Uskosta ja sirppikuusta

cres_sag14Edelleen kalvavan epäilyksen vallassa totean, että Kuun kierrossa päästään sirppikuunvaiheeseen tänä himmeän sateisena maanantaina yön pimeyden iskiessä jo päälle viiden aikoihin. Kuu ennättää sen verran pitkälle jousimiehen intomielisessä, optimistisessa merkissä, että päästään käsiksi konkreettisen tekemisen aikaan. Jousimiestä pidän abstraktina merkkinä, mutta on siinä ruumiillinen puolensa, mitä ei tosiaankaan tarpeeksi usein muisteta.

Sykli alkoi pimennyksestä, enkä päästä teitä vielä unohtamaan sitä. Tämä on vaativampi kierros, vaikka sirpissä kuinka alkaisi tuntua hyvältä, myönteiseltä ja onnistuvalta. Sirppikuun aikaan ajan idea tulisi vakauttaa ja löytää sille oikea muoto. Ihan kuin dreijaisimme savesta maljan, muodottomalle tulee antaa henki ja koti.

Jousimies taitaa sittenkin olla paikallaan kun tälle kierrokselle ponnistettiin skorpionin ehdottomuudesta ja vaativuudesta. Me tarvitsemme uskoa – ideaamme, näkemyksiimme, itseemme – ja sen muodostamisessa jousimiehen Kuu on mestari. Kukaan ei tiedä paremmin kuin jouskari, mihin pitää uskoa. Vaikka pimennyksen siivittämä alku skorpionissa tuntuisi pelottavalta ja mahdottomalta, tämä sirppikuu käskee luottamaan sen oikeuteen ja oikeellisuuteen, minkä syvällä sisimmässään kokee.

cres_sag_14Pitäisi olla rohkeutta, uskallusta, sulaa hulluuttakin heittäytyä sen jutun taakse, minkä omakseen kokee. Jousimies ei enää epäile, jos on oman lopullisen totuutensa löytänyt, vaan uskoo siihen kyseenalaistamatta, fanaattisesti, eli todella hölmösti käyttäytyen. Myöhemmin toivottavasti saadaan kierroksella kohtia, joissa saadaan sen verran epäillä, että korjausliike onnistutaan tekemään. Jouskari ei liikettä korjaa, se paahtaa eteenpäin. Sukeltaa altaaseen tarkistamatta missä on syvä pää, tuuriinsa luottaen.

Jos usko ja totuus ovat vielä löytämättä, nyt pitää kiireesti niittää sirpillä tietoa. Pitää etsiä oikeasti, kulkea ja laittaa jalkaa toisen eteen, käännellä kiviä löytääkseen.

Et kai tahdo minun näkevän niin kauas
että sokenen sille mikä on minua lähinnä:
multa ja juuret, ruoholle varisseet lehdet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s