Päätäpahkaa pimennyskiertoa

Kuunkierros jossa nyt olemme sai alkunsa idealistisesta kalojen merkistä. Tulevana yönä siirrytään sirppikuun vaiheeseen lentävän vauhdikkaasti, tulenpalavasti oinaan merkissä. On voimaa, puhkua ja intoa liikahtaa, kasvaa, mennä eteenpäin. Tämä ei yksinään johdu oinaan reippaudesta, marssitahdista, vaan jopa enemmän siitä, että sirppikuunvaihe pärähtää alkuun siten, että Kuu on vielä kontaktissa juuri ylittämiinsä Uranukseen ja Marsiin. Pirskahtelevan pamahtavat energiat ovat tarjolla.

Lisäpontta ajan kiihkeydelle sirpissä antaa Kuun vetovoima. Kuu lähestyy jo radallaan kohtaa, missä se on taas lähimpänä Maata. Kuun ”vaikutus” on siksi voimakkainta sirppikuun vaiheessa.

Aikaa voi lukea monesta näkökulmasta. Piruja maalaillen voidaan miettiä, että kalojen pimennysaloituksessa ei välttämättä syntynyt järkevää toiminta-ideaa. Jos nyt oinaan sirpissä rynnitään sen tarkemmin ajattelematta, ollaankin kohta suossa, allikossa ja pulassa. Ja sitten taas toisaalta, miksi taistelisimme vastaan voimakasta tuntua, mikä ajassa nyt on. Tarkoitus voi olla, että luotetaan edelleen vaistoihimme, suunnataan rohkeasti ja yllättävästi sinne minne haluamme mennä.

Oinaan Kuu sirpin ajankohdassa voi olla viite siitä, että nyt ei ole aikaa jäädä punnitsemaan tuhatta eri perustetta ja vaihtoehtoa. On tärkeämpää päästä ylipäätään vauhtiin kuin perustaa huolellisesti kivi kiveltä. Eikun yhdelle kasalle kaikki ja menoksi. Kaloista lähtevä aloitus taitaa olla sävyltään liukuvan ajautuvaa. Ehkä sirpissä on nyt tarkoitus viedä tämä astetta pidemmälle.

Oinaan merkki jakaa innostuksen teeman kalojen kanssa. Usein miellämme kalat passiivisena, täydellisen aloitekyvyttömänä merkkinä. Kalat on antautuva, heittäytyvä ja omistautuva (vaikka ei tosiaankaan samalla tavoin kiinnipitävä kuin vesimerkeistä skorpioni tai edes rapu). Jos uskoa riittää, kalat ovat vahvasti remmissä. Oinaassa innostus taas on sävyltään virkeämpää, ensisilmäyksen viehättymistä, riehaantuvaa, spurttia. Jos tämän sirppikuun ajan saamme ylläpidettyä kiinnostuksen siihen, millainen haave iti kalojen alusta, tässä voidaan tosiaan päästä vauhdikkaasti eteenpäin. Jos ollaan kalojen hyväksyvyydelle edelleen uskollisia, sallitaan hyppäys ilman turvaverkkojen asettelua. Kun yritetään kurkata tulevaan, ennakoiden, eivät nuo seuraavat puolenkuunvaihe tai hullunkuunaika vaikuta ollenkaan pelottavilta. Ehkä oinaan rohkeus on juuri nyt paikallaan.

Riittääkö rohkeutta kuuhulluuteenkin. Jotakin yllättävän voimakasta voi räpsähtää, päänräjäyttävällä tavalla, ja sellaisen tuntuma saattaa olla hyvinkin hulluuttavaa. Kuun kiskonta meitä lähestyessään kiihdyttää lisää. Eihän se oinas erityisen järkevä merkki ole? Tulinen, päätäpahkainen, kiihkeä – siinä olisi aineksia kuuhulluuteen. Ollaanhan me edelleen pimennyskierrossa, ehkä sille pitäisi olla uskollinen näinkin.