ihan kuin ei jäisi niin kiitollisuudenvelkaan antajalle.

Neitsyen kanssa on ominaista, että keskitytään yksityiskohtaan ja kokonaisnäkemyksen hahmottaminen saattaa jäädä tekemättä tai sisäistämättä. Nämä muuttuvat merkit yleensäkin, kaksonen, jouskari, neitsyt ja kalat, ovat jänniä arvottamisen kanssa. Kaksosilta ja kaloilta tuntuu menevän läpi ihan kaikki, mitäpä näitä moralisoimaan eiks niin, neitsyt on kriittinen ja jouskari ylenmäärin tuomitseva. Koska olen tänään pahalla päällä (hei – maanantai aamu!), heitän, onko arvottaminen lopulta neitsyellä ja jousimiehelläkään niin kohdillaan. Neitsyt saattaa arvottaa lisäosan versiota 2.2.1.1 ja jousimies ihan mitä itse uskoo. No, tämä vuodatus vaan ihan osoitukseksi, että näin neitsyen Kuun aikaan on yritystä olla kriittinen.

Vaikka neitsyen Kuu on ihan super hermoilussa, kyllä tämä hyvin menee. Te katsotte tarkkaan mitä laitatte eteenpäin, arvioitte kenelle ojennetaan, kaikki tapahtuu asianmukaisesti ja ammatillisesti. Solmun kulkuja jos katsomme, ei olisi haitaksi jos oltaisi vaatimattomiakin tiedottamisen ja avautumisen suhteen. Neitsyessä kun kulkee tuo yläsolmu vielä jonkin aikaa, ja Kuu sen juuri ylitti kääntäen taas solmut päinvastoin kulkusuuntaansa, huojahtamaan kritiikin ja arvioinnin puolelle. Nostaakohan neitsyen Kuu metelin, jos ehdotan, että jättäisimme enimmäkseen väliin tämän kierroksen siemenkuunvaiheen?

Poissaoloni
on vain optista harhaa.
Kaiken lomassa
tikitän tiheä ja
hätääntynyt sekunti.

Halit maailman kanssa

Kuten olette jo varmaan tietoisia ja tutkineet, ravun täysikuu on poikkeuksellisen voimakas. Meillähän ei eksaktilla hetkellä iltapäivällä Kuuta taivaalla näy, mutta jo parin tunnin kuluttua täydenkuunhetkestä kun Aurinko vaipuu horisonttiin, Kuu alkaa päivystää. Yöstää, pitäisikö tämä ennemmin ilmaista. Tämän kauriin kuunkierron alkaessa oltiin sitä mieltä, että nyt ovat muut taivaan tekijät paljon osoittelevampia kuin Kuu itsessään. Näin on täydenkuun aikaankin, sillä täydenkuun valoakseli osuu tarkkoihin poikittaiskulmiin pitkäaikaiselle Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuudelle. Täysikuu siis iskevästi valaisee ja tekee meitä tietoisiksi siitä, mikä tässä ajassa on kaikkein olennaisinta. Ja on sopassa vielä mukana Auringon lähettyvillä luuraava Pluto, jolloin saamme tarpeellisen muistutuksen siitä, mitä viime vuosina on saatu: Pluton ja Uranuksen neliö on täällä jälleen. Millaista satoa keräämme isoista tänä aikana tulleista muutoksista, eli mihin maailma on ollut menossa? Vältän astrologisessa blogissa poliittisia kommentteja, mutta nimenomaan Hullunkuunaikaan sellaiset saattaisivat olla hyvin sopivia. Ikävä kyllä.

Taivaalla on siis täydenkuunaikaan isoksi ristiksi kutsuttu planeettojen muodostelma. Siinä on pakottavaa purkautumisenergiaa, johonkin suuntaan räjähtää väistämättä. Aina ison ristin boosti ei ole pahasta, sillä mikäs se muukaan liikuttaisi kuin polttoaine. Kun tähän perusasetelmaan lisätään seikka, että tähän aikaan kaikki planeetat liikkuvat meihin nähden etenevään suuntaan, viittaa tällainen luonnollisesti siihen, että asiat etenevät, ottavat tulta alleen. Osoittelevaa on myös, että täydenkuun aikaan kiinteä, juurruttava voima puuttuu kokonaan astrotaivaan energioista. Ja täydelläkuulla saatetaan valmiiksi, nautitaan hedelmistä. Saadaan sitä mitä on tilattu.

Kauriin ja ravun akselilla täydessäkuussa on kyse selviytymisen edellytyksistä. Meillä on jo pitkään vaadittu kaikenlaisissa, turhiltakin tuntuvissa yhteyksissä, voimakasta puolen valitsemista. Ehkä tämä aika on se rajapyykki, jossa jaetaan jyvät ja akanat. Yhteisön paine ajaa tavallista ihmistä voittajien puolelle, missä on tottakai helpompaa, koska he jakavat edut keskenään. Saa olla sisäisesti ihan helvetin vahva tehdäkseen omaa, erilaista, juttuansa – ja pysyäkseen hengissä sen kanssa.

Ravun täysikuu on kaikista kuutamoista kuumaisin, ja siksi mahdollisesti aina kuuhullu. Tätä aikaa intiaanien kulttuurissa nimitetään suden kuuksi, ja onhan tämä niin vahvaa että ulvomaan pistää. Nyt tietysti vähän harmittaa, jos Kuu ei saa osakseen sitä huomiota mitä pitäisi juuri Kuulle antaa (ei saanut tässäkään bloggauksessa). Ravun täysikuu voi olla täysin mahdoton, pitelemätön, jos se kokee jääneensä vaille ansaitsemaansa huomiota. Sivuuttamisesta, pois sulkemisesta, rapukuu ei yhtään tykkää. Sen pitää olla lähellä, turvassa, tuntea elävän hengitys itsessään. Kestetään tätä tiukkaa rutistusta (halausta, tarkoitan siis) viikonlopun yli, niin kyllä ote siitä rentoutuu.

Turhanaikaista
suihkulähteen solina
rankkasateessa

Nopeasti katsottu

No hupsista, hullunkuunaikaan mentiinkin jo aamulla aikaisin, eikä Hullu Kuu bloggaaja tätä huomannut nenäliinavuoren alta. Kaksosen Kuu merkin alusta alkaa johdattaa meitä kohti kuunkierron täyttymystä ja huippuhetkeä. Kaksosen aika on päällekkäistä, tiedot kulkevat lomittain, linkkejä tulee ja menee, ja seuraamalla löytyy uutta innostavaa. Sävy on iloinen, pirteä ja virkeä (ehkä kaikkialla muualla paitsi täällä bloggaajalla), saadaan aikaan mutta ei välttämättä ihan sitä mitä alun perin piti tehdä. Tuskin haittaa kauheasti, päinvastoin voidaan yllättäen löytää uusiakin reittejä.

Ajassa on eteenpäinmenon tuntu. Kaksoskuun hallitsija Merkurius on juuri päättänyt perääntymisjaksonsa, ja tämän käännöksen myötä ihan kaikki taivaalla suuntaa eteenpäin (kuten planeetat oikeasti aina menevätkin, mutta Maan vinkkelistä näyttää joskus toisenlaiselta). Hullunkuun vaiheen virallisempi nimitys on kasvukuu, ja sehän sopii. Venytään vielä vähän, yritetään, jaksetaan, niin torstaina saadaan hekumoida.

Hullunkuun vaihe on jo Kuun aseman myötä kuuhullun luonteinen, sillä tiistaina Kuu liippaa kiertoradallaan nyt kaikkein lähimpää Maata. Valmistaudutaan siis vetovoimaan, jota harva kai voi vastustaa (sen verran vetinen kehomme on). Jos nyt poukkoillaan sinne sun tänne, saatetaan hyvinkin valmistaa tuleva täysikuu kovin hulluuspitoiseksi. Otetaan vähän varaslähtöä tähän.

