Kaksi näytöstä

fm_gem14Jos täydenkuun aikaan muutoinkin valvotaan herkästi, onko unettomuus nyt erityisesti pinnalla kaksosen virkeässä Kuussa? Hullulla Kuulla on fiksaatio keltaisena mollottavasta isosta Kuusta, mutta tämän kierroksen Kuu ei ole suurensuuri, koska se on jo loittonemassa lähintä kohtaansa Maata kiertävällä radalla. Vetovoiman vuoksi ei ainakaan tarvitse valvoa. Virkeyttä varmaan jokainen ottaisi mielellään tässä kaamoksessa vastaan, ja ehkä se on syynä siihen, että kaksosen täydenkuun saamme pimeään vuodenaikaan (meidän puoliskollamme äitimaata).

Kaksosen täydenkuun ajan pitäisi olla selvä kuin pläkki. Sehän on avoin, mielellään esillä, näyttää ja esittää ilmeikkäästi, ja vaikka kahta näytelmää yhtä aikaa ja usealla kielellä. No problem. Ei mitään sordiinoa, esitellään omat ja naapurin asiat. Tämä on hauskaa, vekkulia, innostavaa – ja sopii vaihtaa heti kun alkaa kyllästyttää. Tässä kohdin voi toivoa, että oinaasta alkaneessa hullunkuunvaiheessa oltaisi saatu jotakin valmiiksi, mutta tuskinpa. Onko niin, että jos ei näytä valmiilta, tässä kohdin vaihdetaan siihen, mikä innostaa enemmän, tai mikä näyttää helpommalta saavuttaa. Olisiko sittenkin ongelma.

fm_gem_turq_sideKaksosen nurjaa puolta ei usein esitellä, mutta tottakai hullu Hullu-Kuu tähän tarttuu. Se on kaksittainen, astrologinen symbolikin sisältää kaksi viivaa. Tämä ei ole alitajuista kaksittaisuutta, vaan ennemmin yhtäaikaisuutta. Molemmat puolet ovat mukana sättäämässä. Meillä on tässä täydessäkuussa jollakin tavoin se Kuun turkoosi selkäpuoli remmissä, vaikka sitä emme silmillämme näe. Jospa kaksonen, silmien merkkinä, näyttäisi mitä toisella puolella on? Meissä, ajassa?

Kaksosen täydenkuun showssa saadaan siis kaksi näytöstä. Pohdituttaa millainen on tämän toiseuden luonne: jousimiehessä useus tarkoittaa määrällistä runsautta, kaloissa selkeästi toisenlaista vaihtoehtoa ja usein jopa päinvastaisuutta, mutta mitä tarjoavat nämä sukulaissielut neitsyt ja kaksonen? Neitsyessä kai pitää uhrautua vielä kerran, siis toistoja. Kaksosen amoraalisuus on kiehtovaa. Se antaa monta, mutta ei missään harkitussa järjestyksessä, toiset arvottakoot jos katsovat tarpeelliseksi. Pääasia on, ettei tarvitse tyytyä yhteen asiaan, tietoon, näkemykseen, vaan on olemassa myös muuta. Ja sellainen tahtoo pistää vipinää kinttuihin, molempiin eikä ole väliä mikä jalka astuu ensin, kunhan mennään.

Annetut Kuun kaksi näytöstä eivät ole peräkkäiset vaan yhtäaikaiset, kuin seuraisi kahta päällekkäistä näyttöä yhtä aikaa (sisäkkäistä, miten sen nyt rautalangasta vääntäisi?). Mielenkiintoisen, herkullisen synkronistisesti mieleen ponnahtaa katsojan reseptio eli vastaanotto. Me tulkitsemme kaikkea omaan tapaamme, omista lähtökohdistamme, eikä näytelmän antaja / tekijä pysty määrämään miltä se näyttää katsojan silmässä. Yrittää voi aina, mutta tieto suodattuu ”jotenkin”, randomisti, miten sattuu. Ei täysikuu ole koskaan pelkkää esittämistä, se on myös katsomista, eikös vaan. Synkronismi, samanaikaisuus, näkyi täällä siksi, että katsojan / loppukäyttäjän kokemusta on kovasti pohdittu viimeaikoina. Hullu Kuu epäilee saaneensa nyt ahaan, TÄHÄN olimme tulossa.

vastapäätä
pahin
kunnes pää
nauruun repeää

2 ajatusta artikkelista “Kaksi näytöstä

  1. Sanna

    Mikäpä sopisi paremmin Kaksonen mielenmaisemaan, kuin Albert Einsteinin ajatus, että on aina olemassa yhtä aikaa ongelma / ratkaisu, kysymys/vastaus sekä totuus/toinen totuus. Katsellaan niitä nyt sitten yhtä aikaa, mihin elämäntilanteeseen ne nyt sitten liittyvätkään.

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s