Normikaurat

lib_nmAnteeksipyydellen ja kainosti takavasemmalta Hullu Kuu koettaa palata kiertojen ja syklien vaihtuilevaan maailmaan. Ei ollut vaan ihan helppo nakki tämä aloitus, sillä pitkällä tauolla blogin salasanat olivat unohtuneet ja kadonneet..

Vaaka-aloitus on työn alla, eli syyspäivän tasauksen aikoihin ollaan ihan nurinkurisessa asetelmassa: aloittava ja ideoiva uudenkuunaika saadaan klassisessa täydenkuun merkissä. Hullu Kuu aloitti tilityksensä samankaltaisista tunnelmista, ja silloin lupailin kaikenlaista hulluilua ja asioiden nurinpäinkääntämistä. Blogi on muovautunut uriinsa kiertojen kuluttaessa kulutuspintaa. On varmaan aika katsoa entistä tarkemmin lukijan puoleen, vastavuoroisuuteen, kysyä mitä te haluatte ja tarvitsette. Olettaisin tällaisen olevan eniten vaakaa.

Tuleva kierto lupaa alussaan hillittyä, hallittua ja tasapainoa, mutta Hullu Kuu väittää että hevonkakkaa. Kierrossa paukahtaa Kuunpimennys täydenkuun aikaan, joten ei tämä mitään normikauraa ja hyssyttelyä ole. Tämä sykli liikkuu ääripäissä minä ja muut, ja tarkoitus on tulla tietoiseksi itsestä toisten joukossa ja toisten merkityksestä itselle. Jo tämä alun asetelma, missä pitäisi olla uskollinen omalle idealleen, mutta samalla ottaa huomioon toiset – peilautuvuutensa, palautteen merkitys ja kanssakäyminen – vaatii asennetta.

Myynkö itseni, ainutlaatuisuuteni, aidon ideani, jos kuuntelen toisia. Vai pääseekö palautetta kuulemalla jopa pidemmälle, suurempiin ja parempiin tuloksiin? Siinä on ainakin Hullun Kuun nurinkurisuudelle kovasti pohdittavaa. Kovin yksin tätä hullua hommaa on kohta vuoden ajan tehty – eikä aina olla ollenkaan tehty. Te lukijat ette ole keskenänne lähteneet keskustelemaan tuntemuksistanne, jos joku on avautunut fiiliksistään niin eipä tähän ole toisilla ollut paljoa lisättävää. Vaa’asta lähtevä kierto voisi muuttaa kaiken toisenlaiseksi.

lib_nm14Eikö kukaan lukijoista tunnustaudu edes ajoittaiseksi kuuhulluksi, vai onko sellaisen sanominen edes nimimerkin takaa liian ison kynnyksen ylittämistä? Vaa’asta lähtevällä kierroksella me joudumme kohtaamaan toiset, ja siellä itsemme. Hullu Kuu kyselee missä te olette?

Minä en tänään huuda
minä en sano sanaani joka meni rikki
minä vain nostan otsani paperista
ja menen hiljaa
mietteliäästi
täältä ja tänne

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Normikaurat

  1. Pallaskissa

    Voi hulluus, tuo yksi lempiaiheistani 🙂 Luin tänään juuri erästä toista hyvää blogia (Lujasti lempeä) otsikolla ”Meistä jokainen on jossain määrin mielipuoli”. Oikea hulluuden ylistys, meissä kaikissahan sitä on, jos ei ole, niin voi voi. Perin on tylsää sellainen elämä. Hulluuden kanssa tässä on nyt ihan konkreettisestikin oltu tekemisissä, tavallisen ja Kuuhulluuden. Tunnustanko väriä, jos sanon että toinen vaivaa, ja toista on sopivasti ;)?

    Töissä uusi tyyppi kyseli, että mikä on ollut hommassa parasta. Hetkeäkään epäröimättä sanoin että no kaikki nämä Toiset Tyypit täällä. Kohtaamista joka päivä, kohkaamistakin välillä, mutta kohtaamistyössä olen nähnyt itsenikin selvemmin. Peilejä on hyvä olla. (Eikö se täysikuu ole peili, uusikuu ei?)

    Vastaa
    1. hullunkuunaika Kirjoittaja

      Mikähän se hulluuden väri on, tuumii täällä Hullu Kuu.

      Näin olen ajatellut, että toisen ihmisen kohtaamisessa opimme kaikkein eniten. Sitä voi itsekseen pyöritellä jaloja aatteita, mutta jos ne ei loista kanssakäymisessä, niin onko sitä olemassakaan. Ja nimenomaan täysikuu on se luontevin vastavuoroisuuden ja peilaamisen aika (ja joillakin ihmisellä sisäsyntyinen tarve oman Kuun mukaan), uusi Kuu on oman minän sisimpään sidonnainen – ja siksi tässä ajassa on niin hankalaa (ehkä?) kun pitäisi haltsata molemmat tasot, jo kierron alusta saakka. Aloitetaan katsomalla toisia, täytytään minuudessa. (olihan tarpeeksi hullua ja sekavaa tajunnanvirtaa?)

      Vastaa
  2. Sanna

    Kysymyksiin vastauksia: 🙂 kun minä olen päässyt vähänkään kiinni kuunkierron tuomista ajatuksista ja arkipäivän tapahtumista, kuu on jo vaihtanut asemaansa niin, että turhaapa sitä enää kirjoittelemaan ja pohtimaan. Minä en siis ehdi Kuun mukaan!! Ja se näkyy monesti ihan arjessa. Kuu on minulle saavuttamaton usein niin astrologisesti kuin omassa elämässä. Siinäpä minulle oppimista ja pohtimista.
    Veikkaanpa, että tämä Uusi Kuu on minulle taas yksi kamaluuden karhikko. Minulla on vielä paljon paljon paljon opittavaa vaakamaisesta tapapainoilusta toisten kohtaamisessa. Minulla on sellainen ajatus itsellä, että kohtaan mielelläni toisia ihmisiä ja varsinkin uusia ihmisiä, mutta minä kohtaan useimmiten ihmisten huonot puolet. Kun toiset saavat hymyn, minä saan mulkaisun. Tämän todistavat myös lähimmäiset. Ja olen oppinut, että ei riitä, että itse kohtaan toiset avoimesti ja hyväksyvästi, vaan kohtaamisessa tarvitaan myös toinen. Tasapainon laatu rakentuu sen mukaan. Kun ei saa istua, ei seistä, ei hengittää eikä olla, niin siinäpä sitä on vaakamaista taiteilua kuvassa kerrassaan. Mutta Kuu menee kulkuaan ja ensi kuussa on uudet tuntumat.

    Vastaa
    1. hullunkuunaika Kirjoittaja

      Olen itsekin tuskaillut Kuun nopeuden kanssa. Ilmeisesti jokainen merkki / vaihe ei kaikille yksilöille tai jokaisen kierron aikana merkitse yhtä paljon, vaan kierrossa on jokin kohta tai muutama kohta, jotka erityisesti napsahtavat. Komppaan kovasti tuon vaa’an teeman opettelussa, itselläni kun on ”ärhäkkä” uusikuu, niin tässä taidetaan olla kaikkein eniten epämukavuusalueella. Sisäinen tasapaino lienee kuitenkin kaiken aa-ja-oo, koska ilman sitä on vaikea toisiakaan kohdata.

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s