Valkoisen arkin yllä kyyristyvät hyppyyn
kirjaimet, jotka voivat asettua väärin,
lauseet, joiden piirityksestä
ei ole pelastusta

Puolikas malttia valtiksi

Illalla noin varttia vaille kymmeneltä oinaan puolenvälin Kuu hujauttaa meidät kasvavan puolenkuun vaiheeseen. Tämä voi käydä räjähtävän nopeasti (Uranus on lähellä), mahtipontisen valtavasti (Jupiterin vastakkaisuus) ja pakottavan, sokaisevan kirkkaasti (Aurinko ja Pluto kulmassa kauriista). Huomaatte, että kuunvaiheen vaihdoksen ajankohta osuu siten, että moni taivaan tekijä on samaan aikaan kytköksissä toisiinsa. Auringon ja Kuun keskinäinen suhde, vaihe, nimenomaan starttaa liikkeelle näiden muiden tekijöiden kontakteja. Huomio ei ehkä jää Kuuhun, koska ajassa on niin paljon muuta isoa käynnissä.

Oinaan Kuun alla mihin tahansa vaiheeseen tultaessa vauhti on aina kiivas. Tulisella mielellä sännätään toimeen, ehkä lapsenomaisella innolla hihkuen tai muuten vaan kovalla metelillä. On tarve saada alkuun, eteenpäin, vireille ja toimeen. Oinaan Kuu on altis kärsimättömyydelle, kiirehtimiselle, hosumiselle. Tämä voi yhtä hyvin olla ajan painetta, että on kiire toimia; ajan henki alkaa olla voimakkaasti eteenpäin suuntaava. Kunhan vielä saadaan Merkuriuksen kulkusuunta Maahan nähden oikenemaan, sitten pusketaan tosissaan – epätavallisesti kaikki planeetat suuntaavat jonkin aikaa etenevässä kurssissa. Puolikkaan Kuun vaihe kääntää solmuparinkin juuri siten, että olisi lupa jo tehdä, liikkua, suorittaa. Juuri tätä puolikkaan oinaan Kuu nyt haluaa. Eteenpäin. Jo vähän hosuen, koska vielä voisi vähän malttaa sen Merkuriuksen vuoksi.

Iso kuvio, mihin alussa viitattiin, keskittää kauriin merkin kaiken ytimeen. Kuun ja puolenkuun vaiheen kannalta tämä on muistutus säilyttää mielessä alkuperäinen syklin idea. Oinaan Kuu voi poukota herkästi muuallekin, se kyllästyy, se ei odota, lähtee omille teilleen ellei miellytä. Merkkinä oinaan yksi haasteista on motivoituminen. Jos aikaisempaa uudenkuun aloituksen tarkoitusta ei enää nähdä – vaikka kuinka Aurinko ja Pluto koettavat siihen kiinnittää huomiomme – ei tunneta halua seurata määrättyä polkua. Halutaan uusille urille. Yleensä tällaisesta pioneeritoiminnasta seuraa jotain mielenkiintoista, mutta jos tuota taivasta nyt silmäilee, ei tämän puolenkuun kanssa. Jos malttia ja kärsivällisyyttä ei ole, on motivaatio ainoa hengenpelastaja.

Ajan henki on sen verran räväkkää, että se tuskin sinänsä enää yhtään haittaa, että tässä puolenkuun ajassa Kuu nousee näkyvämmäksi, isoutta kerääväksi. Sisäinen intuitio jää ehkä vähemmälle kun sapeleita kolistellaan näkyville. On pakko uskaltaa, vaikka olisi kuuhullua.

Yritän että mahtuisimme
yhdessä samaan runoon
mutta sinä menet tuimana edellä
ja minä perässä taas selittämässä
tällainen minä olen

Lempeästi tuulinen sirpinaika

Tässä on jo pitkään intoiltu kauriin uudenkuunaikaa ja vihdoin kuunvaihe muuttuu sirppikuuksi maanantaina aikaisin aamulla. Hitaan kulkunopeutensa kohdassa Kuu on vesimiehen merkin loppupuolella ja kohta tavoittamassa Venusta, jolloin sopuisa mielihyvän, arvojen ja ihmissuhteiden planeetta saa antaa koko sirppivaiheelle vivahdettaan.

Kauriista Joulupäivänä alkanut kuunkierto pääteltiin hullusti mielen ja ajattelun jaksoksi, ja hienosti vesimiehen Kuu jatkaa tätä alkuideaa eteenpäin. Vesimiehessä ollaan niin ilmassa kuin ikinä voidaan olla, edelleen ajatusten ja ideoitten perässä. Kiinteässä merkissä onnistutaan hyvin siinä, mitä sirpin aika kysyykin: pitää luoda perusteet, syventää ja juurruttaa sitä, mikä nousi idulle uudenkuun aikaan. Vuodenvaihde on muutoinkin epätavallisen päättäväistä aikaa. Annetaan lupauksia, katsotaan eteenpäin, asetetaan tavoitteita mihin vuoden mittaan halutaan mennä. Usein vaan käy niin, että elämä tulee vuoden juoksussa väliin, lupaukset unohtuvat ja muuntuvat. Kuunkierrossa, vajaan kuukauden aikana voisi olla paljon helpompi pitää kiinni siitä, mikä nyt on mielessä.

Silloin kun kuunvaiheen vaihdoksen hetki osuu lähelle planeetan valtapiiriä, niin ajassa liikkuvaa kuten nyt Venus on, tai oman kartan aina samoilla sijoilla pysyvää (miksei edistyskartankin tekijöitä), on Kuun ajassa kuin viestiä tältä läheiseltä liittolaiselta. Johan me kauriin aloituksessakin huomioitiin, että Kuu ei ole tämän kierroksen kaikissa kohdissa niin itsellinen Kuu, vaan taivaankannen muut tekijät tunkevat nyt tavallista voimakkaammin mukaan.

Venuksen vesimiehen sijainnissa korostuu planeetan sosiaalinen puoli, sillä vesimies vähän taistelee vastaan likeistä ja intiimiä toisen kohtaamista. Kohta kun Venus siirtyy kaloihin, saadaan sitten uppoutua symbioottisiin suhteisiin, mutta nyt vielä ollaan väljästi koko maailmassa mukana. Vesimiehessä hengenheimolaiset, sielunsiskot ja -veljet ovat tärkein vertaisryhmä. Vesimiehenkuun venushenkisessä sirppikuussa tutkitaan oman ryhmän tarpeita, rakennetaan yhteiselle pohjalle. Ajassa on ulospäinsuuntaava, tulevaa katsova tuntu, mikä ei ole normisirpille ihan tyypillistä.

Maanantai on tärkein päivä sirppikuun vaiheessa, sillä jo maanantaina illalla Kuu on ehtinyt kaloissa kohtaamaan Kuun alasolmua. Tämä ylitys vinksauttaa aikaa pohtivammaksi ja kyseenalaistavammaksi. Jos haluatte vapaan ja väljän ajan hengen asioiden hoidossa, tehkää työnne maanantain aikana. Kun Kuunsolmupari etenee, on vaikeampaa tehdä yksiselitteisiä ratkaisuja. Puolikuu torstaina illalla kääntää solmut uudelleen oikeinpäin, jolloin sirpin vaiheeseen ei jää ponnekasta aikaa kovin paljoa.

Jos vesimiehen Kuu näyttäytyy teille eksentrisenä, hyvin erilaisena, on tästä mahdollista saada aikaan ripaus kuuhulluutta. Venuksen lempeä kosketus vaiheen vaihdoksessa on silti ennemmin tyynnyttävä. Eihän me viitsitä hulluilla, on paljon kivempaa pysyä mukavuusalueella, tuttujen kavereitten kanssa. Omalla hiekkalaatikolla. Kyllä se sieltäkin pöllyää.

Ilmestyin vain kadotakseni,
ajan myötäisien tuulien risteyksessä
tavoittelin tasapainoa.

Mielen kierros

Kuu antaa uuden ajallisen syklin aloituksen torstaina aamulla hiukan ennen yhdeksää kun Kuu kohtaa Auringon kauriin merkin alkupuolella. Kauriissa Kuulla on vakaa ja harkitseva sävy, ja vaikka nämä ovat hienoja ominaisuuksia, on kauris Kuulle sen verran vaativa merkki, ettei tämän tulevan kierroksen aloitus ole kevyimpiä. Uudet aloitukset voisivat olla parhaimmillaan nyt täydellisesti kypsyteltyjä, arvovaltaan ja statukseen liittyviä, realistisia ja muutakin kuin vain itseä henkilökohtaisella tasolla lujittavia.

