Kuu sisällä

Tulee täydenkuun yö, ja alkaa samanniminen kuunvaihe kun Kuu tulee vastapäätä härän Aurinkoa yöllä noin varttia vaille yhdeltä, torstain puolella. Vanhan intiaaniperinteen mukainen nimitys tälle täydellekuulle on kukkakuu, ja voisi kuvitella että uusi kukkaloisto tuoksuisi ihanalle täydenkuun yönä. Nyt saadaan tosiaan vaan kuvitella, meidän keväässämme.

Kuu kulkee skorpionin merkin viimeisellä kolmanneksella täydeksi tullessaan, eikä skorpioni ole Kuulle luontevinta tai sujuvinta eläinradan aluetta. Näin se vaan on, että kaikki merkit eivät Kuun kannalta ole toinen toistaan parempia, ja skorpioni saattaisi olla se vihonviimeinen paikka. Kuu on pallo hukassa, koko se täydenkuun kokoinen pallukka, ja joutuu pohtimaan mitäs, mitäs? Ei yllätyksellisyyden vuoksi, vaan enemmän siksi ettei tunnu hyvältä, ei sujuvalta. Täytyy ottaa selvää, harkita toimia, tehdä työtä että löytäisi keinon miten olla.

Sinänsä se, että Kuun kanssa on työtä, ei pitäisi olla kamalaa ja pahaa ja maailmanloppu. Kokonaisuuden kannalta, kaikenlaisia aikoja ajatellessa, on hyväksi että välillä on toisenlaista. Parasta ajatella, että tätä pinnistystä, keskittymistä, tarvitaan, ja että sillä on omanlainen tarkoituksensa. Jos verrataan siihen, että jollakulla on syntymäkartallaan Kuu skorpionissa, hän saa koko ikänsä aikaa löytää ja valita itselleen sopivimman tavan olla Kuun kanssa. Ajassa joudumme tekemään tämän kuin pikakelauksella, sopeutumaan aina vaihtuviin Kuun tunnelmiin.

Kuu skorpionissa ja täydenkuun vaiheessa joutuu tosiaan ulos mukavuusalueeltaan. Kierron tässä kohdassa pitäisi näkyä, ottaa estradi omakseen, mutta skorpioni on mieluummin pinnan alla, salassa, sisimmässä, kuoren alla. Ihan kaikkien kohtaaminen ei tule luonnostaan, sillä skorpioni on kamalan valikoiva. Kranttu tosiaan, vaikka tietysti mittarina ovat tärkeät arvot kuten luotettavuus, lojaalisuus ja syvällisyys. Laaja, avoin julkisuus ei näytä nyt helpolta vaihtoehdolta. Täydenkuunaika on tärkeää palautteen antamisen ja saamisen aikaa, sitä vastavuoroisuutta. Skorpionin hengessä saa olla tarkkana, ettei pistä liian terävästi ja syvälle.

Skorpionin täydenkuun vahvuutena kannattaa pitää sisäistä psyykkistä rohkeutta. Se ei paljoa lupia kysele kun on päättänyt. Eikä tunne armoa. Tässä täydessäkuussa on kiihkeyttä, mikä saattaa kyllä paistaa esille käytännön kautta. Ajanlaatu on paremminkin sellaista kohtalonomaista saadaan tuta, kuin pyrittäisi esittelemään hillitysti tai kuviotansseja kosiskelumenoissa. Kyseessä on tosiaan erilainen täysikuu, ehkä se sitten on syvällisempi ja henkisempi kuin muut kuutamot. Kuu on täyttymyksen hetkellään kontaktissa moneen suuntaan taivaantekijöihin, ja osoittelevasti tuikkaa kulma Plutolle. Ehkä raatelee, ehkä raastaa syvältä, mutta mitä onkaan, se on sitä ehdottomasti, kokonaisesti, yksinomaan.

