Paremman yön puolella

bm_tau16Kun ilta saapuu siinä puoli kymmenen aikoihin, saadaan viettää Mustan Kuun yötä, pimeintä ja vähäisintä kuunvalon aikaa ennen uudenkuun syntyä. Tästä Mustan Kuun ajasta olen muualla nähnyt kirjoituksia oinaan Kuusta, mutta vaikka kuinka kokeilen eripuolilta Eurooppaa, täällä puolella palloamme tuleva yö on härän Kuu. Mustan Kuun aika kestää aamunsarastukseen, täällä Aurinko nousee noin aamuviideltä, ja sitten illalla saadaan se uusi sykli alkuunsa.

Härän tunnelma on Kuulle erityisesti mieleen, tämä merkki tyynnyttää Kuun aaltoliikkeen rauhaisaan keinuntaan ja antaa turvaa. Mieli tekisi tulkita Kuuta siten, että Kuu viihtyy myös erityisesti tällä piilopuolellaan sykliä, vanhan ja aivan uudenkuun kohdissa, missä se saa olla oma sisäinen, subjektiivinen mutu-tekijänsä. Perusteluja ei vaadita, vain tunne. Intuitio ja vaisto viitoittavat omaa matkaa sisimpään, tämä prosessi itsen sisälle käydään yksin. Oikeastaan Kuun kanssa ei tarvitse edes matkata mihinkään, se on siellä sisimmässä jo olemassa ja valmiiksi.

Härän sävyinen Mustan Kuun yö ei ole ollenkaan raivokasta myrskyä ja tuskaisaa tuhkan ripottelua, ei hulluutta mitä on totuttu Mustaan Kuuhun yhdistämään. Tämä on rauhallista ja turvallista suuntaamista oman minuuden keskiöön. Sisäisen tyyneyden löytämistä, harmoniaa sisimmän kanssa, seesteisyyttä. Prosessin pitäisi tarjota ennemmin mielihyvää kuin ikävää, mutta ei tämä kai sitäkään tarkoita, että huolta ja murhetta nostavat asiat vain sivuutetaan. Varjoisien asioiden kanssa on mahdollista päästä sinuiksi rauhallisesti ja sitkeästi käsittelemällä, päättämällä konkreettisista toimista jotka tekee todeksi myöhemmin, ei nyt vielä, koska Mustan Kuun henki on pääasiassa hiljentymistä.

bm_tau_16Mustan Kuun yö on spesiaalikohta Kuun matkassa, ja erityisyys voisi kasvattaa kuuhulluuden esiintymistä. Sitä voi kasvattaa myös konkreettinen vetovoima, Kuu on pian tulossa lähimmäksi Maata radallaan. Silti hulluus ei tunnu härän Kuussa todennäköiseltä. Tuntuu vain hyvältä yöltä.

Näissä asioissa on aina mukana syksy
eikä turhaan;
lehtien varistessa paljastuu luonto
niin kuin ihminen katsoessaan vanhaa kuvaansa,
muistaessaan elämänsä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s