Työtä päästään tekemään, ja matkalla mestaruuteen saattaa vastuu ja velvollisuus painaa taakaksi. Kauriin Kuun alla homma pysyy hanskassa, sillä merkki hallitsee kontrollin. Tästä tyylistä ei vaan aina kaikki tykkää, ja jos ei opi joustamisen taitoa, saattaa napsahtaa poikki. Kauriin tyyli on hioa paremmaksi, täydellisemmäksi, ja jos oppimiskäyrä saa aikaa noustakseen, yleensä jälki on kunniaa ja kiitosta osakseen saavaa. Kuunkierron sykli ei välttämättä ole paras mahdollinen aikajana toteuttaa kauriin henkeä, jos nyt verrataan vaikka Saturnuksen kolmenkymmenen vuoden kiertoon.

Perääntyvän Merkuriuksen sävy on Kuun uuden syklin aloituksessa vahvasti mukana, sillä se on osoittelevan lähellä. Merkurius on juuri lähtenyt omalle kierrokselleen, syntynyt uudeksi Merkuriukseksi Auringon ylityksessään, ja tämä Merkuriuksen vaihe soveltuu todellakin paremmin uudenkuun henkeen kuin jos se olisi vielä Auringon toisella puolella. Ei nyt jäädä kauhistelemaan Merkuriuksen perääntyvää liikettä tässä yhteydessä vaan nähdään ilmiö ennemmin tarkoituksenmukaisena: taivas antaa meille nyt aloituksen, jossa sisäiset pohdinnat ovat merkityksellisiä.

Vaikka meillä on Kuun kierroksen aloituksessa pysähtynyt Uranus ajanlaatua leimaamassa, voi olla ettei Uranus sinänsä niin kauheasti määrää Kuun kulkua. Kasvavan puolenkuun ja täydenkuun kohdissa se viimeistään nähdään, onko tämä kauriskierros Uranuksen värittämä: Kuu nappaa Jupiterin ja Uranuksen pitkäaikaisen vastakkaisuuden haasteisiinsa mukaan. Yksinomaan Kuun näkökulmasta katsottuna alkava kierto vaikuttaa rauhalliselta, mutta muiden planeettojen osalta kyllä tapahtuu, eli huomio on kauriin teeman mukaisesti ennemmin laajoissa kokonaisuuksissa kuin Kuussa.

Sitten kun pohditaan hiukan laajemmin kierroksen alun tekijöitä, juuri niitä muita kuin Kuuta ja Aurinkoa, eli osoittelevimpia tekijöitä perääntyvää Merkuriusta ja pysähdyksissä olevaa Uranusta – alkava sykli keskittyy mieleen, ajatteluun, älykkyyteen. Tämä on oletettavasti se suunta, mihin pitäisi nyt lähteä. Uusia ideoita, nimenomaan.

Kuuhulluuden luulisi pysyvän tiukasti aisoissa näin järkevässä Kuun syklissä. Hullunkuunvaihe saattaa silti pöhköillä, ja saadaanhan me kauriin kierroksella ravun täysikuu, missä on aina aineksia. Näin aluksi ei kuitenkaan pitäisi olla kuuhulluudesta tietoakaan.

Menneitä olen miettinyt
havahtunut mieli tyhjänä,
taivas tyhjänä – minne
katosi kuutamo, kuu?

Totuuden henki

Olen pahoillani jos ajanhengen tunnustelut Mustan Kuun öistä ovat johdattaneet lukijoita harhaan. Olen näitä tunnelmien havaintoja julkaissut enimmäkseen kirjoittamisen ilosta, sillä ajan ilmiöiden miettiminen astrologian kautta kiinnostaa. Mustan Kuun yö on pieni erikoishetki Kuun matkassa, mutta mikään kokonainen kuunvaihe se ei ole. Jos minulta on tällainen harhainen lapsus päässyt johonkin päivitykseen, että olisin Mustan Kuun yötä väittänyt vaiheeksi, kertokaa missä jutussa näin on käynyt, ja käyn tuon kohdan korjaamassa mitä pikimmin. Tosin tämän Hullunkuunajan blogin luonne taitaa olla niin hetkeen sidottu, ettei täällä kukaan taida enää uudelleen palata vanhoihin jorinoihin.

Kertaan ja painotan, että Mustan Kuun yö on vain yhden yön osa vanhankuun ajan sisällä, eikä tämä yö yksinään edusta kuunvaihetta. Mustan Kuun yöllä tarkoitetaan ajankohtaa ennen Uuden Kuun syntymää, sitä yötä jolloin Kuun valo on kaikkein vähimmillään. Täällä blogissa Mustan Kuun yöksi on katsottu edellinen kokonainen yö ennen Uutta Kuuta, eli jos Kuun syntymä olisi vaikka kello kolmelta yöllä, tämä olisi ns. uudenkuun yö ja se tätä edeltävä yö jo Mustan Kuun yö. Näiden öiden tarkastelu ei ole kuunvaiheiden kannalta pakollista eikä ehkä oleellistakaan, mutta lähinnä kirjoittajan omien fiksaatioiden ja friikkiyden vuoksi nämä ovat tunkeneet mukaan, kun tekstiä on syntynyt. Mustan Kuun yön olen mieltänyt Kuun tunnelman kannalta poikkeukselliseksi hetkeksi, mutta toisaalta vastaavasti uudenkuun vaiheen puolelta voitaisi tarkastella vaikka ensimmäistä kokonaista uudenkuun päivää, jolloin alkavan jakson teemat olisivat kaikkein virkeimmillään.

Nyt aion tehdä vastoin sitä miten aina saarnaan, ja aion totisesti repiä tästä vastoin itseäni toimimisesta kaiken riemun irti. Tämän skorpionihenkisen vanhankuunajan päättää Uuden Kuun syntymä kauriissa torstaina aamulla muutamaa minuuttia ennen yhdeksää. Kun on talvi, Aurinko ei ole vielä noussut, ja siksi Uusi Kuu ”periaatteessa” syntyy yökartalla; Auringon nousuun on vielä vajaa tunti aikaa. Sen katsannon mukaan mitä olen noudattanut, Mustan Kuun yöksi tulisi tässä tapauksessa lukea se edellinen ihan kokonainen yö, eli tiistain ja keskiviikon välinen yö. Mutta kun nyt tuntuukin siltä, että tämä keskiviikon ja torstain välinen yö olisi ihan riittävän pitkä ja pimeä ollakseen Mustan Kuun yö. Saatte valita omien tuntojenne mukaan, pimeitä miltei Kuuttomia öitä on nyt tarjolla tuplasti.

Kun Aurinko vaipuu horisontin alle keskiviikkona yön aloittaen, Kuu on vielä jousimiehen puolella – ajatelkaa kuinka kamalan pitkä yö voi ollakin, kun Kuu syntyy uudeksi kauriissa noin kahdeksassa asteessa. Ja jos Mustaa yötä halutaan katsoa jo aiemmin, on Kuu vielä paljon kauempana jousimiehessä. Jousimiehen Kuun Musta yö, totuuden ja näkemyksen etsintää. Asenne mustaan syväsukellukseen omaan sisimpään on reipas ja rohkea – päässä alkaa soida rippikouluaikainen virsi totuuden henki johda sinä meitä..

Onko yön saalis siinä, että nähdäänkö totuus käydystä kuunkierrosta raakana totuutena vai näkemyksellisenä, idealistisena sellaisena mitä halutaankin nähdä. Jousimies kyllä etsii vilpittömästi lopullista totuutta, mutta oma asenne voi sokeuttaa jääräpäisemmäksi kuin mikään kiinteän merkin edustaja ikinä. Yhden yön, tai kahdenkaan, aikana ei pysty maailmaa muuttamaan sellaiseksi kuin sen haluaisi olevan. Ehkä on syytä tyytyä karuun, puhtaaseen, paljaaseen totuuteen. Ja tehdä sillä jotakin tulevan kauriin kierron mittaan.

Jos nimeän yön
on minun pystyttävä
kuvittelemaan myös päivä.