Kuun ja Auringon keskinäisissä suhteissa tultiin ihan kuin uudelle tasolle, kun näiden keskinäisiä kosketuspintoja kuvaava Kuunsolmulinja siirtyi uuteen merkkipariin, yläsolmu leijonaan ja alasolmu vesimieheen. Tästä näkökulmasta katsottuna tässä täydenkuunajassa on aloituksen tuntua, ihan kuin viitekehys olisi kokonaan vaihtunut. Ehkä skorpionin kyky olla ytimessä näyttää, miten maailma makaa.

Jos Kuu onkin nyt vaikea, ei se välttämättä hullu ole. Kuu on juuri tulossa kauimmaiseen kohtaan kiertoradallaan, eli kuutamo on periaatteessa vähäinen. Näinä aikoina aloituksissa on ollut enemmän vääntöä vetovoiman kautta ajateltuna. Jaksetaan, pystytään, venytään tämäkin täydenkuunvaihe sellaiseksi kuin sen on tarkoitus olla.

Kuutamoksi voisin ryhtyä,
en koskaan kuuksi.
Pilvet kääntyvät, tie ei lopu,
vaikka sen ajaa kotiin asti.
Täydenkuun suurta punaista
ei sureta yhtään.
Kaipuu se vasta veitikka onkin,
ei suostu näkymään kuvassa.

Mainokset

Kenen syytä

Hullunkuunvaihe Kuun kierrossa on viimeisin kasvupinnistys ennen täydenkuun hetkeä, ja sellaista kurkotusta käymme läpi yöstä alkaen, kun kello on ehtinyt jonkun minuutin sunnuntain puolelle. Tälle vaiheelle kirjoituksissani vakiintunut nimitys ei ole ihan sattumanvarainen ja omavaltaisesti keksitty, sillä tässä on taustalla melko yleinen käsitys siitä, että juuri tässä kasvukuussa on Kuulle ominaista hulluutta.

Paitsi onko nyt lainkaan, sillä hullunkuunvaihe alkaa silloin kun Kuu on juuri siirtynyt vaakaan. Vaakaa ei ensimmäiseksi tuomita sekopäisyydestä, ei hulluttelusta eikä irrottelusta. Vaa’assa on säntillisyyttä – hei vedetään nyt reippaasti yhtäläisyysmerkkejä ja nuoliviivoja, että vaaka on Saturnuksen ylennyksen merkki. Vaa’assa noudatetaan yleisiä sääntöjä ja normeja, koska sellainen luo varmuutta ja turvallisuutta. Vaa’assa etsitään kultaista keskitietä, konsensusta ja yleistä hyväksyntää. Vaa’assa peilataan yhteisön ja toisten ihmisten kautta. Ja tietysti silloin, jos yhteisö tavoitteleekin pöhköä käytöstä, kuun ulvonnan kokemuksia, silloin mukaudutaan itsekin etsimään kuuhulluuden tuntumaa. Parasta siis tsekata millaisissa joukoissa seisot, sillä se kertoo näyttäytyykö hulluutta. Nyt se on hauskasti kokonaan toisten syytä.

Vaaka mielletään itseasiassa paljon tasaisemmaksi kuin sen symboliikka tosiasiassa on. Vaa’an prosessi on jatkuvaa mittausta, punnitsemista, ja kyllä siinä voidaan käväistä asteikoissa ylhäällä ja alhaalla. Vaaka on myös aktiivinen merkki, eli punnus heiluu ihan koko ajan. Astrologiassa vaa’asta luodaan yleensä hyvin harmoninen, soljuva, hitaan tasainen kuva, mikä sori-nyt-vaan ainakaan minun mielestäni ei ole ihan näin. Vaaka johtavana merkkinä on tekemistä, pyrkimistä, etsimistä, valitsemista, tuomitsemista. Kovalla työllä aikaansaatu imago kestää. Ja ilman elementin merkkinä vaaka on tietoinen ja tiedostava, ajattelun ja älyn kautta suunnistava, eikä mikään boheemi kukkahattuinen taivaanrannanmaalari, tunteileva hupakko.

