Sirppi on näkemyksen ase

crescent_taurusTeen juuri niin kuin itseensätyytyväisen polleassa sirppikuussa tulee tehdä. Seison tukevasti oman jutun takana, paalutan näkemykseni syvälle. Horjumattomaksi, kirkkaaksi ja käsinkosketeltavaksi.

Sirppikuussa alkuidea on muovaantunut todentuntuiseksi, ja ihan kuin Kuu näyttää meille jo pikkiriikkisen esimakua tulevasta kierrostaan ohuen sirpin valona, tässä kuunvaiheessa näkemys voidaan jo esitellä toisille, vaikkei se olisi lähimainkaan valmis. Sirppikuu on niin siemenkuun sukulainen, kyllä tässäkin aletaan olla mieltä, tai kun on Kuusta kyse, kävisikö ennemmin termi mieltä vailla, mielipuolen lailla.

Alkuideani oli hulluuden yhdistäminen Kuuhun. Lunatic, hullua merkitsevä sana on suoraan Kuusta johdettu. Kuinen, Kuun kaltainen, on mielipuoli, mielenvikainen, mielisairas, ja se kuuhullu. Onko Kuu koko ajan hulluutta, vai ainoastaan joissakin kriittisissä vaiheissa kiertoaan? Milloin Kuu on turvallinen, milloin takuuvarmasti seinähullu? Olen kysynyt, onko Kuu hulluimmillaan juuri täyttymäisillään olevana hullunkuun vaiheisena Kuuna, vai balsamisena kylläisyyttä / kyllästymistä osoittavana vanhana Kuuna, vai kenties näissä päävaiheissaan joita useimmin osoitellaan, uutena Kuuna ja täydenkuun pallonaan. Ja sitten esitin pohdittavaksi sellaisenkin vaihtoehdon, josko Kuun aktiivisuutta osoittavat puolenkuun ajat näyttäisivät ne hulluimmat ajat.

Sirppikuun elämyksenä ja havahtumisena alan kallistua näkemykseen, että Kuu sisältää hulluuden teeman ja mahdollisuuden aivan kaiken aikaa. Kun vaiheet jaetaan näin kahdeksaan päävaiheeseen, kuten olen Hullunkuun ajassa rakenteeksi valinnut, Kuu siirtyy uuteen vaiheeseen aina 45 asteen välein. Nämä ovat kasikulmia, oktiileja, astrologisesti kovia kulmia.

Joka ikisessä uudessa vaiheessaan Kuu tulee uuteen astumisen ja muodonmuutoksen kriisiin. Jokainen kuunvaihe on syntyneelle Kuulle yhtä uusi ja tuntematon, ja sen eläminen työn takana. Toisinaan tausta, suhdanteet, konteksti, auttaa raivaamaan vaiheen läpi onnistuneesti. Kuun täytyy heittäytyä heijastamaan jokaista valoa, sävyä ja vaiheen merkkiä, aina uudestaan kasvussaan. Kuun pitää muuttua alati, hengästyttävän nopeaan tahtiin. Tämänhän me niin kärkkäästi tuomitsemme hulluudeksi, erilaisiin tunnelmiin vastaamisen ja mielialojen vaihtelun.

moon_sagittariusNyt ei saada helppoa taustatukea, sillä itsensä karman laki heittää omanlaisen sirppinsä mausteeksi mukaan. Kuun sirppivaihe alkaa myöhään keskiviikkona kun Kuu on viimeisellä asteella jousimiestä. Taas paiskaudutaan kriisiin, pingottamiseen, valmiiksitulon vaateisiin. Tällaisessa kohdassa joudutaan vastaamaan menneestä, mikä on yksi suurimpia sirppikuun haasteita. Jousimiehessä näkemys voi olla kipeällä tavalla menneessä kiinni, vaikka olo olisi rehvakas, uskalias, halukas riskiin.

Mutta Kuu on mestari muuttamaan mieltään. Sanotaanhan että nerouden ja hulluuden välinen raja on hiuksenhieno. Kuka tuon rajan määrittää – ne keskinkertaisuudet. Neroja ja hulluja kiinnostavat kokonaan toisenlaiset jutut kuin rajat.

minä hymyilen, jalat ristissä
arvoituksellisena
muutellen kirkkauksiani
Ja mikäli
kuu, minun
väsymätön serkkuni
nousee, kalpeana kuin syöpä
raahaten puita –
pieniä tuuheita polyyppeja,
pieniä pyydyksiä –
minun näkyvyyteni piiloutuu.
Minä välkehdin kuin peili

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s