Moraalikrapulaa ja etiikan venytyksiä

perspectiveMoraalisen dilemman paikka on luvassa, kun Kuu etenee jousimiehessä neliökulmaan Auringolle. Tällä kerralla ennakoin tapahtumaa, ja eikös muutoinkin jousimiehessä tavata suunnata katse niin kauaksi horisontiin ettei sieltä näe kuin kaikkein suurimman ja olennaisimman. Kuun uusi vaihe, laskevan puolikuun aika alkaa vasta tänään lauantaina illalla seitsemän jälkeen. Oletan että linjanvalintaa on pohdittu jo aikaisemmin, sillä vaa’an viimeiselle asteelle siirtyneen Kuun yläsolmun ylitys jo torstaina aikaisin aamulla pysähdytti solmulinjan, käänsi sen etenemään, mikä voi tuoda tunteen harkinnan ajasta. Nyt kun Kuu illalla tulee uuteen vaiheeseen, solmut pysähtyvät uudelleen, ja sen jälkeen kääntyvät retroilemaan niin kuin kuuluukin. Meille jää siis vielä tämä päivä aikaa tehostetusti katsoa, millaisen suunnan otamme.

Sopiihan jousimies taas erittäin hyvin kuunvaiheeseen, kun ollaan ratkaisun kohdassa. Voi olla suuri viisaus takana, jolloin tämä on niin helppoa. Jousimies arvioidaan usein turhan rennoksi, sillä todella usein tämä merkki oireilee paremmin tietämistä ja ärsyttävää ylemmyyden-tuntoista tuomitsemista. Jos on hyvä ja eettinen asia takana, on tuota asennetta vähän helpompi kestää, mutta fanaattisuus ja julistamisen halu ovat sieltä veemäisimmästä päästä. Vaikka oltaisi kuinka ihanteellisia, jouskarikuun kanssa saa olla tarkkana. Tai kärjistetyn itselleen rehellisenä, jos saa vielä pyytää.

Vähenevän Kuun matkassa tuleva puolikuun aika on sävyltään vakavaa. Siksi se jouskarimainen vitsien kerronta sopisi nyt unohtaa. Valitaan ennemmin avara ja pohdittu näkökulma. Kun Kuun matka jatkuu kauriissa, päätökset tulevat entistä vakavemmiksi, vastuu painaa yhä syvemmälle. Kumpi sitten on parempi, päättää nyt jakson alkuvaiheessa ideologiansa ohjaamana, vai puljata asioita pidemmälle että jokainen syyn ja seurauksen seikka on varisteltu ylle. Jos saa itse päättää, se olisi hienoa. Aina ei aika ja maailma anna tällaista ylellisyyttä.

Just männäviikolla pohdin tätä pohjolassa asumista Kuun kannalta. Monen talvikuukauden aikana saadaan nähdä enemmän Kuuta kuin Aurinkoa, oli se missä vaiheessa hyvänsä, mutta kohta kun päivä taas alkaa viedä voiton yöstä, on Kuukin enemmän alitajuinen vaikuttaja. Nyt laskukuun aikaan Kuu pienenee kulkiessaan eläinradan loppumerkkejä läpi, ihan vielä jouskarissa eroa ei taida silmällä huomata, mutta Kuu alkaa kadota sirppiinsä. Ja käänteisesti silti se tulee lähemmäksi ja isommaksi, ollen siinä ensi viikon puolivälissä kaikkein lähimpänä Maata radallaan. Taitaa olla tulossa vahva Uusikuu.

poster_moItsellä meni miltei liian henkilökohtaiseksi tämä moraalin kanssa painiskelu, enkä ole hulluutta edes etsiskellyt. Koska koko kierto vesimiehen Uudesta Kuusta lähtien on poikkeuksellisesti tuntunut loksahtavan hyvin kohdilleen, heitän esiin taas uudenlaisen teorian Kuun hulluudesta. Jos se onkin ajoittain hullumpi, toisinaan sävyisämpi? Jos oltaisi samalla tasolla kreisejä kaiken aikaa, siihenhän tottuisi ja sitä alkaisi pitää normina. Nyt kun saadaan välillä kunnon purskahduksia ja raivokohtauksia, hulluuden huippuja, on mihin verrata. Tämä kierros olisi laaksoa.

Sieluni ei taida kertoa eikä tietää totuutta,
sieluni taitaa vain itkeä ja nauraa ja väännellä käsiään
sieluni ei taida muistaa eikä puolustaa,
sieluni ei taida punnita eikä näyttää toteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s