Nyt kun Kuu aivan vaa’an merkin alussa siirtyy hullunkuunvaiheeseen, sitä hallitseva Venus sattuu olla kivasti vastapäätä oinaassa. Tästä kuvastimesta näkyy peilaamisen teema. Omaa käytöstä arvioidaan vaikka sivusilmällä toisiin vilkuillen, minkälaisen vaikutuksen olemiseni saa aikaan. Miten muut reagoivat. Tässä kasvukuussa etsitään kontaktia toisiin paljon enemmän kuin yleensä Kuun kasvupuolella. Vaa’an hullukuu varastaa täydenkuun tehtävää, ja helpottaa siten skorpionin sisemmäksi ja intiimillä tavoin toteutuvan täydenkuun velvoitetta.

Mietin
yötä ja päivää, yötäpäivää
toinen aina saa väistyä
vain hämärässä
jakavat

Mitä eniten rakastat

Kasvava kuunpuolikas ajoittuu taivaalla sen verran epäinhimilliseen aikaan, kirjoitusmielessä, keskiviikon aamuun varttia vaille kuuteen, joten kurkkaamme etuajassa. Kuu kulkee leijonassa, Auringon merkissä ja kirkkaimmin esilläolon tunnelmissa. Tuntuu siksi sopivalta, että Kuun näkyvyyden kannalta siirrytään myös isomman näkyvyyden puolelle.

Leijonan Kuuta ajattelee herkästi Auringon peilinä, missä vahvistetaan Auringon tahtoa ja suuntaa. Kasvavan puolenkuun kohdassa niin pitäisikin olla. Kuun alettua kiertonsa härästä, täsmennyttyä kaksosissa, saadaan tässä leijonan aikaan haaste. Pitää kasvaa sen kynnyksen yli, että kasvetaan täyttymystä kohti; puolenkuun aikaan mitataan tarkoitusta ja suuntaa, testataan. Leijonan Kuu toistaa hienosti härän alun tavoitteita, omaa tahtoa. Leijona on kutsumuksellinen, tähtää sinne mihin sydän kehottaa, ei käskien laulava kukko.

Tämä on tuntumaa, mutta ehkä aikaisemmassa kaksosen sirpin ajassa ei vakavassa mielessä kierron juurruttamista tapahtunut. Nyt puolenkuun kohdassa saattaa sen vuoksi olla tavallista isompi tehtävä olemassa, jos pitää tiukasti puolustaa linjaa mitä vedetään, ja sen lisäksi itsellekin hahmottaa mikä tuo linja todella on. Leijonan puolenkuun kasvukysymyksiä voivat olla auktoriteettiasemaan liittyviä, kuka täällä määrää, kuunnellaanko minua, ottaako kukaan tosissaan, millainen paino-arvo sanomisillani on. Sisäisellä tasolla voidaan mitata sitä, mitä loppujen lopuksi eniten rakastan, mille antaudun, mikä on kutsumukseni. Tämän selvittäminen itselle ei ole mikään yksinkertainen juttu.

Kuun kontaktit mietityttävät. Toisaalla on astrologisesti pohdittu kutsumuksellista kuviota, jonka härän Aurinko saa hetkeksi kirkkaaksi. Tämä kuvio tavallaan helähtää Kuun kautta hetkeksi näkyviin jo nyt, pikkuista aikaisemmin. Kutsumus, tarkoitus, väistämättömyyskin, ovat ajassa esillä, tarjolla heille joita kiinnostaa.