Luovutaan muusta kuin toivosta

Vanhankuun vaiheeseen liu’uttiin Joulupäivän varhaisena aamuna hiukan ennen seitsemää. Hullu Kuu tässä anteeksi pyytelee, ettei päivitys ehtinyt ennakoivaksi, valmistamaan teitä lukijoita vastaanottamaan tulevaa. Pyhien vietto on aina erikoisaikaa, mikä kysyy toisenlaisia puuhia, eikä aikaa jäänyt taivaan miettimiselle tarpeeksi. Kuun tulo kierron viimeiseen kokonaiseen vaihejaksoon tapahtui skorpionin merkissä, mikä soveltuu oikein luontevasti sävyltään balsamiseen aikaan. Skorpionin syväluotaava toiminnan tapa lupaa voimakasta matkaa oman minän sisälle. Voimakkuus ei kuitenkaan ehkä ole se, mitä vanhankuun vaihe sinällään kysyy luopumisen ja irtipäästön tehtävissään. Skorpionin voima on ehdotonta ja eliminoivaa, ja vähemmälläkin saattaisi voida eroon päästä.

Skorpioni on eläinradan merkeistä yksi niistä, joissa Kuu tuntee jonkinasteista epämukavuutta. Ajan juoksussa tämä ei luultavasti ole niinkään haittaa ja vaikeutta kuin hiukan ylimääräistä sovittelun ja sopeutumisen vaatimusta. Kuun täytyy mennä pois mukavuusalueeltaan: kun otetaan vertailukohdiksi Kuulle omimmat merkit rapu ja härkä, voidaan päätellä Kuun olevan turvallisuushakuinen. Skorpionissa ei olla tyynessä turvassa, sillä merkki kertoo sisäisestä voimasta, puhdista ja päättäväisyydestä. Skorpioni tahtoo pitää otteessaan, ja Kuulle ominainen heilunta vaatii työtä.

Olemme päättelemässä jousimiehen kiertoa, ja skorpionin hengessä jotakin täytyy ehkä jättää pois, joten tässä mielessä luopumista varmasti tapahtuu. Tämä voi silti olla säväyttävämpää, dramaattisempaa kuin vanhankuun hiljainen päättelytyö yleensä on. Jousimiehen innostus ja näkemyksellisyys voidaan skorpionissa naulita varsin onnistuneesti osaksi sisintä, ja tästä voisi kai päätellä siten, että jousimiehen kierto muuttaa lopulta enemmän itseä kuin maailmaa. Ja vasta sitä kautta se oma näkemys vaikuttaa laajemmalle. Tehdään ensin itse kuten saarnataan ja esimerkin voimalla siirretään vuoria. Hiljentymisen ja vaimenemisen ajassa saa sisäinen vahvuus tilaisuuden lujittua.

Lopettamisen ja hävittämisen teemaa korostaa vaiheen lisäksi Kuun hallitsijan sijainti näinä aikoina: skorpionin Kuuta pomottaa Mars, mikä kohtaa Kuun alasolmua kaloissa. Alasolmussa on samantyylistä luopumista, luota työntämistä, kuin alkaneessa Kuun vaiheessakin. Mars kertoo aina toiminnasta, ja ikään kuin taivas antaisi nyt käskyä tehdä tätä poisoppimista aktiivisemmin kuin yleensä. Kalenterivuottakin ollaan pian päättämässä, lopettaminen henkii joka suunnasta. Annetaan siis jo nähdyn jäädä taakse ja keskitytään täydemmin siihen, mitä kohti ollaan matkaamassa.

Tässä nimenomaisessa skorpionin vanhankuunajassa ollaan Kuun kanssa hiukan väljemmin tällä kerralla, sillä samoihin aikoihin osuu Kuun sijainti kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Vetovoima on heikoimmillaan, ja ehkä skorpionin raastavuuskaan ei nyt ole niin kuuhulluista kuin voisi olla. Ei niin tummia syövereitä kuin voisi olla – jousimiehen kierron toiveikkuus taitaa voittaa.

Niin kuin kevät oli liian aikainen
ja kesä nopeasti nähty
ja niin kuin syksyn silmät karisuttivat terälehtensä
ja linnut särkivät ilmaa
niin myös nyt talvi
viimeinen näistä vuodenajoista
on mahdoton elää uudestaan

Joulu 2016

Puhtaaksi hinkkaamista

Ollaanko realistisia ja rehellisiä, että vähenevän puolenkuun vaiheen vaihdos tuntuu vaikealta. Nämä puolenkuun valinnat ovat jo pitkään olleet erityisiä, merkityksellisiä, erikoisia ja painavia, ehkä jopa varastaneet huomion itseensä aloituksista ja täydenkuun ajoista. Ensin puoltakuuta leikattiin vähäisemmäksi ravun nolla-asteessa, sitten kaksi kertaa peräkkäin merkin viimeisellä kriittisellä ja karmallisella asteella ravussa ja leijonassa. Nyt ollaan neitsyessä ja taas samalla painokkaan täysinäisellä viimeisellä asteella – nyt tosin tarkoittaa tulevaa yötä noin kello neljää.

Tässä on ollut sykli käynnissä, karman suhteen, ja oli ihan pakko kelailla ajan asteita tulevien kuukausien kohdilta toistuuko sama kuvio aina vaan. Erikoiselta tämä tosiaan näyttää, ja painottaa edelleen vähenevän puolenkuun kohtia Kuun sykleissä. Tämä neitsyen viimeisen asteen valinta ei ole millään lailla vihonviimeinen, vaikka muutaman kuukauden ajaksi sävy muuttuu nolla-asteeksi; ensi vuoden alusta saadaan kolmasti nolla-asteen baby-puolikuu, ja huhtikuussa räpsähtää jälleen karman kysymyksiksi. Kauriissa.

*valitusta, vaikerrusta, ooh-huutoja, parahduksia*

Laskevan puolenkuun sävy on testaus, kuin näyttötutkinto, kierron kypsyyskoe. On paine tehdä hyvä valinta, päättää oikein, olla kauko- ja avarakatseinen että ratkaisu palvelisi laajemmin kuin vain itseä. Viimeinen aste nostaa mukaan karmallisia kysymyksiä, välttämättömiä ja väistämättömiä kohtaloita, asioita jotka on pakko kohdata. Karma ei suinkaan aina ole tulikiveä niskaan, rangaistusta pahuuksista, vaan kenties enemmän sen tajuamista, että on juuri sinun tehtäväsi tehdä jotakin. Ajassa kaikille annettava yleiskarmallinen käsky toimia osuu joillekin selkeämmin, mutta on silti kaikkien yhteinen tehtävä. Neitsyessä korjataan, parannetaan ja puhdistetaan. Maailmassa on asioita pielessä, nyt on paikattava. Lisäksi painetta nostaa sekin, että aika on juuri vaihtumassa kulminaatiokohdassaan Talvipäivänseisauksessa, ja se leimaa tulevien kuukausien yleissävyä: puolenkuun haasteellisuus jää ”kummittelemaan” ajan henkeen. Että se niistä baby-puolestakuista! Hullu Kuu manaa, ettei helpolta näytä (seisauskartalla retro Merkurius Pluton kanssa, Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuus).

Neitsyt Kuun merkkinä viimeisellä asteella, uuteen kuunvaiheeseen astuessa, on korostuneen kaksittainen merkki, muuttuva. Neitsyen vahvuuksia ovat ammatillisuus ja järkevyys, huolellisuus ja työteliäisyys, tehtävän suorittaminen loppuun saakka vaikka itseään uhraten. Neitsyen sävyssä on erityisen syytä olla varovainen sen suhteen, että keskittyy oikeaan asiaan. Neitsyt tarttuu yksityiskohtaan, mutta sen merkitys kokonaisuutta ajatellen ei ole aina täysin avautunut. Ja neitsyt hermoilee.

Ei pimahdeta jouluhimmeleistä.

Parhaimmillaan,
kun taivas on yhtä revontulta
siitä voi ennustaa erehtymättä
vain kaaoksen.

