Oinaan Aurinko on tehnyt tehtävänsä, jos ei yhtään huvittaisi palata tähän vanhaan kiertoon enää. Ihan kuin aika olisi harpannut kvanttiloikan uuteen suuntaansa, ja se kaikki mistä tämä joskus alkoi, kalojen uudenkuun pimennyksestä, on jo nii-ii-iin kaukana. Ihan historiaa. Vaan tämä on silti vielä tehtävänä Kuun kierroksessa, että näin vesimieskuun alla tarkkailisimme mitä saatiin aikaan, mitä tapahtui, vähän analysoisimme käytyä pimennyskiertoa. Kuu tulee kierroksen päättävään vaiheeseen, vanhankuun aikaan, perjantaina iltapäivällä hieman ennen puolta viittä.
Rynnistys ajassa eteenpäin on varmistettu, sillä vesimiehen vanhassakuussa halutaan taatusti katsoa enemmän tulevaan, valmistella seuraavaa kierrosta. Voidaan käyttää näitä aikaisempien kiertojen tutkimustuloksia pohjana, ja ihan varmasti olla jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että seuraavaksi teemme toisin.
Vesimiehen tarkkailun voi ulottaa itseen ja sisälle, kun on kerrankin tilaisuus suhteellisen puolueettomasti nähdä mikä on sielun tila. Kun oli pimennyskierto, on ajanlaatu saattanut tuntua vaativalta. Vesimiehen Kuu on hyvä havainnoimaan mitä meille tapahtui, millaisesta ilmiöstä on ollut kyse. Koska nyt Kuun henki on futuristinen, on helppo uskoa että tästä päästään eteenpäin, tulevaisuus on ihan nurkan takana. Menneeseen ei nyt taatusti jäädä jumiin, vaan siitä saadut ajatukset kirkastetaan, puhdistetaan, niin että tiedämme. Vesimiehen motto on Minä tiedän (ja sekös minua kalana aina jaksaa naurattaa hervottomasti). Siitä huolimatta tässä hetkessä tulisi ymmärtää ja hyväksyä, että emme vielä päätä valmiiksi tulevaa kiertoa. Se on elettävä ja koettava, sallittava elämän yllättää.
Ihan vaan sivuhuomautuksena, että ajassa ei taida olla minkäänlaista kuuhulluuteen viittaavaa tekijää. Ellei sitten sunnuntai yllätä.
Joskus aurinko ei ollut vain vertauskuva.
Nyt kuolleetkin ovat. Ja keväät kuin
polvilleen pakotetut vangit: kaikki hedelmällisyys
on pelkkää taistelua.
hullunkuunaika 