Nyt ollaan sikäli jännän äärellä, sillä Auringon ja Kuun suhteille on tapahtumassa jotakin isoa. Ei tyystin poikkeuksellista, muttei jokapäiväistäkään. Kuunsolmut, jotka osoittavat taivaan valojen ratatasojen leikkauskohtia, ovat siirtymäisillään uuteen merkkipariin. Nolla-asteessa ollaan jo – solmut kulkevat siis nurinpäin, ja solmuille viimeinen aste on tavallaan ensimmäinen, ja nolla se viimeinen. Ihan vielä tässä puolenkuun ajassa solmupari ei merkkiä vaihda, mutta ikään kuin muutos olisi kaiken aikaa vireillä.

Vaikka tulen merkissä leijonassa ollaan, palavaa kiirettä kutsumuksen ilmauksille ei ole. Solmut huojahtavat ihan hetkeksi, vain siksi kunnes Kuu ennättää siirtymään neitsyeen yläsolmulle. Lisäksi se Merkurius on toivon mukaan pääsemässä retronsa päätökseen, joten tämänkin voisi odottaa alta pois ennen valtaisia muuveja. Torstaina iltapäivän kahvittelujen jälkeen on sopiva hetki.

Kuuhulluutta en välittäisi manata esiin samassa yhteydessä kun käsittelen korkealentoisesti kutsumusta ja tarkoitusta. Leijonan Kuu voi käyttäytyä keskenkasvuisesti siinä kuin muutkin eläinradan merkit, mutta erityistä hullunhuppua se ei päähänsä vedä. Mutta kuulostelkaa, kertokaa jos tuntuu täsmällisesti kuuhullulta, niin pohditaan mistä sellainen voisi johtua!

Sääli vapaata tahtoa
Miten se pyristelee
sattuman ja välttämättömyyden
pihdeissä.

Sirppi murtaa läpi

Kuun kulkua seurataan, ja sen kanssa kasvetaan sirpiksi kaksosen merkin loppupuolella. Sirpin ajaksi vaihe vaihtuu lauantaina illalla noin kahdeksalta. Kuu syntyi syklin alussa härässä, missä jo lähtökohta on tukeva ja jämäkkä. Ideaa ja suuntaa pitäisi tästä edelleen vahvistaa – ja taivas antaa meille kaksosen sävyn tähän työhön. Kaksosta ei pidetä vankimpina työn merkkeinä, se ei juuri kehuskele sitkeydellään, eikä ainakaan minulla ole mielikuvaa tästä merkistä, että vahvuutena olisi aikaisempien kokemusten kurinalainen hyödyntäminen. Kaksosta pidetään usean samantasoisen asian tutkijana, monen jutun kurkkaajana, vauhdikkaan nopeana. Kaksosessa on trendikkyyttä, mikä viestii ennemmin tulevasta kuin aikaisemman kertaamisesta.

Tieto on kaksosen aluetta, ja tässä ajassa se korostuu erityisesti. Kuun hallitsijana on Merkurius, joka on pian lopettamassa perääntymisensä aikaa. Merkurius on nyt kimpassa Uranuksen kanssa, ja tästä saadaan käänteentekevän uudenlaisen tietoisuuden sävyä. Ehkä härän aloituksessa oli jo sen verran perinnettä mukana, että taakse katsomista ei niin paljoa tarvita. Tai saattaa retro Merkurius hallita tämän. Ajan sävy tuuppaa kuitenkin paljon vauhdikkaammin kohti tulevaa kuin sirpissä normaalisti mentäisi.

Kaksosen Kuun sirpissä arvotetaan toimia sen mukaan kuinka kiinnostaa. Mielen kiinnostus, vain se ruokkii toimia. Velvollisuuteen liittyviä seikkoja saatetaan joutua kipeästi kohtaamaan, sillä sirpin hetkellä Kuu alkaa olla vastakkain Saturnuksen kanssa. Jos vain Kuulta kysyttäisi, se valitsisi sen mikä kiinnostaa, ei sitä mikä täytyy.