Egojen sulautumia

Integraatio kuulostaa hienolta, ja kun Kuu leijonassa saavuttaa siemenkuun vaiheen, hienoa pitää ollakin. Kaksosen kirkas, ja monia asioita päivänvaloon paljastanut täysikuu toi Kuun ajan laskupuolelleen, vähenemään valossaan kohti seuraavaa kiertoa. Vielä kuitenkin ollaan Kuun kirkkaammalla ja isommalla puolella, ja mikä se paremmin sopisi leijonan merkille. Siemenkuu on vähenevää aikaa, mutta näkyvää, sisältää siksi mielenkiintoisen ristiriitaisuuden.

Ajan haaste on sulautua, tulla osaksi isoa kokonaisuutta. Leijonassa peliin laitetaan minuus, oma ego, luovuus, eli tavallaan asioita jotka ennemmin erottavat joukosta kuin saisivat hukkumaan massaan. Ihmiskunnassa, karkeasti ottaen, yksilöillä kuitenkin on keskenään aina jotakin yleisinhimillistä samuutta. Vaikka oman viestin sulauttamisen keinot olisivat leijonassa jokaisen oman minuuden ilmentymiä, eivät ne ehkä tarpeeksi isolla mittakaavalla katsottuna eroa toisistaan liiaksi. Ja muistatte varmaan meidän olevan jousimiehen kierrossa, missä horisontti on kaukana ja skaala on valtaisa.

Leijonassa kulkeva Kuu on kärjistetymmin Auringon heijastus kuin muissa eläinradan merkeissä. Jousimiehen Aurinko on edelleen se, jonka huomasta Kuu tekee työtään, tekee toiset tietoisiksi ja pyrkii sisäistyttämään sanomaansa. Leijonan Kuuta ei voi jättää huomiotta, se vaatii noteeraamisen, vaikka häikäisemällä, vetoamalla auktoriteettiinsa, sokaisemalla rakkaudellaan jos kaikki aseet ovat sallittuja.

Teknisesti siemenkuun vaihe vaikuttaa rauhalliselta, vaikka toki taivaalla on kaikenlaista meneillään sen kuluessa. Leijonan Kuulla on mahtinsa ja mahdollisuutensa ihmisiin nähden, sillä vaiheen alkaessa Kuu on vastapäätä Venusta. Jos tätä tarjottimella ojennettua reittiä toisten luo ei osaa pedata itselleen, silloin saa omaa egoaan varmaan syyttää.

Ennen kuin tullaan taas puolenkuun kulminaatiokohtaan, aloitetaan lasku pimeämmälle Kuun puolelle, Kuu kohtaa Kuunsolmulinjan. Neitsyen yläsolmun ylitys pysäyttää Kuun ja kääntää sen arvioimaan uudelleen, pohtimaan suuntaa kyseenalaisemmin. Leijonasta alkaneessa vaiheessa olisi helpompaa olla itsevarma, tämä ajan henki ei luontevasti myönnä epävarmuutta. Solmun ylitys tapahtuu maanantaina aikaisin aamulla, ja pysähtyneen Merkuriuksen hengessä, Merkuriuksen merkissä neitsyessä, käännetään ajatukset sisäänpäin. Tämä siis kaikille jakajille ja tiedottajille vinkiksi, että viikonlopun aikaan viesti voi tavoittaa paremmin. Solmu tulee palautumaan oikeansuuntaiseen kulkuunsa puolestakuusta keskiviikkona yöllä – maanantai ja tiistai epäillään.

Hullu Kuu on manannut ja tuominnut kuuhulluutta ajassa esiin kuunvaiheiden vaihtumisen arkisissa kriiseissä. Leijonan siemenkuunaika voisi olla tästä näkökulmasta arvotettuna melko vähän hullu. Ehkä kaksosen täysikuu oli piikki, ja tätä vaihetta seuraava puolenkuun aika nostaa vielä suuremman piikin kreisiydessä, joten levätään hullutteluissa hetki.

Ilmanalassa,
jossa ihosta ei ole sielun seiniksi
tähdet paistavat läpi.

Haikuhetki täyttäkuuta

Yöllä huipentuu jousimiehen kuunkierto Kuun täyttymiseen kaksosen merkissä. Kuu on kokonainen ja näkyvä, ajan henki on esilläoloa, kohtaamista, tavoittamista, palautteen antamista, paljastumista. Täysikuu on suojaton ja toisten armoilla, mutta samalla täydellinen, ehyt, kukoistava, valmis. Kun ihan pari päivää sitten Kuu oli lähimpänä Maata, on välimatkaa vielä suhteellisen vähän, eli täysikuu on iso silmään. Ei silti juhlittava Superkuu, mutta oikein nätti.

Kaksonen on eläinradan merkeistä yksi luontevimpia hallitsemaan täydenkuun ideaa. Kaksosta ei esilläolo ja esittely haittaa, kontaktin otto toisiin kiinnostaa, sanavalmiina käsitellään palautetta ja opitaan siitä. Kaksonen on virkeä ja huomiokykyinen, ehkä merkeistä se eniten hereillä oleva. Merkistä johtuen täydenkuunaika on luonteeltaan hektinen, kiireinen ja tapahtumarikas, ja siksi voidaan saada paljon aikaan. Ja vaikka kaksonen ei sinällään pysyvyyttä arvosta, voi täydenkuunvaiheen julkisuudesta kummuta pitkään edesauttavia tekijöitä.

Kuun täyttymisen vaihe on nyt korostuneen sosiaalinen, mutta tähän aikaan usein liitetty rakkaudellisuus voi vielä loistaa poissaolollaan. Kaksonen ei ole tunteellinen vaan kognitiivinen, ei ole kosketuksessa hekumoiva vaan ripeästi toisaalle suuntaava, ei helli tyyntä hetkeä vaan pyrkii vaihtamaan. Siksi on mahdollista, että ajankohdan saavutukset jäävät irrallisiksi palasiksi, kuin kaleidoskoopin värikkäät kuviot, jotka pienen hetken nivoutuvat yhteen, mutta samassa hetkessä koko kuvio muuttaa jo muotoaan. Toisaalta Kuu on niin nopea, että sen kanssa eletään aina vaan hetkessä. Kaksosen täydessäkuussa se on kirkas, välähdyksenomaisen nopea, hetkellinen.

Taivaan muusta ajanlaadusta voi tulla täydenkuun asetelmaan hienoisia sävyjä, jotka muuttavat esilläolon tarkoitusta ja tyyliä. Kaksosissa Kuun hallitsija on Merkurius, ja sehän on mielenkiintoinen, kenties varsin painokas juuri tässä ajassa. On korkealla liitelevä viestinviejä, äärimmilleen pingottava, oivaltava, mietteliäs. Merkurius lähestyy retrokautta, on noin asteen päässä pysähdyksestä, kulussaan todella hidas jo. Ja on meillä täydenkuun asetelmassa toinenkin jarru, Saturnus. Vaikka Aurinko ja Saturnus kaveerasivat jo viime viikonloppuna, on iso-Arska vielä niin lähellä rengasplaneettaa, että Saturnus pääsee antamaan piiskaa ja kuria liian vallattomille ajatuksille. Saturnus hidastaa, vakauttaa ja vakavoittaa. Mietteiden tiivistämisessä tämä hioutumisen tapa saattaisi tuottaa jotakin upeaa.

Kuinka kuuhulluna kierron täyttymyksen aistimme? Iloittelevaa, poreilevaa, pirskahtelevaa ja ehdottomasti pirteän-virkeätä, että jos joku täysikuu karistaa unet niin kaksosen Kuu. Mutta ei välttämättä sillä tavoin kuin Hullu Kuu on jymähtänyt pitämään kuuhulluutta, sekopäisyytenä, jokseenkin tummasävyisenä. Jos Merkurius osoittautuu erityisen vahvaksi tekijäksi ajassa, se voi ilmetä kuuhulluutta lisäävänä tekijänä. Tulevat päivät osoittavat missä kuusenlatvassa keikutaan, mutta Hullu Kuu arvelee tämän olevan poikkeuksellisen selkeäjärkistä aikaa.

