Tunnetko minut?

Kasvavan puolikkaan Kuu ei paljoa kysele kun se tempaisee mukaansa. Yksi vahvimmista ja kuunkaltaisista ajoista alkaa, kun oman merkkinsä ravun puolivälissä Kuu tulee illalla puolikkaaksi noin puoli kymmeneltä, vähän jälkeen. Kasvavan puolikkaan Kuu on siksi rapumainen luonnostaankin, koska oinaan uudenkuun syntyessä kasvava puolikas tulee ravussa, jos haluamme verrata vaihtuvaa sykliä oletusarvoon. Vielä tässä paikassaan Kuu kulkee juuri kuten pitääkin, ja rapuiset päivät jatkuvat vielä muutaman päivän.

Ravussa Kuu on puhtaimmillaan itsensä heijastaja, oma mestarinsa ja käskijänsä, ja siksi tässä omassa merkissä Kuun ilmentymät tahtovat olla ylitsevuotavia. Ravun Kuu on aaltoliikkeen heilahdusta, joskus kiivasta myrskyä edestakaisin tunnelmasta toiseen, joskus iloista liplatusta, toisinaan syvällä seisovaa vettä mikä imee pohjalleen, joskus taas niskaan ropisevaa maailman antia. Ravusta, jos toisistakin vesimerkeistä mielestäni melko harhaanjohtavasti yleistetään, sanotaan sen olevan tunteitten vietävissä. Olisiko kuvaavampi ilmaisu tuntemusten vietävissä. Jokin tunne itsessä on niin vallitseva, että se peittää alleen muun havainnoinnin olotilasta ja ympäristöstä. Tunteet eivät sitten ravun tapauksessa tarkoita lämpöistä kiintymystä, ihastusta, rakkautta – pelkästään. Mitä te tunnette tällä hetkellä? Turhautumista? Ylemmyyttä? Kyllästystä? Epämukavuutta? Innostusta? Kauhua?

Ravun Kuu on aktiivisessa vuorovaikutuksessa itsensä elämän kanssa. Se saa aikaan reaktioita ja reagoi itse siihen mitä tapahtuu. Kuin vuoksi ja luode vuorovedet, Kuun vaivaamat, Kuu antaa tunnetta kohdata sitä mikä ympärillä on, ja se vaihtaa tunnetta toiseksi yhtä arvaamattomasti. Joskus riittää pieni murunen, pilkahdus, kun jo koko maailma kääntyy toisin. Välillä ei riitä vaikka vuori astelisi eteen anelemaan. Ravun Kuu tekee just niin kuin siitä tuntuu, itsestä.

Kasvavan puolenkuun taitekohta on Kuun syklissä yksi voimakkaimpia hetkiä. Heilahtaa todella, kuin horisontti yhtäkkiä keikahtaisi nurin. Tässä on aktiivisin kasvuvoima kohti tulevaa täyttäkuuta, tämän jälkeen Kuu on selkeästi isommalla puolella. Kasvitkin kurkottavat sen valoa kohti. Tässä puolenkuun suhteessaan oinaan Aurinkoon valot ovat pakottavan aktiivisissa kulmissa vahvimpaan planeettakuvioon näinä aikoina: Kuu tulee vastapäätä Plutoa, Aurinko vastapäätä Jupiteria ja kohtaa sitten Uranuksen. Sähäkkää energiaa on tarjolla, sellaista ettei sitä voi väistää, se jyrää ja osuu vaikka menisi puun alle piiloonkin.

Kuitenkin hyvin nurinkurisesti tämä Kuun puolikas kuin itseensä ottaen tästä kaikesta vauhdista, hoputtamisesta, paineesta, kääntää Kuun solmuparin liikkumaan solmuja katsoen taaksenpäin, jo katsottuun suuntaan. Tästä ajasta ei saataisi suunnalle mitään apua. Kuvitellaan Kuun tuiskahdus, tuikea käännähdys. Enkä! Ja ihan sitten koko puolenkuun aktiiviaika kuluu tässä solmujen huojahduksessa nurinperiseen liikkeeseen. Saadaanko luvan kanssa vängätä vastaan, kiukuta? Kuuhulluja ainakin saadaan olla tällaisin perustein.

Vain olla.
Mitä mahdollisuuksia se antaakaan hylättäväksi.

3 ajatusta artikkelista “Tunnetko minut?

  1. Leila

    Runollista tekstiä aallon liplatuksesta. Ehkä astrologin kuuluukin olla vähän runollinen, että sisältö on luettavampaa, koskettavampaa. Tai ainakin vesi-ihmisille! Olen miettinyt tuota tunteikasta Rapua. Toinen suunta siinä voi olla se, että Rapu herättelee toisten tunteita. Joku järkityyppi voi nähdä sen manipulointina, jotkut ihastuvat, koska pystyvät itsekin ilmaisemaan tunteitaan, ja jotkut eivät huomaa mitään. Itse liikutuin kyyneliin, kun serkkuni kertoi, kuinka hän odotti erään serkkunsa kohtaamista. Siitä kuvastui se, kuinka usein kohtaamisissa on pelkoa, että toinen ei välitä. Tai ei osaa itse ilmaista sitä, että välittää. Pienikin ele toiselta voi murtaa tuota pelon jäätä.

    Vastaa
    1. hullunkuunaika Kirjoittaja

      Olen samaa mieltä kanssasi, että rapuun liitetty tunteikkuus toimii myös toisinpäin, se nostattaa toisissa esiin tuntemuksia, eikä välttämättä aina tietoisesti vaan ennemmin kokonaisvaltaisesti ja intuitiivisesti. Merkin symbolissa kun on ne kaksi palloa vastakkain, sisäistä kosketusta. Kuun merkkinä ravussa on enemmän peiliä kuin muissa merkeissä, se näyttää katsojaa, eli se mitä tulkitsemme toisesta, on tekemisissä sen kanssa mitä sisimmässä on. Rapu toimii näissä prosesseissa kaikkein intiimeimmin, ja eihän sellaiselle kylmäksi voi jäädä. Ihastuttaa ja (v)ihastuttaa..

      Vastaa
      1. Leila

        Tosiaan, enpä ole ajatellut noita palleroita. Siinä on syvää symbolismia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s