Tämän sirpin kaksonen kääntää sykliä jo paljon sosiaalisemmaksi kuin mihin kierto on tässä vaiheessa valmis. Saatetaan puhua ja esitellä keskeneräistä, vaikka härän aloituksen mukaan kannattaisi sellaisista vaieta. Tiedottaminen, kertominen, juoruilukin ovat kaksosen hommia. Ei välttämättä selitetä juurta jaksain ja koko totuutta, vaan tiedonmurusia sieltä täältä, eikä edes kovin järjestäytyneesti. Kaksosen vahvuutta on monipuolisuus, ja voi olla tarpeen laajentaa tehtävää, kierroksen ideaa. Etenkin, jos sieltä Merkuriuksen suunnasta saadaan mieleen jotakin aivan kertakaikkisen huikeata. Eihän sitä ole tarkoitus jättää käyttämättä? Uutta oivallusta, mielen läpimurtoa?

Kaksosen sirpissä perinteinen kuuhulluus ei taida olla niin kiinnostavaa, että siihen viitsisi heittäytyä. Mielen säkenöinti, hermoimpulssien ylirasitus, saattaa johtaa pimahtamiseen. Olo on kuin vietereitä singahtelisi päästä. Lepo ei todellakaan ole tämän sirpin ensisijainen tehtävä, nyt pörrätään täysillä. Se on varmasti uuvuttavaa, ja pitäisi osata hengähtää toisella kaksosen puolikkaalla samanaikaisesti kun toisella paahdetaan. Meno on riehakkaan iloista, mieli on korkealla, ja sellainen auttaa jaksamaan.

niille
jotka epäilevät
sanon vain
etten minä tuolillakaan istu
kuin muut

Oma kierros

Uusi alku on aina niin tervetullut, kun useita päiviä ollaan oltu kuin saunantakana lopetuspuuhissa. Kuun kierros härästä alkaen on tyypillisesti rauhallisen tasainen, kevään kukoistusta kasvattava, heleän vihreää aikaa. Mitä nyt taivaan symboliikasta saadaan, kun Uusi Kuu syntyy iltapäivällä kohta kolmen jälkeen? Kun Kuu kohtaa Auringon härän merkin alussa, ovat taivaan valot kahdestaan omassa kuplassaan, irrallaan kosketuksesta muihin voimiin. Härälle juuri tämä ”omahyväisyyden” symboliikka sopii, mutta voi olla kierron mittaan eri asia kuinka kukin saa homman toimimaan.

Aloituksen saaman tuen suhteen voidaan myös nostaa hieman kulmaa. Venus on kääntynyt liikeradassaan eteneväksi, mikä on tietysti mukavaa, ja se on edelleen hidas, mikä voisi näyttää Venusta tässä ajassa painokkaammin. Kuu ja Venus ovat suloisesti molemmat ylennyksensä merkeissä. Ihan loistavaa. Paitsi Venus sattuu olla kaloissa viimeisellä asteella, eläinradan vihonviimeisellä karmanmaksun kohdassa. Niin&näin on tällaiselta hallitsijalta saatu tuki ja turva. Omillaan saa Kuu lähteä polkuaan taivaltamaan. Ehkä tätä juuri halutaankin. Omaa juttua, omaa reittiä, ilman sitoumuksia, voidaan rauhassa keskittyä.

Härän aloituksen irrallisuuden sävy voi antaa vahvuutta jättäytyä sivuun turhista kähinöistä. Ajassa kuitenkin tapahtuu tämänkin kierroksen aikaan. Pluton voi katsoa olevan yhä pysähdyksissä vielä aloituksen aikaan, ja parin päivän päästä sekin perääntyy, kuten kulkevat Merkurius oinaassa, Jupiter vaa’assa ja Saturnus jousimiehessä. Merkuriuksen pysähdyksen hetki tulee olemaan poikkeuksellinen viikon päästä. Tämän syklin aikana tapahtuu lisäksi Kuun ja Auringon suhteita mittaavan Kuunsolmuakselin suhteen isoja, solmukohdat vaihtavat merkkiään. Leijona ja vesimies saavat huomion osakseen. Ajassa ihan erityistä voimaa saatetaan saada Marsin kulun myötä – joku voi arvatakin mistä on kyse kun Mars on kaksosiin siirtynyt.