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille
kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan
kulkevatkaan

Runsasta hulluutta

Hullunkuunaika härässä on paradoksaalinen, sula mahdottomuus, epälooginen ja siksi niin hienon ristiriitainen. Kuun kulkiessa härän merkin alkua, lauantaina iltamyöhällä noin puoli kymmeneltä, tullaan kasvukauden päätteeseen. Kasvukuu, jota tässä blogissa hellitellen kutsutaan hullunkuunajaksi, on viimeistä riuhtaisua kohti täyttymystä. Aika on täysillä yrittämistä, ja joskus valmistelun aika sujuu kuin luonnostaan, ja toisinaan paukahtaa omaa mahdottomuuteensa.

Kuunvaiheeseen härän merkistä sopii kasvamisen idea, sillä härkä on runsas, hedelmällinen ja rehevä. Maaperä on turvattu. Toimeliaskin härkä kai on silloin kun on päässyt alkuun, ja aina kun Kuu kulkee härässä, turvallisuus on taattu. Jousimiehen kuunkierrossa ollaan onnekkaita, täyttymyksen juhlan onnistumista ei voi epäillä. Yleensä hullunkuunaikaan ollaan huolissaan, mutta ei härän Kuun alla. Kuulle itselleen härkä on erityisen mieluinen merkki, sen huomassa Kuu saa sellaista paijausta osakseen ettei missään muualla. Isäntäplaneetta Venus on vielä aktiivisessa kulmassa Kuun kanssa vaiheen vaihdoksen aikaan, ja tällaisen voi aina laskea ekstrahyväksi.

Hullunkuunvaihe on samalla tavalla lopettamisen aikaa kuin vastapoolinsa balsaminen vanha Kuu. Vaikka vielä kasvetaan, sen loppuminen alkaa olla tiedossa ja tähtäimessä. Ihan samalla tavoin ei se kierroksen lopussa balsamisessa vaiheessakaan niin yksioikoista ole, että kaikki vaan loppuu: samalla aletaan valmistella uutta kierrosta. Nämä vaiheet edustavat siirtymäaikoja kohti toisenlaista jaksoa, ja liikkeestä ilmenee härän merkin kyseenalaisuus soveltua vaiheen vaatimuksiin – härkä on kaikkein paikallaanpysyvin merkki eläinradalla. Ei se mihinkään siirry, se on.

Hullunkuunajan vieterin kiristämiseen ja pingottamiseen sopii hullunhauskasti se, että Kuun rata kierrättää kiertolaisen lähimmäksi Maata juuri tämän vaiheen kuluessa. Vetovoimasta saamme aineksia poukkoilla ja sinkoutua, vaikka Kuun merkki sinällään olisi stabiili. Ehkä härkä rauhoittaa tässä vetovoimassa, tai sitten Kuu loiskuttaa oman tahtonsa mukaan oltiin missä merkissä hyvänsä. Lähimpänä Kuu käy maanantaina, joten tutkitaan Kuun voimaa etenkin silloin, saadaanko öitä nukuttua vai joko ulvotaan kaksosen virkeätä täyttäkuuta (se tulee tiistain ja keskiviikon välisenä yönä).

Kuinka hullu härän Kuu on? Merkin kautta vakaa, tietty ristiriitaisuus vaiheen kanssa voi jakaa mieltä, ja vetovoimasta ilman muuta saadaan hulluutta. Härässä, ylennyksessään, Kuu on vahva. Jos Kuu on erityisen kuinen, kuunkaltainen, voisiko sen hullumpi puoli ilmetä myös tavallista voimakkaammin? Kuun aaltoliikettä ajatellen tuntuu ristiriitaiselta, että sille parhaiten sopiva merkki voisi olla jotakin niin rauhoittavaa ja tyyntä kuin härkää. Kai se Kuukin joskus kaipaa lepoa alituiseen vellomiseensa. Hullu Kuu ei tiedä mitä uskoisi ja mitä odottaisi, ja siksi se on katsottava, koettava, elettävä.

Kuulehan: viime yönä,
kun odotin unta,
kenties olin nälkäinen hiukan
ja vähän yksin,
aivan harkitsematta
yötaivasta nuolin
ja muutaman tähden söin.
Nukuin pitkään sitten.
On olo vieläkin vain
unenkylläinen, tyyni.

Puolikas ihmettä tarvittaisi

Kuu on kierrossaan kasvavalla puolella ja se tarkoittaa tavoittelua täydeksi. Keskiviikkona aamupäivällä noin yhdeltätoista saavutetaan tärkeä etappi, puolikas, jonka jälkeen Kuu näkyy meille Maahan enemmän kuin olisi piilossa. Puolenkuun vaihe tulee nyt kalojen merkin puolivälissä, ja muuttuva merkki vastaa hyvin kierron aloituksen jousimiehen tunnelmia; molemmat yhtä yltiöpäisen idealistisia.

Puolikkaan kohdassa olemme realistisessa muutoskohdassa pimeämmästä Kuusta näkyvämmäksi, mutta kalojen Kuulle tosiasiallisuus taitaa olla vain yksi ulottuvuus kaikkien muiden joukossa, eikä edes se kaikkein kiinnostavin. Hyväntekijäkuu tämä kuitenkin on, sillä puolikas Kuu taittaa Auringon ja Kuun keskinäistä rataa siten, että Kuunsolmujen liike muuttuu; saadaan solmu kulkemaan tavoitteellisempaan suuntaansa. Kuu kulkee edelleen samassa merkissä alasolmun kanssa, ja tätä voisi olla hyvä pohtia, kuinka paljon tätä puolikasta määrittää luopuminen sellaisesta, mikä ei edistä tavoitteitamme. Solmulinjan ylitys alkaa kuitenkin olla jo sen verran takanapäin, ettei tässä isosta painolastista pitäisi olla kyse, varsinkaan kun ei olla lähimaillakaan aktiivisia pimennyksiä.

Hullu Kuu huokaa hiljaisesti tehtäväänsä hahmotella myönteinen toimintamalli kalojen merkin sävyttämästä puolenkuunvaiheesta. Kalat on arveluttava merkki, monet pitävät sitä epäluotettavanakin, koska se on moninaisuudessaan arvaamaton. Kaloihin sisältyy kaikki, vaihtoehtoja on määrättömästi, joten menkää sitä kohti mikä kutsuu.

Eniten tässä ajassa huolestuttaa puolenkuun teemojen haasteisuuden, kipeän kynnyksen ylittämisen vastaavuus kaloihin sisältyvään kärsimykseen ja tuskaan. Taitaa sattua, eikä yleissävyä helpota puolenkuun vaihdoksen aikaan Venuksen kulku yhä kauriin viimeisellä kriittisellä asteella. Lisää väistämättömän kivun tuntua tuo kalojen hallitsijan, Jupiterin hankaava kulma Kuun kanssa.

Koska ajan henki näyttäisi kivuliaalta, voidaan pitää todennäköisenä että joitakin kalojen Kuun ikävimmistä puolista näyttäytyisi herkästi. Mitä tällainen Kuu tekee paineen alla? (Hullun Kuun pitäisi olla ekspertti kertomaan tästä) Liukuu jonnekin ihan muualle, väistää, pakenee, unohtaa. Muuttuvaisuudestaan huolimatta kalat ei ole aloitteellinen merkki; ehkä kaloilla on jo niin paljon pyörimässä, syvällä ja pinnalla yhtä aikaa ja eri suuntiin, ettei tunneta tarvetta kuin luopua entisistäkin. Kalat on harvoin kokonaisesti tässä ja nyt, osa siitä on aina muissa sfääreissä, toisaikaisesti, paralleelisti. Ajassa näyttäisi olevan ulottuvuuksia.

Kaloissa on kuitenkin hyvyyttä (Jupiter on merkin hallitsija), hyväksyvää myönteisyyttä ihan kaikkea kohtaan. Tämä on ihan hyvä yleinen suuntaviiva, pyritään hyvyyteen niin ei ainakaan satuteta toisia. Mielikuvitus on kaloissa liimalla kiinni, ja vaikka se usein vain haittaa arkielämän hallintaa, voi sen avulla jonkun kynnyksen ylitse sujahtaa. Kuuhulluus istuu loistavasti kalojen aikaan, ja ehkä sieltä sekopäisyydestä irtoaa jotakin poikkeuksellista, hyvällä tavalla hullua.

