Joskus kuunvaiheen ja Kuun kulkeman merkin natsaaminen tuntuu sujuvalta ja yhteensopivalta, ettei voida mennä kuin yhteen suuntaan tällä yhdistelmällä. Toisinaan sitten, että vaihe ja merkki ruokkivat toisiaan liiaksi, ettei tätä tarvittaisi ihan näin paljoa. Koska näitä ajanlaatuja sihdataan aina suodattimen läpi, nyt henkilökohtaisuus miltei ylitti sietokyvyn.
Kuu alkaa olla ihan finaalissa. Vanhankuun vaiheeseen pulahdettiin kalojen merkin aivan lopussa. Balsaminen kuunvaihe ja eläinradan viimeinen merkki lopuillaan. Lopettamisen, luovuttamisen, periksiantamisen tuntu on sakea. Loppuunsaattamisen kohta on liiankin osoitteleva. Väsynyt fiilis houkuttaa ajelehtimaan unohdukseen, eikä valmistelemaan seuraavaksi alkavaa härän kiertoa.
Kalojen intuitiolla tutkitaan kuljettua, ja pimeän Kuun aikaan tämä tuntuu sielujen syvyyksiltä, alitajunnan syövereiltä, aivan kuin skorpionimaiselta, mutta ei yhtä tarkkanäköiseltä eikä vahvalta. Kaloissa irtipäästön tuntu on haikeana läsnä, liuottava heikkous olemassa, muualle ajautuminen, väistämätön luopuminen ja hiipuminen. Oinaan räväkkä alku vaimenee.
Liikkumaton mieli, kynä, kieli
Uskomaton hiljaisuus
Eivät sitä muut
käsitä
Uskolla vain
Uskolla vain