Härän kierroksen tehtäviä voisivat olla konkreettisten asioiden luomiset ja fyysiset kasvut, omistuskysymykset, arvottaminen, jostakin kiinnipitäminen. On säilytettävä oma tahto, pysyttävä järkähtämättömänä, turvattava. Alku herutetaan itsestä, omavaraisuudesta, omaan tahtiin. Kyseenalaistamista ei oikeastaan ole, ja kasvukin on enemmän tosiasia kuin vain uskoa. Näin kierron alussa Kuun tunnelma on itsessään vahva, sillä kiertolainen on juuri tulossa lähimmäksi Maata. Sitkeästi, vakaasti – kierroksen lopussa Kuu saattaa ojentaa palkkion.

Eikö kuu ole
sama? Ja sama kevään
aika? Minäkö
tässä olen enää se,
joka silloinkin oli?

Nurinperistä sielua

Yön tunteina, vain muutamana jotka saadaan, on valtava energiakeskittymä tai -purkaus. Voi olla teistä kiinni kumpi. Oinaan kierron viimeisen kerran summaava Mustan Kuun yö alkaa Auringon laskusta, noin yhdeksältä illalla, ja päivä jolloin uusi kierto alkaa, nousee aamulla varhain, ennen kuutta jo. Mustan Kuun yön tunnelma määräytyy alusta, jolloin Kuu on oinaassa, vaikka se yön aikana pääseekin tulevan kierron merkkiin härkään. Oinaasta kierto alkoi, omista pyrkimyksistä, alkuvisiosta. Saimme taistella kaiken perääntyvän planeettaenergian kanssa. Liike ei ole ehkä ollut sujuvasti eteenpäin vievää. On aika mitata, onko peräännytty kauaksi sieltä mitä piti saavuttaa.

Aloituksessa mainitsin spontaaniuden, satunnaisuuden, silloin noin kuukausi sitten. Random ja Absurd paiskaavat kättä Mustan Kuun yössä. Kuu oinaan merkin lopussa, mielen pimeyteen suuntaavan yön alkaessa, kohtaa ihan täsmälleen Uranuksen, ja siihen yhtymään perääntymistään tekevän Merkuriuksen. Päässä voi räjähtää jo tänä yönä, tai ehkä se tulee vasta myöhemmin Merkuriuksen pysähtyessä retronsa päätteeksi. Tai ehkä molemmissa kohdissa jotakin räjähtää. Satunnaisesti, mielivaltaisesti.

Kuun oinaan yössä voidaan käyttää rohkeutta ja rehellisyyttä aseina, ja päästä nopeasti oivallukseen. Tai sitten huitaistaan hätäisesti. Oinaasta olen aina paasannut, kuinka tärkeää motivoituminen sille on. Pitää olla tarkoitus, jopa missio, sillä muuten homma kusee kintuille. Oinaan voima kääntyy itseä vastaan, jos suuntaa ei ole. Mitä tarkoitusta varten nyt oinaan vuoden ensimmäisen kuunkierroksen lopuksi hiljennytään sisimpäämme. Jos sisin vastaa takaisin, uskotko tähän vastaukseen. Rehellisyys on raakaa. Se ei kaunistele, selittele, eikä ymmärrä tai tue.

Yön henki tai tunnelma on yllättävä, ei sitä mitä odotettiin, päinvastainen. Oinaan kierroksen alussa saattoi olla tähän reippaaseen merkkiin liittynyttä räväkkyyttä. Nyt se on tiivistynyt pisteeseen, joka voi olla vastaus. Eikä se kertaa sitä mitä huudat, ei se ehkä ole ollenkaan samaa mieltä kanssasi. Sielu käännetään ihan nurinperin. Hulluuttako löytyy, sielu ja yö näyttävät.