Terävät kulmat
katoavat ja sumuun
jää vain sumua.

Sirppi omalla vastuulla

Hullun Kuun katsaus kuunvaiheen vaihdokseen on ohut kuin sirppi taivaalla. Iltapäivällä noin puoli neljän aikaan Kuu on juuri ohittanut eläinradan asteissa Venuksen, ja näissä ihanissa, arvokkaissa tunnelmissa saadaan sirppikuunvaihe käyntiin. Kauriissa ollaan, eikä oikeastaan lainkaan tylsän arkisessa sävyssä, sillä tähän tulee kaikenlaista muuta pientä mukaan.

Jousimiehen rennon ja iloluontoisen kierroksen alun jälkeen voi olla että hymy hyytyy. Sirpin tehtävää, aloituksen jatkumoa ja muotoonsaattamista, tehdään takakireästi ja rautakanki seljässä. Kauriin sävyssä ollaan vähän sitä mieltä, että joudutaan kantamaan vastuu tästäkin, kun kukaan muu ei tee mitään. Tahkotaan hitaanlaisella, perusteellisella tavalla. Velvollisuus painaa, pitäisi tehdä, siten kuin on oikein. Kauris on aika paha perfektionisti, puurtaja, sellainen mille helppo ei kelpaa. Kauriin realismissa tajutaan, kuinka paljon on tehtävää. Tässä merkissä on jähmettävyyttä, kohmetta, mikä voi kääntyä siten, että ei tehdä yhtään mitään koska tulos ei kuitenkaan kestäisi. Ollaan pessimistejä. Tyypillistä tämä ei ole, mutta osaatte ainakin varoa ja huomioida ikävän mahdollisuuden. Sirppikuu ei ole oikea kohta kierrosta tehdä valintaa tekemättömyydestä.

Kuun ollessa kauriissa meillä on aina työtä, mutta ei kai tilanne oikeasti noin surkea ole kuin ylempänä maalailin. Kyllä kauriissa halutaan päästä eteenpäin, vaikka perusidea ei vastaisi omia kunnianhimoisia tavoitteita. Yleisen edun nimissä yritetään parhaamme. Kollektiivista apua on saatavilla, koska vielä on ilmassa se Venuksen kosketus, ja taustatuki on parhaimmassa mahdollisessa kunnossa: Auringon ja Kuun hallitsijat ovat toisiinsa nähden loistavissa merkeissä ja lisäksi kulmassa keskenään. Toivo saadaan kauempaa, ja sehän sirppiin sopii.

Tosin muttia on matkassa. Kuu jää kurssittomaan tilaan Venuksen ylityksestä, mikä tahtoo sanoa vähän heikkoa rakenteiden kantavuudelle. Ehkä taivaan analogia ei päde tässä, jos selkeä aloitus on tehty jo jousimiehen uudenkuun aikaan. Toinenkin symbolinen altistus tällä kauriin Kuulla on. Sirpin vaiheeseen siirrytään silloin kun Kuu on kriittisellä asteella. Nämä arveluttavat kohdat eläinradassa ilmentyvät nimenomaan Kuun kierrosta, ja tämän voisi tulkita siten, että juuri Kuulle tällainen kriittisen asteen kohta on haastava. Ja vielä kauriissa. Jähmetytäänkö vai tehdäänkö järkyttävä määrä kovaa työtä?

Sirppikuun vaiheen aikana meitä kohtaa lisäksi Kuunsolmujen pysähdys ja suunnanmuutos, tosin vasta siellä jakson loppupuolella. Kun Kuu tulee kaloihin, se ylittää merkin alkupuolella Kuun alasolmun, Itsenäisyyspäivän iltana noin puoli kahdeksalta. Tämä ylitys kääntää solmun suunnan, jolloin pitäisi tutkia tarkemmin, miettiä ja kyseenalaistaa. Ei tätä empimistä nyt kauaa kestä, puolenkuun aika taas palauttaa solmut hyvään liikkeeseen, jo keskiviikkona aamupäivällä.

Kuuhulluutta pohdin pitkään tämän sirpin kohdalla. Ensivaikutelma oli, että ei kauriin alla hulluilla. Ehkä kriittinen aste kuitenkin särähtää siten, että näin epätavallisessa kohdassa, sirpissä ja kauriissa, olisi poikkeuksellisesti kuuhulluutta. Vetovoiman mukaan tulkittuna ei ole mitään huolta sekoiluista, sillä tiukimman väännön aika on vasta reilun viikon kuluttua. Kauris tykkää kontrollista, ja se on avainsana nyt. On omalla vastuulla miten sisäisen hulluutensa valvoo, hallitsee ja rajoittaa. Tehdään tästä riittävän paksu sirpiksi, vaikka tuntuisikin siltä ettei mikään riitä.

Hitaasti
valkenee luminen aamu
kuinka ei ahdistukseni
häiritse untasi

Innokkaan uskon kierros

Skorpionin kuunkierrossa puhdistauduttiin ja eheydyttiin sisäisesti, ja nyt alkavassa jousimiehen kierrossa on taas tilaa uudelle. Kuu kohtaa Auringon jousimiehen merkin alkupuolella iltapäivällä, ja mielen pitäisi olla avoin, virkeä ja innostunut ottamaan paljon harkinnan alle. Jousimiehen ajan sävy on muuttuvainen, ei sinänsä vain uudenlaista etsivä vaan alleviivaavasti etsivä. Ollaan näkemysten perässä, aatetta viilaamassa, lopullista totuutta hahmottelemassa. Ilmastollisesti jousimiehen aika vie meidät syksystä enemmän talvea kohti, ja sen kyllä tänäkin aamuna hytisten huomasi.

Jousimiehen uusi Kuu tuppaa olla kauas tähyävä, visionäärinen, myönteinen ja innokas. Voi tuntua siltä että ymmärretään kaikki maailman vastaukset, tiedetään mikä on parasta ja oikein. Innostuksissa liputetaan kovin herkästi aatteen ja asian puolesta, eikä faktojen ja yksityiskohtien tarkistaminen ole tämän ajan juttu. Yleinen suunta, se viiva, on tärkeämpi. Viivan alle jäämisistä viis. Se mikä jousimiehen Kuussa usein ärsyttää, on totuuksien julistaminen vaikka ei itse niitä noudata.

Jousimiehen myönteisyys on mukaansatempaavaa, ja sosiaalisuus onkin yksi merkin voimista. Populaa pitää olla ja paljon, eikä kaikkien tarvitse olla samanmielisiä (vrt. vesimies joka etsii vertaisjoukkoa) sillä kun on tarpeeksi joukkoa, siitä löytyy aina kannattajia ja peesaajia. Optimismi voi olla joukkoharhaakin, voittajan puolella on mukava hengailla. Kun kaikki näyttävät uskovan että juttu on hyvä, massan paine vie mukaan. Kyllä luja usko voi tuoda voiton, sillä onhan se kaiken perusta että uskoo asiaansa. Uskonasioissa riittää mielipiteen muodostamista, uskotko joulupukkiin vai jeesukseen.

Paljous ja isous ovat kierroksen mahdollisuudet ja uhat. Ajattelun kannalta, viisauden saralla, tässä ajassa on mahdollisuuksia (mennä korkealta ja kovaa, mutta saavuttaa jotakin ennenkuulumatonta). Jousimiehen ajan joulupukki Jupiter on lähestymässä vastakkaisuutta Uranukselle ja tarkka kohta saavutetaan juuri tämän kierron puitteissa, ihan lopussa. Mietteiden kuljettaja ja ilmaisija Merkurius on vielä erityisen potentiaalissa tilassa korkeassa kulussaan Plutoa lähestyessään, ja saamme myös Merkuriuksen pysähdyksen ajan kun se ennen Joulua kääntyy perääntymään. Uskallustahan meillä on jousimiehen kierrossa, ja tulee olemaan varsin mielenkiintoista nähdä mihin tämä johtaa.