Tosi tietäminen on oivallus
oivaltamisen mahdollisuudesta;
ja aavistusta epävarmempi.

Viimeisen ymmärryksen aika

Balsaminen, vanhoista vanhin kuunvaihe alkoi sunnuntaina aamulla seitsemän jälkeen Kuun ollessa kaloissa. Itselleen armollisen kalamaisesti tässä liu’uttiin ohitse, mutta kalojen Kuun ajassa anteeksianto saadaan toivottavasti helpommin. Vanhan Kuun aikaa saadaan pulikoida ensi keskiviikkoon saakka, joten tästä ehtii vielä saada kiinni. Paitsi kaloissa otteen saaminen on muutoinkin hankalaa.

Jos toisinaan eläinradan merkin symboliikka istuu kuunvaiheen kanssa saumattomasti, näin on osoittelevan osuvasti kalojen ja balsamisen vaiheen kanssa. Lopettaminen ja luopuminen tulevat itsestäänselvästi, pakottamatta, ihan vaarallisen helposti. Saattaa olla aiheellista olla tarkkana, ettei luopumisen huumassa päästä irti sellaisestakin, jolla olisi merkitystä, tai mitä todennäköisesti tarvitsee vielä. Tällaisessa ajassa korostuu halu sanoutua irti kaikesta mikä on nähty, mihin on kyllästytty, ja tätä piirrettä korostaa varmasti kuunvaiheen vaihdoksen aikaan ollut Kuun tarkin kulma pysähtyneelle Plutolle.

Mielestäni ylläkuvattu lopettamisen tarve on negatiivista kalaa, jolla on ikävä tarve liukua tavoittamattomiin silloin kun pitäisi terästäytyä ja ottaa vastuu. Se on väistöliikettä, kalamaista uskoa eli harhaa siitä, että kun epämukavasta irtautuu, se häviää puff olemasta, ja uusissa ympyröissä kaikki olisi sadunomaisen ihanasti paremmin. Kalojen balsamisen kuunvaiheen kohottavana ja myönteisenä tehtävänä näkisin ennemmin suuntauksen kohti henkistä ja sisäistä viisautta. Sellainen ei helposti tule, tarjottimella, mutta kierron mittaan on saatu aineksia rakentaa tietoisuutta, oppia ja ymmärrystä. Kaloissa sorvataan synteesi, mikä hiljaisesti elähdyttää meitä kohti seuraavaa aloitusta. Ja se on rehevä, kasvava, ja saattaisi vaatia henkistä kapasiteettia että sen kaiken konkreettisen ja fyysisen kasvunajan jaksaisi.

Kalojen Kuu tuntuu niin petollisen helposti kuuhullulta ihan missä tahansa vaiheessa, se ihan houkuttaa hulluuden vyöryihin mukaan. Heittäytymään, lillumaan, ajautumaan, ruokkimaan itseään. Kalojen kuuhulluus on sisäisissä tiloissa oloa, ja kuten tässä eläinradan kaiken keräävässä merkissä aina, toteutumisen muodot ovat monimuotoiset. Itkua, huokailua, itsesääliä, värjävää kaihoa, ja sitä luovaa hulluutta mikä saattaa lähennellä neroutta eksentrisyydessään. Tarjolla on monenlaista mielen sekoittavaa tyyliä. Ehkä sekopäisyyttä ei pitäisi liian jyrkästi tuomita, sillä kuka loppujen lopuksi määrää, mikä todellisuus on kaikkein oikein. Voi olla mahdollisuus ymmärtää jotakin laajemmin kuin vain sitä, minkä silmä näkee ja sormi koskee. Täältä tullaan universumi!

Aamunkoitto jo?
Eilisen polut kasteen
alla kiiltävät
kun palaan yöstä yksin
kuunvalo seuranani.