Tulevassa kuunkierrossa on hauskan oireellista, että eteenpäin paahdetaan eikä kyseenalaistamiselle anneta yhtä paljon sijaa kuin aikaisemmin. Puolenkuun ajat niin kasvavalla kuin laskevallakin Kuun puolella ovat ne haastavimmat kohdat tässäkin kierroksessa. Vähän kurkitaan karmallisiakin seikkoja. Erityisesti kuuhullulta tämä kierros ei vaikuta, mutta ei nyt luoteta tähän Hullun Kuun ensisilmäykseen pyhänä julistuksena vaan etsitään hulluja kohtia jatkossakin. Kierto sitten päättyy vielä tämän vuoden puolella, kauriissa kimpassa perääntyvän Merkuriuksen kanssa, kun seuraava kierros alkaa. Mahdetaanko saada oikein kaaos aikaan (ei kauriin vaan sen retroilun vuoksi) – täällä arvottiin jo etukäteen milloin lopunhenki Mustan Kuun yö edes on..

Yes we can fiiliksellä mennään.

Taivaalle kihoavan uudenkuun
välähtävä kiila,
vastapäivään
kärjet kiitäviä pilviä puhkoen –
niin olet läsnä äkkiä
maisemassani, selkäni takana
satakieli

Öiden Musta timantti

Marraskuun Mustan Kuun yö on symbolisesti se kaikkein mustin yö vuodesta, sillä tämän viimeisen yön alkaessa Kuu on skorpionin merkin lopussa. Skorpionin dramatiikka ja kiihkeys ovat niin Mustaa Kuuta, tässä on se Kuun syvin kohta, kaikkein näkymättömin, sisäisin. Tuleva yö ei kuitenkaan ole ajallisesti vuoden mittaan pisin Mustan Kuun yö, mutta tunti tai pari ei kai ole ratkaisevaa. Yön henki on se mikä antaa ja ottaa, riepoo ja raastaa, ja henki saadaan skorpionilta.

Mustan Kuun yö on riitti sielun syvyyksiin. Kääntyminen sisäänpäin on totaalista ja täydellistä sukellusta, antautumista intuitiolle, alkemistista palon puhdistusta. Skorpionin yö ei ole heikoille, mutta kaikkien se on silti käytävä. Mustan Kuun yö on kuin nollausta ennen uutta alkua. On vaivuttava, mutta en minäkään tiedä minne, mitä se musta on. Jos sielu on tänä yönä musta, se ei ole paha asia. Kiihkeässä voimassaan skorpionin Kuu imee kaiken, se sisältää kaiken, ja siksi kyse on tässä kierrossa, skorpionin yössä, kaikkein eniten psyyken eheytymisestä.

Yön mitta on Auringon laskusta sen nousuun, ja näin lähellä Talvipäivänseisausta yötä riittää. Vähän kolmen jälkeen aletaan viritellä minää, sisintä, hiljentymään, ja aamusta yhdeksän jälkeen aika päättyy, ja aletaan valmistautua uuteen Kuun syntymään. Yön aikana, iltapuolella vähää ennen yhtätoista, Kuu siirtyy jousimiehen merkkiin. Tämä on todennäköisesti helpottavaa ja rentouttavaa, ja ennen kaikkea ymmärrystä ja viisautta antavaa.

Kuun kanssa kulkijoita on monenlaisia. Jotkut syttyvät uusista aluista, toisille täysikuu on Kuun aikaa, ja jotkut kokevat Mustan Kuun ajan kaikkein voimakkaimmin. Ehkä selitys itselle ominaisimmasta Kuun ajasta löytyy siitä Kuusta, mitä kannamme mukanamme, oman minuuden rakennusaineena, syntymäkartalta. Tai se voi olla yhtä hyvin konkreettinen fysiologinen Kuu, mikä kierrossaan lähimpänä ja kauimpana Maata aina viskoo meitä harjalle tai vaatimattomammin tyveneen. Tällainen Kuu on vaikein seurattavin, koska Kuu vaihtuu muodoiltaan – mutta ehkä kaikkein eniten Kuun itsensä kaltainen aaltoliikkeessään. Skorpionin yö on niin vahva, että on kumma jos sitä ei olossaan tunnistaisi, jos Kuu tuntuu ollenkaan itselle tärkeältä. Tosin tämänkertainen skorpionin yö ja Kuu ovat sieltä tyynimmästä päästä, vetovoimaltaan, Kuun ollessa vielä kaukana Maasta. Kuuhulluus ei siten olisi nyt vetovoimaista otetta vaan symbolista, mielen ja psyyken sisällä olevaa, lujasti puristavaa. Puristetaan niin kovaa että syntyy timantti.

Öistä petomaisin
raatelee aamupäivään saakka.

Vähän hassu juttu tämä balsamico

Kierroksen viimeinen vaihe alkaa, perjantaina aamupäivällä vaa’an merkkisen Kuun alla. Skorpionin rahat-tai-henki kierroksella olisi saattanut kaivata jotakin stydimpää kuin vaakaa, mutta näin se Kuun kierroksilla yleensä tasapainottuu; aikaisempaa vaa’an kierrosta analysoitiin suurennuslasin kanssa neitsyen vanhassakuussa, ja neitsyen kierrosta hehkutettiin komeasti päätökseen leijonassa. Vaa’an Kuu tyynnyttää skorpionin intensiiviajan kierroksia alas, ja nyt on ajan henki kokonaan toisenlainen muutoinkin jo – Aurinko on jo jousimiehessä. Jippii ja Jahoo, kyllä kulkee niinkun tamperelaisilla pitkässä tunnelissa.

Eikä nyt raavita kokoon mitä sattuu, vaan valitaan vanhankuun ajan ainekset hienostuneesti. Vaikka sävy sävyyn. Vaakainen vanhakuu ei marise kyllästymistä, koska käyttäytyä pitää. Miltä se nyt näyttäisi jos protestoisi. Ennemmin siis tyydytään siihen, että kierros loppuu. Jos pitää luovuttaa ja lopettaa, tehdään se nätisti, loukkaamatta, tyylikkäästi, elegantisti. Silleen kuin hävinnyt osapuoli kättelee voittajaa hyvien tapojen mukaisesti. Ehkä vähän hymyä mikä ei yllä silmiin asti. Ei yhtään kiukutella ettei päästettäisi irti. Ei nyt vaan ole sopivaa enää hekumoida enempää skorpionin intohimossa, se meni.

Kuinka vaa’an Kuu diilaa näkymättömyyden kanssa? Sitä voi olla edelleen ilmassa näin vanhankuun aikaan, ennen kuin Neptunus todenteolla pääsee liikahtamaan eteenpäin. Kuun kierroksen päättävässä vaiheessa on samaa hiljaista utua, häivyttävää, haihduttavaa, sellaista kuin biisin lopussa feidaa kuulumattomiin. Tämä viimevaiheen Kuu ei numeroa tee poistumisesta. Vaakakuu on tässä mielessä kovasti sukua kiltteyden neitsyt-kalat akselille, missä marttyyrinkruunu välkehtii kirkkaimmin. Mutta tästä kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että ei vaakakuu mikään luovuttaja ole. Johtava merkki pitää huolen oman tahtonsa tapahtumisesta. Tai ainakin asioitten tiedottamisesta siten ihan kuin kaikki olisi sujunut hänen malliinsa.

Ja onhan tämä sisäisen harmonian riemuvoitto, mahdollisuus täydelliseen tasapainoon. Tuskin tässä mitkään demonit kehtaa kauheasti tulla huuteleen. Katsellaan niitä oman sisimmän nättejä puolia niin kaikille tulee hyvä mieli.

Hullu Kuu ihan vähän pahoittelee päätteeksi muutamaa seikkaa. Niinkun sitä, että vanhankuun aikaan tullessaan Kuu ottaa vahvasti kontaktia vastapäiseen oinaan Uranukseen. Tuppaa kääntämään joitakin asioita nurinniskoin. Ja sitä mokomaa jouskarin Merkuriusta kans pahoitellaan, aika nuljake, ei ota vakavasti yhtään mitään. Eikä me mitään skorpionin kiertoa tähän vielä lopeteta kun Venus ottaa lähituntumaa Plutosta, se on ihan samaa jalopenoa se. Aikojen balsamietikkaa, sitä siirappimaista.

Marraskuu dobermannina
juoksee
käyvät kellot käytävissä.